MeToo-ketju ahdisteluille ja vihjaaville puheille

[Rescuer]

Ketjun otsikko on "hieman" harhaan johtava. Toki alkuperäisen uutisen otsikkokin on taattua klikkihuoraus -materiaalia...
Pikkujouluista kotiin palaavia naisia oli lähennellyt asemalla tai sen lähistöllä notkuneet miehet. Ei mitenkään yllättävää Espoon aseman nurkilla.

[Krum]

Herranjestas!

Tämä on kyllä vuoden järkyttävin uutinen. Ihanko ovat miehet lähennelleet naisia pikkujouluissa.
Ei kyllä ennen varmaan ikinä ole tapahtunut moista.
Mihin tämä maailma on menossa???!!!

Naurahtelin samaa

Mutta oli tuossa muutama muu seikka, että saattaisi olla hieman kovemmankin luoka soo-soo juttu.

Sekavasti raportoitu taas. Veitsen heiluttelu jäi ihan pimentoon, samoin kuin ikkunan särkeminen ja kovinkin monitulkintainen termi "lähentely" jäi avaamatta (pyllyä koskettamista lukuunottamatta), ja nousi pääasiaksi.

- pyllyyn koskeminen
- jotain oli kädessä, joka välähti (mitä vittua?)
- veitsi löytynyt (oho!)
- miehet lähennelleet naisia (no nyt!)
- miehet "heilutelleet" veistä, yksi veitsi löytyi - vaihteliko ne sitä lennosta heilutellessaan vai mitä? Mitä on veitsen "heilutteleminen"?

Tuossapa se linkki, eipä paljoa sekavampaa kertomusta voi olla.

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/2017121 ... 1_u0.shtml

Edit: ainaiset typot

[Vaeltava Aave]

Kannunkulma on turkkilaisen yrittäjän pitämä ravintola.

[janita]

^"turkkilaisen yrittäjän pitämä ravintola" Saat sen kuulostamaan pikaruokalalta. Tarkoituksella?

Espoossa on noin kaksi yökerhoa ja Kannunkulma on niistä toinen.

*Muoks* Yrityksen vastuuhenkilöillä näyttää muuten olevan perisuomalaiset nimet.

[slk]

Eipä Esko ja Outi kovin turkkilaisilta nimiltä vaikuta

[ketsku]

Olipa tosiaan sekava sepostus . Munkin pyllyä kouraistiin perjantaina baarissa, missä otsikot?

[tötterö]

Nämäkin naiset ovat oikeasti nauttineet että ovat tulleet huomatuiksi.
Otsikoihin on haluttu päästä jotta saadaan olla vielä enemmän esillä.
Eikö pikkujouluissa kouraiseminen tai herutus ole vähän niinkuin sovittu etikettisääntö?
Ei kait kukaan pikkujouluihin glögin tai piparin takia mene?
No jälkimmäisen takia ilmeisen moni.

[Permit_Denied]

Nämäkin naiset ovat oikeasti nauttineet että ovat tulleet huomatuiksi.
Otsikoihin on haluttu päästä jotta saadaan olla vielä enemmän esillä.

Maailmassa tuskin on yhtäkään naista, joka haluaisi joutua tuntemattomien känniläisten kopeloimaksi keskellä katua.

Te ällökonservatiivit ette kyllä tiedä naisista yhtään mitään.

[ReissuLasse]

Nämäkin naiset ovat oikeasti nauttineet että ovat tulleet huomatuiksi.
Otsikoihin on haluttu päästä jotta saadaan olla vielä enemmän esillä.

Maailmassa tuskin on yhtäkään naista, joka haluaisi joutua tuntemattomien känniläisten kopeloimaksi keskellä katua.

Te ällökonservatiivit ette kyllä tiedä naisista yhtään mitään.

Ei saa sanoa. Setämiehet loukkaantuu. Pojat ja miehet ovat viattomia uhreja joita kavalat ja julmat tytöt ja naiset viettelevät. Eihän naisilla oikeasti edes tarvita mitään oikeuksia tai suojaa, itse ovat ansainneet kaiken mitä saavat.

[TuskaistaTietoa]

Nämäkin naiset ovat oikeasti nauttineet että ovat tulleet huomatuiksi.
Otsikoihin on haluttu päästä jotta saadaan olla vielä enemmän esillä.

Maailmassa tuskin on yhtäkään naista, joka haluaisi joutua tuntemattomien känniläisten kopeloimaksi keskellä katua.

Te ällökonservatiivit ette kyllä tiedä naisista yhtään mitään.

Niissä ällökonservatiiveissa lienee tilastollisesti paljon vähemmän niitä seksuaalisia hyväksikäyttäjiä, kuin iahnnoimissanne ryhmissä on.

Mutta ehkä tuo nousee esille, koska oikeasti tytöt tykkää jos se huumepervo antifa hemmo, tai vastaavasti muslimi raiskaa, kun taas ällökonservatiivin pikkujoulujen silmänisku on kamala loukkaus naiseudelle.

[annaanna]

...
Niissä ällökonservatiiveissa lienee tilastollisesti paljon vähemmän niitä seksuaalisia hyväksikäyttäjiä, kuin iahnnoimissanne ryhmissä on.

Mutta ehkä tuo nousee esille, koska oikeasti tytöt tykkää jos se huumepervo antifa hemmo, tai vastaavasti muslimi raiskaa, kun taas ällökonservatiivin pikkujoulujen silmänisku on kamala loukkaus naiseudelle.

Joutavaa lätinää™

[Permit_Denied]

Nämäkin naiset ovat oikeasti nauttineet että ovat tulleet huomatuiksi.
Otsikoihin on haluttu päästä jotta saadaan olla vielä enemmän esillä.

Maailmassa tuskin on yhtäkään naista, joka haluaisi joutua tuntemattomien känniläisten kopeloimaksi keskellä katua.

Te ällökonservatiivit ette kyllä tiedä naisista yhtään mitään.

Niissä ällökonservatiiveissa lienee tilastollisesti paljon vähemmän niitä seksuaalisia hyväksikäyttäjiä, kuin iahnnoimissanne ryhmissä on.

Mutta ehkä tuo nousee esille, koska oikeasti tytöt tykkää jos se huumepervo antifa hemmo, tai vastaavasti muslimi raiskaa, kun taas ällökonservatiivin pikkujoulujen silmänisku on kamala loukkaus naiseudelle.

Ällökonservatiiveilla ja naisia ahdistelevilla muslimeilla ei ole mitään merkittävää eroa. Kumpikaan ryhmä ei ymmärrä naisista yhtään mitään ja ovat heti syyttämässä naisia näiden kohdatessa seksuaalista väkivaltaa tai ahdistelua. Kova meteli nousee lähinnä siinä vaiheessa kun ahdistelija/raiskaaja on toisesta "heimosta".

[Valoviikate]

Tästä Kallion lukion.

Tytöt
Kallion lukion rehtori sai marraskuussa 2017 sähköpostia. 61 entistä opiskelijaa kertoi, että miesopettaja oli lähennellyt ja teettänyt kyseenalaisia harjoituksia. Rehtori vei naisten kertomukset poliisille.

KOTIMAA 22.12.2017 06:00
TEKSTI ELINA JÄRVINEN JA AURORA RÄMÖ KUVITUS JUSSI KAAKINEN

MAANANTAIYÖNÄ, marraskuussa 2017, Linnea näki unen.

Helsingin rautatieasemalla tehtiin elokuvaa. Linnea sattui kävelemään ohi, oli ruuhka-aika.

Hän huomasi, että näyttelijät olivat tuttuja. He olivat Opettajan suosikkipoikia.

No siinä ne nyt näyttelee, huippuleffassa.

Yhtäkkiä joku tarttui Linneaan takaapäin. Hän kääntyi ja näki rappioituneen olennon, zombin, joka kiskoi häntä luokseen.

Linnea rimpuili ja huusi, mutta kukaan ei kuullut.

Nuori nainen tuli paikalle ja repi Linneaa irti. Hahmo kävi naisen kimppuun, ja Linnea koetti vuorostaan auttaa häntä.

Hahmo yritti purra Linneaa käteen, syödä häntä.

Siihen Linnea heräsi.



KALLION lukio on yhtä kuin kaksi taloa.

Keltainen päärakennus jököttää jylhänä itäisen kantakaupungin laella.

Opiskelijat ovat tottuneet veisaamaan: Kalliolle, kukkulalle, rakennan minä majani.

Rakennus on suuri ja näyttävä. Etuovessa on holvikaari, eteisen yhteydessä juhlasali. Porrastasanteilta aukeavat seinän kokoiset ikkunat. Arkkitehti pyrki avaruuteen. Yhdeksänkymmentä vuotta sitten talo oli valtava, nyttemmin se on käynyt ahtaaksi.

Toiselle talolle täytyy laskeutua portaita. Ovesta vasemmalle, 60 rappusta, suojatien yli, kadunkulmassa siniharmaa kivitalo. Penksu, sitä kutsutaan, Pengerkadun mukaan.

Penksu on varattu taideaineille. Siellä voi luoda kokonaisia maailmoja.

HARJOITUSSALIN sälekaihtimet oli käännetty viistoon. Oli tarkoituksella pimeää. Pohjoisnavalla on pimeää.

Näyttämötaiteen kurssilla treenattiin arktista näytelmää, tarinaa maailman laelta, rajusta ja karusta Grönlannista, jossa jääpeitteen paksuus on yli kolme kilometriä.

Tehtiin improvisaatioharjoituksia. Hiki valui. Oltiin luolamiehiä, taisteltiin, nylkytettiin, huudettiin. Päästettiin irti!

Linnea yritti tavoittaa hahmonsa, koetti hakea sen mielenmaisemaa. Hyökkäävää, eläimellistä, aistinvaraista äärimmäisyyttä.

Näytelmän pääosaan oli valittu Linnean kaveri. Hän tahtoi näyttelijäksi yhtä paljon kuin Linnea.

Linnea oli harrastanut teatteria viisivuotiaasta. Hän oli ysiluokalla, kun hän kävi ensimmäisen kerran Kalliossa. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta aikaa.

Oli tutustumispäivä, avoimet ovet halukkaille hakijoille. Lukiolaiset olivat tehneet esityksiä, jotka kertoivat koulun arjesta. Opettajat eivät puhuneet oppitunneista, he puhuivat metodeista.

Miten siistejä ihmisiä!

Teatteria ei oikein ymmärretty peruskoulussa. Tai Linneaa muutenkaan, tyyppinä. Sellaista moni kirjoittaa lukioon hakiessaan. Että heti kun astui sisään Kallion lukioon, tuntui, että oli kotona.

Täällä Linnea voisi päättää, kuka oli. Aloittaa uudelleen, suosittuna.

Se onnistui.

Pääkoulussa Linnea oli kaikessa mukana. Hänellä oli laaja kaveriporukka, jonka järjestämät bileet kyllä tunnettiin.

Mutta Penksun harjoitussalissa.

Linnea ei ollut yhtä lahjakas kuin pääosaa esittävä kaveri. Kaverista tulee näyttelijä, näyttämötaiteen opettaja oli sanonut niin jo ensimmäisenä vuonna.

Ja opettaja oli Opettaja, kaikki sen tiesivät. Opettaja näki, kenestä siihen on, kenestä ei.

Linnea kuunteli salaa verhon takaa, miten kaveri esiintyi. Niin hyvin, niin itsensä kautta. Kaveri oli upea.

Linneaa suututti.

Mitä hän oli?

Hän oli koira. Hän esitti näytelmässä koiraa.

KALLION lukioon on vaikea päästä.

Kolmisensataa nuorta hakee joka vuosi. Täyttää lomakkeen, listaa harrastukset, pyytää taideaineen tai äidinkielen opettajalta lausunnon ja luokanvalvojalta toisen, kirjoittaa vapaan hakemuksen.

Keskimäärin joka toinen hakija pääsee. Aloituspaikkoja on 155.

Nyt on vaikea uskoa, että 1970-luvun lopulla oppilaista oli pula. Ikäluokat pienenivät, ja alueella oli liikaa lukioita.

Kallio pelastui, koska se keksi erikoistua. Syksyllä 1980 siitä tehtiin ilmaisutaitopainotteinen lukio. Kirjoittamista, puheilmaisua, tanssia, teatteria. Kouluun saivat hakea muutkin kuin helsinkiläiset.

Mainetta alkoi karttua. Eikö Kallio pian ollut vähän kuin Fame, 1980-luvun tv-sarja, jossa seurattiin kimaltavaa taidekoulua New Yorkissa? Lahjakkaita ja kunnianhimoisia oppilaita, vaativia ja kannustavia opettajia. Hienoja esityksiä, parrasvaloja, hikeä ja kovaa työtä. Yhteishenkeä, juhlia ja ikuisia ystävyyssuhteita.

Kalliossa on kasvanut paljon tähtiä, eikä koulu sitä peittele. Mielellään mainitaan, ketkä kaikki sieltä ovat kirjoittaneet.

Krista Kosonen, Jasper Pääkkönen, Antti Holma, Iina Kuustonen.

Eero Aho, Jani Volanen, Terhi Kokkonen, Emmi Parviainen.

Kesällä 2005 yksi vuosikurssi nostettiin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen kanteen. Sille oli osunut harvinaisen paljon kuuluisuuksia.

Anni Sinnemäki, Maija Vilkkumaa, Kerkko Koskinen, Kalle Ahola.

Koulun nettisivuilla, kohdassa ”Usein kysyttyjä kysymyksiä”, jopa kysytään asiasta.

”Pitääkö sinne päästäkseen olla kuuluisa?”

”Ei tietenkään tarvitse”, koulu vastaa. Suurin osa oppilaista on ”ihan tavallisia”.

Ja toinen kysymys:

”Jos on käynyt Kallion, pääseekö helpommin esimerkiksi Teatterikorkeakouluun?”

OPETTAJA istui Penksun katsomossa.

Hän oli harjoituksissa etäinen. Mystinen guru, joka tarkkaili nurkasta. Opettajalla oli usein verkkarit ja sisälläkin aurinkolasit. Hän saattoi sanoa jostain, tai sitten ei. Oli vaikeaa tietää, tekikö oikein. Pienikin vihje pantiin merkille: nyt tota kehuttiin, mutta tolle ei sanottu mitään.

Linnean oli vaikeaa keskittyä koiran rooliin.

Toi punainen huulipuna… Opettaja sanoi yhtäkkiä.

Linnea näki, miten Opettaja kosketti huuliaan, keskittyneesti, viipyillen.

Oppilaat kääntyivät katsomoon.

Opettaja: Kaikilla pitää olla tässä proggiksessa punaista huulipunaa!

Linnea hätkähti. Hän oli ainoa, jolla oli punaista huulipunaa.

Harjoitusten päätyttyä Opettaja sanoi: Linnea, jäätkö juttelemaan.



SEN tunnin jälkeen Linnea jäi usein juttelemaan.

Opettaja oli pahoillaan, että oli antanut vain pienen sivuroolin. Linnean taidot menivät hukkaan. Hän oli tosiasiassa hirveän lahjakas, lahjakkaampi kuin kukaan ryhmässä. Koeta kestää, isompi rooli järjestetään kyllä, Opettaja sanoi.

Seuraavissa harjoituksissa hän nosti Linnean jalustalle. Nyt katsotte, miten hyvin Linnea tekee, teette kaikki niin kuin Linnea tekee!

Treenaamiseen kuului paljon harjoituksia, joita Opettaja sanoi turkkalaisiksi. Koulutunnit olivat niihin liian lyhyitä. Ennen perjantain aamutuntia piti juosta lenkkiä Töölönlahdella. Lähtö kello 7.30, tunnille kello 8.10. Linnea juoksi etunenässä.

Ei tullut kuuloonkaan kysyä, miksi. Opettajan auktoriteetti oli ehdoton. Ensimmäisellä kouluviikolla joku Linnean vuosikurssilta oli kysynyt tukioppilailta, kumman teatteriopettajan kursseja kannattaa valita. Vastaus kuului: No, Opettaja opettaa Teakissakin.

Jos pääsi suosioon, siellä kannatti pysytellä. Muut huomasivat nopeasti, keitä tähtien joukkoon oli hyväksytty. Kun kolme tyttöä teki yhdessä pienen teatteridemon, kaksi sai työstä kympin, yksi ysin. Suosikit saattoivat ylittää poissaolot tunneilta selittelemättä, ja kurssiarvosana oli silti kymppi.

Kovassa harjoittelussa oli hyvääkin. Opiskelijat ovat kertoneet kursseista nimettömässä kyselytutkimuksessa.

”Todella paljon rennompi ja vapautuneempi tunnelma fyysisen treenin jälkeen”, yksi kirjoitti.

”Musiikki on loistava keino vapautua kaikista turhista ajatuksista. Pidin tämän päivän tunnista paljon. Näytteleminen on tosin vielä tässä vaiheessa arkaa ja varautunutta kaikilla. Sitä paitsi meillä oli hauskaa!”

”Onpa fyysistä puuhaa. Se on ihanaa. Kun vähän liikkuu, jaksaa heti olla valppaana”, toinen kertoi.

”Vaihtopaita olisi ollut kiva.”

Opettajalla oli tapana soittaa tunneilla aina samaa soittolistaa. Alkulämmittelyyn Abban Dancing Queen. You can dance, you can jive. Young and sweet, only seventeen.

Sitten Kate Bushin Cloudbusting. Se oli tärkeä kappale. Opettaja kehui, että hänellä oli ollut sama tanssinopettaja kuin Bushilla.

Tunneilla Opettaja oli ankara – kovuus oli hyve. Hän ei juuri näyttänyt tunteita, paitsi silloin, kun hän lietsoi oppilaita intensiiviseen hurmokseen.

Kerran hän tuli harjoitussaliin raivoissaan. Paiskoi ovea, tuolinkin. Oppilaat jähmettyivät paikoilleen. Vanha oppilas ei ollut moikannut kadulla. Opettaja vannotti: joka ikinen teistä moikkaa valmistumisen jälkeen, joka ikinen!

Joidenkin raivokohtausten jälkeen Opettaja häipyi eikä tullut enää takaisin.

Kahden kesken hän oli toisenlainen. Kertoi, kuinka hyvä Linnea oli. Niin lahjakas. Että tällainen vanha ukonkäppänä kuin hän, hän ei ollut mitään Linnean loiston rinnalla. He puhuivat teatterista, näyttelijän työstä kuin mestari ja kisälli.

Opettaja silitti kättä. Katsoi ujosti silmiin: sulla on niin kauniit silmät.

Ja sun hiukset. Miten upeat hiukset, älä koskaan leikkaa sun hiuksia!

Opettaja puhui vanhoista oppilaistaan. Luetteli näyttelijöitä, jotka oli auttanut uran alkuun. Tunnettuja tekijöitä, parhaista parhaita. Nyt Linnea oli yksi heistä. Aivan yhtä hyvä kuin Krista Kosonen.

Linnean kaverille, sille näytelmän pääosan esittäjälle, Opettaja sanoi: sulla ei olekaan valmiuksia näyttelijäntyöhön.

OPETTAJASTA puhuttiin käytävillä. Hänellä oli kuulemma ollut suhde oppilaan kanssa. Kukaan ei tiennyt, oliko se totta. Ohjenuora kuului: Opettaja valitsee ne, jotka menevät Teakiin, mutta kursseilla pitää sietää tiettyjä asioita.

Sellaista oikea teatteri varmaan on, moni ajatteli.

Sini oli kuullut Opettajasta heti ensimmäisenä vuonna. Se oli 2000-luvun alussa, kauan ennen kuin Linnea aloitti lukion.

Vanhempi oppilas sanoi Sinille vessajonossa, että älä jää sen kanssa kahdestaan.

Jako oli selkeä: Opettajan oppilaat ja muut. Opettajan oppilaat olivat ylimielisiä, pitivät itseään parempina.

Sini pyydettiin ensimmäisen vuoden jälkeen Opettajan erityisproduktioon. Se oli räätälöity parillekymmenelle lahjakkaimmalle, jotka Opettaja oli valinnut peruskurssilta.

A-eliitti, oppilaat kutsuivat itseään.

Näytelmä oli muunnos Seitsemästä veljeksestä. Tytöillä piti olla lyhyet hameet ja verkkosukkahousut. He esittivät susia, jotka ahdistivat pojat nurkkaan. Miukuivat, ähkivät ja ulisivat poikien jaloissa.

Pojat saivat aina vahvimmat roolit. Heitä on Kalliossa niin vähän. Opettajan suosikeissa oli poikiakin, mutta heille hän puhui eri tavalla. Kaverillisesti, vertaisena. Opettajan lapset, niin pojat itseään kutsuivat vielä vuosien päästä.

Siniä nolotti esittää näytelmä yleisölle. Pyllyillä vanhempien ja kurssikavereiden edessä. Mutta ei sellaisesta puhuttu, naureskeltiin vain, että Opettajalla taitaa olla pelimiesvibat päällä, kun tällaista tehdään. Ehkä Sini ei vain osannut olla tarpeeksi seksikäs, kun tuntui ahdistavalta.

Näytelmän oppilaista valittiin vieläkin pienempi erikoisryhmä. Siihen Sini ei päässyt.

SILTI Sini halusi pysyä sisäpiirissä. Josko loistosta valuisi vähän hänellekin, kuuluisista opeista.

Hän lähti kantamaan tavaroita a-eliitin esiintymismatkalle. Hävetti, ettei hän ollut tarpeeksi hyvä esiintymään.

Ryhmästä oli valikoitunut yksi tyttö ylitse muiden. Tähtien tähti. Opettaja istui koko bussimatkan tytön kanssa kahdestaan. Antamassa palautetta. Kukaan ei muista, sanoiko Opettaja erikseen, että älkää häiritkö. Mutta oli selvää, ettei keskeyttämään menty.

Tähtityttö ei enää kuulunut porukkaan. Hän oli sen yläpuolella. Suljettiinko hänet ulos? Oliko se kateutta? Ehkä. Vai eristäytyikö hän itse?

Opettajan ja tytön väleistä ei voinut kysyä. Muut ajattelivat, että tyttö olisi ajatellut, että kruunu yritetään viedä.

Tytöstä ei koskaan tullut näyttelijää. Hän ei päässyt Teatterikorkeakouluun. Sini jäi alalle.

Vuosia myöhemmin Opettaja kertoi Tähtitytöstä Linnealle. Käytti varoittavana esimerkkinä. Että kyllä hänenkin vainunsa voi pettää. Joillekin tie on kivinen.



TOUKOKUUN päivä oli kaunis. Seuraavana syksynä alkaisi Linnean abivuosi, mutta nyt oli koko kesä edessä.

Koulu otti lautan piknikille Suomenlinnaan. Yhteiseen virkistyspäivään.

Tuu Linnea tuonne mun kanssa, Opettaja sanoi.

He istuivat sivummalle, omalle viltille. Opettaja, Linnea ja Opettajan ruttukuonoinen koira. Palautteenanto vuodesta, Opettaja selitti.

Enää vuosi Teakin pääsykokeisiin, minkälaiset fiilikset?

Olet niin lahjakas, ovet avautuvat varmasti.

Linnealle tuli tarve kehua takaisin. Oot niin hyvä opettaja, hän sanoi.

Opettaja hymyili sisäänpäin, ikään kuin häpeissään. Älä nyt viitsi, ihan huono. Mitä tollainen kaunotar tällaiselle…

Etkä ole, oot oikeasti tosi hyvä opettaja.

Koira kuolasi Linnean päälle. Naurettiin.

Olette jotenkin samanlaisia, Opettaja sanoi. Näyttelit koiraa niin hyvin.

He olivat kolmisin. Se oli hyvä, kaunis päivä.



OLI selvää, että Linnea valitsee kurssin Tea6, yksilöllinen näyttelijäntyö.

Kun kurssi oli ohi, Opettaja ehdotti, että Linnea kävisi sen uudestaan. Ja sen jälkeen vielä uudestaan.

Linnea ei tarvinnut lisäopetusta – kyse ei ollut siitä. Opettaja vain halusi, että hän treenaisi ja olisi paikalla. Ja kun Opettaja pyysi, Linnea meni. Aina.

Ennen harjoituksia Opettaja tuli puheille.

Sit kun mä sanon, että pariutukaa, ole mun pari, hän sanoi.

Mä haluan näytellä vain sun kanssa.

Harjoitukset perustuivat usein improvisaatioon. Kun toinen ehdottaa ja vie, toinen suostuu. Se on improvisaation periaatteita.

Seistiin parin kanssa vastakkain, tuotiin kämmenet lähelle. Seurattiin, mihin toisen kädet vievät. Tehtiin, mitä ne halusivat. Kannateltiin käsivarsia, ohjattiin niistä.

Opettaja toi Linnean kiinni itseensä, työnsi kauemmaksi. Pani sätkimään. Vei maahan, tuli päälle.

Oli tärkeää olla siinä kokonaan, antautua. Hyvä näyttelijä osasi, ja Linnea oli hyvä, ihan niin kuin Opettaja sanoi.

Tilanteet kävivät kiihkeiksi. Opettaja työnsi kädet tukkaan, haisteli, koski, hengitti raskaasti. Linnea vastasi. Kun harjoitus loppui, he jäivät siihen. Sylikkäin istumaan tai lusikka-asentoon makaamaan. Opettaja saattoi hyräillä Simon & Garfunkelia. Like a bridge over troubled water…

Oliko tämä enää pelkkää näyttelemistä?

Joskus Linnea toivoi, että Opettaja olisi ihan tavallinen. Tulisi käytävällä vastaan ja sanoisi moi. Mutta niin ei tapahtunut. Usein kun Opettaja näki Linnean, hän oli ylitsevuotava. Hän huusi ja halasi pitkään.

Linneaaa! Mitä Näyttelijä? Nyt mennään juttelemaan ja tuu treeniin ja…

Viimeinen lukiovuosi eteni, koitti kevät. Teatterikavereita ei oikein enää ollut, oli vain Opettaja.

Ahdisti vähän, mutta ehkä se oli oma vika. Jos Linnea vain osaisi olla iloisempi ja vapautuneempi Opettajan kanssa, tämä voisi ihailla häntä enemmän. Miksi hän oli näin rajoittunut?

Opettaja oli uskoutunutkin hänelle. He olivat istuneet Penksulla kahdestaan, ja Opettaja oli puhunut omista haavoistaan. Linnea oli ollut hämmentynyt. Mitä hän tähän osaisi sanoa? Hän oli 18-vuotias.

Mutta Opettaja luotti häneen ja auttoi häntä, kannusti eteenpäin ja kehui. Hänen täytyi auttaa myös.

Pahinta olisi, jos hylkäisi ja unohtaisi. Opettaja sanoi, ettei hän ikinä saa unohtaa. Ja Linnea lupasi.

Lakkiaispäivänä hän antoi Opettajalle kortin. Hän oli printannut kuvan itsestään, koirana. Se ensimmäinen rooli. Kuvan viereen hän oli kirjoittanut pari lainausta biisistä, Bridge Over Troubled Water.

Kortin oli tarkoitus kertoa, ettei hän unohtaisi. Hän sanoisi kiitos ja hei.

MUTTA Opettaja oli vielä yhteydessä.

Hän kutsui Linnean harjoitusryhmään. Se kokoontuisi Teakin tiloissa Haapaniemenkadulla, puoli kilometriä koululta. Siellä kokeiltaisiin erilaisia metodeja.

Erityisryhmiä oli ollut ennenkin, silloin kun Linnea oli vielä lukiossa. Niissä Opettaja oli valmentanut Teakin pääsykokeisiin. Linnea oli tietenkin ollut mukana. He treenasivat koulun tiloissa mutta oppituntien jälkeen.

Jos haluaa Teakiin, pitää osata esittää naista ja miestä, Opettaja oli sanonut kerran. Pitää osata ilmaista seksuaalisuuttaan. Ei voi päästä Teakiin, jos ei osaa.

Opettaja oli jakanut ryhmän kahtia. Toisten piti olla ”pornoesiintyjiä” ja toisten ”hiippareita”, jotka kulkivat katsomassa esiintyjiä. Tapahtuma oli pornomessut.

Okei, okei.

Oli poseerattu ja tultu liki. Puristeltu ja lääpitty. Opettaja yhtenä joukossa. Lopulta he kaikki olivat kiertyneet yhdeksi suureksi ihmiskimpuksi ja tilanne oli pitänyt laukaista yhteisellä ”loppuorgasmilla”. Näin Opettaja oli ohjeistanut.

Linnea oli pyrkinyt Teakiin heti kirjoitusten jälkeen. Hän oli pudonnut toiseksi viimeisessä vaiheessa, mutta Opettaja oli ymmärtänyt. Ens vuonna sisään.

Nyt kokoontuisi uusi ryhmä. Opettaja sanoi, että paikalle tulisi kuuluisia näyttelijöitä.

Linnea lupasi osallistua, vaikka suostuminen oli tullut vaikeammaksi. Koko näytteleminen oli saanut tummia sävyjä.

Kun hän meni, paikalla ei ollut ketään. Vain Opettaja ja toinen viisikymppinen mies.

Ei ne muut päässeetkään tulemaan, Opettaja sanoi. Me ollaan täällä nyt kolmistaan.

He treenasivat jotain, Turkan juttuja. Linnean piti esittää monologia, näytellä, että hänen silmänsä ovat rubiinit. Miehet katsoivat, Linneaa ahdisti.

He pitivät yhteyttä, Linnea ja Opettaja. Käytännössä se tarkoitti treenaamista ja palautetta. Sitä varten istuttiin kahvilassa.

Yhden kerran Opettaja pyysi kotiinsa, mutta Linnea ehdotti nopeasti kauppakeskusta.

Pöydässä Opettaja arvioi Linnean tilannetta. Polku näytti nyt kiviseltä, Opettaja sanoi ja ilmaisi ihmetyksensä. Hän ei ollut arvannut, että siitä tulisi näin kivinen. Mahdollisuuksia oli toki vielä, mutta…

Linnea ei ollut päässyt taaskaan Teakiin.

Näin kivinen… Ei olisi arvannut…

Opettaja puhui uusista opiskelijoista, jotka olivat aloittaneet Kalliossa. Siellä oli nyt eräs tyttö, joka oli todella lahjakas.

Linnea painui kasaan.

Hänen piti olla se seuraava Krista Kosonen – sä oot lahjakkain oppilas mitä mulla on koskaan ollut – ja nyt hän ei ollut mitään.

Hän oli pettänyt Opettajan. Hän oli pettänyt kaikki.

UONNA 2004 Opettajalle annettiin huomautus.

Jotkut tytöt olivat kokeneet opetusmenetelmät loukkaavina ja ajoittain seksuaalisena häirintänä. Siitä oli puhuttu silloiselle rehtorille.

Asia eteni työnantajalle, Helsingin kaupungille, ja opetustoimi antoi suullisen huomautuksen.

Se on lievin mahdollinen sanktio. Vakavampia ovat kirjallinen varoitus ja irtisanominen. Jotta niihin voisi ryhtyä, tarvittaisiin pätevät näytöt. Näyttöä ei ollut, ei selkeitä tekoja, joihin tarttua.

Niitä ei ollut silloinkaan, kun sama rehtori ”keskusteli” Opettajan kanssa. Tällaisia kertoja oli muutamia. Koulussa oli liikkunut huhuja, ja rehtori yritti selvittää, mistä oli kyse. Keskusteluista ei seurannut mitään näkyvää.

Opettaja on ollut Kalliossa yli kaksikymmentä vuotta, viiden rehtorin alaisena. Ainakin kaksi heistä on tiennyt epäselvyyksistä.

Opettajasta valitettiin huomautuksen jälkeenkin. Hän laiminlöi opetusvelvollisuuttaan, ei tullut tunneille. Hän kokosi omia ryhmiään, ”best of the best -kokoonpanoja”. Ne herättivät närää.

Jotkut opettajatkin puhuivat tilanteesta mutta eivät kaikki.

Kallion lukiossa on yli neljäkymmentä opettajaa. Suuri osa heistä kuuli Opettajan toiminnasta ensimmäisen kerran marraskuussa 2017.



LINNEASTA ei tullut näyttelijää.

Hän alkoi saada paniikkikohtauksia. Näyttämölle ei voinut nousta ollenkaan.

Hän ei enää mennyt Teakin pääsykokeisiin.

Yhteys Opettajaan katkesi. Linnea ei lähetellyt viestejä eikä juuri vastannut, jos niitä sai. Opettaja oli vihainen ja uhmakas. Nytkö se hylkääminen tapahtui?

Eräänä kevätpäivänä Linnea istui Kallion kirjaston edessä ja otti aurinkoa. Opettaja tuli siihen. Linnea jäätyi, mutta Opettaja oli hyvällä tuulella. Mitä Kirjoittaja? Tuutko vähän treenailemaan taas?

Linneasta oli tullut kirjoittaja. Hän oli tehnyt käsikirjoituksia, ja Opettaja tiesi siitä. Mitä Kirjoittaja?

Linnea sanoi, ettei tule. Ensimmäisen kerran hän sanoi, ettei tule. Lukion päättymisestä oli kaksi vuotta.

Vähän sen jälkeen Linnea kirjoitti tekstin, ja pyrki sillä Teakiin. Vielä kerran, mutta nyt toiseen koulutusohjelmaan. Teksti kertoi Opettajasta.

Hän pääsi.

Silloin tällöin Linnea näki Opettajaa. Tämä saattoi seistä Teakin ovilla, odotella. Sitten paikalle käveli lukioikäinen tyttö. He kohtasivat, ja Opettaja ohjasi tytön sisään. 


Poliisi ei aloittanut esitutkintaa opettajasta. Tietoon tulleet tapaukset olivat tapahtuneet ennen syyskuuta 2014, jolloin seksuaalinen ahdistelu lisättiin rikoslakiin.

Opettaja ei toistaiseksi opeta. Helsingin kaupunki pohtii viranhoitoon liittyviä kurinpitotoimia.

Opettajaa ei tavoitettu haastattelua varten kirjeitse, puhelimitse eikä viestitse. Hänen puheensa tekstissä perustuu Linnean ja useiden muiden samankaltaisissa tilanteissa olleiden oppilaiden kertomaan.

Opettaja kommentoi syytöksiä STT:n haastattelussa 5.11.2017. Hän sanoi, että mistään seksuaalisesta ei ole ollut kyse mutta 15–20 vuotta sitten hänen pedagoginen toimintansa on ollut epäonnistunutta.

Juttua varten on haastateltu kolmeatoista tapauksiin liittyvää ihmistä. Heidän joukossaan on useita opettajia. Kahta koulun entistä rehtoria tavoiteltiin tuloksetta.

Linnean ja Sinin nimet on muutettu.

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotima ... a6216520-4

[putsari]

Te ällökonservatiivit ette kyllä tiedä naisista yhtään mitään.

Heitä täytyy ymmärtää, se ettei ole koskaan naista saanut, kun naiset ovat vain nauraneet peräkammarin pojille ja muuten hyljeksineet aiheuttaa varmasti paljon patoutunutta vihaa naisia kohtaan. Parempi, että purkavat sitä keskustelupalstoilla, kuin kaduilla.

Mitäs muuten Marco De Witin raiskaussyytteelle kuuluu? Ällökonservatiiviksi tuota vapaata rakkautta käytännössä ympäri Suomen saarnaavaa ei tosin voi kutsua, koska hän on ällöliberaali taustaltaan.

[PoliisimestariSisu]

Kuinkahan moni näistä tapauksista on pelkkää paskapuhetta ja huomiohuorausta. Nykyään ei enää varmaan uskalla edes tissejä tuijottaa, vaikka olisivat tyrkyllä.