Yksi syy tähän tilanteeseen on pienten lasten vanhempien hyvä sosiaaliturva. Jokin aika sitten tehtiin Köyhyystutkimus missä todettiin että yksin asuvan ihmisen sosiaaliturva on eurooppalaisittain korkeintaan keskitasoa. Yksinhuoltajan sosiaalietuudet taas ovat Suomessa selvästi paremmalla tasolla kuin Euroopassa keskimäärin.Musta Nuoli kirjoitti:Itse pidän vääryytenä, että lapsia saa tehdä kuka tahansa, kenen kanssa tahansa. Kaikkeen muuhun tarvitaan yhteiskunnassa lupa tai pätevyysvaatimus, mutta ketkä tahansa kusipäät, narkkarit, väkivaltaiset hakkaajat, hyväksikäyttäjät, juopot - olivat he sitten miehiä tai naisia - saavat hankkia jälkikasvua, ja heillä on kosolti oikeuksia, vaan ei ilmeisesti mitään velvollisuuksia kasvattajina tai vanhempina.
Tästä aiheutuu eräänlainen kannustin, mitä sosiaalisesti huono-osaiset käyttävät hyväkseen. Jos lähtötilanteena on se että nainen on työtön päihdeongelmainen, niin raskaaksi hankkiutuminen tuo hänelle itselleenkin selvän elintason nousun. Raskaana oleva saa automaattisesti kaupungilta asunnon, kun vastaavasti köyhä yksinäinen ihminen joutuu jonottamaan sitä vuosia. Kotihoidon tuet ja muut avustukset ovat huomattavasti suuremmat kuin peruspäiväraha. Isompi asunto mihin mahtuu asumaan lapsen lisäksi äidin satunnaiset poikaystävät, on perusteltu. Asumistuen saa siten lähes täysimääräisenä. Sosiaaliturvan heikennyksen myötä on siirrytty yhä enemmän harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen, mitä lapseton ei juurikaan voi saada. Kun on lapsi, niin sossun luukulta saa rahaa lapsen harrastuksia varten, ilman että seurataan mihin se raha lopulta kului.
Tämän ilmiön selvin merkki on päihdeäitien määrän lisääntyminen, jopa raskaana olevien päihteiden käyttö ja tupakointi on lisääntynyt. Yleensä nämä äidit ovat sellaisessa elämäntilanteessa, että lapsen hankinta ei ole mitenkään suunniteltua. Sitä vaan jotenkin tulee raskaaksi, minkä jälkeen päättää tehdä elämänmuutoksen ja pitää lapsen. Isojen elämänmuutosten teko ei ole niin helppoa kuin luulisi, joten retkahdukset ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Moni päihdeäiti oikeasti kuvittelee että entinen elämä on kuin pois pyyhitty, sitten kun se lapsi syntyy. Todellisuus on valitettavasti se että ajaudutaan takaisin vanhoihin kaveripiireihin ja lapsi onkin pelkkä rasite. Isääkän ei varsinaisesti ole, vaan se oli vaan joku hetken hairahdus missä lapsi pääsi alulle. Päihteistä johtuvien huostaanottojen määrä on myös lisääntynyt.
On esitetty että päihteitä käyttävät raskaana olevat naiset olisivat etusijalla hakiessaan päihdekuntoutukseen. Monet päihdetyöntekijätkin ovat tätä näkemystä vastaan, koska tavallaan tiedetään mihin se johtaa. Huumevieroitukseen voi olla helposti vuodenkin hoitojono, joten pahassa huumekoukkussa oleva nuori nainen voi käyttää tätä etuisuutta tarkoituksellisesti väärin.
Usein mainitaan sana pakkohoito, kun puhutaan päihteistä. Se ei ole nykyisessä hoitomallissa edes mikään hoitovaihtoehto, koska edes vapaaehtoisuuteen perustuvaa hoitoa ei voida kaikille tarpeessa oleville antaa. Mielestäni pakkoabortti on perusteltua, jos raskaus todetaan riittävän aikaisin ja äidillä on päihdehistoria.