Torstaina 19 Toukokuuta 1977, 20-vuotias Colleen Stan lähti Eugene Oregonista vieraillaikseen ystävänsä luona Pohjois-Kaliforniassa Westwoodissa. Hänellä ei ollut autoa tai rahaa linja-autoon, mutta hän oli tottunut liikkumaan peukalonsa avulla, joten hän liftasi.
Huolimatta siitä, että neljä vuotta aiemmin Edmund Kemper oli terrorisoinut nuoria naisia Kalifornian San Josessa, useimmat nuoret naiset eivät antaneet asian häiritä eivätkä piitanneet siitä, että vastaavia vaaroja voisi olla nurkan takana. Liftaaminen oli 70-luvulla elämäntapa, osa vapauden ilmaisua jonka nuoriso oli ottanut omaksi ajatusmallikseen. Rahattomat nuoret luottivat matkustamisessaan täysin ulkopuolisten ihmisten ystävällisyyteen.
Colleenl kuvitteli löytävänsä kyydin seuraavaan osavaltioon helposti. Hän ei osannut odottaa mitä tapahtuisi, kun hän sai kyydin josta ei päässyt pois. Hänen hyväntekijänsa eivät aikoneet tappaa häntä. Heillä oli jotain muuta mielessä.
Colleen Stan
Colleen oli alle sadan kilometrin päässä määränpäästään. Hän yritti arvioida jokaisen henkilön, joka pysähtyi, varmistaakseen että kyyditsijä olisi turvallinen, ja oli jopa hylännyt kaksi mahdollista kyytiä, joten kun sininen Dodge Colt pysähtyi paljastaen miehen, naisen ja lapsen sisällä , Carol oli helpottunut. He olivat nuoria, siistejä ja ystävällisiä, joten hän hyppäsi takapenkille. "Kiitin silloin onneani", hän kertoi myöhemmin.
Perhe, jonka sukunimi oli Hooker, juttelivat mukavia ja pitivät yllä miellyttävää keskustelua, mutta hetken kuluttua Colleen huomasi, että kuljettaja Cameron Hooker tuijotti häntä taustapeilin kautta. Se teki kyytiläisen hermostuneeksi. "Hän tsekkailia minua", hän kertoi myöhemmin. Kun he pysähtyivät huoltoasemalle Colleen meni käymään sen vessassa. "Ääni päässäni sanoi minulle että hyppää ulos ikkunasta äläkä ikinä palaa takaisin", hän muistelee, mutta hän rauhoitti pelkonsa ja meni takaisin autoon. Loppujen lopuksi, tämä mies ei tekisi mitään hänelle hänen vaimonsa ja lapsensa ollessa paikalla, hän perusteli itselleen. Autossa hän sai karkkipatukan perheeltä.
He ajoivat joitakin maileja kunnes Cameron näytti tekevän jonkin päätöksen. Hookeit mainitsi, että he olivat hyvin lähellä joitakin upeita jääluolia ja he halusivat käydä nopeasti katsomassa niitä. Colleen ei vastustellut, joten Cameron ajoi alas hiekkatietä joka näytti vievän heidät keskelle ei mitään ja sitten Cameron pysäytti auton. Hänen vaimonsa Janice näytti ymmärtävän mitä on tapahtumassa ja nousi ulos autosta vauvan kanssa. Yhtäkkiä Colleenilla oli veitsi kurkulla ja Cameron käski tytön laittaa kädet päänsä päälle ja käski tehdä kaiken mitä hän sanoi. Colleen jähmettyi pelosta. Hän ei tiennyt mitä muuta sanoa kuin: "Kyllä." Sitten hänet laitettiin käsirautoihin, silmät sidottiin, ja suukapula peitti hänen suunsa.
Cameron Hooker
Nyt oli aika paljastaa Cameronin erikoinen luomus. Hän asetti suuren, metalli-saranoidun vanerista tehdyn laatikon Colleenin päähän. Se oli raskas ja tiivis lämmöneristeineen ja kaksinkertaisine seinineen, ja kaulan reikä lähes kuristi hänet. Sisus oli kankainen, joka esti hänen kykynsä hengittää. Hän sai tietää, että tämä päässään, hän ei voisi syödä, juoda, kuulla tai nähdä. Hän oli täysin pimeässä. Hän tunsi Cameronin peittävän hänet jollakin raskaalla, joka tuntui Colleenin omalta makuupussilta jota hän oli kuljettanut mukanaan. Kun auto käynnistetyi häne oletti että Janice oli tullut takaisin autoon. Hän vaistosi että he ajoivat Vuoristotietä.
Suukapula ja päähän laitettava laatikko
Perhe pysähty hakeakseen illallista pikaruokaravintolasta ja samaan aikaa Colleen odotti ja mietti mihin hän olisi joutumassa. Hän mietti näkisikö perhettään ja ystäviään enää koskaan. Sitten hän tunsi auton liikkuvan jonkin aikaa ennen kuin se pysähtyi kokonaan ja Cameron poisti hänen liikkumistaan rajoittavat asiat ja kehoitti häntä nousemaan ulos autosta.
Sisällä talossaCameron poisti tytön päästä laatikon. Se oli helpotus, mutta se osoittautui lyhytaikaiseksi. Cameron johti Colleenin alas kellariin. Hän käski Colleenin seistä tietyn jääarkun (!? ice box) päällä. Peloissaan tyttö totteli. Häntä käskettii nostamaan kädet ylös, ja niin hän tekikin. Sitten Cameron sitoi tytön kädet ranteista nahkahihnalla ylläoleviin outkiin. Colleen tunsi miehen vapisevan kun hän alkoi poistaa naisen päältä vaatteita. Hän oli vielä silmät sidottuina mutta aavisti että jotakin on vielä tapahtumassa. Vaikka riisuminen olikin todella epämiellyttävää, ei se ollut mitään verrattuna siihen, mitä oli vielä tulossa.
Cameron poisti Colleenin alla olevan arkun joka tuki hänen painoaan, jättäen hänet roikkumaan putkista ranteidensa varassa ilmaan. Hän potki ja huusi pyytäen että pääsisi irti. "Hän sanoi minulle että huuda pois", hän kertoi. Cameron johti hänet uskomaan, että muissa tällaisissa tilanteissa, hän oli leikannut muiden vankiensa äänihuulet, tekisi myös saman Colleenille jos hän jatkaisi meteliään.
Cameron käveli pois mutta palasi kuitenkin takaisin. Hän alkoi lyödä tyttöä jollakin ja hänen etu-ja takapuolelleen sattui kovasti. Colleen huusi apua, mutta se sai miehen lyömään häntä kiivaammin. Hän tajusi että mies käytti piiskaa. Sitten hän jätti Colleenin roikkumaan varpaiden juuri ja juuri osuen johonkin. Hän näki siteen alta, että pornolehti lojui lattialla, jonka kannessa oli ripustettuna nainen, aivan kuten hänkin.
Mutta Cameron ei noin vain jättänyt häntä yksin. Hän oli niin innoissaan hänen valloituksestaan ja oman orjan hallussapidosta, että hän meni ulos ja palasi pian vaimonsa kanssa. Pari riisui vaattensa ja harrastivat seksiä Colleenin jalkojen juuressa. Colleenille tämä oli pianajaista. Hän ei voinut uskoa että näin tapahtui hänelle. Hän ei ollut koskaan kuullut ihmisten tekevän tällaisia asioita, ja hän ei ymmärtänyt, mitä hän oli tehnyt ansaitakseen tällaisen kohtelun.
Colleenin helpotukseksi, Cameron otti hänet pois roikkuvasta asennostaan. Hänen kätensä olivat arat ja paikkoihin mihin mies oli piiskannut, sattui kovasti. Mies asetti Colleenin toisenlaiseen lukittuun laatikkoon, ja kun se suljettiin, tyttö huomasi ettei voinut liikkua. Sitten mies asetteli Colleenille takaisin päässä olleen laatikon. Hän oli nyt täysin liikkumiskyvytön ja hän tuskin pystyi hengittämään. Hän alkoi huutaa joka sai hänen kaappaajansa palaamaan. Cameron kiristi nauhan naisen rinnan ympäri, joka vaikeutti hengittämistä ennestään ja hänen oli siten myös pakko lopettaa huutaminen. Colleen jätettiin tällä tavalla koko pitkäksi yöksi. Hän oli varma kuolevansa.
Kaikki paha oli vasta kuitenkin alkamassa aamun koitteessa, vaikka hän toisin toivoi.
Suljettujen ovien takana
Rauhallisessa Californian Red Bluffin kaupungissa Cameron ja Janice Hooker eivät erottuneet mitenkään. He tulivat ja menivät kuin kaikki muutkin ostaen tarvikkeita mutta yleensä he viihtyivät omissa oloissaan. Cameronia pidettiin luotettavana henkilönä sahalla, jossa hän työskenteli . Vuonna 1976 he olivat vuokranneet kodin vanhemmalta pariskunnalta, herra ja rouva Leddyltä, osoitteessa 1140 Oak Street. Vanha pariskunta asui naapurissa ja olivatkin sitä mieltä että Hookerit vaikuttivat olevan hiljaista tyyppiä, tyypillinen nuori perhe aloittamassa yhteistä arkea ja elämää. He eivät tienneet mitään parin taustoista. Cameron oli parempi työskentelemään käsillään, kuin hankkimaan ystäviä. Hän oli valmistunut Red Bluff High Schoolista neljä vuotta aiemmin, ja sai töitä Diamond Lands Corporationilta. Seuraavana vuonna, vuonna 1973, hän tapasi 15-vuotiaan epileptikon, Janicen. Cameron huomasi kuinka mukautuvainen Janice voisi olla. Hän huomasi että tyttö tekisi mitä tahansa pyydettäessä kun vain saisi vaihtolahjana hieman huomiota. Hän selvästi halusi minkä miehen tahansa millä hinnalla tahansa.
Cameron oli koukussa väkivaltaiseen pornografiaan ja suostutteli Janicea jotta hän voi riisua hänet ja ripustaa hänet puuhun roikkumaan ranteista. Se ei ollut mukavaa, nainen oli tyytyväinen palkkioonsa; huomioon ja kiintymykseen. Heidän perversseistä seksileikeistään tulikin rutiinia ja vuonna 1975 he olivat jo naimisissa. Silloin Cameronista todella tuntui turvalliselta toteuttaa omia mielihalujaan miten tahtoi. Janice kuului hänelle, joten hän antoi täyden roolin Janicelle toteuttaessaan seksuaalisia fantasioitaan.
Roy Hazelwood kertoo:
Tutkimuksissa on huomattu, että kun nainen on suhteessa seksuaalisadistiin, mitä tahansa mies haluaa, motivoi molempia osapuolia. Kun mies asteittain eristää naisen, naisesta tulee pahemmin miehestä riippuvainen, eikä enää kykene puolustautumaan.
"On tärkeää ymmärtää," Hazelwood kirjoittaa, "että rituaalinen ja heteroseksuaalinen sadisti luonnostaan on sitä mieltä, että kaikki naiset ovat johdateltavissa. Jos ja kun näitä miehiä esitetään osoittamaan tämä hypoteesi, valitsevat he aina mukavia, keskiluokkaisia naisia, jotka käyttätytyvät normaalisti." He käyttävät hyväkseen prosessia naisen alttiudesta muuttaen hänet yhteensopivaksi osasyylliseksi.
Tämä tuntui olevan juuri se tekijä Hookersien parisuhteessa. Cameron johti tanssia, ja Janice alistui. Jos Janice vastusti, Cameron uhkasi elämänriistolla, jonka nainen päätteli olevan mahdollinen seuraus.
Kuitenkin nämä miehet yleensä väsyvät tähän alistumiseen ja alkavat etsiä jotkain jännittävämpää. Cameron halusi nuoren naisen orjaksi, ja hän tarvitsi Janicea auttamaan häntä hankkimaan sellaisen. Koska tällaisissa suhteissa nainen pelkää menettävänsä puolisonsa ja miehen rakkauden tottelemattomuudella, ja koska nämä naiset haluavat vähentää mahdollisuutta, että joku muu vie hänen paikkansa, usein suostuvatkin järjestelyyn. Kaikki mitä Janice pyysi oli vauva ja kun hän vauvan saisi, Cameron saisi tehdä mitä lystää. Cameron hyväksyi sopimuksen ja alkoi miettiä tulevaisuutta.
Cameronin oli hiukan valmisteltava. Hän tarvitsi keinon saada itselleen orja ja estää naapureita kuulemasta orjan huudot, kunnes nainen oppi paikkansa. Hänen fantasiansa mieless', hän suunnitteli ja teki laatikot, joita pian käyttäisi Colleen Staniin. Janice tuli raskaaksi, sai vauvan ja alkoi kasvattaa sitä. Kuukaudet kuluivat, ja saattoi vaikuttaa siltä että Cameron oli jo unohtanut haaveensa ja tavoitteensa. Näin ei kuitenkaan ollut. Ei ollenkaan. Kun aika oli oikea, ja kaikki oli valmista, hän käytti Janicea vaikuttaakseen vaarattomalta, ja lähti saalistamaan ensimmäistä uhriaan mahdollisesta orjien joukosta.
Synkkä musta epävarmuus
Kun aamu koitti, Colleen oli uuvuksissa . Hän ei ollut nukkunut juuri ollenkaan, ja odotti mitä tuleman pitää. Cameron tuli hakemaan häntä. Cameron poisti laatikon päästä ja avasi laatikon missä Colleenin keho oli ollut vankina. Hän hengitti helpotuksesta, mutta pelkäsi kuitenkin miestä. Pääsisikö hän vapaaksi vai oliko vielä lisää edessä?
Cameron piti tyttöä nälässä koko päivän, mutta illalla antoi hänelle vettä ja perunaa syötäväksi. Cameron roikutti Colleenia taas jonkin aikaa, ja sitten pani hänelle takaisin laatikon päähän. Colleenilla ei ollut aavistustakaan, koska mies oli tulossa tai menossa, saatikka mitä mies oli suunnitellut hänen varalleen. Hän sai käyttää alusastiaa, ja sitten hänet venytettiin telineeseen, jossa hän makasi liikkumattomana tuntikausia.
Toinen kokonainen päivä kului, ennen kuin hän saa syödä uudelleen. Cameron pakotti hänet juomaan vähän vettä ja syömään munasalaatti-voileivän. Hän söi sen, mutta päivä oli kuuma ja kostea, joten hän kieltäytyi syömästä toista leipää. Cameron vihaisesti muistutti hänelle, että hänen pitäisi olla kiitollinen. Cameron koitti vedota siihen, että oli täynnä, mutta hän oppi nopeasti, että orja teki mitä käskettiin. Colleenin tunteilla tai tuntemuksilla ei ollut väliä.
Koska Colleen oli ollut tottelematon, Cameron ripusti hänet uudelleen roikkumaan nahkaisilla käsiraudoilla, ja ruoski häntä kunnes Colleen menetti tajuntansa. Kun hän lopulta pääsi alas, hän ei ollut vieläkään nälkäinen, ja hän oli äärimmäisissä tuskissa, mutta hän pakotti itsensä syömään. Cameron oli tyytyväinen, joten hän laittoi naiselle taas laatikon päähän ja poistui. Colleenl oli erittäin helpottunut kun sai olla yksin, mutta silti hyvin peloissaan.
Siitä tuli uhrin rutiini: yksi aterian päivässä, kidutus, eristyneisyys, ja epävarmuutta. "Hän eli synkässä mustassa epävarmuudessa", kirjoitti Christine McGuire ja Carla Norton Kirjassaan tapauksesta, Perfect Victim: The True Story of the Girl in the Box by the D.A. Who Prosecuted her Captor. "Avuton."
"Joskus luulin tulevani hulluksi", Colleen sanoi.
Perfect victim kirjan kansi
Perhe etsii
Kun Colleen oli ollut kateissa neljä päivää, hänen ystävänsä ottivat yhteyttä Colleenin vanhempiin Eugeniin. Vanhemmatkaan eivät olleet nähneet tai kuulleet hänestä. Kaikki huolestuivat. Colleenin vanhemmat tajusivat, että hän ei ollutkaan koskaan päässyt perille Westwoodiin. Colleen yleensä piti yhteyttä vanhempiinsa, joten he jättivät katoamisilmoituksen Eugenen poliisilaitoksella Oregonissa.He kertoivat virkailijoille, että Colleen on 152cm pitkä (5 foot 6) ja painoi 61kg (135pounds). Hänellä oli pitkät suorat ruskeat hiukset ja siniset silmät
Tom Smith, Colleenin lyhytaikainen aviomies, oli ilmeinen epäilty. Hänestä ei tiedetty juuri muuta kuin että hän oli kotoisin Ohiosta. Mutta hän ei ikinä vaivautunut tulemaan Colleenin perään ennenkään niin ei ollut juurikaan syytä ajatella että hän olisi nyt tullut nappaamaan naisen.
Lopulta toivo alkoi loppumaan. Carol perhe tiesi että jotain kauheaa oli tapahtunut heidän rakkaalleen. "Hän ei antaisi meidän olla huolissamme" sisarensa Jenise kertoi A&E:lle. Hän oli ainapitänyt vanhempansa ajan tasalla menemisistään. Meni hyvin kauan ennen kuin kukaan omaisista kuuli Colleenista mitään. Jenise uskoi, että joku oli tappanut hänet, tai ehkä että uskonnollinen kultti olisi siepannut hänet.
Colleenin äiti soitteli usein Eugenen sheriffille, mutta ei koskaan saanut mitään uutta tietoa Colleenista. Perhe alkoi lannistua.
Yhtiö
Ajan mittaan Colleen näki hyvin vähän Janicea tai vauvaa. Suurimman osan päivää hän oli kahlittuna, silmät sidottuna ja anasti venytettynä telineessä. Cameron kävi usein piiskaamassa häntä. Joskus kun hän oli sitonut Colleenin ylös, hän otti kuvia naisen alastomasta ruhjotusta vartalosta, ja kehitti filmit itse. Joskus Cameronilla oli entistä sadistisemmalla tuulella, jolloin hän piti Colleenin päätä veden alla kunnes hän menetti tajuntansa. Colleen mietti, että joskus mies menee liian pitkälle ja tappaa hänet. Colleen kysyi usein, että koska hän pääsisi vapaaksi. Mies vastasi joka kerta "Pian".
Huolimatta epärealistisia fantasioitaan, Cameronilla oli käytännöllinen puoli. Hän tajusi, että jos hän pitää Colleenin ketjuttuna telineeseen koko päivän, se voisi vahingoittaa hänen terveydentilaansa. Hänen oli keksittävä toinen tapa miten pitää orjansa kurissa, joten 10 päivän ajan hän työskenteli laatikon parissa, joka näytti arkulta. Kunnes se oli valmis, Colleen sai tyytyä telineeseen. Kun pieni puinen selli oli valmis, Cameron laittoi sinne Colleenin makuupussin. Hän työnsi korvatulppia Colleenin korviin ja kahlitsi hänet ja työnsi laatikkoon. Siellä hän olisi edelleen, kunnes mies halusi hänet.
Tätä tapahtui rutiininomaisesti yli kuukauden, ja missään vaiheessa Colleen ei päässyt suihkuun tai puhdistautumaan. Hän laihtui kymmenisen kiloa ja häneltä loppuivat kuukautiset. Hänen maailmansa oli laatikko johon hän alkoi sopeutua. Cameron oli varustanut laatikkoon puhaltimen joten ilma vaihtui, mutta se ei vaikuttanut lämpötilaan. Colleen oppi arvioimaan lämpötilasta vuorokauden ajan.
Sängyn alla ollut laatikko, oikeudenkäyntikuva
Cameronin bondage-sessiot Colleenin kanssa pitenivät ja niitä tapahtui useammin. Hän lisäsi kidutustapolttamalla Colleenin ihoa kuumalla hehkulampulla, tai antamalla sähköiskuja. Joskus hän kuristi häntä eikä ruoskiminen koskaan lakannut. Cameron oli seksuaalisesti kiihottunut kaikesta mitä teki Colleenille ja sessiot usein päättyivät siihen että Cameron ahdisteli naista, mutta koskaan hän ei harrastanut Colleenin kanssa yhdyntää.
Sitten eräänä päivänä Cameron päätti laittaa Colleenin töihin. Hän rakensi pienen sellin joka sopi portaikon alle ja Sinne hän sijoitti sitomattoman Colleenin silmät kuitenkin sidottuina. Kun mies oli sulkenut oven, hän poisti siteen silmiltä ja käski naisen kuoria pähkinöitä tai tehdä makramee-töitä (makramee=tietynlaista koristeellista solmintaa). Tästä tuli Colleenin pieni vapauden valtakunta, jossa saattoi liikkua vapaammin, vaikkakin rajoitetussa tilassa.
Kuukauden kuluivat ja Colleen täytti 21. Hän vietti kaikki päivät, sekä joulun ja uudenvuoden, arkussaan. Kahdeksan kuukauden kidutuksen ja epävarmuuden päästä Colleen yhtäkkiä oppi jotakin uutta.
Cameron oli tilannut underground-sadomasokistilehden nimeltä Inside News. Lehti joka ilmestyi 1 tammikuuta 1978 sisälsi artikkelin otsikolla: "He myyvät kehonsa ja sielunsa, kun he kirjoittavat ORJUUDEN SOPIMUKSEN".
Tämä antoi Cameronille idean. Hän ryhtyi luomaan sopimusta, joka näyttäisi olevan oikeudellisesti sitova. Hän antoi Colleenille orjanimen "K", ja hän itse allekirjoitti sopimuksen väärällä nimellä "Michael Powers." Kuun loppuun mennessä hän pakotti Colleenin lukemaan artikkelin ja allekirjoittamaan sopimuksen nimellä Kay Powers. Colleen ajatteli, että se mitä hän luki oli puhdasta pahaa, mutta Cameron kertoi, että joko orja allekirjoittaa sen tai sitten Cameron allekirjottaisi sen naisen puolesta, saaden orjansa katumaan ettei ollutkaan ollut yhteistyökykyinen. Colleen noudatti ehtoja.
Asiakirja sisälsi sääntöjä joita noudattaa, ja hänen allekirjoituksensa tarkoitti, että hän hyväksyy säännöt. Colleenin täytyi nyt kutsua isäntäänsä nimellä "master/herra" ja pitää kehonsa "avoinna" miehen tarpeille. Jos hän ei tottelisi, isäntä saattaisi laittaa hänet orjaksi jollekkin muulle isännälle, joka ei olisikaan välttämättä yhtä armollinen.
Orjasopimus, oikeudenkäyntimateriaalia
Cameron valehteli, että oli maksanut 1500 dollaria Colleenin rekisteröinnistä orjaksi firmalle jonka nimi on Orjayhtiö (Slave company). Hän selitti, että yhtiön ihmiset valvoivat heitä kokoajan ja he jopa salakuuntelivat taloa. He tiesivät keitä Colleenin sukulaiset ovat, ja yhtiö tappaisi heidät jos Colleen koskaan olisi tottelematon. Janice oli myös hänen orjansa, ja jos jompikumpi naisista yrittäisi paeta, yritys rangaistaisiin naulaamalla heidän kätensä palkkiin ja roikkua siitä päiviä.
"Hänellä oli aina todisteet ja taustat väitteisiinsä" Colleen myöhemmin raportoi "ja uskoin, mitä hän sanoi."
Colleen pysyi vankeudessa seitsemän vuotta, mutta edellytykset ja säännöt muuttuivat Cameronin mielen mukaan. Colleen oppi sulkemaan tunteensa pois. "Mitä enemmän pelasin hänen peliään, sen parempi se oli minulle. Jos tappelin vastaa, se jatkui ikuisesti." Colleen kertoi journalisti Betty Leaselle. Hän oppi, että armoa anominen vain entisestään kiihotti Cameronia, joten hän lakkasi anelemasta. Miehen edessä Colleen ei koskaan itkenyt, ettei hänestä näkyisi hänen tunteensa. Colleen käytti mielensä voimi paetakseen päänsä sisällä tilanteista, mutta joka päivä kaikki kuitenkin tapahtui uudelleen.
Silkkaa orjuutta
Lopulta Colleen, jota talossa kutsuttiin nimellä K sai tehdä kotitöitä, kuten laittaa ruokaa, siivota ja pestä astioita. Mutta kun Cameron huusi "Huomio!" Colleenin oli määrä riisua itsensä alastomaksi, nousta varpaisilleen ja kurottaa käsillään ylös ovenkarmeihin olohuoneen ja ruokailuhuoneen välissä.
Hänellä oli orjapanta jossa oli mukana rekisteröintimerkki muka hankittuna Orjayhtiöstä. Cameron kertoili hänelle kauhutarinoita asioista joita oli tapahtunut kun orja ei ollutkaan totellut. Yhdeltä oli poistettu kieli juottamalla, toinen vedettiin raajoista sijoiltaan, ja yhden sormet irroitettu. Näin Cameron satuili orjalleen.
Sitten eräänä iltana Cameron toi Colleenin aviovuoteeseensa. Janice yritti sopeutua seksileikkiin, mutta lopulta hän lähti ja meni toiseen huoneeseen. Sinä yönä ensimmäistä kertaa, Cameron raiskasi Colleenin. Tämän jälkeen hän oli säännöllisesti sukupuoliyhteydessä Colleenin kanssa.
Kun Cameron alkoi luottaa siihen, että Colleen ei karkaisi, antoi hän naisen liikkua enemmän talossa ja viettää aikaa portaiden alla, joskus jopa nukkua siellä. Mutta vapaus oli lyhytaikaista. Hookers muutti asuntovaunuun (trailer) saadakseen enemmän yksityisyyttä, mutta tila oli (premium, en osaa kääntää, help?). Pitääkseen Colleenin vankeudessa, Cameron suunnitteli laatikon ilmanvaihdolla, joka sopisi pariskunnan vesisängyn alle. Tämä oli Colleenin uusi koti, ja hän sai alusastian käytettäväkseen.
Kuten tiukkaan vartioidussa vankilassa, Colleen sai liikkua tunnin vapaana harjatakseen hampaansa, syödäkseen, puhdistaakseen alusastiansa ja joskus pesemään hiuksensa. Hänen ainoa helpotuksensa oli kun hän pääsi työskentelemään pihalla Cameronin vapaapäivin. Mies kuitenkin piti häntä aina silmällä. Cameron varoitteli tyttöä, että Yhtiö katselee ja tarkkailee heitä jatkuvasti, ja löytäisivät kyllä hänet jos koittaisi karata. Ne naapurit, jotka Colleenin näkivät ja hänelle puhuivat, luulivat että hän on perheen kanssa asuva lapsenvahti. Hän ei koskaan pyytänyt apua. Hänellä oli myös mahdollisuus käydä lenkillä ja hän saapui takaisin.
Mitä tahansa Hookerit sängyssään tekivätkään seksistä toisen lapsensa synnyttämiseen, Colleen kuuli kaiken laatikossaan. Janicella tai Colleenilla kummallakaan ei ollut yksityisyyttä. Cameron määräsi säännöt.
Yleensä Colleen vain hiljaa teki mitä hän pyysi, mutta joskus hän teki virheitä. Siitä hän sai rangaistuksekseen iskuja sähköjohdoista joista jäi pienet arvet. Myöhemmin nuo arvet koituivat hänen hyödykseen.
Kummallinen huojennus
Colleen pyysi eräänä jouluna lahjaksi raamattua, ja saikin sen. Milloin vain sai mahdollisuuden, luki hän sen tekstejä. Cameron edelleen kertoili Colleenille Yhtiöstä, saadakseen lujemman otteen orjaansa. Cameron lävisti naisen häpyhuulen "merkitäkseen" hänet, ja myöhemmin viittasi siihen symbolisena vihkisormuksena ja toivoi saavansa Colleenin kanssa joskus lapsia.
Kolmen vuoden kuluttua kaappauksesta, vuonna 1980, Cameron antoi Colleenille luvan lähteä ulos Janicen kanssa illaksi. He joivat muutamat, tapasivat joitakin miehiä ja menivät heidän mukaansa. Cameron antoi jopa luvan suhteelle Janicen ja erään miehen välillä.
Sekä Cameron ja Janice kävivät töissä, mutta kun Janice jäi työttömäksi, Cameron päätti panna orjansa parempaan käyttöön. Hän vei Colleenin Renoon ja ympäröiviin kaupunkeihin, joissa hänen oli määrä kerjätä rahaa. Se oli nöyryyttävää, mutta Colleenilla ei ollut valinnanvaraa. Hän ei koskaan pyytänyt keneltäkään apua.
Sitten Janice löysi itselleen töitä, ja Colleen jäi kotiin lastenvahdiksi. Vaikka häntä ei ollut sidottu mihinkään, hän ei paennut. Yöllä hänet usein kahlittiin wc-pönttöön kiinni ja hän nukkui makuuhuoneen perällä lattialla, silti se oli parempi kuin laatikko, vaikkakin epämukavaa.
Janice toi töitä kotiin ja velvotti Colleenin auttamaan häntä saadakseen lisää rahaa. Usein naiset kuitenkin tappelivat, koska Janice oli mustasukkainen Cameronin liiallisesta huomiosta nuorempaan naiseen. Hän halusi että Cameron päästäisi orjan vapaaksi. Cameron pakotti Janicen ottamaan lopputilin, jotta voisi vahtia lapsia kotona. Colleen palasi laatikkoon sängyn alle. Cameron keroi Colleenille että oli maksanut Yhtiölle 30.000 dollaria, joka takaa täydellisen suojan ja oli suuri taloudellinen uhraus, joten orjan olisi parasta käyttäytyä. Taas hän toisti, että yhtiö salakuunteli taloa ja puhelimia, jotta Colleen ei voisi ottaa kehenkään yhteyttä.
Eräänä päivänä hän päätti varmistaa että Colleen tiesi paikkansa painamalla aseen Colleenin kurkulle. Tietämättään oliko ase ladattu, Colleen totteli ja veti liipaisimesta. Metallinen kilahdus sai hänet tajuamaan, että jonakin päivänä Cameron tappaisi hänet. Cameron pakotti Colleenin hyvästelemään naapurinsa ja kertomaan palaavansa Etelä-Californiaan. Oikeasti nainen joutui sisälle asuntovaunuun.
Colleen ikävöi perhettään, joten Cameron palkitsi hänet antamalla hänen kirjoittaa kolme kirjettä omaisilleen kertoakseen olevansa elossa. Hän tarkasti kirjeiden sisällön, ennen kuin lähetti ne eteenpäin. Hän jopa antoi Colleenin soittaa kotiin puhelinkopista ja järjesti myös tapaamisen. Hän sanoi, että on harvinaista, että Yritys suostuu tällaiseen ja että he olisivat todella tarkassa seurannassa
Colleen vietti laatikossa kokonaisen viikon, ennen kuin pääsi sovitulle tapaamiselleen. Cameron varoitti Colleenia, että Yhtiö saattaisi testata heitä jotenkin ja kertoili juttua luurankomuseosta, jossa oli karanneiden orjien jäännökset. Loppujen lopuksi hän sanoi, että yhtiö päätti luopua testeistä, mutta jos hän sanoisi mitään kenellekkään, hänet napattaisiin välittömästi.
20. maaliskuuta 1981, kolme ja puoli vankeutta oli kulunut, ja Cameron keksi peitetarinan, että hän olisi tietokoneohjelmoija jonka kanssa Colleen olisi yhdessä. Sitten he menivät tapaamaan naisen vanhempia ja siskoja.
Hänen isänsä oli yllättynyt nähdessään riutuneen tyttärensä ja hänen "poikaystävänsä" joka ei edes esittäytynyt. Peläten, että he olivat loukanneet tytärtään jotenkin että hän pakeni perheensä luota niin pitkäksi aikaa pois, perhe käyttäytyi hyvin hienovaraisesti ja jättivät monta kysymystä kysymättä. Colleen ei kertonut missä oli nämä vuodet ollut, mutta oli ikionnellinen tavatessaan kaikki rakkaansa. Hän ei tiennyt kuinka kauan tapaaminen kestäisi, joten hän otti kaiken irti joka hetkestä.
"Hän ei kertonut meille mitään tietoa siitä, missä hän oli ollut tai minne hän oli menossa. Pelkäsimme istuttaa hänet alas ja pyytää kertomaan kaikki. Pelkäsimme että menettäisimme hänet uudelleen." Jenise muistelee.
Seuraavana aamuna Colleen meni tapaamaan äitiään, joka asui muutaman korttelin päässä ja he menivät yhdessä kirkkoon tapaamaan muita sukulaisia. Sitten se oli ohi. "Mike" soitti ja sanoi, että hän tulisi pian hakemaan hänet. Vain 24 tunnin jälkeen hän päätti tehdä vierailusta lopun.
Kun Cameron tuli hakemaan hänet takaisin Red Bluffiin, hän kertoi perheelleen, että Cameron oli hänen sulhasensa. Colleenin sisko oppti heistä pari valokuvaa ja ajatteli siskonsa olevan onnellinen. Hän ei aavistanut kuinka pahasti Colleen tahtoi pyytää apua heiltä.
Aika lähteä
Colleenin puolivapaa oleskelu tuli päätökseen. Cameron pisti hänet takaisin laatikkoon ja siellä hän pysyikin suurimman osan ajasta seuraavat kolme vuotta. Kerran hän onnistui potkimaan itsensä vapaaksi, mutta pelästyessää mitä Cameron voisi hänelle tehdä, hän kertoi mitä oli tehnyt.Cameron korjasi laatikon ja rankaisematta orjaansa pakotti hänet takaisin laatikkoon sisälle.
Colleenin fyysinen kunto romahti. Hänen hiuksensa lähtivät ja paino putosi lisää.
Niin mukavaa kuin olikin Cameronille että hänellä oli Colleen, hän ilmeisesti ei ollut tyytyväinen. Hän puhui haluavansa lisää orjia, minkä vuoksi hän tarvitsisi enemmän tilaa. Hän päätti rakentaa vankityrmän, Colleen auttoi sen kaivamisessa pihalle. Cameron laittoi tyrmään lattiat ja tiiliseinän, saaden sen valmiiksi marraskuussa 1983. Colleen muutti tyrmään, mutta Cameronin huomatessa sen epäkäytännöllisyyden kun tyrmä tulvi, Colleen joutui takaisin laatikkoon.
Silti oli kasvava uhka, jolle Cameron oli sokea. Janice ei pitänyt siitä, että hänen miehensä harrasti säännöllisesti seksiä Colleenin kanssa. Vaientaakseen vihansa hän luki Raamattua. Pian hän luki sitä varsin säännöllisesti. Häntä alkoi yhä enemmän hävettää asiat mitä tapahtui hänen kotonaan.
Colleen täyttii 27. Hänen mielessään tämä oli hänen elämäänsä nyt. Hän oli asunut Hookerien luona nyt seitsemän vuotta eikä loppua ollut näkyvissä. Hän alkoi saada pieniä vapauksia uudelleen, ja sai jopa mahdollisuuden olla ulkopuolisessa työssä King's Lodge Motellissa. Cameron kertoi, että Colleenin tienaamilla rahoilla hänelle ostettaisiin pieni talo Hookerien asunnon vierestä.
Janice Hooker
Janice alkoi käymään paikallisessa Nazarene-kirkossa, ja Colleen joskus meni hänen kanssaan. Cameron oli myös raamatullisesti inspiroitunut mutta vain korostaakseen hänen omistamistaan naisiin. Hän kertoi että tämä järjestely oli Jumalan tahto, myöskin talossa tapahtuvat seksuaaliset teot.
Kuitenkin, Janice tiesi, että tilanne on moraalisesti väärin, joten hän meni pastori Frank Dabneyn ja muiden kirkon jäsenten luo kysymään neuvoja. Sen sijaan että Janice olisi paljastanut mitä todella tapahtui, muotoili hän asian kolmiodraamaksi. Kaikki kertoivat hänelle, että Jumala ei hyväksyisi tällaista. Janiceen nämä sanat vaikuttivat ja hän alkoi muodostaa suunnitelmaa.
9. elokuuta 1984, Janice haki Colleenin King's Lodgesta. Hän kertoi, ettei ole mitään Orjasopimusta ja Yhtiötä, ne olivat kaikki valetta. Colleen kuunteli häntä ja tajusi ettei mikään sido häntä Cameroniin. Hän lopetti työnsä ja lähti Janicen mukaan. Hän jäi yhdeksi yöksi, pyytäen Cameronilta, että saisi nukkua Janicen kanssa rauhassa. Cameron suostui. Naiset käyttivät kaiken ajan suunnittelemaan miten Colleen voisi paeta. Tämä oli tehtävä Cameronin ollessa töissä.
Colleen soitti isälleen ja pyysi rahaa lippuun päästäkseen kotiin. Isä lähetti rahat välittömästi. Bussilippu kädessä Colleen soitti Cameronille asemalta. Colleen kertoi, että tiesi kaiken olleen valhetta ja että hän lähtisi nyt. Cameron itki mutta Colleen ei antanut sen estää. Hän käveli pois seitsemän vuoden vankeudesta yrittäen aloittaa elämäsä uudestaan.
"Nousin bussiin ja lähdin."
Totuus käy ilmi
Colleen palasi vanhempiensa luokse, sanomatta sanaakaan viranomaisille siitä, mitä hän oli kokenut. Hän ei myöskään ketonut kokemuksistaan vanhemmillesa ja piti Janice Hookeriin yhteyttä puhelimitse. Janice pyysi häntä olemaan hiljaa asiasta kunnes tietäisi mitä itse tekisi. Cameron pelotti häntä, mutta hän halusi lähteä.
Cameron ja Janice, ensin erillään ja sen jälkeen yhdistyneenä alkoivat hävittää todisteita siitä että Colleen oli koskaan ollutkaan sielä. AIna kun Colleen soitti Cameron pyysi häntä tulemaan takaisin, mutta hän kieltäytyi. Silti hän vakuutti Hookereille aina että hän ei mene poliisin luo.
Colleen "lipsautteli" pieniä vinkkejä kokemuksistaan vanhemmillensa, ja he rukoilivat että Colleen menisi poliisit luokse. Colleen sanoi Cameronille että hän antaa anteeksi, ja rukoilevansa että mies saisi syntinsä anteeksi, mutta muuta hän ei tehnyt.
Sitten Janice jätti Cameronin. Lopullisesti. Pelko ja syyllisyys kalvoivat häntä. Hän halusi puhua jonkun kanssa ja hän valitsi vastaanottovirkailijan lääkärin vastaanotolla. He puhuivat lähes kaksi tuntia, ja vastaanottovirkailija luuli että hän pyysi apua. Hän kannusti Janicea kertomaan mikä häntä todella vaivasi, joten Janice kertoi totuuden. Kerrottuaan jo yhdelle henkilölle, ja peloissaan siitä, mitä voisi tapahtua hänen kahdelle tyttärelleen, Janice meni suoraan pastori Dabneyn luokse tunnustamaan kaiken. Hän oli järkyttynyt, ja Janicen luvalla hän soitti poliisille.
Etsivä Al Shamblin saapui kirkkoon. Ensimmäistä kertaa Janice mainitsi Cameronin yhteyden 1976 alueella hävinneeseen nuoreen naiseen nimeltä Marie Elizabeth Spannhake. Hän tiesi että hänen lempinimensä oli Marliz, ja kuvaili muitakin yksityiskohtia tarkasti.
Asianajotoimisto tiesi, että he tarvitsevat Janicen apua saadakseen Cameronin kiikkiin, joten he tarjosivat Janicelle vastineeksi syytesuojan. Sitten hän kertoi yksityiskohtaisesti tarinan Spannhaken sieppauksesta. Se alkoi aivan kuten Colleenin sieppauskin, mutta Cameron oli ampunut Marlizia vatsaan ja sitten kuristanut hänet kuoliaaksi. Janice musiteli, että Cameron ajoi pitkän matkan ennen kuin hylkäsi ruumiin. Poliisi ei löytänyt naisen jäännöksiä vaikka Janice koitti olla avuksi.
Janice kertoi heille Colleenista, aivopestystä tytöstä miehensä vallan alaisena. Hän toimitti lisätietoja, kuten sen, miten hän oli auttanut tuhoamaan todisteita, joten poliisi lähti tutkimaan asiaa. Yksi tiimi kuulusteli naapureita, jotka kertoivat että Cameron oli "mukava", "normaali" ja "hyvässä hengessä", kun taas Shamblin meni Riversideen puhuakseen Colleenin kanssa. Hänestä oli selkeä ja hyvä apu. Colleenin tarina tukee Janicen tarinaa, mutta syyttäjän apulainen Christina McGuire huomasi todellisia ongelmia: Coleenillal oli runsaasti aikaa paeta, muttei koskaan ottanut yhteyttä poliisiin.
Mutta kun McGuire oli selailemassa Hookerin asuntovaunussa luonnoslehtiötä, dia putosi välistä. Se oli valokuva orjuuden sopimus-asiakirjasta, jonka Janice oli kertonut olleen tuhoutunut. Kirjan välissä se oli säilynyt ja oli valmis todisteeksi. Heillä oli myös dioja missä Janice oli ripustettu ja sidottu eri tavoin. Toisessa haastattelussa hän paljasti, että Cameron oli stalkkaillut enemmänkin naisia, joiden tarkoituksena oli tulla orjiksi. Kaksi rullaa kehittämättömiä filmirullia takavarikoitiin Cameronin jemmasta ja ne lähetettiin FBI:n käsittelyyn. Ne sisälsivät kuvia Colleenista vankeudessa, kuten valokuvia hänestä alasti ja koukussa kattoon tai telineeseen. Keissi vaikutti kokoajan lupaavammalta ja varmemmalta.
Poliisi Shamblin Hookerien kodin ulkopuolella
18. marraskuuta 1984, etsivä Shamblin ajoi Hookerien asunnolle ja pidätti Cameronin. Puolustusasianajaja Roland Papendick määrättiin hänelle.
Syytetoimet
Cameron Hooker pidätettynä
Oikeudenkäynti ei ollut helppo. Koko oikeudenkäyntiä koitettiin saada peruttua puolustajan toimesta ja ulkopuolisen tahok kehoittamana koska se tulisi maksamaan liian paljon.
Hooker kuitenkin joutui tuomariston eteen 24. syyskuuta 1985 vastaamaan kuudestatoista syytteestä, kuten sodomiasta, useista raiskauksista ja vapaudenriistoista.
Puolustus koitti vedota siihen, että Colleen olisikin pysynyt Hookerin luona vapaasta tahdostaan ja että heillä olisi ollut suhde. Kuitenkin todisteita löytyi paljon ja Janice todisti selkeästi entistä miestään vastaan.
Colleen ilmeisesti kärsi Tukholman syndroomasta ja aivopesusta, ja syyttäjä oli vahva joten lopulta Cameron hooker saatiin vangituksi 104 vuodeksi vankeuteen 22. marraskuuta useasta eri rikoksesta. Cameron ei reagoinut millään tunteilla tähän.
Lehdistötilaisuudessa Colleen ilmaisi, kuinka iloinen hän oli siitä, että Cameron Hooker ei voisi koskaan satuttaa ketään muuta, miten häntä oli satutettu. Tämä oli ollut hänen tärkein motiivinsa läpi oikeudenkäynnin.
Vaikka hän oli vielä hyvin heikko, Colleen sai elämästä kiinni. Hän löysi työpaikan, pääsi hoitoon, ja meni kouluun suorittamaan tutkintoa kirjanpidosta. Hän onnistui löytämään tapoja tuntemaan itsensä paremmaksi. Hän avioitui ja sai lapsen, mutta erosi myöhemmin. Tyttärensä mielestä Colleen on rohkea ja vahva.
"Elämäni ei ole mitenkään erilainen kuin kenenkään muun, en ainakaan usko." kertoo Colleen dokumentissa. Hän työskentelee vapaaehtoisena perheväkivalta-hotline avustuspuhelimessa ja edelleen varoittaa nuoria liftaamisen vaaroista.
Cameron Hookerin valitukset evättiin, ja hän on edelleen vankilassa.
Että sellainen tapaus ja sellainen alustus. Oikeudenkäynti oli äärimmäisen tylsä, joten en maininnut siitä mitenkään erikoisemmin. Toki jos lisäinfoa joku kaipaa niin voi viestiä laittaa.
Keskustelu aiheesta jatkukoon!
kiitokset loistavasta alustuksesta ja mielenkiintosesta tarinasta.
toisaalta jatkuvat pahoinpitelyt, nälässä pitäminen ja eristäminen ovat saattaneet vaikuttaa siihen ettei sinällään järkevän ihmisen oma päättelykyky ja logiikka enää kyseenalaista tällaisia juttuja.