Aloitan tässä fiktiivisen tarinan joka kertoo fiktiivisestä liivijengistä ja sen johtajasta.
Osa 1, Rahaa nostetaan nostokurjella
Aaamu valkeni tupakanhajuiseen ja tunkkaiseen huoneistoon, sisään asteli Tuplajuusto. Jossain joku makoili sohvalla ja kuorsasi. Ilmassa oli todellista rappiohenkeä.
Tuplajuusto asteli tiskin taakse ja avasi jääkaapin. Siellä oli valo ja ja epämääräisiä pahvipusseja. Hän avasi yhden ja sieltä paljastui pari tuplajuustohampurilaista jotka oli ostettu eilisenä iltana. Tuplajuusto asetteli ne lautaselle ja työnsi mikroon. Kun mikro humisi, sille ominaisella äänellä, hän sytytti tupakan. Tupakka teki savukiekuroita ja ne hävisi kohti kattoa, ilmeisesti jossakin oli tuuletin päällä.
Eilisestä ohivedosta saadut setelit poltteli taskussa. Tuplajuusto pieraisi ja avasi mikron luukun, aamupala oli valmis. Ennen sitä hän heitti suuhunsa mielialalääkkeensä ja huuhteli sen alas litralla Coca Colaa.
Kun aamurutiinit oli toteutettu, pihassa hyrähti käyntiin muutamia maksun lyhennyksiä vailla oleva auto. Ennen kuin auto lähti pihasta, tuplajuusto kävi kätkemässä piuhalle ottamansa piripussin ruohonleikkurin alle, tuolta sitä ei ainakaan ketään löydä, -hän tokaisi ämmämäiseen ääneen ja laahusti autolle.
Pahaa aavistamaton Jumbon kauppakeskus ei olisi arvannut että sitä lähestyi pahamaineisen jengin johtaja, kohti täytettyjen patonkien hyllyjä, se tyhjeni aikanaan hängien ja prossujen rahoilla.
Kun ostokset oli tehty ja rahat tuhlattu.
Tuplajuusto katseli Jumbon parkkipaikalla valjennutta päivää ja mietti että näin tää homma menee, samalla kun kytät ajoi kehäkolmea kohti viinikkalaa, tekemään kotietsintää ja kiinniottoja, taponyrityksestä joka oli käynyt viime viikolla espoossa.
Ei tässä mitään tuplajuusto mietti. Tänään olisi taas yksi homma ja huomenna toinen. Tietämättä että kohta hän olisi kielotien auditoriossa pitämässä seminaaria siitä kuka teki ja mitä, nimeten henkilöitä joita hänen ei olisi koskaan kannattanut mainita.
Ei ole voittajaa valuutalle.