Ei mitenkään harvinaista, että tumma veri kuohahtaa:
- HS 28.11.1982.
- Jkl_mannet.jpg (76.61 KiB) Katsottu 7545 kertaa
Uhrin entinen vaimo muistelee tapahtunutta, mustalaismiehiään ja poikaansa:
Äiti, joka menetti poikansa kahdesti
Tupu Utriainen joutui nuorena äitinä näkemään, kun hänen lapsensa isä surmattiin. Pahin oli kuitenkin vasta edessä.
Mustasukkaisuusdraamasta johtunut veriteko laittoi pisteen yhdelle elämälle ja muutti kaikkien muidenkin kohtalot.
...
"Se tapahtui tosi nopeasti"
Alun perin kyse oli ensirakkaudesta.
Tupu tapasi tulevan lapsensa isän vuonna 1975 ollessaan 15-vuotias. Kotiväki hyväksyi heti romanitaustaisen nuoren miehen, ja he viihtyivät yhdessä.
Lopulta kuitenkin kävi, kuten monesti nuorena käy: ajauduttiin erilleen.
Eropäätöksen jälkeen Tupu tajusi olevansa raskaana, eikä abortti ollut hänelle vaihtoehto. Hän ehti kasvaa raskausaikana ajatukseen äitiydestä. Siitä tuli elämän tärkein asia.
– Kun lapsi syntyi, olin käytännössä yksinhuoltaja. Se helpottikin, koska kummankin sydämet olivat jo muualla. Aloitin uuden suhteen, ja asuin tämän miehen ja poikani kanssa yhdessä.
Humalassa ollessaan lapsen isä vainosi Tupua ja käyttäytyi mustasukkaisesti.
27. marraskuuta 1982 oli yksi tällaisista illoista. Ravintola-alan töistä kotiin päästessään Tupu ihmetteli, kun hänen avomiehensä ei ollut häntä vastassa kuten yleensä.
Hän meni torille, jonne ihmiset tuohon aikaan kokoontuivat nakkikioskin ja kukkakaupan välimaastoon.
– Näin lapseni isän ja avomieheni, ja havaitsin, että he olivat kännissä. Lapsen isä puhui jotain jostain valokuvista minulle. Miehet menivät kahdestaan kukkakaupan rappusille ja ottivat samasta pullosta ryyppyä.
Lapsen isä käyttäytyi tylysti Tupua kohtaan.
"Kunhan en näkisi sinua koskaan, painu vittuun," kuuluivat sanat.
Kauemmaksi mentyään Tupulle tuli karmiva tunne siitä, ettei kaikki ole hyvin, mutta hän ei sokkitilan takia kykene muistamaan illasta kuin palasia.
– Olin yhtäkkiä tilanteessa, että lapsen isä on mun edessä ja avomieheni takanani, ja olen miesten keskellä. Tajusin, että lapsen isä haluaa riidellä avomieheni kanssa, ja hänellä on rikkinäinen pullo kädessä. Se tapahtui tosi nopeasti.
Tupun avomies iski uhattuna puukolla lapsen isää rintakehään.
– Se oli hirveintä, mitä voi tapahtua. Yksi ainut tällainen hetki muutti kaiken, mitä olit suunnitellut. Yksi puukonisku voi viedä hengen ihmiseltä. Minulla oli ihana koti ja elämä – sen jälkeen ei ollut enää mitään. Henkirikos on järkyttävä ihan jokaiselle osapuolelle ja heidän läheisilleen.
...
Ei kriisiterapiaa
Henkirikoksesta seurasi poliisitutkinta ja oikeudenkäynti, jossa Tupuakin kuulusteltiin. Pienessä keskisuomalaisessa kaupungissa verisestä kolmiodraamasta saatiin valtava kohu.
Avomies sai tuomion taposta. Tupu Utriaisen mielestä tapauksen taustoja ei selvitetty kunnolla.
– Pyörryin oikeudessa, kun kuulin tuomion. Muistan, että joku talutti minut taksiin.
Hän kokee jälkikäteen, että tapon sijaan kyse oli enemmänkin itsepuolustuksesta tai hätävarjelun liioittelusta.
...
Kahden romanimiehen humalaisesta tappelusta seurannut kuolema kiihdytti kaupunkilaisten mieliä. Tupu Utriainen muistaa seisseensä baaritiskin takana, kun paikallinen kylänmies sattui juoruilemaan kuumasta puheenaiheesta.
...
Lopulta Tupu erosi miehestä, joka oli vienyt lapsen isältä hengen.
Sitä ennen tapahtui kuitenkin asia, joka on Tupulle traumaattisempaa kuin mikään muu. Hän menetti oman poikansa.
Kuolemaakin pahempi
Tupu Utriainen ei halua syyttää romanikulttuuria. Hänen mukaansa vastaavia tilanteita tulee eteen kaikissa monikulttuurisissa suhteissa.
– Jos tapahtuu ero, niin lapsi saatetaan viedä toiselta vanhemmalta. Kuulin, että poikani sukulaiset haluavat ottaa hänet pois. Olin silloin 22-vuotias, eikä minulla ollut silloin ketään, jota olisin voinut pyytää apuun. Luin lakikirjoja ja ajattelin, ettei niin vain voi tehdä Suomen lain mukaan.
Toimittaja on nähnyt oikeusasiakirjat, joiden mukaan Tupu Utriainen suostui luovuttamaan lapsen kasvattiperheeseen. Sosiaalilautakunnan lausunnosta käy ilmi, että vain 3-vuotiaan lapsen on ajateltu ymmärtävän, millaisesta ratkaisusta on kyse.
Tupu sanoo poikansa ihmetelleen tätä lausuntoa jälkikäteen.
– Asia käsiteltiin toisen kulttuurin erilaisena asiana, eikä siihen puututtu. Pelastakaa lapset ry ja kaupungin sosiaalitoimi hoitivat adoption. Se oli minulle hirveä järkytys, koska olin ajatellut, ettei niin voi oikeasti tapahtua.
Viimeinen yhteinen joulu koitti pian henkirikoksen jälkeen. Sen jälkeen äiti ei nähnyt poikaansa 12,5 vuoteen.
...
– Oma äitini sanoi, että "teitä lapsia oli neljä, enkä koskaan olisi luopunut teistä." Mummoni laittoi minulle kirjeen, sanoi minun häpäisseen koko suvun ja katkaisi välit.
...
Elämän tärkeimpiä hetkiä oli, kun Tupu sai yhteyden omaan poikaansa. Ystävän avustuksella äiti ja poika tapasivat toisensa salaa.
Romanisuvussa poika ei ollut saanut kuulla mitään äidistään. Jälleennäkeminen oli tunteikas.
– Ajattelin, että hän joko hyväksyy minut tai ei. Kun hän sitten halasi minua, tajusin, että hän on hyväksynyt minut elämäänsä. Romanikulttuurissa ei ole itsestään selvää, että murrosikäinen poika halaa äitiään. Tapasimme salaa, kunnes hän täytti 18.
...
Eräänä päivänä hän kertoi koko tarinansa Facebook-päivityksessä, jolloin tuttavat ja entiset työkaverit kauhistuivat, mitä kaikkea Tupu on joutunut kestämään.
– Se helpotti minua. Kannoin sitä näytelmää 30 vuotta.
– Pojallani oli valtava juurettomuuden tunne siitä, ettei hän kuulunut mihinkään. Se ajoi hänet päihteiden pariin jo nuorena. Hänen kätensä olivat viillellyt. Hänellä oli niin paha olo, ettei hän tiennyt mitä tehdä.
Ja lopulta hän menetti poikansa uudelleen – tällä kertaa lopullisesti.
– Huumeet veivät hänet vain 40-vuotiaana.
Nuorena alkanut kannabiksen käyttö oli jatkunut kovemmilla aineilla viimeisen parin vuoden aikana. Kaksi viikkoa ennen kuolemaansa poika soitti Tupulle ja kertoi olevansa väsynyt huumeidenkäyttöönsä.
– Hän oli hommannut itselleen hoitopaikan, mutta ehti kuolla ennen kuin pääsi sinne. Viimeisen viikon aikana hän ei enää jaksanut ja yritti päästä hoitoon aikaisemmin, mutta laitos ei ottanut häntä vastaan.
Tupu oli Lidlissä ostoksilla, kun sai puhelun poliisilta. Poika oli löytynyt tuttavan asunnosta kuolleena. Alkoholin, kannabiksen ja Subutexin yhteisvaikutus oli aiheuttanut myrkytystilan, ja sydän pysähtyi.
...
Enemmän täällä:
Iltalehti Plus
11.1.2022 18:58
Kotiväki hyväksyi heti romanitaustaisen nuoren miehen...
Olivatpa ihanan suvaitsevaisia. Olisivatpa muutkin kotiväet samanlaisia.
Eropäätöksen jälkeen Tupu tajusi olevansa raskaana...
Mustalaiselle! Ziisus!
Aloitin uuden suhteen...
Mustalaisen kanssa. Taas! Ziisus!
Tupu Utriainen ei halua syyttää romanikulttuuria.
Ei tietenkään. Sehän on upea kulttuuri, josta meidän kaikkein tulisi ottaa oppia; vanhusten kunnioittaminen, perinteet, upeat hameet, uutteruus, vastuullisuus, rehellisyys, suvaitsevaisuus...
Hänen mukaansa vastaavia tilanteita tulee eteen kaikissa monikulttuurisissa suhteissa.
Outoa, meillehän tolkutetaan aamusta iltaan ja illasta aamuun, että monikulttuuri on parasta mitä meille on koskaan tapahtunut ja ilman monikulttuuria emme selviä ja että monokulttuurinen ja sisäsiittoinen suomalaisuus edustaa mennyttä aikaa.
- Nyt sitten isketään märkä rätti kasvoille kertomalla, että kaikissa monikulttuurisissa suhteissa on vakavia ongelmia.
Pojallani oli valtava juurettomuuden tunne siitä, ettei hän kuulunut mihinkään...
Miten ihmeessä? Hänhän eli todellisessa monikulttuurissa; äiti kantaväestöä ja isä mustalainen. Luulisi, että silloin on mitä parhaimmat mahdollisuudet toimia vaikkapa kokemusasiantuntijana.
Alkoholin, kannabiksen ja Subutexin yhteisvaikutus oli aiheuttanut myrkytystilan...
Hö!? Näitähän otetaan, että tulisi parempi fiilis. Olikohan poika viihde- vai ongelmakäyttäjä? Entä oliko hän päihteidenkäytön aloittaessaan päättänyt kumpaa ryhmää hän haluaa olla?