Yleiskatsaus: 440 henkilöä kadonnut jäljettömiin - Kadonneista 5 prosenttia surmattu?
Lähetetty: Su Huhti 03, 2011 10:00 am
Katoamisista ei ole olemassa varsinaista ns. yleisen pohdiskelun aluetta, joten sellainen on enemmän kuin paikallaan.
-Toki meillä on mm. matlockb:n aloittama ketju ”Hiljaisuudessa” kadonneet http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=7&t=9306 sekä markjan aloittama ”mikä on kadonneiden kohtalo?” http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 94&start=0 – testit & utelu – osastolla. Mutta näistä huolimatta aloitan uuden osion. Innostavana siihen toimi Ilta-Sanomissa 3.1.2011 ollut artikkeli, josta ohessa osa:
359 suomalaista kadonnutta etsintäkuulutettu
Suomessa on tällä hetkellä 359 ihmistä etsintäkuulutettu kadonneina. Muutama kymmenen heistä on kadonnut ulkomailla. Joka vuosi meillä tehdään katoamisilmoitus noin 1 700 ihmisestä. Suurin osa heistä löytyy lähipäivien tai viikkojen kuluttua. Pysyvästi kateisiin jää muutamia kymmeniä ihmisiä vuodessa.
On arvioitu, että jopa viisi prosenttia kadonneista olisi henkirikoksen uhreja. Keskusrikospoliisi analysoi tänä vuonna jokaisen katoamisilmoituksen. Tarkoitus on selvittää katoamisolosuhteet tarkasti. Katoamisilmoituksen tekohetkellä analysoidaan, onko tapauksessa joitakin seikkoja, jotka voisivat viitata rikoksen mahdollisuuteen.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/359%2 ... 66561.html
Jos ja kun epäilyjä on viiden prosentin suhteen, niin keitähän he saattavat olla? Viisi prosenttia tuosta määrästä tekee 18 henkilöä. Laivalla kadonneita en ole ottanut tähän mukaan.
Oletan että he ovat joutuneet henkirikoksen uhreiksi:
Marja-Terttu Saarainen. Katosi kesäkuussa 1959 jossain päin Lappia
Veli-Matti Soukka. Katosi kesäkuussa 1959 jossain päin Lappia
Hilkka Laitinen. Katosi 19.7.1972 Nastolassa
Merja Vaara. Katosi 27.6.1980 Rovaniemellä
Jari Hännikäinen. Katosi 27.9.1982 Turengissa
Antti Koski. Katosi toukokuussa 1985 Helsingissä
Piia Ristikankare. Katosi 7.10.1988 Piikkiössä
Vilho Hauhia. Katosi 10.10.1989 Lahdessa
Antero Harju. Katosi helmi-maaliskuussa 1990 Hämeenlinnassa
Raija Juutila. Katosi 15.7.1993 Kangasalla
Jyrki Korkiakoski. Katosi marraskuussa 1993 Heinolassa
Maarit Haantie. Katosi 13.8.1993 Järvenpäässä
Ilpo Härmäläinen. Katosi 3.8.1994 Turussa
Ulla Mielonen. Katosi 5.8.1997 Parikkalassa
Kai Salomaa. Katosi 15.5.2003 Karvialla
Pekka Tuukkanen. Katosi 25.7.2004 Kinnulassa
Seppo Korhonen. Katosi 13.3.2005 Tuusulassa
Aulis Käkelä. Katosi 19.8.2006 Rovaniemellä
Sitten on nämä, jotka ovat edelleen kateissa, mutta mutta joiden kohdalla uskon omaehtoiseen katoamiseen tahi esim. hukkumiseen ja/tai sairauskohtaukseen:
Pekka Kauppinen. Katosi elokuussa 1972 Helsingissä
Arvo Korpi. Katosi kesäkuussa 1975 Helsingissä
Esa Korte. Katosi syyskuussa 1976 Helsingissä
Vilho Melvassalo. Katosi 25.8.1977 Lapinlahdella
Eila Kokkonen. Katosi 25.7.1980 Ilomantsissa
Aadi Hokkanen. Katosi 8.10.1980 Mikkelissä
Marja-Leena Viinanen. Katosi 28.12.1981 Savonlinnassa
Merja Mankki. Katosi 3.3.1988 Vaajakoskella
Aili Sarpio. Katosi 14.9.1988 Heinolassa
Merja Ahonen. Katosi 14.5.1989 Helsingissä
Mirja Mertanen-Wehnert. Katosi 10.11.1991 Helsingissä
Anita Höglund. Katosi 18.6.1993 Savonlinnassa
Matti Myller. Katosi 22.9.1993 Joensuussa
Tapani Siro. Katosi 10.10.1995 Tampereella
Kimmo Ojala. Katosi 6.6.1999 Kouvolassa
Raisa Räisänen. Katosi 16.10.1999 Tampereella
Ismo Kumpulainen. Katosi helmikuussa 2000 Riihimäellä
Jari Pesonen. Katosi 19.8.2005 Joensuussa
Juha Laitinen. Katosi 27.8.2006 Leppävirralla
Antti Hanhivaara. Katosi 14.10.2006 Ivalossa
Marko Ovaska. Katosi 1.7.2007 Sonkajärvellä
Teemu Puumala. Katosi 30.11.2007 Tampereella
Johanna Hautamäki. Katosi 14.5.2010 Porissa
Siinä toki vain osa edelleen kateissa olevista.
Lisäksi löysin jonkin verran vanhoja uutisia, joissa puhutaan jopa muutamia kuukausia kateissa olleista, mutta kun en tiedä ovatko löytyneet vaiko eikö, kuten 3.7.1982 kadonnut 33-vuotias nainen, joka oli kateissa vielä lokakuussa 1982. Tai mihin katosi Hämeenlinnan Aulangolta 39-vuotias mies, josta oli artikkeli Alibissa 7/81. Hän oli ollut tuolloin kateissa jo yli kolme kuukautta?
Imatralla asuva 14-vuotias neitokainen katosi kotoaan 7.12.1968. Hän oli kateissa vielä 14.1.1969. (HS 15.1.1969).
8.2.1969 katosi Asikkalan Vesivehmaalla mielenhäiriöön joutunut 31-vuotias kirvesmiehen vaimo. Hän oli edelleen kateissa 23.4.1969. (HS 24.4.1969).
Helsinkiläinen 65-vuotias mies katosi maaliskuussa 1969 ja oli edelleen kateissa kun katoamisestaan ilmoitettiin lehdessä (HS 21.5.1969: Helsinkiläistä miestä etsitään).
Helsingissä asuva 27-vuotias rouva (sukunimi sama kuin erään kellarisurman uhrilla) poistui kotoaan 21. elokuuta 1969 ja hän oli kateissa vielä 7.9.1969. (HS 8.9.1971).
Isojokelainen 17-vuotias nuorukainen katosi 2.5.1975. Hänestä tehtiin viimeinen havainto tuon päivän iltana klo 21 aikoihin, jolloin hänen nähtiin liftaavan Kristiinan (Kristiinankaupungin, toim.huom.) ja Isojoen välisellä tiellä. Hän oli kateissa vielä 28.9.1975 ja tuona liki viitenä kuukautena oli tehty isoja etsintäoperaatioita - ilman tulosta. Isänsä oli luvannut pojan löytymiseen johtavista vihjeistä 8000 markan palkkion. (HS 29.9.1975).
Saman päivän HS (29.9.-75) kertoi myös, että 2.9.-75 poistui hoitopaikastaan Riihimäeltä 15-vuotias ammatikoulua käyvä neito ja hän oli kateissa edelleen.
Ehkä tämä Vantaan tapaus(kin) oli ns. pissiksen irtiotto arjesta, mutta Vantaan Jokivarressa asuva 15-vuotias tyttölapsi poistui kotoaan 12. heinäkuuta ja hän oli edelleen ties missä kuukauden kuluttua katoamisestaan. (HS 12.8.1979).
Hämeenlinnassa opiskellut 19-vuotias espoolaisneito katosi 17.4.1980. Hän oli edelleen kateissa 4.7.1980. (HS 5.7.1980).
Mainittakoot tähän väliin, että kesän ja syksyn aikana 1980 tehtiin katoamisilmoitus kolmesta muustakin henkilöä ja heidän kohdallaan epäiltiin henkirikoksen mahdollisuutta varsin nopeasti – ja melko pian kaikki kolme kadonnutta löydettiin surmattuina. Tapaukset olivat Ruotsinpyhtäältä, Kangasniemeltä ja Lestijärveltä.
Vantaan Vaaralassa asunut 66-vuotias nainen katosi 28. heinäkuuta 1980 ja hän oli edelleen kateissa saman vuoden lokakuun lopulla. (HS 30.10.1980).
”Mies kateissa neljä kuukautta Helsingissä”, otsikoi HS 19.8.1980. Kadonnut oli Itä-Pasilassa asunut 41-vuotias sekatyömies, joka katosi 12. huhtikuuta 1980.
3. heinäkuuta 1982 katosi Helsingissä 33-vuotias valintamyymälän kassalla työskennellyt nainen. Hän oli kateissa vielä lokakuun puolivälissä 1982. ("Helsinkiläinen nainen kateissa kesästä saakka", HS 14.10.1982).
Utsjoella katosi kesäkuussa 1982 kaksi länsisaksalaista turistia. Heidän autonsa – metallinvihreä Citroën - oli ollut samoilla sijoilla Kevon luonnonpuiston reitin alkupäästä jo 13. kesäkuuta. Turistien tavaroista osa, mm. kameran objektiivi sekä kumisaappaat olivat edelleen heidän hotellihuoneessaan. Etsintöjä oli suoritettu niin maastossa kävellen kuin rajavartiolaitoksen helikopterilla ilmasta käsin. (Lehtileike jostain sanomalehdestä 9.7.1982).
Laitetaan tähän väliin kadonneen ja sittemmin löytyneen henkilön tapaus: ”Mies katosi Tuusulan Jokelasta” (HS 25.11.1984). Hän oli kadonnut 2. marraskuuta. Ruumiinsa löytyi Keravalta kaivosta huhtikuussa 1985. ”Kateissa ollut keravalaismies löytyi surmattuna”. (HS 10.4.1985). Tämä tapaus tunnetaan paremmin nimellä Keravan kaivosurma ja siitä on tarkemmin eräässä kirjassa kuin myös omassa osiossaan henkirikokset kotimaa - osastolla.
Lahdessa työharjoittelussa ollut 21-vuotias hyvinkääläisneito katosi 27. elokuuta 1982 ja oli edelleen kateissa tammikuussa 1983. (HS 14.1.1983)
Turussa oli tammikuussa 1983 yhä kateissa kaksi neitosta. Kummankaan ikää ei mainittu. Toinen katosi elokuussa 1982, ja toinen marraskuussa 1982. Kumpaakin peräänkuulutettiin 20.1.1983 ilmestyneessä Helsingin Sanomissa.
Mielenkiintoinen on myös nimimerkin Mooselein kirjoitus tuossa ”hiljaisuudessa” kadonneet - osiossa:
Keväällä -82 tai -83 J.S., hyvin toimeentulevan perheen v.-63 syntynyt tyttö, lähti Tampereelta Helsinkiin yliopiston pääsykokeisiin (valtiotieteelliseen). Aamujunalla läksi, kokeisiin ei osallistunut eikä sen koommin ole tytöstä tietoa. Kuulin jutusta 80-luvun lopulla, yhteissä tuttavia perheissä ja tyttö oli aikoinaan luokkakaveri. Ilmeisesti ei havaintoa myöhemminkään, kun kymmenkunta vuotta myöhemmin kuulin jutusta, omaiset olivat kuulemma päättäneet olla puhumatta koko asiasta enää.
Kuten osion aloituksessa mainittiin... jopa viisi prosenttia kadonneista olisi henkirikoksen uhreja. Oletan luvun olevan 8-10 prosenttia. Ja ainakin he jotka tuossa aiemmin jo mainitsin. Joku voi olla eri mieltä Raisa Räisäsen kohtalosta epäilyjeni suhteen, mutta jos hän sittenkin vaan hyppäsi/putosi/liukastui ja jäi kiinni järven pohjassa oleviin romuihin tms.
Luin alkuvuodesta Victor Malarekin kirjoittaman kirjan Natashat - seksibisneksen uhrit. Kirja kertoo naisista, jotka ovat houkuteltu leveämmän leivän ääreen Itä-Euroopan eri maista. Heitä on toimitettu rikollisliigojen toimesta mm. Israeliin, Saksaan, Turkkiin, Arabiemiirikuntien liittoon, Etelä-Koreaan ja Italiaan. Toki naiset ovat poistuneet "vapaaehtoisesti" eivätkä "sillai niiku oikeesti kadonneet". Jotkut heistä vaan yksinkertaisesti katoavat tämän jälkeen.
Serbian suunnalla toimivissa murtamiskeskuksissa on kirjan mukaan jopa surmattu tyttöjä ja naisia.
Naiskaupassa on kyse todella isoista summista ja ihmisiä katoaa vuosittain satoja ellei jopa tuhansia. Jotkut prostituution pakotetut ovat päässeet pakoon. Yksi heistä pakeni kotimaahansa - ja joutui siellä surmatuksi. Hänet etsittiin, sillä värvääjissä on paljon paikallista väkeä ja valmiita vaikka mihin - saadakseen rahaa ja elääkseen leveämmin.
"Ehkä yksi hirvittävimmistä värväyskeinoista on suoranainen ryöstö. Tytöt yksinkertaisesti viedään. Monilla Moldovian, Romania ja Bulgarian maaseuduilla tyttöjä on siepattu, kun he ovat olleet matkalla kotiin pitkin maalaisteitä. Tilanne on niin vakava, että jollain maaseutualueilla vanhemmat ovat lakanneet lähettämästä tyttäriään kouluun estääkseen heidän varastamisensa".
Monelle on varmaan yllätys, että tälläistä voi tapahtua EU-maissa, mutta kaiken mahdollistaa vapaa liikkuvuus; tavarat, ihmiset, pääoma... Myös Pohjoismaissa on tyttöjä että naisia, jotka ovat vaan yksinkertaisesti kadonneet. Toki nyt uskotellaan, että ei meillä sellaista tapahdu ja katoamiset ovat vaan yksittäistapauksia, joissa uhri on raiskattu ja heti surmattu ja ruumis sen jälkeen hävitetty. Voi se olla toki niinkin, mutta yhtä lailla kadonnut tyttö/nainen voi olla kaapattu seksikaupan uhriksi. Ja taas aistin lukijoiden väheksynnän, että "ei Suomessa sellaista tapahdu". Eihän meillä ollut muutama vuosi sitten sudanilaisia raiskaajia eikä romanialaisia kultavarkaita. Nyt on!
-Johonkin nuo kateisiin jääneet ovat joutuneet! "Lisäksi naiskauppiaat ovat luoneet Baltian maiden kautta kulkevia salakuljetusreittejä Skandinavian maihin". Palaavatko he takaisin ilman "kauppatavaraa?".
Kirjassa mainitaan, että pakkoprostituutiota yms. on vaikea tutkia, sillä uhrien asiakkaina on niin poliiseja kuin tuomareitakin. Serbialaisten uskomaton raakuus on myös seikka, mikä edesauttaa silminnäkijöitä vaikenemaan ja jättää poliisin tutkimatta asioita. Osa uhreista päätyy itsemurhaan; "monet kuolevat väärinkäytön seurauksiin ja sairauksiin. Toiset antavat periksi ja tappavat itsensä". Osa niskuroijista surmataan; "Turkin Istanbulissa kaksi ukrainalaista naista heitettiin alas korkean kerrostalon parvekkeelta, kuuden vankina olleen venäläisnaisen seuratessa tapahtumaa kauhuissaan".
Taannoin tv:ssä esitetty sarja Tyttökauppiaat ei suoranaisesti perustunut tähän kirjaan, vaan oli omanlaisensa - toki tuo salakuljetus Adrian meren yli Italiaan, oli kuin suoraan kirjasta. http://yle.fi/ohjelmat/91684
Kaksi Kadonneet-alueen yleisketjua yhdistetty ja molempien otsikot saatettu nekin yhteen 29.3.2023. Perkaan ketjua myöhemmin.
-NILS-
Kolmas yleisketju yhdistettuy tähän "katoamisten yleisketjuun. Otsikkoon lisätty se toinen tiedossa oleva kadonneiden yhteismäärä
-NILS-
-Toki meillä on mm. matlockb:n aloittama ketju ”Hiljaisuudessa” kadonneet http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=7&t=9306 sekä markjan aloittama ”mikä on kadonneiden kohtalo?” http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 94&start=0 – testit & utelu – osastolla. Mutta näistä huolimatta aloitan uuden osion. Innostavana siihen toimi Ilta-Sanomissa 3.1.2011 ollut artikkeli, josta ohessa osa:
359 suomalaista kadonnutta etsintäkuulutettu
Suomessa on tällä hetkellä 359 ihmistä etsintäkuulutettu kadonneina. Muutama kymmenen heistä on kadonnut ulkomailla. Joka vuosi meillä tehdään katoamisilmoitus noin 1 700 ihmisestä. Suurin osa heistä löytyy lähipäivien tai viikkojen kuluttua. Pysyvästi kateisiin jää muutamia kymmeniä ihmisiä vuodessa.
On arvioitu, että jopa viisi prosenttia kadonneista olisi henkirikoksen uhreja. Keskusrikospoliisi analysoi tänä vuonna jokaisen katoamisilmoituksen. Tarkoitus on selvittää katoamisolosuhteet tarkasti. Katoamisilmoituksen tekohetkellä analysoidaan, onko tapauksessa joitakin seikkoja, jotka voisivat viitata rikoksen mahdollisuuteen.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/359%2 ... 66561.html
Jos ja kun epäilyjä on viiden prosentin suhteen, niin keitähän he saattavat olla? Viisi prosenttia tuosta määrästä tekee 18 henkilöä. Laivalla kadonneita en ole ottanut tähän mukaan.
Oletan että he ovat joutuneet henkirikoksen uhreiksi:
Marja-Terttu Saarainen. Katosi kesäkuussa 1959 jossain päin Lappia
Veli-Matti Soukka. Katosi kesäkuussa 1959 jossain päin Lappia
Hilkka Laitinen. Katosi 19.7.1972 Nastolassa
Merja Vaara. Katosi 27.6.1980 Rovaniemellä
Jari Hännikäinen. Katosi 27.9.1982 Turengissa
Antti Koski. Katosi toukokuussa 1985 Helsingissä
Piia Ristikankare. Katosi 7.10.1988 Piikkiössä
Vilho Hauhia. Katosi 10.10.1989 Lahdessa
Antero Harju. Katosi helmi-maaliskuussa 1990 Hämeenlinnassa
Raija Juutila. Katosi 15.7.1993 Kangasalla
Jyrki Korkiakoski. Katosi marraskuussa 1993 Heinolassa
Maarit Haantie. Katosi 13.8.1993 Järvenpäässä
Ilpo Härmäläinen. Katosi 3.8.1994 Turussa
Ulla Mielonen. Katosi 5.8.1997 Parikkalassa
Kai Salomaa. Katosi 15.5.2003 Karvialla
Pekka Tuukkanen. Katosi 25.7.2004 Kinnulassa
Seppo Korhonen. Katosi 13.3.2005 Tuusulassa
Aulis Käkelä. Katosi 19.8.2006 Rovaniemellä
Sitten on nämä, jotka ovat edelleen kateissa, mutta mutta joiden kohdalla uskon omaehtoiseen katoamiseen tahi esim. hukkumiseen ja/tai sairauskohtaukseen:
Pekka Kauppinen. Katosi elokuussa 1972 Helsingissä
Arvo Korpi. Katosi kesäkuussa 1975 Helsingissä
Esa Korte. Katosi syyskuussa 1976 Helsingissä
Vilho Melvassalo. Katosi 25.8.1977 Lapinlahdella
Eila Kokkonen. Katosi 25.7.1980 Ilomantsissa
Aadi Hokkanen. Katosi 8.10.1980 Mikkelissä
Marja-Leena Viinanen. Katosi 28.12.1981 Savonlinnassa
Merja Mankki. Katosi 3.3.1988 Vaajakoskella
Aili Sarpio. Katosi 14.9.1988 Heinolassa
Merja Ahonen. Katosi 14.5.1989 Helsingissä
Mirja Mertanen-Wehnert. Katosi 10.11.1991 Helsingissä
Anita Höglund. Katosi 18.6.1993 Savonlinnassa
Matti Myller. Katosi 22.9.1993 Joensuussa
Tapani Siro. Katosi 10.10.1995 Tampereella
Kimmo Ojala. Katosi 6.6.1999 Kouvolassa
Raisa Räisänen. Katosi 16.10.1999 Tampereella
Ismo Kumpulainen. Katosi helmikuussa 2000 Riihimäellä
Jari Pesonen. Katosi 19.8.2005 Joensuussa
Juha Laitinen. Katosi 27.8.2006 Leppävirralla
Antti Hanhivaara. Katosi 14.10.2006 Ivalossa
Marko Ovaska. Katosi 1.7.2007 Sonkajärvellä
Teemu Puumala. Katosi 30.11.2007 Tampereella
Johanna Hautamäki. Katosi 14.5.2010 Porissa
Siinä toki vain osa edelleen kateissa olevista.
Lisäksi löysin jonkin verran vanhoja uutisia, joissa puhutaan jopa muutamia kuukausia kateissa olleista, mutta kun en tiedä ovatko löytyneet vaiko eikö, kuten 3.7.1982 kadonnut 33-vuotias nainen, joka oli kateissa vielä lokakuussa 1982. Tai mihin katosi Hämeenlinnan Aulangolta 39-vuotias mies, josta oli artikkeli Alibissa 7/81. Hän oli ollut tuolloin kateissa jo yli kolme kuukautta?
Imatralla asuva 14-vuotias neitokainen katosi kotoaan 7.12.1968. Hän oli kateissa vielä 14.1.1969. (HS 15.1.1969).
8.2.1969 katosi Asikkalan Vesivehmaalla mielenhäiriöön joutunut 31-vuotias kirvesmiehen vaimo. Hän oli edelleen kateissa 23.4.1969. (HS 24.4.1969).
Helsinkiläinen 65-vuotias mies katosi maaliskuussa 1969 ja oli edelleen kateissa kun katoamisestaan ilmoitettiin lehdessä (HS 21.5.1969: Helsinkiläistä miestä etsitään).
Helsingissä asuva 27-vuotias rouva (sukunimi sama kuin erään kellarisurman uhrilla) poistui kotoaan 21. elokuuta 1969 ja hän oli kateissa vielä 7.9.1969. (HS 8.9.1971).
Isojokelainen 17-vuotias nuorukainen katosi 2.5.1975. Hänestä tehtiin viimeinen havainto tuon päivän iltana klo 21 aikoihin, jolloin hänen nähtiin liftaavan Kristiinan (Kristiinankaupungin, toim.huom.) ja Isojoen välisellä tiellä. Hän oli kateissa vielä 28.9.1975 ja tuona liki viitenä kuukautena oli tehty isoja etsintäoperaatioita - ilman tulosta. Isänsä oli luvannut pojan löytymiseen johtavista vihjeistä 8000 markan palkkion. (HS 29.9.1975).
Saman päivän HS (29.9.-75) kertoi myös, että 2.9.-75 poistui hoitopaikastaan Riihimäeltä 15-vuotias ammatikoulua käyvä neito ja hän oli kateissa edelleen.
Ehkä tämä Vantaan tapaus(kin) oli ns. pissiksen irtiotto arjesta, mutta Vantaan Jokivarressa asuva 15-vuotias tyttölapsi poistui kotoaan 12. heinäkuuta ja hän oli edelleen ties missä kuukauden kuluttua katoamisestaan. (HS 12.8.1979).
Hämeenlinnassa opiskellut 19-vuotias espoolaisneito katosi 17.4.1980. Hän oli edelleen kateissa 4.7.1980. (HS 5.7.1980).
Mainittakoot tähän väliin, että kesän ja syksyn aikana 1980 tehtiin katoamisilmoitus kolmesta muustakin henkilöä ja heidän kohdallaan epäiltiin henkirikoksen mahdollisuutta varsin nopeasti – ja melko pian kaikki kolme kadonnutta löydettiin surmattuina. Tapaukset olivat Ruotsinpyhtäältä, Kangasniemeltä ja Lestijärveltä.
Vantaan Vaaralassa asunut 66-vuotias nainen katosi 28. heinäkuuta 1980 ja hän oli edelleen kateissa saman vuoden lokakuun lopulla. (HS 30.10.1980).
”Mies kateissa neljä kuukautta Helsingissä”, otsikoi HS 19.8.1980. Kadonnut oli Itä-Pasilassa asunut 41-vuotias sekatyömies, joka katosi 12. huhtikuuta 1980.
3. heinäkuuta 1982 katosi Helsingissä 33-vuotias valintamyymälän kassalla työskennellyt nainen. Hän oli kateissa vielä lokakuun puolivälissä 1982. ("Helsinkiläinen nainen kateissa kesästä saakka", HS 14.10.1982).
Utsjoella katosi kesäkuussa 1982 kaksi länsisaksalaista turistia. Heidän autonsa – metallinvihreä Citroën - oli ollut samoilla sijoilla Kevon luonnonpuiston reitin alkupäästä jo 13. kesäkuuta. Turistien tavaroista osa, mm. kameran objektiivi sekä kumisaappaat olivat edelleen heidän hotellihuoneessaan. Etsintöjä oli suoritettu niin maastossa kävellen kuin rajavartiolaitoksen helikopterilla ilmasta käsin. (Lehtileike jostain sanomalehdestä 9.7.1982).
Laitetaan tähän väliin kadonneen ja sittemmin löytyneen henkilön tapaus: ”Mies katosi Tuusulan Jokelasta” (HS 25.11.1984). Hän oli kadonnut 2. marraskuuta. Ruumiinsa löytyi Keravalta kaivosta huhtikuussa 1985. ”Kateissa ollut keravalaismies löytyi surmattuna”. (HS 10.4.1985). Tämä tapaus tunnetaan paremmin nimellä Keravan kaivosurma ja siitä on tarkemmin eräässä kirjassa kuin myös omassa osiossaan henkirikokset kotimaa - osastolla.
Lahdessa työharjoittelussa ollut 21-vuotias hyvinkääläisneito katosi 27. elokuuta 1982 ja oli edelleen kateissa tammikuussa 1983. (HS 14.1.1983)
Turussa oli tammikuussa 1983 yhä kateissa kaksi neitosta. Kummankaan ikää ei mainittu. Toinen katosi elokuussa 1982, ja toinen marraskuussa 1982. Kumpaakin peräänkuulutettiin 20.1.1983 ilmestyneessä Helsingin Sanomissa.
Mielenkiintoinen on myös nimimerkin Mooselein kirjoitus tuossa ”hiljaisuudessa” kadonneet - osiossa:
Keväällä -82 tai -83 J.S., hyvin toimeentulevan perheen v.-63 syntynyt tyttö, lähti Tampereelta Helsinkiin yliopiston pääsykokeisiin (valtiotieteelliseen). Aamujunalla läksi, kokeisiin ei osallistunut eikä sen koommin ole tytöstä tietoa. Kuulin jutusta 80-luvun lopulla, yhteissä tuttavia perheissä ja tyttö oli aikoinaan luokkakaveri. Ilmeisesti ei havaintoa myöhemminkään, kun kymmenkunta vuotta myöhemmin kuulin jutusta, omaiset olivat kuulemma päättäneet olla puhumatta koko asiasta enää.
Kuten osion aloituksessa mainittiin... jopa viisi prosenttia kadonneista olisi henkirikoksen uhreja. Oletan luvun olevan 8-10 prosenttia. Ja ainakin he jotka tuossa aiemmin jo mainitsin. Joku voi olla eri mieltä Raisa Räisäsen kohtalosta epäilyjeni suhteen, mutta jos hän sittenkin vaan hyppäsi/putosi/liukastui ja jäi kiinni järven pohjassa oleviin romuihin tms.
Luin alkuvuodesta Victor Malarekin kirjoittaman kirjan Natashat - seksibisneksen uhrit. Kirja kertoo naisista, jotka ovat houkuteltu leveämmän leivän ääreen Itä-Euroopan eri maista. Heitä on toimitettu rikollisliigojen toimesta mm. Israeliin, Saksaan, Turkkiin, Arabiemiirikuntien liittoon, Etelä-Koreaan ja Italiaan. Toki naiset ovat poistuneet "vapaaehtoisesti" eivätkä "sillai niiku oikeesti kadonneet". Jotkut heistä vaan yksinkertaisesti katoavat tämän jälkeen.
Serbian suunnalla toimivissa murtamiskeskuksissa on kirjan mukaan jopa surmattu tyttöjä ja naisia.
Naiskaupassa on kyse todella isoista summista ja ihmisiä katoaa vuosittain satoja ellei jopa tuhansia. Jotkut prostituution pakotetut ovat päässeet pakoon. Yksi heistä pakeni kotimaahansa - ja joutui siellä surmatuksi. Hänet etsittiin, sillä värvääjissä on paljon paikallista väkeä ja valmiita vaikka mihin - saadakseen rahaa ja elääkseen leveämmin.
"Ehkä yksi hirvittävimmistä värväyskeinoista on suoranainen ryöstö. Tytöt yksinkertaisesti viedään. Monilla Moldovian, Romania ja Bulgarian maaseuduilla tyttöjä on siepattu, kun he ovat olleet matkalla kotiin pitkin maalaisteitä. Tilanne on niin vakava, että jollain maaseutualueilla vanhemmat ovat lakanneet lähettämästä tyttäriään kouluun estääkseen heidän varastamisensa".
Monelle on varmaan yllätys, että tälläistä voi tapahtua EU-maissa, mutta kaiken mahdollistaa vapaa liikkuvuus; tavarat, ihmiset, pääoma... Myös Pohjoismaissa on tyttöjä että naisia, jotka ovat vaan yksinkertaisesti kadonneet. Toki nyt uskotellaan, että ei meillä sellaista tapahdu ja katoamiset ovat vaan yksittäistapauksia, joissa uhri on raiskattu ja heti surmattu ja ruumis sen jälkeen hävitetty. Voi se olla toki niinkin, mutta yhtä lailla kadonnut tyttö/nainen voi olla kaapattu seksikaupan uhriksi. Ja taas aistin lukijoiden väheksynnän, että "ei Suomessa sellaista tapahdu". Eihän meillä ollut muutama vuosi sitten sudanilaisia raiskaajia eikä romanialaisia kultavarkaita. Nyt on!
-Johonkin nuo kateisiin jääneet ovat joutuneet! "Lisäksi naiskauppiaat ovat luoneet Baltian maiden kautta kulkevia salakuljetusreittejä Skandinavian maihin". Palaavatko he takaisin ilman "kauppatavaraa?".
Kirjassa mainitaan, että pakkoprostituutiota yms. on vaikea tutkia, sillä uhrien asiakkaina on niin poliiseja kuin tuomareitakin. Serbialaisten uskomaton raakuus on myös seikka, mikä edesauttaa silminnäkijöitä vaikenemaan ja jättää poliisin tutkimatta asioita. Osa uhreista päätyy itsemurhaan; "monet kuolevat väärinkäytön seurauksiin ja sairauksiin. Toiset antavat periksi ja tappavat itsensä". Osa niskuroijista surmataan; "Turkin Istanbulissa kaksi ukrainalaista naista heitettiin alas korkean kerrostalon parvekkeelta, kuuden vankina olleen venäläisnaisen seuratessa tapahtumaa kauhuissaan".
Taannoin tv:ssä esitetty sarja Tyttökauppiaat ei suoranaisesti perustunut tähän kirjaan, vaan oli omanlaisensa - toki tuo salakuljetus Adrian meren yli Italiaan, oli kuin suoraan kirjasta. http://yle.fi/ohjelmat/91684
Kaksi Kadonneet-alueen yleisketjua yhdistetty ja molempien otsikot saatettu nekin yhteen 29.3.2023. Perkaan ketjua myöhemmin.
-NILS-
Kolmas yleisketju yhdistettuy tähän "katoamisten yleisketjuun. Otsikkoon lisätty se toinen tiedossa oleva kadonneiden yhteismäärä
-NILS-