Just saying!
Piia Ristikankare, katosi kotoaan - Piikkiö 1988 (ketju 2)
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan -Piikkiö 1988 (ketju 2
[/quote] Just staying..[/quote]
Just saying!
Just saying!
-
Vanhakansa
- Frank Drebin
- Viestit: 391
- Liittynyt: Ma Heinä 02, 2018 12:05 pm
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan -Piikkiö 1988 (ketju 2
Piikkiössä oli nuorten "itsemurha-aalto", mutta vasta 2000-luvun alkupuolella. Vanhemman ajan itsemurha-aallosta mulla ei ole mitään tietoa tai muistikuvaa. Ainakaan omaa tuttavaporukkaani moinen ei ole koskattanut millään tavoin. Epäilen, että tässä on huhut vääristyneet vuosien saatossa, jos moisesta 88-93 aallosta on jossain puhuttu.... tälläkin palstalla on kyllä ollut huhu, että samana iltana kun Piia katosi, olisi joku nuori tehnyt itsemurhan ja joku toinen hypännyt koulun katolta. https://murha.info/phpbb2/viewtopic.php ... &start=105 Itse epäilen kyllä tuota katolta hyppäämistä, sillä siitä olisi kyllä huhut lähteneet väkisinkin liikkeelle, enkä muista moisia ollenkaan.Raindog kirjoitti: Onko Vanhakansalla tai jollakin toisella varmempaa tietoa huhutusta nuorten itsemurha-aallosta vuosina 1988-1993?
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan -Piikkiö 1988 (ketju 2
Googletin tuota selvittämättömäksi jäänyttä nimimerkki Wexford:ia. Tuo näemmä tarkoittaa pientä kaupunkia Irlannissa.
Mutta lisägooglailulla Wexford näyttää olevan myös Ruth Rendellin kirjoissa esiintyvän poliisin nimi. Ensimmäinen Rendellin kirja, joka osui silmiini on 1989 ruotsiksi ja vuonna 1992 suomeksi julkaistu Verhottu murha. Kirjan takakannen teksti alkaa näin "Naisen ruumis makasi kahden pysäköidyn auton välissä. Ja kun se oli peitetty likaisella ruskealla samettikankaalla, se näytti vain tavalliselta lumppukasalta..."
Nyt vedän foliohatun entistä syvemmälle päähän, koska aivan varmasti joku tapausta tutkineista poliiseista on ottanut itselleen tuon Wexford-nimimerkin ja kirjoittanut tietonsa keskustelupalstalle. Tai sitten laitan foliohatun myyntiin ja pidättäydyn vain aiemmissa ajatuksissani.
Mutta lisägooglailulla Wexford näyttää olevan myös Ruth Rendellin kirjoissa esiintyvän poliisin nimi. Ensimmäinen Rendellin kirja, joka osui silmiini on 1989 ruotsiksi ja vuonna 1992 suomeksi julkaistu Verhottu murha. Kirjan takakannen teksti alkaa näin "Naisen ruumis makasi kahden pysäköidyn auton välissä. Ja kun se oli peitetty likaisella ruskealla samettikankaalla, se näytti vain tavalliselta lumppukasalta..."
Nyt vedän foliohatun entistä syvemmälle päähän, koska aivan varmasti joku tapausta tutkineista poliiseista on ottanut itselleen tuon Wexford-nimimerkin ja kirjoittanut tietonsa keskustelupalstalle. Tai sitten laitan foliohatun myyntiin ja pidättäydyn vain aiemmissa ajatuksissani.
-
Vanhakansa
- Frank Drebin
- Viestit: 391
- Liittynyt: Ma Heinä 02, 2018 12:05 pm
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan -Piikkiö 1988 (ketju 2
Tossa uudessa mtv.fi:n jutussa (https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikk ... gs.ggj9RoI) on hämmentävä kohta.
Meinaan tuo kapea hiekkatie vie Pontelantielle, samaan kohtaan mihin päätyy myös urheilukentältä tullessa. Urheilukentältä tullessa tasan tarkkaan näki 80-luvulla Pontelan parkkipaikalle, joka juurikin oli se nuorison hengauspaikka talon ympäristössä. Ainakin siitä kohtaa näki, mistä tie on silloin aikanaankin parkkialueelle vienyt. Siinä oli aika usein mopojengiä ja vanhempaakin porukkaa hengaamassa. Kun katsoo ilmakuvista Pontelan parkkipaikan kuntoa, näkee, ettei tilanne ole muuttunut mihinkään vuosikymmenten aikanaPoliisi on selvittänyt, olisiko näköhavainto ollut pimeänä lokakuun iltana mahdollinen. Piian kulkureitti kotitaloltaan Pontelan ohi olisi kulkenut luontevimmin kapeaa hiekkatietä, mutta välissä on katoamisen aikaan ollut näköeste.
– Siinä on ollut sellainen aika tiheä kuusiaita, jonka läpi ei ole nähnyt. Miten joku olisi voinut tehdä Piiasta havainnon kulkemassa nuorisotalon ohi?
-
Ghost hunting
- Horatio Caine
- Viestit: 6474
- Liittynyt: Ke Elo 16, 2017 3:16 pm
- Paikkakunta: aarniometsä
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan -Piikkiö 1988 (ketju 2
Siellä on sellaiset välimatkat, että jos on vähänkin lähdetty kävelemään vanhan ykköstien suuntaan niin varmasti on joku nähnyt kulkijan. Yksin liikkunut teini olisi herättänyt huomiota. Ihan varmasti tohon aikaan liikkui mopoilijoita.
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan -Piikkiö 1988 (ketju 2
Lokakuisena iltana oli siis pimeää ja ilmeisesti satoi. Kaipa noilla kulmilla oli silloin katuvalot? Oliko niin kosteaa ja kylmää, ettei porukkaa huvittanut hengailijailla taivasalla? Autoissa ja katosten suojissa on varmaan ollut ihmisiä, mutta näkyvyys sieltä tielle on ollut huonompi. Jos Piialla ja muilla kulkijoilla on ollut sateenvarjot käytössä, varman näköhavainnon tekijällä on pitänyt olla haukan katse. Tosin on ihmisiä, jotka aina havainnoivat ympäristöään hyvin tarkasti ja ainakin omasta mielestään tunnistavat tuttuja hahmoja lähes missä tahansa olosuhteissa.
-
Vanhakansa
- Frank Drebin
- Viestit: 391
- Liittynyt: Ma Heinä 02, 2018 12:05 pm
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan -Piikkiö 1988 (ketju 2
Katuvaloista en osaa sanoa varmaksi, mutta veikkaan että tuo Pontelan ja urheilukentän alue on on kuitenkin ollut valaistu. Huonosta kelistä huolimatta autoparkkialue Pontelan takana on varmaan ollut suosittu, sillä Pontelassa ei ole saanut sisällä juoda kaljaa eikä polttaa tupakkaa.
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17112
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan -Piikkiö 1988 (ketju 2
"Näittekö kun "jehis" meni tästä äsken ohi. Kirjoitti nimimerkki Wexford ja jatkaa, että se oli Piiasta yleisesti käytetty nimitys. Kuinka moni muistaa tuon nimittelyn?
Vielä en ole saanut vahvistusta tiedolle, milloin sanaa "jehis" on alettu käyttämään Jehovan todistajista ja kuinka yleisesti sitä käytettiin ja millä alueella. Oliko näin jo vuonna 1988, vai onko sanonta tullut myöhemmin?
Jos ja kun "jehis" meni tästä ohi, niin sehän tarkoittaa, että Piia meni Pontelan ohi. Riippuen toki siitä, että missä kohtaa Pontelaa näkijä oli.
Seura-lehteen haastateltu Piian lapsuuden paras kaveri voisi muistaa nämä "jehis" nimittelyt ja sen kuka heistä sitä erityisesti käytti.
Ohessa Seura lehdessä olleet kaksi artikkelia Piiasta:
Mitä Pia Ristikankareelle tapahtui? Taiteilija Ilona Niemen elämään heijastuu yhä lapsuudenystävän katoaminen
Taiteilija Ilona Niemi oli vain 13-vuotias, kun hänen ystävänsä Piia katosi. Sittemmin katoamisesta on kirjoitettu paljonkin, mutta tuolloin tytön perään ei juuri kyselty. Miksi? Se vaivaa Ilonaa edelleen.
Nuoren tytön katoaminen lokakuussa 1988 ei ollut mikään uutinen. Piikkiöläinen 15-vuotias Piia Ristikankare oli lähtenyt kotoaan perjantaina illalla, ja vasta sunnuntaina hänen isälleen selvisi, ettei tyttö ollutkaan mennyt kaverilleen yökylään.
Maanantaina poliisi oli sitä mieltä, että tyttö oli lähtenyt omille teilleen ja palaisi vielä kotiin. Kun useaan päivään ei kuulunut mitään, Piiaa alettiin etsiä.
Kukaan ei ollut nähnyt häntä sen jälkeen, kun hän astui ulos kotiovestaan.
Ei edes Piian hyvä ystävä, 13-vuotias Ilona Niemi, joka asui naapuritalossa. Sinä iltana Ilona oli kirjoitellut kirjeitä omassa huoneessaan, jonka ikkuna oli kadulle päin.
Jos hän olisi nostanut kasvonsa juuri oikealla hetkellä ja katsahtanut ulos, hän olisi saattanut nähdä Piian kulkevan talon ohi.
Tai sitten ei. Ulkona oli pimeää ja satoi. Ehkä ikkunaan olisi vain heijastunut hänen oma kuvajaisensa.
Hiljaiset tytöt Piikkiöstä
Ilona Niemi, 43, työskentelee nykyään taiteilijana. Työhuone on rintamamiestalon kellarissa. Siellä seinällä on musta, ruumisarkkua muistuttava teos, joka on koristeltu kukkasin.
Arkulla on lapsen kasvot. Näyttää kuin ne olisi leikattu valokuvasta, mutta lähempää katsottuna näkee niiden koostuvan pikkutarkoista siveltimen vedoista.
”Sanotaan, että maalaaminen on kuin rakkauden osoitus. Teos kuvaa ajan ja elämän katoavuutta.”
Yhteisestä ajastaan Piian kanssa Ilona muistaa elävimmin ne vuodet, kun hän oli 8–11-vuotias. Piia oli kolme luokkaa ylempänä, ja heillä oli eri kaveripiirit, mutta koulupäivän jälkeen tytöt viettivät usein aikaa yhdessä.
”Olimme molemmat hiljaisia ja tykkäsimme piirtää tai lukea lehtiä ja täyttää niistä ristikoita. Leikimme barbeilla ja teimme barbeille vaatteita.”
Ikäero ei haitannut. Piia leikki Ilonan kanssa barbeilla vielä katoamistaan edeltävänä kesänä.
”Hiukan se oli silloin lapsellista ja hävettävää. Jos joku toinen kaveri tuli meille kylään, laitoin nuket piiloon. En kehdannut näyttää, että leikin niillä.”
Syksyllä 1988 tytöt eivät enää juuri nähneet toisiaan. Piia oli aloittanut opinnot ammattikoulussa Turussa, ja Ilona oli siirtynyt yläasteelle.
Mihin Piia katosi? Sitkeitä huhuja nuorisotalon liepeiltä
Kolmenkymmenen vuoden aikana on esitetty lukuisia teorioita siitä, mitä tapahtui perjantaina 7. lokakuuta.
Liftasiko Piia jonkun tuntemattoman matkaan? Vai hyppäsikö tutun kyytiin? Lähtikö hän kotoaan ensinkään?
Kaikkea on epäilty ja tutkittukin, mutta vasta vuosien päästä.
Ilona ei usko siihen, että Piiaan olisi iskenyt äkillinen vimma kapinoida ja lähteä kohti tuntematonta.
”Piia oli hyvin kiltti ja vietti paljon aikaa kotioloissa, hoiti pikkuveljeään.”
Piian vanhemmat olivat eronneet, ja Piia ja hänen kaksi veljeään asuivat isänsä kanssa. Piian menot liittyivät lähinnä siihen, että hän osallistui Jehovan todistajien tapaamisiin.
Aivan tyttöjen kotikadun lähellä oli nuorisotalo, jossa pidettiin sinä iltana disko. Jos Piia kulki kotoaan ison tien varteen, hänen on täytynyt mennä nuorisotalon ohi. Sen pihalla seisoskeli paljon väkeä.
”Luulisi, että joku olisi hänet nähnyt. Mutta Piia oli aina vähän ulkopuolinen, hiljainen tyttö. Ehkä kukaan ei vain kiinnittänyt häneen huomiota.”
Sinä perjantaina nuorisotalon pihalla tapeltiin, ja poliisikin kävi paikalla. Myöhemmin tappelun osallisia tuomittiin sakkoihin käräjäoikeudessa.
Kolmeenkymmeneen vuoteen tuota tappelua ei kuitenkaan yhdistetty Piian katoamisen tutkintaan. Kesällä 2018 keskustelupalstoilla levisivät tappelusta kertovat vanhat lehtileikkeet, ja poliisikin kiinnostui asiasta. Poliisi on pyrkinyt tavoittamaan tappelun osallisia päästäkseen puhuttamaan henkilöitä, jotka olivat paikalla.
Sitkeiden huhujen mukaan joku olisi nähnyt Piian nuorisotalon lähellä, mutta huhuille ei toistaiseksi ole saatu vahvistusta.
Kiukku jäi päälle viranomaisten lepsusta suhtautumisesta
Ilonan mukaan diskotappeluissa oli usein kyse siitä, että paimiolaiset pojat tulivat uhittelemaan piikkiöläisille. Sellaista vanhanajan kylätappelumeininkiä. Yleensä siitä ei ollut sivullisille vaaraa.
Sitä Ilona hämmästelee, miksei Piiaa etsitty tehokkaammin heti katoamisen jälkeen. Etsintäketjua ei muodostettu, naapurustolta ei kyselty asiasta. Eikä kukaan kysellyt nuorilta mitään.
”En muista, että koulussa yksikään aikuinen olisi kysynyt, onko joku nähnyt Piiaa. Piikkiö on pieni paikkakunta, luulisi, että joku olisi hänet nähnyt”, Ilona sanoo.
”Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisihan koulussa voitu vaikka kuuluttaa. Jos joku olisi perjantaina diskossa nähnyt Piian, hän olisi voinut tulla kertomaan siitä.”
Ilona ei ole voinut välttyä ajatukselta, että viranomaisten suhtautumiseen vaikutti se, että kyseessä oli nuori tyttö.
”Siitä jäi minulle kiukku päälle. Miten voi käydä niin, että nuori tyttö häviää tuosta noin vain?”
Piiasta ei koskaan löydetty jälkeäkään, eikä yhtäkään varmaa silminnäkijähavaintoa ole. Yhtäkkiä Piiaa ei vain enää ollut.
”Odotin pari kolme päivää, että hän tulisi”, Ilona kertoo ja lisää lähes kuiskaten:
”Sitten ajattelin, että tuskinpa löytyy enää.”
Leikkien synkkä sävy
Omaa teini-ikäänsä Ilona kuvailee omituiseksi.
”Ajelin parhaan kaverini kanssa vanhoilla pappatuntureilla ympäri Piikkiötä, isän pilkkihaalariin ja sukellusmaskiin pukeutuneena.”
Ilona ja hänen ystävänsä kehittivät oman kielen, julkaisivat omaa lehteä ja järjestivät konsertteja saunassa.
”Yläaste oli ahdistavaa aikaa: Piikkiön nuorten keskuudessa oli sellainen ilmapiiri, että kaikkien piti sopia täysin samaan muottiin. Loimme vastapainoksi hiukan kapinahenkisen oman maailmamme.”
Lukion jälkeen Ilona lähti Turkuun opiskelemaan kieliä, ja opintojen loppusuoralla hän pääsi tekemään harjoittelua Skotlantiin pikkuruiseen Dinnetin kylään. Taskurahaa hän sai piirtämällä paikallisista potretteja. Pian kyläläiset olivat sitä mieltä, että Ilonan olisi syytä lähteä taidekouluun Aberdeeniin.
Hän pääsi kouluun. Alusta saakka kasvojen maalaaminen oli hänen juttunsa.
”En tehnyt varsinaisia muotokuvia, vaan käytin naisten kasvoja symboleina. Maalasin kasvot ja sahasin ne irti taustastaan. Liitin ne sitten yksiväriseen taustaan, jolloin ne näyttivät leijuvan irrallaan”, Ilona muistelee taidekoulun aikoja.
”Tein pikkutarkkaa jälkeä ja tuhosin sen sahaamalla.”
Piian katoaminen juuri aikuisuuden kynnyksellä on vaikuttanut Ilonan työhön taiteilijana. Koko uransa ajan hän on tutkaillut teoksissaan tyttöyden ja naiseuden välimaastoa. Onnellisten lapsuusmuistojen päälle on tullut synkkyyttä.
”Muistan, miten kerran olin uimassa Piian kanssa. Hän huomasi tiellä ihanan lettinauhan. Hän oli juuri tarttumassa siihen, kun tajusi, että se olikin kyykäärme. Sen muiston pohjalta syntyi eräs runoni. Teoksissa yksityinen muuttuu jonkin yleisemmän symboliksi.”
Hukkua, kadota
Tänä vuonna lehdissä on taas ollut uutisia liittyen Piian katoamiseen.
”Olen todella tyytyväinen, että tapausta tutkitaan. Silti juttujen lukeminen on rankkaa. Seuraavan yön nukun aina huonosti.”
Oman teoriansa siitä, mitä Piialle olisi voinut tapahtua, Ilona haluaa pitää itsellään. Hän vain toivoo, että Piian ruumis vielä joskus löytyisi. Siihen hän ei usko, että Piia olisi elossa.
Sitten Ilona näyttää kuvan eräästä taideteoksestaan.
Teoksen nimi on Poison Dwarfs. Siinä on seitsemän vaaleansinistä palleroa, joilla on tytön kasvot.
”Otin näihin muodon piilevästä, jota löydetään hukkuneiden keuhkoista”, Ilona kertoo.
”Suomen kielessä hukkuminen on mielenkiintoinen sana. Se voi tarkoittaa paitsi veteen hukkumista myös katoamista. En tiedä, onko Piia hukkunut, mutta kadonnut hän on.”
Tyttöjen leikit silti jatkuvat. Kun Ilona katsoo kahdeksanvuotiaan tyttärensä touhuja tämän sydänystävän kanssa, hän muistaa ne iltapäivät koulun jälkeen, kun hän Piian kanssa uppoutui mielikuvitusmaailmaan.
”Taiteen tekeminen on jatkoa leikkimiselle. Siinä pystyy luomaan maailmoja, jotka eivät olisi mahdollisia normaalissa arjessa.”
Ensimmäisestä taidenäyttelystään Suomessa Ilona sai aikoinaan tiukkaa kritiikkiä.
”Arviossa sanottiin, että tämähän on vain tällaista barbileikkien jatkumoa. Ja sitä se nimenomaan on! Nyt nautin siitä enkä mitenkään häpeile. Barbileikeissäkin on syvyyttä ja synkkää sisältöä, vaikka ne näyttävät pinnalta katsoen viattomilta.”[/i]
Seura
2.9.2018 21:09
--------------------------------------------
Piia Ristikankareen katoaminen 30 vuotta sitten on yhä mysteeri – Poliisi: ”Tutkimme juttua niin kuin se olisi tapahtunut nyt”
Piia Ristikankare katosi 15-vuotiaana lokakuun 7. päivänä vuonna 1988. Sen jälkeen hänestä ei ole tehty yhtään varmaa havaintoa. Nyt poliisi tutkii, mitä läheisellä nuorisotalolla tuolloin tapahtui.
Kouluviikon päätteeksi piikkiöläisen Piia Ristikankareen, 15, piti lähteä ystävänsä luo Paimioon. Yökyläily oli kuitenkin peruttava, koska isä oli saanut työkeikan viikonlopuksi. Muurarina työskennellyt isä oli Piian ja tämän kahden veljen yksinhuoltaja. Nuorempi veljistä oli tuolloin vain kolmen vanha, vanhempi 14-vuotias.
Piian vanhemmat, Gunilla ja Heikki, olivat eronneet muutamaa vuotta aiemmin. Äiti oli muuttanut pois perheensä luota.
Pienemmän veljen hoitaminen oli Piialle tuttua puuhaa. Hän viihtyi muutenkin kotioloissa. Iltamenot liittyivät lähinnä Jehovan todistajien tapaamisiin. Uskonnollinen yhteisö oli tärkeä osa perheen arkea.
Lapsuudenystävä kuvaa Piiaa hiljaiseksi ja rauhalliseksi, hiukan ulkopuoliseksi. Koulussa häntä kiusattiin uskonnollisen taustansa vuoksi, mutta vaikutti siltä, että Piia onnistui sulkemaan kiusaamisen pois mielestään kotioloissaan.
Päiväkirjaan hän kirjoitti ihastuksistaan ja arjestaan aivan kuten kuka tahansa 15-vuotias tyttö.
Juuri tuona syksynä teinin elinpiiri oli laajentunut; Piia oli aloittanut opinnot ammattikoulussa Turussa noin puolen tunnin bussimatkan päässä.
Ovesta ulos pimeään iltaan
Perjantaina 7.10.1988 talvi teki tuloaan. Vettä vihmoi pimeältä taivaalta, lämpöasteita oli vain muutama. Kahdeksan aikaan Piia katsoi kotonaan televisiota veljen kanssa, ja isä oli saunassa ex-appiukkonsa kanssa.
Kun miehet tulivat saunasta, Piia oli lähtenyt. 14-vuotias veli kertoi, että sisaruksille oli tullut riitaa kaukosäätimestä.
Ulos sateeseen mennessään Piialla oli päällään farkut ja farkkutakki. Mukaansa hän oli ottanut käsilaukun. Lompakossa oli hiukan rahaa.
Heikki-isä oletti, että tytär oli sittenkin lähtenyt Paimioon ystävänsä luo. Oli nimittäin käynyt ilmi, ettei Piian lastenhoitoapua tarvittaisikaan lauantaina vaan isä ottaisi kolmivuotiaan mukaansa työkeikalle.
Sunnuntaina Piiaa ei kuulunut kotiin, ja isä tiedusteli asiasta tyttärensä ystävältä Paimiosta. Tämä ei ollut nähnyt Piiaa koko viikonloppuna.
Maanantaina isä meni poliisiasemalle tekemään katoamisilmoituksen.
Tutkinta lähti käyntiin hitaasti
Siitä saakka, kun uutinen Piian katoamisesta levisi kylällä, erilaisia huhuja alkoi kiertää.
Alkuun poliisi uskoi, että Piia oli vain lähtenyt omille teilleen. Ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana tyttöä ei juuri etsitty vaan odoteltiin, että hän ilmaantuisi takaisin kotiinsa. Hänestä tehtiin muutama silminnäkijähavaintokin Turun seudulla, mutta ne osoittautuivat myöhemmin vääriksi.
Sen aikaisista etsinnöistä ei ole säilynyt dokumentteja. Tutkintaa vuodesta 2003 johtanut rikoskomisario Kimmo Heinonen on kuitenkin keskustellut henkilöiden kanssa, jotka tuolloin olivat töissä poliisissa.
”Syksyllä 1988 joitakin viikkoja Piian katoamisesta poliisi ja vapaaehtoiset tekivät etsintöjä maastossa ja vesistössä. Silloin on ilmeisesti myös käytetty helikopteria.”
Vasta 15 vuoden jälkeen katoamista alettiin tutkia murhana.
Vuonna 2002 poliisi sai käsiinsä kirjeen, joka oli lähetetty Poliisi-tv:lle. Kirjoittaja kertoo kirjeessä, että hän näki perjantaina 7.10.1988, miten tajuttoman oloista tyttöä nostettiin henkilöauton kyytiin. Kirjeessä kerrotaan myös auton rekisterinumero.
Tutkijat kiinnostuivat, koska kirjoittaja esittää erittäin tarkkoja havaintoja katoamisillasta. Tutkinta siirtyi paikallispoliisilta keskusrikospoliisille. Alkoi murhatutkinta, mutta vielä tänäkään päivänä kirjeen kirjoittajaa ei ole tavoitettu.
Kirjeessä mainittua rekisterinumeroa vastaava auto löytyi ja selvitys johti mieheen, jota oli epäilty seksuaalirikoksista. Epäilyjen tueksi ei löytynyt näyttöä.
Havainto vesillä
Vuonna 2003 poliisi puhutti kalastajaa, joka oli ollut Piikkiönlahdella lokakuussa 1988. Hän kertoi nähneensä veneen ja sen kannella kaksi henkilöä, jotka heittivät veteen jotakin raskasta.
Kalastajan kertomuksen perusteella poliisi teki vesietsintöjä, mutta mitään ei löytynyt.
Mitä nuorisotalolla tapahtui?
Kesällä 2018 keskustelupalstoille ilmestyi vanha lehtileike, jossa kerrottiin tappelusta Piikkiössä, Pontelan nuorisotalolla, juuri tuona perjantai-iltana. Muutama tappelupukari oli toimitettu sairaalaan, ja jälkikäteen osallisia oli tuomittu käräjäoikeudessa.
Pontelan nuorisotalo oli vain kivenheiton päässä Piian kotitalolta. Jos Piia käveli kotoaan ison autotien varteen, hänen oli täytynyt kulkea nuorisotalon ohi. Perjantaina siellä pidettiin diskoa, ja pihalla parveili nuoria. Olisiko joku voinut nähdä Piian?
Sitkeitä huhuja kiertää sen suhteen, että Piia olisi nähty. Poliisi ei ole päässyt puhuttamaan yhtäkään silminnäkijää.
Tänä kesänä poliisi alkoi tavoitella tappelun osallisia.
”Nimiä on tiedossa, mutta emme ole vielä olleet yhteydessä keneenkään. Varmasti tässä syksyn aikana tullaan siinäkin onnistumaan”, tutkinnanjohtaja Heinonen kertoo.
Näiden henkilöiden kautta päästään ehkä kiinni siihen, keitä tuolloin oli paikalla ja kuka olisi mahdollisesti nähnyt Piian.
Tutkimuksia Piian kotitalossa
Kolmekymmentä vuotta on kulunut eikä Piiasta ole yhtäkään havaintoa. Vaikuttaa siltä, että kukaan ei ole nähnyt häntä sen jälkeen, kun hän poistui kotoaan.
Tämä fakta taas on saanut epäilyt kohdistumaan aika ajoin kotiväkeen. Poistuiko Piia sittenkään kotoaan?
Huhtikuussa 2018 poliisi toteutti kotietsinnän Piian kotitalossa, jossa Heikki Ristikankare edelleen asuu. Talo käytiin läpi ruumiskoirien kanssa.
Tutkinnanjohtaja uskoo, ettei kotiväellä ole ollut osuutta Piian katoamiseen.
”Etsinnässä oli kysymys tarkistuksesta. Valitettavasti perhettä on syyllistetty, ja välillä on tullut vihjeitä, että Piia olisi haudattu sinne. Mitään viitteitä sellaisesta emme saaneet”, Heinonen sanoo.
Keväällä poliisi otti haltuunsa joitain Piialle kuuluneita esineitä, kuten meikkivälineitä, jotta Piian DNA:ta saataisiin talteen.
DNA:sta olisi apua, jos poliisi löytäisi kadonneen jäänteet.
Poliisia kiinnostavat erityisesti Pontelan tapahtumat
Kaikki tutkintalinjat ovat yhä avoinna.
”Vihjeitä tuli kevään ja kesän aikana paljon, noin 40–50 erilaista yhteydenottoa. Täysin uusia vihjeitä ei ole tullut. Osa liittyy sellaisiin vihjeisiin, joita on tullut aikaisemmin, osa ei liity asiaan millään tavalla”, tutkinnanjohtaja Heinonen sanoo.
”Aikaisemmasta poiketen meillä on nyt ollut aikaa keskittyä tähän tutkintaan ja olla yhteydessä henkilöihin, jotka ovat näitä vihjeitä kertoneet. Hyvin olemme päässeet asiassa eteenpäin.”
Poliisi jatkaa henkilöiden puhuttamista ja kaivelee sitä, mitä perjantaina tapahtui Pontelan nuorisotalolla.
”Pontela kiinnostaa nyt kovasti. Mitä silloin perjantai-iltana on tapahtunut? Siellä saattaa hyvinkin olla jotain sellaista, joka voisi jotenkin liittyä Piian katoamiseen.”
”Tutkitaan, kunnes jokin ratkaisu tulee”
”Nyt kaikki lapsuudenystävät on puhuteltu. Halusimme saada käsityksen, millaista Piian elämä on ollut kavereiden silmin”, Heinonen kertoo.
”Se, ettei dokumentteja kauheasti ole säilynyt, aiheuttaa sen, että lähdemme tutkimaan tätä juttua niin kuin se olisi tapahtunut vasta nyt.”
Piia Ristikankareen katoamista tutkitaan rikosnimikkeellä murha. Se ei vanhene koskaan.
”Tätä tutkitaan, kunnes tähän jokin ratkaisu tulee. Lain mukaan tutkinta voidaan keskeyttää, jos asian eteen ei ole mitään tehtävissä tai jos se, mitä tehtävissä on, aiheuttaisi järjettömiä kustannuksia”, 15 vuotta tutkintaa johtanut Kimmo Heinonen sanoo.
”Mutta meidän järjestelmissämme tämä ei vanhene ennen kuin tähän jokin ratkaisu tulee. Ja niin kauan tätä myös tutkitaan.”
Seura
30.8.2018 10:32
Vielä en ole saanut vahvistusta tiedolle, milloin sanaa "jehis" on alettu käyttämään Jehovan todistajista ja kuinka yleisesti sitä käytettiin ja millä alueella. Oliko näin jo vuonna 1988, vai onko sanonta tullut myöhemmin?
Jos ja kun "jehis" meni tästä ohi, niin sehän tarkoittaa, että Piia meni Pontelan ohi. Riippuen toki siitä, että missä kohtaa Pontelaa näkijä oli.
Seura-lehteen haastateltu Piian lapsuuden paras kaveri voisi muistaa nämä "jehis" nimittelyt ja sen kuka heistä sitä erityisesti käytti.
Ohessa Seura lehdessä olleet kaksi artikkelia Piiasta:
Mitä Pia Ristikankareelle tapahtui? Taiteilija Ilona Niemen elämään heijastuu yhä lapsuudenystävän katoaminen
Taiteilija Ilona Niemi oli vain 13-vuotias, kun hänen ystävänsä Piia katosi. Sittemmin katoamisesta on kirjoitettu paljonkin, mutta tuolloin tytön perään ei juuri kyselty. Miksi? Se vaivaa Ilonaa edelleen.
Nuoren tytön katoaminen lokakuussa 1988 ei ollut mikään uutinen. Piikkiöläinen 15-vuotias Piia Ristikankare oli lähtenyt kotoaan perjantaina illalla, ja vasta sunnuntaina hänen isälleen selvisi, ettei tyttö ollutkaan mennyt kaverilleen yökylään.
Maanantaina poliisi oli sitä mieltä, että tyttö oli lähtenyt omille teilleen ja palaisi vielä kotiin. Kun useaan päivään ei kuulunut mitään, Piiaa alettiin etsiä.
Kukaan ei ollut nähnyt häntä sen jälkeen, kun hän astui ulos kotiovestaan.
Ei edes Piian hyvä ystävä, 13-vuotias Ilona Niemi, joka asui naapuritalossa. Sinä iltana Ilona oli kirjoitellut kirjeitä omassa huoneessaan, jonka ikkuna oli kadulle päin.
Jos hän olisi nostanut kasvonsa juuri oikealla hetkellä ja katsahtanut ulos, hän olisi saattanut nähdä Piian kulkevan talon ohi.
Tai sitten ei. Ulkona oli pimeää ja satoi. Ehkä ikkunaan olisi vain heijastunut hänen oma kuvajaisensa.
Hiljaiset tytöt Piikkiöstä
Ilona Niemi, 43, työskentelee nykyään taiteilijana. Työhuone on rintamamiestalon kellarissa. Siellä seinällä on musta, ruumisarkkua muistuttava teos, joka on koristeltu kukkasin.
Arkulla on lapsen kasvot. Näyttää kuin ne olisi leikattu valokuvasta, mutta lähempää katsottuna näkee niiden koostuvan pikkutarkoista siveltimen vedoista.
”Sanotaan, että maalaaminen on kuin rakkauden osoitus. Teos kuvaa ajan ja elämän katoavuutta.”
Yhteisestä ajastaan Piian kanssa Ilona muistaa elävimmin ne vuodet, kun hän oli 8–11-vuotias. Piia oli kolme luokkaa ylempänä, ja heillä oli eri kaveripiirit, mutta koulupäivän jälkeen tytöt viettivät usein aikaa yhdessä.
”Olimme molemmat hiljaisia ja tykkäsimme piirtää tai lukea lehtiä ja täyttää niistä ristikoita. Leikimme barbeilla ja teimme barbeille vaatteita.”
Ikäero ei haitannut. Piia leikki Ilonan kanssa barbeilla vielä katoamistaan edeltävänä kesänä.
”Hiukan se oli silloin lapsellista ja hävettävää. Jos joku toinen kaveri tuli meille kylään, laitoin nuket piiloon. En kehdannut näyttää, että leikin niillä.”
Syksyllä 1988 tytöt eivät enää juuri nähneet toisiaan. Piia oli aloittanut opinnot ammattikoulussa Turussa, ja Ilona oli siirtynyt yläasteelle.
- Piia (vas.) ja Ilona menossa koulun kevätjuhlaan vuonna 1986. Piia oli silloin seitsemännellä luokalla, Ilona neljännellä. Kuva on otettu Ilonan lapsuudenkodin pihalla. © ILONA NIEMEN KOTIALBUMI
- Piia_Ilona.jpg (68.49 KiB) Katsottu 3723 kertaa
Kolmenkymmenen vuoden aikana on esitetty lukuisia teorioita siitä, mitä tapahtui perjantaina 7. lokakuuta.
Liftasiko Piia jonkun tuntemattoman matkaan? Vai hyppäsikö tutun kyytiin? Lähtikö hän kotoaan ensinkään?
Kaikkea on epäilty ja tutkittukin, mutta vasta vuosien päästä.
Ilona ei usko siihen, että Piiaan olisi iskenyt äkillinen vimma kapinoida ja lähteä kohti tuntematonta.
”Piia oli hyvin kiltti ja vietti paljon aikaa kotioloissa, hoiti pikkuveljeään.”
Piian vanhemmat olivat eronneet, ja Piia ja hänen kaksi veljeään asuivat isänsä kanssa. Piian menot liittyivät lähinnä siihen, että hän osallistui Jehovan todistajien tapaamisiin.
Aivan tyttöjen kotikadun lähellä oli nuorisotalo, jossa pidettiin sinä iltana disko. Jos Piia kulki kotoaan ison tien varteen, hänen on täytynyt mennä nuorisotalon ohi. Sen pihalla seisoskeli paljon väkeä.
”Luulisi, että joku olisi hänet nähnyt. Mutta Piia oli aina vähän ulkopuolinen, hiljainen tyttö. Ehkä kukaan ei vain kiinnittänyt häneen huomiota.”
Sinä perjantaina nuorisotalon pihalla tapeltiin, ja poliisikin kävi paikalla. Myöhemmin tappelun osallisia tuomittiin sakkoihin käräjäoikeudessa.
Kolmeenkymmeneen vuoteen tuota tappelua ei kuitenkaan yhdistetty Piian katoamisen tutkintaan. Kesällä 2018 keskustelupalstoilla levisivät tappelusta kertovat vanhat lehtileikkeet, ja poliisikin kiinnostui asiasta. Poliisi on pyrkinyt tavoittamaan tappelun osallisia päästäkseen puhuttamaan henkilöitä, jotka olivat paikalla.
Sitkeiden huhujen mukaan joku olisi nähnyt Piian nuorisotalon lähellä, mutta huhuille ei toistaiseksi ole saatu vahvistusta.
Kiukku jäi päälle viranomaisten lepsusta suhtautumisesta
Ilonan mukaan diskotappeluissa oli usein kyse siitä, että paimiolaiset pojat tulivat uhittelemaan piikkiöläisille. Sellaista vanhanajan kylätappelumeininkiä. Yleensä siitä ei ollut sivullisille vaaraa.
Sitä Ilona hämmästelee, miksei Piiaa etsitty tehokkaammin heti katoamisen jälkeen. Etsintäketjua ei muodostettu, naapurustolta ei kyselty asiasta. Eikä kukaan kysellyt nuorilta mitään.
”En muista, että koulussa yksikään aikuinen olisi kysynyt, onko joku nähnyt Piiaa. Piikkiö on pieni paikkakunta, luulisi, että joku olisi hänet nähnyt”, Ilona sanoo.
”Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisihan koulussa voitu vaikka kuuluttaa. Jos joku olisi perjantaina diskossa nähnyt Piian, hän olisi voinut tulla kertomaan siitä.”
Ilona ei ole voinut välttyä ajatukselta, että viranomaisten suhtautumiseen vaikutti se, että kyseessä oli nuori tyttö.
”Siitä jäi minulle kiukku päälle. Miten voi käydä niin, että nuori tyttö häviää tuosta noin vain?”
Piiasta ei koskaan löydetty jälkeäkään, eikä yhtäkään varmaa silminnäkijähavaintoa ole. Yhtäkkiä Piiaa ei vain enää ollut.
”Odotin pari kolme päivää, että hän tulisi”, Ilona kertoo ja lisää lähes kuiskaten:
”Sitten ajattelin, että tuskinpa löytyy enää.”
Leikkien synkkä sävy
Omaa teini-ikäänsä Ilona kuvailee omituiseksi.
”Ajelin parhaan kaverini kanssa vanhoilla pappatuntureilla ympäri Piikkiötä, isän pilkkihaalariin ja sukellusmaskiin pukeutuneena.”
Ilona ja hänen ystävänsä kehittivät oman kielen, julkaisivat omaa lehteä ja järjestivät konsertteja saunassa.
”Yläaste oli ahdistavaa aikaa: Piikkiön nuorten keskuudessa oli sellainen ilmapiiri, että kaikkien piti sopia täysin samaan muottiin. Loimme vastapainoksi hiukan kapinahenkisen oman maailmamme.”
Lukion jälkeen Ilona lähti Turkuun opiskelemaan kieliä, ja opintojen loppusuoralla hän pääsi tekemään harjoittelua Skotlantiin pikkuruiseen Dinnetin kylään. Taskurahaa hän sai piirtämällä paikallisista potretteja. Pian kyläläiset olivat sitä mieltä, että Ilonan olisi syytä lähteä taidekouluun Aberdeeniin.
Hän pääsi kouluun. Alusta saakka kasvojen maalaaminen oli hänen juttunsa.
”En tehnyt varsinaisia muotokuvia, vaan käytin naisten kasvoja symboleina. Maalasin kasvot ja sahasin ne irti taustastaan. Liitin ne sitten yksiväriseen taustaan, jolloin ne näyttivät leijuvan irrallaan”, Ilona muistelee taidekoulun aikoja.
”Tein pikkutarkkaa jälkeä ja tuhosin sen sahaamalla.”
Piian katoaminen juuri aikuisuuden kynnyksellä on vaikuttanut Ilonan työhön taiteilijana. Koko uransa ajan hän on tutkaillut teoksissaan tyttöyden ja naiseuden välimaastoa. Onnellisten lapsuusmuistojen päälle on tullut synkkyyttä.
”Muistan, miten kerran olin uimassa Piian kanssa. Hän huomasi tiellä ihanan lettinauhan. Hän oli juuri tarttumassa siihen, kun tajusi, että se olikin kyykäärme. Sen muiston pohjalta syntyi eräs runoni. Teoksissa yksityinen muuttuu jonkin yleisemmän symboliksi.”
Hukkua, kadota
Tänä vuonna lehdissä on taas ollut uutisia liittyen Piian katoamiseen.
”Olen todella tyytyväinen, että tapausta tutkitaan. Silti juttujen lukeminen on rankkaa. Seuraavan yön nukun aina huonosti.”
Oman teoriansa siitä, mitä Piialle olisi voinut tapahtua, Ilona haluaa pitää itsellään. Hän vain toivoo, että Piian ruumis vielä joskus löytyisi. Siihen hän ei usko, että Piia olisi elossa.
Sitten Ilona näyttää kuvan eräästä taideteoksestaan.
Teoksen nimi on Poison Dwarfs. Siinä on seitsemän vaaleansinistä palleroa, joilla on tytön kasvot.
”Otin näihin muodon piilevästä, jota löydetään hukkuneiden keuhkoista”, Ilona kertoo.
”Suomen kielessä hukkuminen on mielenkiintoinen sana. Se voi tarkoittaa paitsi veteen hukkumista myös katoamista. En tiedä, onko Piia hukkunut, mutta kadonnut hän on.”
Tyttöjen leikit silti jatkuvat. Kun Ilona katsoo kahdeksanvuotiaan tyttärensä touhuja tämän sydänystävän kanssa, hän muistaa ne iltapäivät koulun jälkeen, kun hän Piian kanssa uppoutui mielikuvitusmaailmaan.
”Taiteen tekeminen on jatkoa leikkimiselle. Siinä pystyy luomaan maailmoja, jotka eivät olisi mahdollisia normaalissa arjessa.”
Ensimmäisestä taidenäyttelystään Suomessa Ilona sai aikoinaan tiukkaa kritiikkiä.
”Arviossa sanottiin, että tämähän on vain tällaista barbileikkien jatkumoa. Ja sitä se nimenomaan on! Nyt nautin siitä enkä mitenkään häpeile. Barbileikeissäkin on syvyyttä ja synkkää sisältöä, vaikka ne näyttävät pinnalta katsoen viattomilta.”[/i]
Seura
2.9.2018 21:09
--------------------------------------------
Piia Ristikankareen katoaminen 30 vuotta sitten on yhä mysteeri – Poliisi: ”Tutkimme juttua niin kuin se olisi tapahtunut nyt”
Piia Ristikankare katosi 15-vuotiaana lokakuun 7. päivänä vuonna 1988. Sen jälkeen hänestä ei ole tehty yhtään varmaa havaintoa. Nyt poliisi tutkii, mitä läheisellä nuorisotalolla tuolloin tapahtui.
Kouluviikon päätteeksi piikkiöläisen Piia Ristikankareen, 15, piti lähteä ystävänsä luo Paimioon. Yökyläily oli kuitenkin peruttava, koska isä oli saanut työkeikan viikonlopuksi. Muurarina työskennellyt isä oli Piian ja tämän kahden veljen yksinhuoltaja. Nuorempi veljistä oli tuolloin vain kolmen vanha, vanhempi 14-vuotias.
Piian vanhemmat, Gunilla ja Heikki, olivat eronneet muutamaa vuotta aiemmin. Äiti oli muuttanut pois perheensä luota.
Pienemmän veljen hoitaminen oli Piialle tuttua puuhaa. Hän viihtyi muutenkin kotioloissa. Iltamenot liittyivät lähinnä Jehovan todistajien tapaamisiin. Uskonnollinen yhteisö oli tärkeä osa perheen arkea.
Lapsuudenystävä kuvaa Piiaa hiljaiseksi ja rauhalliseksi, hiukan ulkopuoliseksi. Koulussa häntä kiusattiin uskonnollisen taustansa vuoksi, mutta vaikutti siltä, että Piia onnistui sulkemaan kiusaamisen pois mielestään kotioloissaan.
Päiväkirjaan hän kirjoitti ihastuksistaan ja arjestaan aivan kuten kuka tahansa 15-vuotias tyttö.
Juuri tuona syksynä teinin elinpiiri oli laajentunut; Piia oli aloittanut opinnot ammattikoulussa Turussa noin puolen tunnin bussimatkan päässä.
Ovesta ulos pimeään iltaan
Perjantaina 7.10.1988 talvi teki tuloaan. Vettä vihmoi pimeältä taivaalta, lämpöasteita oli vain muutama. Kahdeksan aikaan Piia katsoi kotonaan televisiota veljen kanssa, ja isä oli saunassa ex-appiukkonsa kanssa.
Kun miehet tulivat saunasta, Piia oli lähtenyt. 14-vuotias veli kertoi, että sisaruksille oli tullut riitaa kaukosäätimestä.
Ulos sateeseen mennessään Piialla oli päällään farkut ja farkkutakki. Mukaansa hän oli ottanut käsilaukun. Lompakossa oli hiukan rahaa.
Heikki-isä oletti, että tytär oli sittenkin lähtenyt Paimioon ystävänsä luo. Oli nimittäin käynyt ilmi, ettei Piian lastenhoitoapua tarvittaisikaan lauantaina vaan isä ottaisi kolmivuotiaan mukaansa työkeikalle.
Sunnuntaina Piiaa ei kuulunut kotiin, ja isä tiedusteli asiasta tyttärensä ystävältä Paimiosta. Tämä ei ollut nähnyt Piiaa koko viikonloppuna.
Maanantaina isä meni poliisiasemalle tekemään katoamisilmoituksen.
Tutkinta lähti käyntiin hitaasti
Siitä saakka, kun uutinen Piian katoamisesta levisi kylällä, erilaisia huhuja alkoi kiertää.
Alkuun poliisi uskoi, että Piia oli vain lähtenyt omille teilleen. Ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana tyttöä ei juuri etsitty vaan odoteltiin, että hän ilmaantuisi takaisin kotiinsa. Hänestä tehtiin muutama silminnäkijähavaintokin Turun seudulla, mutta ne osoittautuivat myöhemmin vääriksi.
Sen aikaisista etsinnöistä ei ole säilynyt dokumentteja. Tutkintaa vuodesta 2003 johtanut rikoskomisario Kimmo Heinonen on kuitenkin keskustellut henkilöiden kanssa, jotka tuolloin olivat töissä poliisissa.
”Syksyllä 1988 joitakin viikkoja Piian katoamisesta poliisi ja vapaaehtoiset tekivät etsintöjä maastossa ja vesistössä. Silloin on ilmeisesti myös käytetty helikopteria.”
Vasta 15 vuoden jälkeen katoamista alettiin tutkia murhana.
Vuonna 2002 poliisi sai käsiinsä kirjeen, joka oli lähetetty Poliisi-tv:lle. Kirjoittaja kertoo kirjeessä, että hän näki perjantaina 7.10.1988, miten tajuttoman oloista tyttöä nostettiin henkilöauton kyytiin. Kirjeessä kerrotaan myös auton rekisterinumero.
Tutkijat kiinnostuivat, koska kirjoittaja esittää erittäin tarkkoja havaintoja katoamisillasta. Tutkinta siirtyi paikallispoliisilta keskusrikospoliisille. Alkoi murhatutkinta, mutta vielä tänäkään päivänä kirjeen kirjoittajaa ei ole tavoitettu.
Kirjeessä mainittua rekisterinumeroa vastaava auto löytyi ja selvitys johti mieheen, jota oli epäilty seksuaalirikoksista. Epäilyjen tueksi ei löytynyt näyttöä.
Havainto vesillä
Vuonna 2003 poliisi puhutti kalastajaa, joka oli ollut Piikkiönlahdella lokakuussa 1988. Hän kertoi nähneensä veneen ja sen kannella kaksi henkilöä, jotka heittivät veteen jotakin raskasta.
Kalastajan kertomuksen perusteella poliisi teki vesietsintöjä, mutta mitään ei löytynyt.
Mitä nuorisotalolla tapahtui?
Kesällä 2018 keskustelupalstoille ilmestyi vanha lehtileike, jossa kerrottiin tappelusta Piikkiössä, Pontelan nuorisotalolla, juuri tuona perjantai-iltana. Muutama tappelupukari oli toimitettu sairaalaan, ja jälkikäteen osallisia oli tuomittu käräjäoikeudessa.
Pontelan nuorisotalo oli vain kivenheiton päässä Piian kotitalolta. Jos Piia käveli kotoaan ison autotien varteen, hänen oli täytynyt kulkea nuorisotalon ohi. Perjantaina siellä pidettiin diskoa, ja pihalla parveili nuoria. Olisiko joku voinut nähdä Piian?
Sitkeitä huhuja kiertää sen suhteen, että Piia olisi nähty. Poliisi ei ole päässyt puhuttamaan yhtäkään silminnäkijää.
Tänä kesänä poliisi alkoi tavoitella tappelun osallisia.
”Nimiä on tiedossa, mutta emme ole vielä olleet yhteydessä keneenkään. Varmasti tässä syksyn aikana tullaan siinäkin onnistumaan”, tutkinnanjohtaja Heinonen kertoo.
Näiden henkilöiden kautta päästään ehkä kiinni siihen, keitä tuolloin oli paikalla ja kuka olisi mahdollisesti nähnyt Piian.
Tutkimuksia Piian kotitalossa
Kolmekymmentä vuotta on kulunut eikä Piiasta ole yhtäkään havaintoa. Vaikuttaa siltä, että kukaan ei ole nähnyt häntä sen jälkeen, kun hän poistui kotoaan.
Tämä fakta taas on saanut epäilyt kohdistumaan aika ajoin kotiväkeen. Poistuiko Piia sittenkään kotoaan?
Huhtikuussa 2018 poliisi toteutti kotietsinnän Piian kotitalossa, jossa Heikki Ristikankare edelleen asuu. Talo käytiin läpi ruumiskoirien kanssa.
Tutkinnanjohtaja uskoo, ettei kotiväellä ole ollut osuutta Piian katoamiseen.
”Etsinnässä oli kysymys tarkistuksesta. Valitettavasti perhettä on syyllistetty, ja välillä on tullut vihjeitä, että Piia olisi haudattu sinne. Mitään viitteitä sellaisesta emme saaneet”, Heinonen sanoo.
Keväällä poliisi otti haltuunsa joitain Piialle kuuluneita esineitä, kuten meikkivälineitä, jotta Piian DNA:ta saataisiin talteen.
DNA:sta olisi apua, jos poliisi löytäisi kadonneen jäänteet.
Poliisia kiinnostavat erityisesti Pontelan tapahtumat
Kaikki tutkintalinjat ovat yhä avoinna.
”Vihjeitä tuli kevään ja kesän aikana paljon, noin 40–50 erilaista yhteydenottoa. Täysin uusia vihjeitä ei ole tullut. Osa liittyy sellaisiin vihjeisiin, joita on tullut aikaisemmin, osa ei liity asiaan millään tavalla”, tutkinnanjohtaja Heinonen sanoo.
”Aikaisemmasta poiketen meillä on nyt ollut aikaa keskittyä tähän tutkintaan ja olla yhteydessä henkilöihin, jotka ovat näitä vihjeitä kertoneet. Hyvin olemme päässeet asiassa eteenpäin.”
Poliisi jatkaa henkilöiden puhuttamista ja kaivelee sitä, mitä perjantaina tapahtui Pontelan nuorisotalolla.
”Pontela kiinnostaa nyt kovasti. Mitä silloin perjantai-iltana on tapahtunut? Siellä saattaa hyvinkin olla jotain sellaista, joka voisi jotenkin liittyä Piian katoamiseen.”
”Tutkitaan, kunnes jokin ratkaisu tulee”
”Nyt kaikki lapsuudenystävät on puhuteltu. Halusimme saada käsityksen, millaista Piian elämä on ollut kavereiden silmin”, Heinonen kertoo.
”Se, ettei dokumentteja kauheasti ole säilynyt, aiheuttaa sen, että lähdemme tutkimaan tätä juttua niin kuin se olisi tapahtunut vasta nyt.”
Piia Ristikankareen katoamista tutkitaan rikosnimikkeellä murha. Se ei vanhene koskaan.
”Tätä tutkitaan, kunnes tähän jokin ratkaisu tulee. Lain mukaan tutkinta voidaan keskeyttää, jos asian eteen ei ole mitään tehtävissä tai jos se, mitä tehtävissä on, aiheuttaisi järjettömiä kustannuksia”, 15 vuotta tutkintaa johtanut Kimmo Heinonen sanoo.
”Mutta meidän järjestelmissämme tämä ei vanhene ennen kuin tähän jokin ratkaisu tulee. Ja niin kauan tätä myös tutkitaan.”
Seura
30.8.2018 10:32
- Peipontieltä_pihaan.jpg (134.34 KiB) Katsottu 3723 kertaa
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan -Piikkiö 1988 (ketju 2
Tarttee sanoo et kenenkään pihoja en kuvaisi näinkin selvässä tapauksessa missä syyllinen tiedetään mut ei voida todistaa.!
-
UglyBetty
- Neuvoja-Jack
- Viestit: 586
- Liittynyt: Ke Loka 29, 2014 2:03 am
- Paikkakunta: Cloud Cuckoo Land
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan -Piikkiö 1988 (ketju 2
Johan näitä kuvia talosta ja pihasta on aiemmin ollut tässä ketjussa.peimari kirjoitti:Tarttee sanoo et kenenkään pihoja en kuvaisi näinkin selvässä tapauksessa missä syyllinen tiedetään mut ei voida todistaa.!
Muutenkin, mitä ihmettä tarkoitat viestilläsi? Ulosantisi on kaikissa viesteissäsi melko epämääräistä höpinää.
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan -Piikkiö 1988 (ketju 2
Olkoon sitten höpinät niin.En minä sitä epämääräistä ns katoamistakaan ole ratkaissut/keksinyt.UglyBetty kirjoitti:Johan näitä kuvia talosta ja pihasta on aiemmin ollut tässä ketjussa.peimari kirjoitti:Tarttee sanoo et kenenkään pihoja en kuvaisi näinkin selvässä tapauksessa missä syyllinen tiedetään mut ei voida todistaa.!
Muutenkin, mitä ihmettä tarkoitat viestilläsi? Ulosantisi on kaikissa viesteissäsi melko epämääräistä höpinää.
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan -Piikkiö 1988 (ketju 2
Kaikille .itun ei mene vieläkään tosiasiat perille vaikka poliisikin niitä etti.Ainut vitun höpinä on Piiiian nähneeey höpinät.Ei ole ja ei tule .vedä itse johtopäätöksesi mistäs tykkäät.käy ny edes kattoo misä on tapahtunut.minun puolesta on loppu.
-
Ghost hunting
- Horatio Caine
- Viestit: 6474
- Liittynyt: Ke Elo 16, 2017 3:16 pm
- Paikkakunta: aarniometsä
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan -Piikkiö 1988 (ketju 2
Minä olen käynyt paikan päällä, eihän siitä ole Pontelaan kuin pieni matka, joko Luodontietä tai on menty toiselta puolelta suoraan Pontelanmäkeen, silloin poliisin mukaan on ollu runsaasti väkeä liikkeellä, varmasti myös mopopoikia parkissa.
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan -Piikkiö 1988 (ketju 2
Totuushan nyt näyttää siltä et Piia ei ole nähty pontelassa.Se miksi joku on niin kirjoittanut ja monen ihmisen toimesta,taitaa olla harhaan johtamisen yrittämistä.olis edes ollu hiljaa ni olis kaikki unohtanut jo.pölö sano minäGhost hunting kirjoitti:Minä olen käynyt paikan päällä, eihän siitä ole Pontelaan kuin pieni matka, joko Luodontietä tai on menty toiselta puolelta suoraan Pontelanmäkeen, silloin poliisin mukaan on ollu runsaasti väkeä liikkeellä, varmasti myös mopopoikia parkissa.
-
Vanhakansa
- Frank Drebin
- Viestit: 391
- Liittynyt: Ma Heinä 02, 2018 12:05 pm
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan -Piikkiö 1988 (ketju 2
Tuli uutena huhuna, jonka lähdettä itse pidän luotettavana: poliisi on tutkinut ainakin yhden vaalean auton liikkeitä Piian katoamisyönä jo muutama kuukausi tapahtumayön jälkeen, siis 15 vuotta ennen vihjekirjeen lähettämistä. Minusta se on aika mielenkiintoista, vaikka varmuutta ei nyt voikaan saada, onko kyseessä muuten samanlainen auto, kuin vihjekirjeessä on mainittu.
Joko joku on alusta asti yrittänyt kiinnittää poliisin huomiota vaaleisiin autoihin, koska harhautus/kosto/epäsuora ilmianto tms tms, tai sitten katoamisyönä on tapahtunut jotain sellaista, mikä todella on kiinnittänyt jonkun tai useammankin huomiota tuohon suuntaan.
Joko joku on alusta asti yrittänyt kiinnittää poliisin huomiota vaaleisiin autoihin, koska harhautus/kosto/epäsuora ilmianto tms tms, tai sitten katoamisyönä on tapahtunut jotain sellaista, mikä todella on kiinnittänyt jonkun tai useammankin huomiota tuohon suuntaan.