Karin Birgitta Åkerlund, Helsinki 1970

[Martti]

Jos tuo tapaturmavirasto pitää paikkansa, en heti keksi mitä siellä on niin tulenarkaa, että sitä on samana päivänä pitänyt mennä etsimään. Jos siis uskomme, että penkojat ovat olleet työpaikalta. Ehkä henkilötietoja ja sellaista yksityisyyttä loukkaavaa tietoa mutta 70-luvulla yksityisyys on ollut erilaista kuin nyt.

[L.G.W.Persson]

Jos tuo tapaturmavirasto pitää paikkansa, en heti keksi mitä siellä on niin tulenarkaa, että sitä on samana päivänä pitänyt mennä etsimään. Jos siis uskomme, että penkojat ovat olleet työpaikalta. Ehkä henkilötietoja ja sellaista yksityisyyttä loukkaavaa tietoa mutta 70-luvulla yksityisyys on ollut erilaista kuin nyt.

Tulenarka tieto voi liittyä myös työpaikan sisäisiin asioihin/henkilösuhteisiin, ja niissä tapauksissa ei ole välttämättä lainkaan merkitystä sillä, mikä on työpaikan toimiala. Sitä myöskään ei tiedä, kuinka pitkälle minkäkin viraston lonkerot (ylöspäin/alaspäin/ulospäin) ulottuivat..

Lähtökohtaisesti edellisestä eriävä työhön liittyvä haara kuuluu seuraavaan aihepiiriin. Tuohon aikaan Suomi oli enemmän tai vähemmän (eli enemmän) Neuvostoliiton talutusnuorassa, vaikka päällisin puolin saattoi näyttääkin siltä, että täällä elettiin varsin riippumattomasti ja puolueettomasti. Itä ja länsi soluttivat eri maihin tiedustelutoimintaansa. Paikan päällä sitä pyörittivät päältä katsoen ihan tavalliset, ja osin myös paikalliset ihmiset, joilla todellisuudessa oli yleensä huolellisesti rakennettu kaksoisrooli. Tämä on luonnollista, koska vakoojan tms. ensisijaiseksi toimintamalliksi kohdemaassa ei sovellu avoin esittäytyminen agentiksi, joka työskentelee urkkijana vieraan valtion palkkalistoilla. Kylmän sodan aikana myöskään Suomessa ei jokainen ollut se, kenet antoi ymmärtää olevansa, ja jonka roolin usein hyvin ja uskottavasti vetikin läpi. Käytännössä, vaikkapa Tapaturmavirastossa saattoi hyvin olla työssä joku tai joitain, joille Tapaturmavirasto oli vain kaksoisroolin toinen, näkyvä puoli.

Olematta välttämättä agentti itse, on mahdollista, että Birgitta olisi jollain tavalla sotkeentunut tai osallistunut korkean tason tietojen kanssa operointiin. Niissä touhuissa kaksoisroolit, erilaiset peitetarinat ja vaikeneminen läpi hierarkian olivat (ovat) arkipäivää. Ihmishenki ei välttämättä ollut minkään arvoinen. Tietyllä porukalla ei todellista kiinnijäämisenriskiä ollut. Tähän kuvaan sopisivat Birgitan katoamisen syyksi joko henkirikos tai identiteetin vaihto.

Tämä Birgitan katoaminen voisi olla malliesimerkki tapauksesta, jolle asetettiin viranomaistahoilla tarkoituksellinen hiljaisuus. Jos hiljaisuutta sanoitettaisiin, lauseita Birgitan kansion kohdalla voisivat olla "Vaikene." tai "Älä koske." JOS pitää paikkansa se, että Väestörekisterikeskus ei tunne tätä Birgitta Åkerlundia, saattaisi sekin sopia kuvioon. Nimittäin jos Birgitan poistaminen rekisteristä on ollut tietoista, voisi sekin viitata siihen, että tapaus on haluttu pimittää. Tai jos oikein villiksi heittäytyy mielikuvituksen kanssa (en heittäydy), niin entä jos Birgitta Åkerlundia, tai siis identiteettiä, jonka kadonneeseen yhdistämme, ei ole Suomeen koskaan syntynytkään, vaan Birgitta Åkerlund olisi vain peitenimi..se olisi tekniseltä kannalta luonnollinen syy sille, JOS kyseinen henkilö puuttuu Väestörekisterikeskuksen tiedoista...miettikääpä sitä!

[Ailar]

Birgitta oli löytänyt tämän kimppakämpän lehti-ilmoituksen kautta.

Onkohan näin? Itse asuin 70-luvulla Helsingissä työsuhdeasunnoissa Punavuoressa, Larussa, Kalliossa. Meitä asui 6 naista työnantajien kolmioissa. Lehti-ilmoituksen perusteella Töölöstä saatu kimppakämppä kuulostaa utopistiselta. Tänäkin päivänä missitasoiset naiset vuokraavat/ostavat Eirasta tai Töölöstä asunnon. Suhteilla. Oliko Karin Birgitta missi, malli tjm. Helsingissä oli/on tosi kova asuntopula. Yksi minun ystävistäni asui puolivuotta vaatekomerossa, jonka oli siis vuokrannut kaverin kaverilta. Suhteilla saa/sai asunnon vaikka Lehtisaaresta. Haluaisin, että tämä Karin Birgitan katoaminen otettaisiin uudelleen esiin. Missä asuu, mikä työpaikka, kuva Karinista jne.

No näin se on kerrottu Apu-lehden artikkelissa, jonka Doctor Lecter on tämän ketjun alkuun pannut. Tuossa artikkelissahan Birgitan kämppis on kertonut tästä asuntoon tunkeutumisesta, joten hän kai tuon asunnon vuokrauksenkin on selvittänyt. Miksi valehdella tällaista, koska asia olisi ollut hyvin tarkistettavissa tuolloin - lehti-ilmoitus ja sitä seurannut vuokrasuhde. Ehkäpä Birgittaa onnisti asunnon suhteen juuri siksi, että hän todella on vaikuttanut erittäin luotettavalta henkilöltä ja kun nyt joku on ollut kämppistä vailla, niin jokuhan sen asunnon kuitenkin nappaa. Nyt se oli Birgitta.

Toinen asia on se, oliko asunnon vaihdolla ja Birgitan katoamisella jotain tekemistä toistensa kanssa. Halusiko Birgitta muuttaa pois vanhempiensa luota jonkun tietyn syyn vuoksi?
Laura Selinin katoaminen 13 vuotta myöhemmin muistuttaa todella paljon tätä Birgitan katoamista, kuten edellä on todettukin. Molemmat tytöt olivat lähteneet vanhempien suojista (Laura sisarensa luo), molempia pidettiin luotettavina ja asiansa hoitavina ja niin vain kumpikin katosi kuin tuhka tuuleen ilman, että heistä olisi suuria otsikoita revitty.

[Roly]

Muuten mistäs me tosiaankaan tiedetään, että asunnon ensimmäiset tarkastajat ovat todella olleet työpaikalta. Jos Birgitta on sekaantunut vakoilu- tai rikolliseen toimintaan, niin se porukkahan olisi helposti saanut talonmiehen pään sekaisin kertomalla olevansa työnantajan edustaja. Ja olisiko myöhemmin murtoa yrittänyt ollutkin jonkun toisen porukan tyyppi. Mikä vaikuttaisi järkeenkäyvältä ajatukselta. Jotakin tulenarkaa Birgitalla on tuntunut olevan. Tai ehkä hän on sittenkin saanut työpaikalta materiaalia puhtaaksikirjoitettavaksi ja vienyt mapin pahaa-aavistamatta kotiinsa illalla työstettäväksi ja mapissa on ollut sinne kuulumatonta, vaikkapa jonkun toisen työntekijän sinne piilottamaa tulenarkaa materiaalia. Mahdollisuuksia on monia. Vaikea myös uskoa ettei häntä olisi väestörekisterissä, mutta tuota tietoa on enää mahdotonta tarkistaa ilman viranomaisen valtuuksia.

[edna]

Mistä kämppis todellakin tiesi, ketkä kävijät olivat. Lehti-ilmoitus, 5 päivää asumista, työpaikka Vallilassako,poikaystävä Santiksessa, paljon käteistä, rahaa tileillä, mummo Espoossa, vanhemmat Espoossa, nuhteeton,huumeeton, täydellinen. Kaikki tämä vain viidenpäivän tuntemisen jälkeen. Ei mene läpi. Missä tämä kämppis itse oli työssä. Omistiko hän asunnon. Kuka hän on.

[L.G.W.Persson]

Mistä kämppis todellakin tiesi, ketkä kävijät olivat. Lehti-ilmoitus, 5 päivää asumista, työpaikka Vallilassako,poikaystävä Santiksessa, paljon käteistä, rahaa tileillä, mummo Espoossa, vanhemmat Espoossa, nuhteeton,huumeeton, täydellinen. Kaikki tämä vain viidenpäivän tuntemisen jälkeen. Ei mene läpi. Missä tämä kämppis itse oli työssä. Omistiko hän asunnon. Kuka hän on.

Birgitan työpaikka oli Hakaniemessä. Birgitalla ei kerrota olleen (ainakaan varsinaista) poikaystävää. Tuo Santiksen varusmies oli hän, kenen seurassa Birgitta vahvistamattoman tiedon mukaan olisi nähty myöhään illalla.

Tuo kämppis olisi kyllä mielenkiintoinen tutkittavaksi, koska hän oli viimeinen Birgitan "varmuudella" elossa nähnyt. Ja tiesikö hän varmuudella, keitä asunnon penkojat olivat. (Pystyikö talonmieskään sitä tietämään.) Jos kämppis puhuu totta, on trafiikki asunnossa ollut tuona päivänä sitä luokkaa (vielä penkojien mentyäkin lukko irroitettu illalla), että jonkun tahon täytyi tietää Birgitan katoamisesta jo tuolloin. Jos kerran asunnon penkojiakin oli useampia, se viittaisi enemmän juuri tahoon, ei vain yhden ihmisen vastuuseen Birgitan katoamisesta. Jos asunnolla käyneet liittyivät katoamiseen, oli noin avoin toiminta normaalitilanteessa tietenkin erittäin riskaabelia. Tämän voi nähdä vahvistavan käsitystä, että toimijat olivat sellaisia, jotka olivat Suomen lain yläpuolella.

Mm. opiskelijapiireissä haetaan kämppiksiä ilmoituksilla. Pienituloinen/vähävarainen haluaa ottaa neliöistään kaiken irti, ja ottaa (ali-)vuokralaisen. Helsingin asuntotilanne on perinteisesti ollut heikko erityisesti juuri pienten asuntojen osalta. Kämppiksen usein saakin, joten sellaista kannattaa hakea, jos lisätuloa tarvitsee, ja jos on valmis jakamaan asuntoa. Lehti-ilmoitus oli looginen tapa asialle tuohon aikaan. Sinällään kämppiksen tiedot Birgitasta ovat minusta sellaisia, joita tuleekin selvittää, kun ottaa kämppiksen (henkilön perustiedot, vuokranmaksukyky, nuhteettomuus). Mummot ja muut tulevat esille arkisessa höpöttelyssä, jos kämppiksillä synkkaa.

Jos Birgitta on sekaantunut vakoilu- tai rikolliseen toimintaan, niin se porukkahan olisi helposti saanut talonmiehen pään sekaisin kertomalla olevansa työnantajan edustaja. Ja olisiko myöhemmin murtoa yrittänyt ollutkin jonkun toisen porukan tyyppi. Mikä vaikuttaisi järkeenkäyvältä ajatukselta. Jotakin tulenarkaa Birgitalla on tuntunut olevan.

Järkeenkäypä näkökulma, että kävijät olisivat olleet kahta eri porukkaa. Tulenaroista tiedoista tappeli aina vähintään kaksi eri tahoa. Materiaalihan ei ole tulenarkaa, jos siitä on kiinnostunut vain yksi taho. Nyt toiminnan kaliiberi (mystinen katoaminen, asunnon penkominen ja murtoyritys) viittaisivat siihen, että jotain tärkeää haettiin. Voi tietysti kysyä, mikä esti jälkimmäistä sisäänpyrkijää murtamasta ovea kunnolla ja tulemasta sisään. Ehkä jokin meni vikaan..

[Red]

Jos tuo tapaturmavirasto pitää paikkansa, en heti keksi mitä siellä on niin tulenarkaa, että sitä on samana päivänä pitänyt mennä etsimään. Jos siis uskomme, että penkojat ovat olleet työpaikalta. Ehkä henkilötietoja ja sellaista yksityisyyttä loukkaavaa tietoa mutta 70-luvulla yksityisyys on ollut erilaista kuin nyt.

Tulenarka tieto voi liittyä myös työpaikan sisäisiin asioihin/henkilösuhteisiin, ja niissä tapauksissa ei ole välttämättä lainkaan merkitystä sillä, mikä on työpaikan toimiala. Sitä myöskään ei tiedä, kuinka pitkälle minkäkin viraston lonkerot (ylöspäin/alaspäin/ulospäin) ulottuivat..

Lähtökohtaisesti edellisestä eriävä työhön liittyvä haara kuuluu seuraavaan aihepiiriin. Tuohon aikaan Suomi oli enemmän tai vähemmän (eli enemmän) Neuvostoliiton talutusnuorassa, vaikka päällisin puolin saattoi näyttääkin siltä, että täällä elettiin varsin riippumattomasti ja puolueettomasti. Itä ja länsi soluttivat eri maihin tiedustelutoimintaansa. Paikan päällä sitä pyörittivät päältä katsoen ihan tavalliset, ja osin myös paikalliset ihmiset, joilla todellisuudessa oli yleensä huolellisesti rakennettu kaksoisrooli. Tämä on luonnollista, koska vakoojan tms. ensisijaiseksi toimintamalliksi kohdemaassa ei sovellu avoin esittäytyminen agentiksi, joka työskentelee urkkijana vieraan valtion palkkalistoilla. Kylmän sodan aikana myöskään Suomessa ei jokainen ollut se, kenet antoi ymmärtää olevansa, ja jonka roolin usein hyvin ja uskottavasti vetikin läpi. Käytännössä, vaikkapa Tapaturmavirastossa saattoi hyvin olla työssä joku tai joitain, joille Tapaturmavirasto oli vain kaksoisroolin toinen, näkyvä puoli.

Olematta välttämättä agentti itse, on mahdollista, että Birgitta olisi jollain tavalla sotkeentunut tai osallistunut korkean tason tietojen kanssa operointiin. Niissä touhuissa kaksoisroolit, erilaiset peitetarinat ja vaikeneminen läpi hierarkian olivat (ovat) arkipäivää. Ihmishenki ei välttämättä ollut minkään arvoinen. Tietyllä porukalla ei todellista kiinnijäämisenriskiä ollut. Tähän kuvaan sopisivat Birgitan katoamisen syyksi joko henkirikos tai identiteetin vaihto.

Tämä Birgitan katoaminen voisi olla malliesimerkki tapauksesta, jolle asetettiin viranomaistahoilla tarkoituksellinen hiljaisuus. Jos hiljaisuutta sanoitettaisiin, lauseita Birgitan kansion kohdalla voisivat olla "Vaikene." tai "Älä koske." JOS pitää paikkansa se, että Väestörekisterikeskus ei tunne tätä Birgitta Åkerlundia, saattaisi sekin sopia kuvioon. Nimittäin jos Birgitan poistaminen rekisteristä on ollut tietoista, voisi sekin viitata siihen, että tapaus on haluttu pimittää. Tai jos oikein villiksi heittäytyy mielikuvituksen kanssa (en heittäydy), niin entä jos Birgitta Åkerlundia, tai siis identiteettiä, jonka kadonneeseen yhdistämme, ei ole Suomeen koskaan syntynytkään, vaan Birgitta Åkerlund olisi vain peitenimi..se olisi tekniseltä kannalta luonnollinen syy sille, JOS kyseinen henkilö puuttuu Väestörekisterikeskuksen tiedoista...miettikääpä sitä!

Tässä on ihan hyvä teoria, mutta miten selvittää sen paikkaansa pitävyys? Miten ylipäätänsä suomen kokoisessa valtiossa, onko paljonkin ollut "näkymättömiä" eli syystä tai toisesta peitehenkilöllisyyden alaisuudessa touhuavia? Muualla maailmassa kyllä runsaastikkin

[edna]

Olisi mielenkiintoista nähdä Karin Birgitan kuva. Alussa kirjoitetaan, että vaalea nainen. Seuraavassa lauseessa sanotaan häntä ruskeatukkaiseksi. Vaihtuiko hiustenväri usein?
Tapaturmaviraston paikka on nykyään Vallilassa. Missähän se oli Hakaniemessä 70-luvulla? En millään jaksa uskoa, että töitä olisi viety kotiin tapaturmavirastosta. Yleensä toimistoissa, missä olen ollut työssä, on johtoportaalla omat sihteerinsä. Vaikea kuvitella että 17-vuotiaana ehkä tsupparina aloittanut, missä välissä kouluja käynyt, saisi sihteerin veroisia töitä. Ennen nämä työt olivat tositarkkaan määriteltyjä. Kuka teki mitäkin. Silti se ei estä työntekijää pääsemästä arkistoihin. Kopioiden ottamisen yhteydessä ( tsupparit olivat yleensä kopion ottajia) näkee vaikka mitä. Itsekin alan kallistua työpaikalta kadonneeseen matskuun. Valokuvat saattoivat olla vaikka kopioita jostain tärkeistä kuvista.

[L.G.W.Persson]

Miten ylipäätänsä suomen kokoisessa valtiossa, onko paljonkin ollut "näkymättömiä" eli syystä tai toisesta peitehenkilöllisyyden alaisuudessa touhuavia? Muualla maailmassa kyllä runsaastikkin

Lyhyesti vastattuna: En tiedä, oliko Suomessa maan kokoon ja väkilukuun nähden suhteellisesti enemmän vai vähemmän peitehenkilöllisyyden alaisuudessa touhuavia kuin muualla. Suomen kokoa ratkaisevampi oli maan strateginen asema suurvaltapoliittisesti (olematta itse suurvalta). Suomi oli periaatteessa riippumaton ja puolueeton länsimaa, mutta mm. sijaintinsa, historiansa ja kauppasuhteidensa vuoksi kuului todellisuudessa lähestulkoon Neuvostoliiton etupiiriin (pelinappuloihin). Vakoojansa ja muut "edunvalvojansa" oli täälläkin (idästä ja lännestä). Varsinkin salainen toiminta kuuluu paljolti edelleen historian vaiettuun hämärään. Asian tutkimista vaikeuttaa sen perusluonne: hyvää vakoojaa ei hoksata välttämättä koskaan.

[Roly]

Todellakin esim. lähde: https://www.secmeter.com/turvatieto/pol ... koilu.html kuvaa hyvin tuona ajan vakoilun laajuutta. Esim. Hotelli Marskin baarin toimintaa kuvaavassa kappaleessa kerrottiin 1970-luvulla Suomessa olleen mm. n. 50 neuvostoliittolaista agenttia toimittajan tai kirjeenvaihtajan peitteellä ja 12 CIA:n agenttia maatalousasiantuntijan peitteellä. Lisäksi mm. STASIn agentit ja SUPON omat agentit. Napattiin kirjeitä, salakuunneltiin telexiä, salakuuntelulaitteita oli vähän siellä sun täällä. Joten jonkun dokumentin päätyminen myös Birgitan käsiin saattoi olla mahdollista ja hän nuorena tyttönä olisi kyllä ollut helposti eliminoitavissa. Niinpä juttua lienee täysin mahdotonta selvittää, jollei joku asiasta todella tietävä paljasta tietoaan. Mikä ei tunnu todennäköiseltä.

[edna]

Vanha ylioppilastalo Helsinki Mannerheimintie 3, Viimeinen havainto K.B.Å:sta
Marskinbaari, Helsinki ( Hotelli Marski) Mannerheimintie 10. Jos K.B.Å. olisi käynyt Marskinbaarissa, hänet olisi myöhemmin hyvin voitu nähdä Vanhan Ylioppilastalon edustalla. Tietty herättää paljon kysymyksiä. Kuka tahansa helsinkiläinen nuori nainen kävi missätahansa ravintolassa. Ja vietti seuraelämää. Mutta harva katosi jälkiä jättämättä.

[Roly]

Mitä enemmän 70-luvun tapahtumia tutkii sitä vahvemmin tuo vakoojamahdollisuus nousee esiin. Juuri Stasi (mutta myös vastapuoli) rekrytoi nuoria alle 18-vuotiaita joukkoihinsa. Ja nämähän tienasivat hyvin kuten esim. Kati 70000 mk mitä oli melkoinen raha siihen aikaan. Jos nyt sitten samaa ajatusmallia jatkaa niin tämä toinen mystisesti kadonnut B.S. oli aivan loistavassa asemassa tyylikampaajana eduskuntatalon lähellä. Mahdollisuus vaikka mihin.

[Doctor Lecter]

Agentteja saapui Suomeen mm. "Kyproksen kautta", jossa heille oli tehty valehenkilöllisyys ryöstetyn Karjalan kirkonkirjojen avulla. Helsingin Sanomain Kuukautisliitteessä oli joskus 1990-luvun lopulla hieno ja kattava artikkeli henkilöistä, joita ei oikeasti ollut edes olemassa. He kävivät ihan tavallisissa töissä, asuivat tavallisissa kerrostaloasunnoissa ja jossain vaiheessa he vain katosivat. Joko Supo paljasti heidät ja heille annettiin "YYA-hengessä" aikaa 24 tuntia poistua maasta eikä asiaa sen koommin puitu tai sitten työ oli tehty ja lähtivät kotio.

No, Karin ei varmaankaan ollut sellainen, koska hänellä oli Suomessa asuvat vanhemmat. Vaan oliko hänet värvätty? Aivopesty? Nykyään tuo aivopesu toimii monikulttuurin nimissä, mutta 1960-luvulla alkoi vasemmistomyönteisyys, Neuvostoliiton (ja DDR:n) varaukseton ihailu.

Oletan kuiteskin edelleen, että katoamiseen ei liity mitään hiuksia nostattavaa agenttitarinaa eikä Supon miehiä pitkissä poplareissa jossain hämärissä porttikongeissa.

[L.G.W.Persson]

Tässä on Birgitan kuva, ensin pienempänä ja sitten suurempana. Lähde on sama kuin aiemminkin, Apu 24.5.1974.

[edna]

Kaunis tyttö Karin Birgitta. Hiukset ovat näköjään vaalennettu, mutta näinhän aina tehdään. Nuoret värjäävät hiuksiaan. Yllättävän tummat (värjätyt) kulmat. Muotia oli kyllä sekin. Jos laitetaan esim Birgitta Silanderin kuva viereen, ei ole sama ihminen, mitä joskus mietin. Mysteeri on.