MURHA.INFO

Jarmomurha kirjoitti: ↑To Kesä 17, 2021 12:57 am ...
Sellaista vielä, että huivi on aivan varmasti ollut Sakun. Tuolloin ei palestiinalaishuiveja enää liikoja näkynyt ja huivista on myös puhuttu mediassa sen verran usein, että luulisi huivin omistajan jo ilmoittautuneen, jos se olisi jonkun muun kuin Sakun huivi ollut. Nämä muut havainnot, kuten pyörää taluttanut hlö ym jättäisin ihan omaan arvoonsa. Ainoa uskottava havainto on se heti alussa tullut silminnäkijähavainto, jossa paikkakuntalainen hlö oli nähnyt tuntomerkkeihin sopivan hlön kävelemässä katoamispäivänä noin 1,5 km päässä bussipysäkiltä kohti Leppäkoskea.

Zessie kirjoitti: ↑To Kesä 17, 2021 5:45 pm

Jarmomurha kirjoitti: ↑To Kesä 17, 2021 12:57 am ...
Sellaista vielä, että huivi on aivan varmasti ollut Sakun. Tuolloin ei palestiinalaishuiveja enää liikoja näkynyt ja huivista on myös puhuttu mediassa sen verran usein, että luulisi huivin omistajan jo ilmoittautuneen, jos se olisi jonkun muun kuin Sakun huivi ollut. Nämä muut havainnot, kuten pyörää taluttanut hlö ym jättäisin ihan omaan arvoonsa. Ainoa uskottava havainto on se heti alussa tullut silminnäkijähavainto, jossa paikkakuntalainen hlö oli nähnyt tuntomerkkeihin sopivan hlön kävelemässä katoamispäivänä noin 1,5 km päässä bussipysäkiltä kohti Leppäkoskea.

Olen monesti todennut, että löytynyt huivi oli aivan samanlainen kuin Sakulla oli eräässä valokuvassa. Se oli Kappahlin huivi, joita ei ollut enää löytöaikaan missään myynnissä. Huivi oli kuitenkin aivan liian hyvässä kunnossa, että se olisi ollut yli vuoden siinä tasanteella. Huivi oli märkä mutta melkoisen puhtaan oloinen eikä ollenkaan homeessa, kuten puuvillahuivin olettaisi olevan lojuttuaan vuoden ulkona. Väittäisin, että se oli ollut siinä korkeintaan pari kuukautta ehkä vähemmänkin, kun mitään paksua siitepölykerrosta ei pinnassa näkynyt.

ruusumaa kirjoitti: ↑To Kesä 17, 2021 8:23 pm Todella outo se podcastin muijan sekoilu jonkun tietämisestä Sakusta.

Tuli myös mieleen, ettei muippi ollut kartalla mikä juttu oli meneillään, kun näitä on useampia tehty.

Hermione kirjoitti: ↑Pe Kesä 18, 2021 10:24 am Minua häiritsee tässä se, että poliisi on hävittänyt maastosta löytyneitä vaatekappaleita ilman, että omaiset ovat edes saaneet nähdä niitä. Miksi ihmeessä?

Hermione kirjoitti: ↑Pe Kesä 18, 2021 10:24 am Minua häiritsee tässä se, että poliisi on hävittänyt maastosta löytyneitä vaatekappaleita ilman, että omaiset ovat edes saaneet nähdä niitä. Miksi ihmeessä?

Äiti etsii epätoivoisesti 6 vuotta sitten kadonnutta Sakua
Kadonneen Saku Inomaan äiti Eeva-Helena Inomaa kertoo Iltalehden Selvittämättömät podcastissa, miltä tuntuu menettää oma poika.

Lauantai 16.5.2015. 40-vuotias Saku Inomaa on ollut viettämässä mökkiviikonloppua äitinsä ja veljentyttärensä kanssa Kanta-Hämeen Rimmilässä. Veljentytär vie setänsä puoliltapäivin Iittalan rampin bussipysäkille.

– Yritä jaksaa, niin mäkin yritän, hän sanoo äidilleen sanoina, jotka jäisivät viimeisiksi heidän välillään.

Inomaa soittaa pysäkiltä kihlatulleen ja ilmoittaa, että hän on parin tunnin päästä kotona Helsingissä. Akku loppuu. Kihlattu huolestuu, kun mies ei ilmaannukaan. Hän käy Inomaan asunnossa, joka naisen kauhuksi on tyhjä.

Huolestunut kihlattu soittaa hätäkeskukseen seuraavana päivänä. Viranomaiset kertovat, että katoamisilmoituksen voi tehdä vasta kaksi vuorokautta katoamisen jälkeen. Omaiset soittavat Inomaan kaverit ja lähialueen sairaalat läpi. Kenelläkään ei ole havaintoa.

Omaiset tekevät katoamisilmoituksen kahden päivän jälkeen. Etsinnöistä huolimatta Inomaata ei löydy.

Kuusi vuotta myöhemmin
Katoamisesta on kulunut jo yli kuusi vuotta, eikä Saku Inomaan kohtalo ole vieläkään ratkennut.

Tiettävästi Inomaa on noussut Länsilinja Oy:n bussiin kohti Helsinkiä. Matkalla on kuitenkin tapahtunut jotain odottamatonta. Samassa linja-autossa ollut nainen oli huikannut Tervakosken rampin kohdalla kuljettajalle, että yksi matkustaja haluaa ulos bussista.

Mies syöksyi linja-autosta ulos ja bussi jatkoi kohti Helsinkiä. Kuljettaja muistaa, että mies siirtyi nopeasti pysäkin taakse. Tuntomerkit täsmäävät 175-senttiseen ja noin 80 kiloa painavaan Inomaahan. Tällä oli musta huppari ja takki, tummat housut, musta reppu sekä mustavalkoinen palestiinalaishuivi.

Paikkakuntalainen silminnäkijä taas on kertonut poliisille nähneensä varmana havaintona Inomaan kävelevän kohti Leppäkoskea, noin 1,5 kilometrin päässä pysäkiltä. Etsintöjä kohdennettiin sen perusteella maastoon ja vesistöihin.

Maastosta löydettiin takki ja huivi, jotka vastasivat tuntomerkkejä. Poliisi ei löytänyt niistä kuitenkaan DNA-näytettä, joten viranomaiset määräsivät ne hävitettäväksi. Omaiset eivät niitä nähneet. Inomaan äiti Eeva-Helena Inomaa ihmettelee ratkaisua.

– Olisin halunnut nähdä sen ja tuntea, että se oli Sakun, hän kommentoi huivilöydöstä Iltalehden Selvittämättömät-podcastissa.

Äiti ja omaiset saivat Inomaan puhelintiedot poliisilta vasta kuukausien päästä syksyllä. He toivoivat, että niistä olisi löytynyt jotain, mikä olisi viitannut vaikka siihen, että Inomaa olisi pyytänyt jotakuta hakemaan hänet. Mitään ei löytynyt.

Päihteet varjostivat elämää
Eeva-Helena Inomaa kertoo, että heidän perhe-elämänsä oli mukavaa, kun Saku Inomaa ja tämän isoveli olivat lapsia. Hänen mukaansa isän päihteidenkäyttö alkoi kuitenkin varjostaa arkea. Lopulta äiti otti lapset mukaansa ja lähti. Saku Inomaa oli seitsemänvuotias.

– Lääkäri sanoi, että ero, muutto ja koulun alkaminen ovat niin suuria asioita pienen pojan elämässä, että jos hän ei reagoi mitenkään, sitten voitte olla huolissanne.

Pian poika sulkeutuikin ja alkoi oireilla muun muassa pienellä änkyttämisellä. Äiti arvelee, että tilanne laukaisi pojan sisällä kyteneen ujouden ja pelon. Se purkautui myöhemmin päihteidenkäyttönä, mielenterveysongelmina ja masennuksena.

Saku Inomaa ajautui äidin mukaan päihteidenkäyttäjien piiriin. Hän kuitenkin kävi nuorena aikuisena töissä ja ilmoitti menevänsä katkaisuhoitoonkin.

– Ei hän oikeasti lähtenyt toipumisen tielle. Ihmettelen, miksi ammattilaiset eivät tajunneet sitä.

Eeva-Helena Inomaa kertoo pohtineensa, liittyykö katoamiseen rikos. Poliisin mukaan siitä ei ole viitteitä. Rikolliset voivat osata hävittää ruumiin niin, että sitä ei löydy koskaan.

– Onhan se yksi mahdollisuus. Yksi mahdollisuus on, että hän on elänyt siellä jossain suhteellisen lähellä. Siellä oli kuulemma siihen aikaan isokin huumeporukka, joka siellä asui.


Etsinnät jatkuvat yhä
Saku Inomaan etsinnät ovat jatkuneet. Viimeksi hänen äitinsä on etsinyt pienen porukan kanssa Inomaata katoamispaikan läheisestä lammesta vedenalaisen droonin avulla. Toisaalta löytö olisi ollut rankka paikka, toisaalta tietämättömyyskin raastaa.

Ensimmäisenä vuonna sukulaiset ja ystävät etsivät Inomaata Tervakosken takseista ja baareista. Hämenlinnaan painettiin kuvallisia katoamisilmoituksia. Vuoden 2015 marraskuun suuretsintään osallistui noin 40 ihmistä.

– Olen etsinyt kerran häntä yksin. Lähdin samalla bussilinjalla Tervakoskelle ja kävelin sieltä Turenkiin semmoista reittiä, mistä hän olisi voinut mennä. Se ei ollut kauhean ahdistavaa. Siihen mennessä olin miettinyt niin moneen kertaan, miten hän on voinut kärsiä ja miten kamalaa hänellä on ollut.

Äidin mukaan tuntuisi oudolta, että jos poika ei olisi yksinkertaisesti enää jaksanut elää, tämä ei olisi jättänyt minkäänlaista lappua.

– Toisaalta jos ajatellaan, että hän olisi saanut paniikkikohtauksen bussissa, sitähän ei tiedä, mitä kohtauksen aikana tekee, hän sanoo.

Eeva-Helena Inomaa kertoo, hän heräsi pitkään joka aamu toivoen, että tämä on se päivä, kun poika löytyy. Tavalla tai toisella. Hän kirjoitti tuntemuksistaan päiväkirjaa.

– Muistan, että kirjoitin, että on semmoinen tunne kuin olisi käsivarsi revitty olkapäästä, ja sitten se roikkuu muutaman säikeen varassa. Ajattelin, että se on semmoinen pieni toive, ettei se katoaisi kokonaan, hän kuvailee Iltalehden Selvittämättömät-podcastissa äidin tuntemaa tuskaa.

- -