MURHA.INFO

Haluaisin kuulla muiden täällä kirjoittelevien mielipiteitä7arvioita siitä, että mitkä ovat kiehtovimpia katoamistapauksia, joita Suomessa on ollut. Erityisesti minua kiinnostaisi kuulla tapauksista, joita on vaikea selittää millään loogisella selityksellä tai mihin liittyy outoja piirteitä.

Olga Roo on minulle se eniten mieltä vaivaava. En voi käsittää että tasapainoinen, iloinen nainen voi vaan marssia ulos asunnostaan ja kadota jäljettömiin ilman että kukaan hänen peräänsä huutelee. Joko poliisi ja ystäväpiiri tietävät enemmän kuin suuri yleisö tai tapaus on todella masentava.

Karin Åkerlund, Laura Selin, Aili Sarpio, Ismo Kumpulainen, Piia Ristikankare, Raisa Räisänen, Maarit Haantie ja takavuosina ruotsinlaivoilla kadonneiden joukko kokonaisuutena.

Vantaalla 1988 kadonnut Erik Sarin ja 2013 kadonnut Oiva Ahokas. Nämä nyt ensimmäisenä tulevat mieleen.

Marja-Terttu Saaraisen ja Veli Soukan katoaminen (ks.viestiketju minfossa). Tapauksesta on suht.vähän varmaa tietoa, ja koko heidän Lapin-reissunsa vaikutti jotenkin salaperäiseltä, mutta koska tapaus on niin vanha, nykyisiin Lapin katoamisiin liitetyt villit teoriat eivät Saaraisen ja Soukan osalta voi olla uskottavia.
Haluaisinpa vielä jonakin päivänä saada selvät faktat pöytään heidän kohtalostaan.

Sitä odotellessa alan lukea täältä minfosta uudelleen heidän katoamistaan koskevan ketjun.

Lisäyksiä omaan listaani: Kimmo Ojala ja Jussi Neuvonen (sekä Neuvosen lisäksi muut Turussa vastaavantyyppisissä olosuhteissa kadonneet nuoret miehet).

Maria Halme katosi Jämsässä -98 miehensä Seppo Paleniuksen kanssa. Seppo löytyi, mutta vaimoa ei.

Sanna Anttila, Merja Vaara, Aulis Käkelä, Antti Hanhivaara, Juha Laitinen ja Nelan tapaus ovat minulle jääneet näistä kotimaisista päälimmäisinä mieleen. Itselleni kiinnostavin katoamistapaus ei silti löydy kotimaasta.

Sanna Anttilan, Juha Laitisen ja Nelan tapauksissa kiinnostaa erityisesti se, että heidät on sen kotoa lähdön jälkeen nähty vielä, ja käytös on ollut tavallisuudesta poikkeavaa.

Täysi Purenta kirjoitti:Olga Roo on minulle se eniten mieltä vaivaava. En voi käsittää että tasapainoinen, iloinen nainen voi vaan marssia ulos asunnostaan ja kadota jäljettömiin ilman että kukaan hänen peräänsä huutelee. Joko poliisi ja ystäväpiiri tietävät enemmän kuin suuri yleisö tai tapaus on todella masentava.

Olga Roon katoaminen kiinnostaa minuakin suuresti. Hänestä ei tosiaan kauheasti ole kirjoitettu eikä huhuttukaan. Hyvin kummallinen tapaus.

Laivoilla kadonneet ovat minustakin kiinnostavia. Toki mielestäni on aika todennäköistä, että nämä henkilöt ovat päätyneet laivalta mereen, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Minusta myös Raija Juutilan katoamistapaus oli kiinnostava, mutta hänhän sittemmin löytyi ja tapausta alettiin tutkia henkirikoksena. Nämä käänteet tekevät minusta jutusta aika uskomattoman. Toinen oli tämä keskellä päivää kadonnut helsinkiläisnainen, joka hänkin löytyi sittemmin kuolleena. Outo katoaminen, joka sai surullisen lopun.

Muista kadonneista, joista olen tarkemmin lukenut, ovat jääneet parhaiten mieleen Piia Ristikankare sekä nämä Koivulan isä ja poika, jotka katosivat yhdessä ja joista ei ole sittemmin kuultu. Ovat varmasti yhdessä jossain ulkomailla, mutta tämän katoamisen motiivit kiinnostavat minua. Nämä nyt ensimmäisenä mieleen tulleista.

Kaito Kid kirjoitti:Laivoilla kadonneet ovat minustakin kiinnostavia. Toki mielestäni on aika todennäköistä, että nämä henkilöt ovat päätyneet laivalta mereen, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Mahdollinen mereenpäätyminenkin jättää tilaa spekuloinnille: millä tavoin mereen on jouduttu? Täällähän on ketju "Ruotsinlaivalla kadonneet - sarjamurhaajako?", jonka lähtöajatus mereenheittäjästä on tietysti aika villi. Joka tapauksessa, myös laivojen kansien turvallisuuden kehittyminen huomioituna, ihmettelen mm. 1970-luvulla ruotsin- ja ylipäätään itämerenlaivoilta kadonneiden käsittämättömän suurta määrää.

Toinen outo "rypäs" ovat nuo Turussa kadonneet (ja hukkuneet). Suomessa on vettä ja humalaisia joka puolella, ja monen kaupungin läpi virtaa joki. Onko Aurajoki todellakin niin ratkaisevasti kohtalokkaampi paikka joesta poispääsemisen kannalta, vai ovatko Turun katoamiset ja hukkumiset saaneet vain muita suuremman huomion? Toisaalta ainakin viime vuosina on kyllä uutisoitu melko paljon myös sellaisista tapauksista, joissa Aurajokeen on jouduttu, ja sieltä tultu (autettuna) myös pois, ja tämä kaikki todistajien läsnäollessa. Eli taitaa se olla niin(kin), että sinne Aurajokeen vaan putoillaan tiuhaan ihan "luonnollisella" tavalla. Niissä tapauksissa, joissa putoamista ei nähdä eikä joesta päästä pois, jää tilaa mielikuvitukselle ja tarinoille mystisestä jokeenheittäjästä, riippumatta siitä löytyykö ruumista. Toisaalta, tarjoaako tämä asetelma juuri ihanteelliset olosuhteet sarjamurhaajalle...no, tästäkin on oma ketjunsa.

Juha Laitisen katoaminen... Se pyörii mielessä.

Vastaus voi ilmeisesti olla jo löytynytkin henkilö?
Ekana tuli nimittäin mieleen Mika Mäenpää.
Toki esim. Raisa Räisäsen ja Antti Hanhivaaran tapaukset mietityttävät myös.

Bias kirjoitti:Sanna Anttila, Merja Vaara, Aulis Käkelä, Antti Hanhivaara, Juha Laitinen ja Nelan tapaus ovat minulle jääneet näistä kotimaisista päälimmäisinä mieleen. Itselleni kiinnostavin katoamistapaus ei silti löydy kotimaasta.

Sanna Anttilan, Juha Laitisen ja Nelan tapauksissa kiinnostaa erityisesti se, että heidät on sen kotoa lähdön jälkeen nähty vielä, ja käytös on ollut tavallisuudesta poikkeavaa.

Meinasin itse narista asiasta eli miksi rajataan vain kotimaisiin tapauksiin. Toisaalta, onko epäkiehtovaa katoamista? Kyllä nämä kadoksiin jääneet vaan ihmetyttää, kaikki. Ja toisaalta myös ilmiö, että jotkut saavat valtavasti huomiota ja toisten katoaminen ei tunnu "kiehtovan" ketään.

Minusta esimerkiksi Nelan katoaminen ei herätä mitään mielenkiintokynnystä. Birgitta Silander on paljon kiinnostavampi tuore kadonnut henkilö. Samoin epäkiehtovia ovat jutut joissa tasapainoton henkilö ryntää suutuspäissään tekemään tyhmää itselleen tai ne jutut, joissa päihtynyt henkilö toikkaroi johonkin jorpakkoon jääden kateisiin. Tai taituroi itsensä yli laivan reelingistä. Heidän katoamisensa ei herätä sympatiaa kuin omaisten puolesta.
Minun sydäntäni lähinnä ovat kadonneet aikuiset naiset joista muka kukaan ei välitä kylliksi jotta heidän peräänsä huudeltaisiin niin, että juttu pysyisi suuren yleisön muistissa. Pahimmata tuntuu niiden puolesta joista katoamiskuvaksikin löytyy vain passikuva.
Inhoan yli kaiken myös niitä juttuja jotka jäävät harrastajan tietoihin auki vaikka poliisi ja omaiset ovat asialle pisteen kirjoittaneet. Eli ne löydetyt kalmot joiden henkilöllisyyttä ei kerrota julkisuuteen ja ne, joista tiedetään enemmän kuin kerrotaan julki.