Lueskelin Helsingin Sanomien sivuilla uutista Kirsti Reposesta, joka vastaa Suomen Pelastusarmeijassa kadonneiden ihmisten etsinnästä.
Heti alkuun osui silmiin tällainen kohta:
Kirsti Reposen viikkorytmi on selvä. Maanantaisin ja torstaisin hän etsii miestä Ranskasta ja vauvaa Filippiineiltä, muina päivinä hän vaihtaa vaippoja äidilleen.
Kirsti Reposen toivo alkaa kadota. Poikaa on etsitty jo kaksi vuotta. Tai no, nelikymppistä miestä. Mutta huolissaan olevalle isälle hän on hakoteillä oleva poika. Ärsyttävä, käsittämätön, rakas – ja kateissa.
Viimeinen havainto hänestä on Ranskasta, sitä ennen hän oleili ainakin Tanskassa. Jäljille päästiin, kun hän ajoi kolarin, isänsä autolla. Pojan perässä ovat olleet Suomen poliisi, Interpol ja Kirsti Reponen.
Kirsti kuvaa tilannetta näin.
"Kiukuspäissään hän lähti ja katkerana, niin kuin nuoret joskus lähtevät. Otti isänsä auton ja pakeni. Hänellä oli ollut mielenterveysongelmia ja oli pikkuisen pakkohoidossakin ollut sitten. Siitä pakkohoidosta hän katkeroitui isälleen. Lähti karkuun, kun pääsi lomalle sairaalasta."
Isä soittaa Kirstille usein. Kertoo, että tarvitsisi apua haravoimisessa ja rännien korjaamisessa.
"Surullinen on isän tilanne. Poliisikaan ei auta enää, kun poika ei ole tehnyt mitään rikosta. Pojalla on oikeus kadota, mutta isä on jo vanha mies, hän tarvitsisi seuraa ja apua."
Kuka kadonnut mahtaa olla kyseessä? Aika huomattava asia, että myös Interpol etsii.
Koko juttu luettavissa täältä:
https://www.hs.fi/elama/art-2000002672044.html
Linkki vaihdettu
-NILS-