vivy kirjoitti: ↑Su Elo 23, 2020 9:51 pm
Voitko aloittaja kopioida jutun tänne, kun kerran vaivauduit tekemään aloituksenkin? Tai tehdä edes jonkun tiivistelmän, aloituksiin kun on ollut tapana tehdä alustus jutusta. Maksumuurin takana oleva uutinen on harvan luettavissa ja jutut tuppaavat katoamaan ajan kanssa muutenkin bittiavaruuteen.
Hieman lyhennettynä:
Lähettäjälle palautettu kirje paljasti, että pihtiputaalainen Ritva Tamsi oli kadonnut jo kaksikymmentä vuotta sitten – Keski-Suomessa kateissa on 15 henkilöä
Virallinen Lehti, kesäkuu 2015:
Kuolleeksi julistamisesta annetun lain nojalla kutsutaan seuraavat henkilöt ilmoittautumaan asianomaiselle tuomioistuimelle viimeistään alla mainittuna päivänä. Samassa ajassa tulee kaikkien kadonneista tietävien ilmoittaa tietonsa tuomioistuimelle. Ellei laillista estettä ilmaannu, tuomioistuin julistaa kadonneet kuolleiksi.
Tamsi, Ritva Kyllikki, Pihtipudas 290348. Määräpäivä ilmoittautumiselle 2. syyskuuta 2015, Keski-Suomen käräjäoikeus.
KAKSI VUOTTA AIEMMIN joulukuussa 2013 poliisipartio ajaa Pihtiputaan Kärväskylällä sijaitsevalle Jokiniementielle. Tehtävänä on toimittaa osoitteessa asuvalle 65-vuotiaalle Ritva Tamsille (os. Pasanen) virallinen kirje, joka ei ole mennyt perille postitse. Syy tähän selviää paikalla – osoitteessa ollut talo on purettu.
Kun poliisi ryhtyy selvittämään naisen olinpaikkaa, käy ilmi, että hänen yhteydenpitonsa lähiomaisten kanssa on katkennut jo parikymmentä vuotta aiemmin. Yksi sukulaisista muistelee kuulleensa naisesta viimeksi vuosien 1993 ja 1995 välillä. Tuolloin sukulainen myi tontin ja sillä olevat tilukset purettiin.
Vuonna 1972 vihitty avioliitto päättyi eroon vuonna 1991, ja ex-miehen kerrotaan sittemmin menehtyneen. Perheeseen syntyneet kaksi lasta eivät asuneet äitinsä kanssa.
VAIKKA NAISEN virallinen osoite oli Pihtiputaalla, saa poliisi tietää naisen oleskelleen naapurikunnassa Kinnulassa miesystävänsä luona. Omaiset olivat olleet kirjeenvaihdossa naisen kanssa Kinnulaan, mutta heilläkään ei ole tietoa miesystävän tarkemmasta henkilöllisyydestä tai osoitteesta.
Kirjeet löysivät tiensä perille, vaikka kuoreen oli kirjattu pelkkä henkilön nimi, paikkakunta ja postinumero. Vuonna 1989 kirjeet alkoivat kuitenkin palautua avaamattomina takaisin lähettäjille.
1980- ja 1990-lukujen taitteessa Kinnulassa oli runsaat 2 300 asukasta. Poliisi ei saa tutkimuksissaan selville, kenen kanssa nainen on seurustellut. Omaisten mukaan naista oli etsitty jo aiemmin viranomaisvoimin, mutta poliisin rekistereistä tietoa etsinnöistä tai naisen ilmoittamisesta kadonneeksi ei löydy.
Tiettävästi nainen ei ollut työelämässä, joten sitäkään kautta jälkiä ei löydy. Poliisi ei saa vihiä naisen olinpaikasta myöskään tekemistään pankkitiedusteluista. Naisen pankkitilillä on 16 euroa, mutta ei tietoja tilitapahtumista tai niiden historiasta.
Pankeilla on kirjanpitolain mukainen velvollisuus säilyttää tietoja vähintään kuusi vuotta, eivätkä arkistotiedot ulotu kertomaan, milloin tiliä on käytetty viimeksi.
Myös Kansaneläkelaitos vastaa poliisille, ettei heillä ole mitään tietoja Tamsista.
Koska naisen tiedetään asuneen nuorempana Ruotsissa, tekee poliisi tiedusteluja naapurimaahan. Siellä viranomaisten rekistereistä ei löydy tuoreita tietoja Tamsista. Kansainvälinen etsintäkuulutuskaan ei johda naisen jäljille.
KUULUTUS VALTIONEUVOSTON lakisääteisiä ja muita virallisia ilmoituksia ja kuulutuksia sekä valtiollisia asioita julkaisevassa Virallisessa Lehdessä ei tuo tietoa kadonneesta tai hänen kohtalostaan. Käräjäoikeus julistaa Ritva Tamsin omaisten hakemuksesta kuolleeksi syyskuussa 2015.
Päätöksessään oikeus pitää poliisin tutkintailmoituksen tietojen perusteella todennäköisenä, että nainen on kuollut viimeistään 52-vuotiaana vuoden 2000 lopussa, jolloin tuli kuluneeksi yli viisi vuotta siitä, kun hän on tiettävästi ollut viimeksi elossa.
Tuomioistuinten päätöksillä Suomessa on vuosina 2000–2019 julistettu kuolleeksi 1 365 kadonnutta henkilöä. Hengenvaarallisissa onnettomuuksissa kadonneet, joiden ei ole syytä olettaa pelastuneen, voidaan julistaa kuolleiksi vuosi onnettomuuden jälkeen. Muissa tapauksissa odotusaika on viisi vuotta siitä, kun kadonnut on tiettävästi ollut viimeksi elossa.
POSTIN PALVELUPÄÄLLIKÖN Jari-Pekka Haapasalon mukaan henkilöasiakkaalle jaetaan postia niin kauan, kun ihmisen nimi ja osoite ovat tiedossa.
– Jos henkilöä ei löydy osoitteesta, palautuu posti takaisin esimerkiksi merkinnällä, ettei henkilöä löydy osoitteesta, osoite on tuntematon tai postille ei ole jättöpaikkaa. Posti menee tällöin selvittämöömme, jossa tehdään myyräntyötä henkilön löytämiseksi. Jos henkilöä ei löydy, palautuu posti lähettäjälle. Jos lähettäjä ei ole tiedossa, menee posti Liikenne- ja viestintävirastoon, jolla on oikeus avata posti ja selvittää lähettäjä sisällön perusteella. Jos lähettäjää ei saada selville, hävitetään lähetys, Haapasalo sanoo.
Mikäli henkilö ei ole työelämässä, on hän oletettavasti jonkin sosiaaliturvaetuuden piirissä. Kansaneläkelaitoksen mukaan yhteydenpito asiakkaisiin riippuu etuudesta.
– Esimerkiksi kansaneläkettä voidaan maksaa vuodesta toiseen, mutta jos etuuksiin liittyy myös vaikkapa eläkkeensaajan asumistuki, tarkastetaan se kahden vuoden välein. Asiakkaalle lähetetään kirje. Jos kirje palautuu tai etuutta ei haeta, etuuden maksaminen keskeytetään. Samoin, jos muuten on epäilys, että henkilöllä ei ole oikeutta kansaneläkkeeseen tai eläkkeensaajan asumistukeen, voidaan etuuksien maksaminen keskeyttää ja lähettää asiakkaalle kirje asian selvittämiseksi. Emme lähde jäljittämään ihmistä. Kenenkään ei ole pakko hakea ja vastaanottaa mitään etuuksia, etuuspäällikkö Pirjo Raute kuvailee.
MITÄ PIDEMPÄÄN katoamisesta kuluu, sitä epätodennäköisempää on löytää etsittävä hengissä. Myös tutkinta on pitkän ajan kuluttua haastavaa.
– Mitään elonmerkkejä ei ole. Edelleen teemme tasaisin väliajoin Ritva Tamsista pankkitiedusteluja ja tarkastelemme eri rekisterejä, Markku Latvala sanoo.
Aktiiviseen tutkintaan pitkään kadonneina olleiden tapaukset nousevat, jos poliisi saa uusia tietoja, joiden perusteella voidaan tehdä esimerkiksi kuulusteluja tai kohdennettuja maasto- tai vesistöetsintöjä.
Vuonna 2013 katoamisesta tehtyyn poliisin tutkintailmoitukseen on kirjattu omaisten kertomana, että Tamsin elämään kuului alkoholi. Omaiset tiesivät kertoa poliisille myös, että miesystävä oli naista kohtaan väkivaltainen. Voisiko Ritva Tamsi olla joutunut rikoksen uhriksi?
ELOKUISENA TIISTAINA vuonna 2020 Pihtiputaan Kärväskylän kylätie on hiljainen. Vain haavan lehdet havisevat tuulessa. Kaurapelto ei ole vielä kypsynyt puitavaksi.
Kymmenisen kilometriä kunnan keskustasta Keiteleentietä itään sijaitsevan 136 asukkaan kylällä on 84 omakotitaloa, joista osa on tyhjillään. Valtaosa taloista on rakennettu sotien jälkeen. Kesällä elämä vilkastuu, sillä Kolima-järven rannassa on runsaasti loma-asutusta. Kylänraitilla pätkä katuvaloja kulkee ohi entisen kyläkaupan ja postin sekä koulun rakennusten.
Viimeinen varma tieto kadonneesta Ritva Tamsista on tehty 25 vuotta sitten. Naisen viimeisen kotiosoitteen tontille on rakennettu uusi talo 1990-luvun puolivälissä. Nykyiset asukkaat eivät ole kuulleet naisesta, eikä tämän nimellä ole tullut osoitteeseen postia sinä aikana, kun he ovat asuneet paikalla.
Osa kyläläisistä tunnistaa kadonneen nimen, mutta tieto katoamisesta on uusi.
– Erikoista, ettei asiasta ole uutisoitu mitään. Eikä kylälläkään kukaan ole puhunut mitään asiasta, vaikka yleisesti kyllä erilaisista asioista puhutaan avoimesti, yli seitsenkymppinen mies miettii.
Myöskään kylällä ei ole tietoa siitä, kenen kanssa nainen olisi Kinnulassa seurustellut.
SIIRRYTÄÄN KUNTARAJAN yli 50 kilometriä länteen. Kinnulan keskustan pääraitin Keskustien varrella kunnanviraston edessä myydään Lestijärven muikkuja ja vastapäätä Kinnuskeskuksen kupeessa sijaitsevan grillin luukku on auki. Asiakkaita ei näy. Keskuksen liiketilat ovat osin tyhjillään, eikä jäljellä olevissa näy liikettä.
Pyöräilijä neuvoo reitin Bar&Bistro Ruskaan, joka mainostaa olevansa kylän oma olohuone. Olohuone on tyhjä. Työntekijä ei tunnista kadonneen nimeä, joskin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa olohuoneet olivat toiset.
Poliisin kanssa nainen ei tiettävästi ollut tekemisissä, sillä hänen nimensä ei herätä muistikuvia silloisessa nimismiespiirissä työskennelleille nyt jo eläköityneille poliiseille, jotka vielä tuolloin tunsivat ja tiesivät hyvin pitkälti alueensa ihmiset.
Puheenporina pääraitista sivummalla sijaitsevan huoltamo-kahvilan Kinnulan Parlamentin pöydissä hiljenee, kun vieraat astuvat terassille. Miesjoukko pyörittelee päitään Ritva Tamsin nimestä kysyttäessä.
– Onko nimi varmasti oikein? Täällä on Pekkarisia ja Kinnusia, niin kyllä tuollainen nimi olisi jäänyt ohimoon.
Pohdintaan nousee myös, tunnettiinko nainen paikkakunnalla kenties toisella nimellä. Kinnulassa kun on elänyt vuosikausia perinne, jonka mukaan ihmisille ja rakennuksille annetaan költtinimi. Kyse on liikanimestä tai lempinimestä: puhutaan esimerkiksi Munaeilasta, Sipuliheikistä, Isopäästä ja Mölyheikistä.
– Mutta se on kanssa ihme homma. Se täällä kadonnut Perhon mies.
Miehet puhuvat perholaisesta Pekka Tuukkasesta, josta viimeisin havainto on Kinnulan kirkonkylältä ja Kinnulan ja Perhon väliseltä maantieltä heinäkuussa 2004. Mutta se on jo toinen tarina.