Minä ihmettelen kovasti sitä, kun täällä on pidetty hylkäämisenä sitä, jos vanhemmat tai sisarukset eivät ole olleet viikkoon yhteydessä aikuiseen lapseen. Sellainen 3-4 viikkoa on minusta ihan normaalia, vaikka olisi läheiset välit. Minä olen itse suuresta, uskonnollisesta perheestä ja olemme läheisiä, mutta kyllä sitä aikuisena ihmisenä on silti se oma elämä ja omat menot jokaisella perheenjäsenellä, eikä kukaan ihmettele, vaikka joku perheenjäsen olisi muutaman viikon ilman kontaktia muihin. En ole myöskään koskaan tsekkaillut, koska vanhempani tai sisarukseni ovat viimeksi olleet paikalla whatsappissa tai messengerissä. Tietenkin jos jollain perheenjäsenellä on vakavia mielenterveysongelmia, tiivistä yhteydenpitoa pidetään varmaan tärkeämpänä (ellei toinen nimenomaan kaipaa etäisyyttä), mutta siltikään en vetäisi tästä yhtään mitään johtopäätöksiä. Luin jostain, että tässä olisi ollut kyse yhdestä viikosta, että sellainen hylkääminen se
Uskonnollisuudesta sanoisin, että harvoin sitä varmaan itsemurhaan päädytään uskonnollisesta yhteisöstä irtautumisen takia, varsinkaan, jos kyse on yhteisöstä, jonka jäsenet eivät pistä uskosta luopumisen jälkeen välejä kokonaan poikki. Toki tiukka uskonnollisuus monesti tuo lisää painolastia elämään varsinkin, jos ihmisellä on muutenkin mielenterveysongelmia. Tässä tapauksessa ei edes ole tietoa, mikä on ollut Minjan suhde lapsuutensa uskontoon, onko ollut edelleen siinä mukana ja jos on ollut, onko se tuonut turvaa vai ahdistusta hänen elämäänsä. Jotenkin tosi varmoina esitetään taas puhtaita olettamuksia ja spekulaatiot muuttuvat totuuksiksi.
Lopputulosta pidän jokseenkin varmana eli sinä perinteisenä ja surullisena tässä tapauksessa.