Vilho Melvassalo kadonnut 25.8.1977 Lapinlahdella

[Still love]

Minfon Kadonneet henkilöt kartallekin paikkansa löytänyt Vilho Melvassalo hävisi kuin tuhka tuuleen Lapinlahden Mäntylahden kylästä 25.8.1977. Ketjua Vilhosta ei löytynyt -kuten ei Vilhoakaan.
Pohjatietojen, Rikosposti -lehti nro 8/1990 , perusteella pääsemme nyt käsiksi Vilhon tarinaan...

Varsin innokas kalamies asusti perikunnan omistamalla tilalla kotoisan näköisessä vaaleassa mökissään. Eräänä päivänä 51 vuoden ikään ehtinyt, säntillistä elämää viettävä mies kuitenkin katosi. Kukaan ei tiedä, minne. Vahvoja epäilyjä olinpaikasta on kuitenkin ollut, jopa Keskusrikospoliisilla.

Vastoin tuon ajan juomakulttuuria, alkkoholi ei Vilhon kurkusta tietään alas kovin usein, saati runsain mitoin löytänyt. Eipä Vilhoa vetänyt puoleensa lainkaan sen ajan tavoin maaseudun keskikaljakuppilatkaan. Sen sijaan asuinalueellaan sijaitseva kaatopaikka veti sääkeriä Vilhoa puoleensa imun lailla.
Etsivä löytää, ja Vilho tekikin löytöjä mielin määrin, kaikki käyttökelpoista tavaraa. Kaikki ilman markkaakaan. Milloin potti toi eteensä kuparia, milloin akkulyijyn, ja säästeliäs mies keräsi talteen näistä kaiken. Ihan kaiken, mitä irti sai. Toisen roska on toisen aarre, tiedättehän.
Sattumaa tai ei, mutta traagisesti tuolle samaiselle, kuin omat taskunsa tuntevalle kaatopaikalle, epäillään myös tämän kunnollisena pidetyn miehen maallisten jääneiden lopulta päätyneen. Vieläpä jonkun tois(t)en toimesta. Palaamme vielä tähän myöhemmin. Sitä ennen tutustumme vielä hitusen lähemmin siihen astisen elonsa taipaleelle, ennen kuin hän katosi jälkiä jättämättä.

Vilho ei ruukannut kovin tarkoin menemisiään ja tulemisiaan kertoilla naapureilleen. Ja miksi olisikaan. Lähinnä kauppaan ja takaisin, satunnaiset kylässäkäynnit, kalatouhua sitäkin useammin. Tavallista elämää, arkea arkisin askarein ja menoin.

Näin tuttaavien kesken Ville, teki jotain hyvin omituista vähän ennen katoamistaan. Tämä saikin kovasti aikaan ihmetystä muiden mielissä, sillä Ville myi muun muassa perikunnan tilalta metsää jollain tapaa osingoille pyrkineen tuoreen tuttavan -vai pitäisikö sanoa lähes tuntemattomaan siipeilijän - yllyttämänä.
Metsäkaupoista saamillaan markoilla Ville osti pienen omakotitalon Mäntylahden seisakkeen läheltä ja siirsi lahjakirjalla sen miltei heti eräälle tuttavalleen. Tuttava oli luvannut omakotitaloa vastaan hoitavansa Villelle ylöspidon sekä asunnon - elämän loppuun asti.
Eikä tässä kaikki, sillä alkkoholia kaihtanut ja säästeliäs mies oli vuonna 1977 useaan otteeseen nähty pikku hutikassakin.
Kylillä tätä uskittiin jo siinä määrin, että säästeliäänä tunnettua miestä osan suulla epäiltiin hurahtaneeksi, "kun tuolla lailla vehtoo".

Kaatopaikalta Melvassaloa etsittiin KRP:n toimesta kaivinkoneella, jolla rytöreunaa kaivettiin jonkin verran. Se ei riittänyt kuitenkaan mihinkään, ja valtion kitsaat varat antoivat lyhyet siivet enemmälle tonkimiselle.

Katsari tuli myöhemmin uudelleen ajankohtaiseksi liittyen, kun rankka huhu kertoi Melvassalon tapetun 26.8. vastaisena yönä. Ja poltetun seuraavana päivänä katsarilla. Väitteille antaa tukea se, että postilaatikosta raaputettiin Vilhon nimi pois hyvin pian katoamisen jälkeen. Ikään kuin raaputtaja olisi tiennyt sen jo tuolloin, ettei Vilho tulisi tekemään perunkirjoitusta pitkiin aikoihin, jos sitten milloinkaan. Ehkäpä raaputtaja vain tiesi.
Katoamisen aikaan oli kaatopaikalla havaittu omituista liikennettä ja kävipä ilmi, että siellä oli todella poltettu roskiakin.

Yksi hatara johtolanka viittasi hukkumisen, sillä Villen vene löytyi tuuliajolta järven rannasta. Kuka tahansa sen oli kuitenkin voinut sinne jättää ja selvisi myös asianlaita, ettei Ville sinä päivänä ollut voinutkaan käydä järvellä. Niinpä oletuksena on, että vene irrotettiin yöllä ja jätettiin heitteille lavastusmielessä.

Talon nimilleen saanut tuttava tuskin Villeä kaipaili, sillä lehden mukaan sukulaiset olivat ainoita, jotka tuntuivat miestä kaipaavan.

Eräs mies oli pidätettynäkin jutun johdosta. Mies todettiin kuitenkin patologisen valehtelun mestariksi ja juttu kuivui kokoon. "Hän on kuitenkin ollut koko ajan hyvin ajankohtainen nimi Melvassalon tapauksessa ja putkahti ajankohtaiseksi, kun esiin tulivat eräät huonekalukaupat naapuripitäjässä Varpaisjärvellä."

Tämän enempää tarina ei meille kerro. Mutta selvää lienee, että huonekalukaupat tehnyt patologinen valehtelija raaputti Vilhon nimen postiloodasta tietäen tuolloin, ettei kuollut mies postia ainakaan itse loodasta nouda.

(Lehdessä Vilhon etunimi oli koko tarinan Viljo, lienee vahingossa).