Mielenkiintoinen ketju ja tapaus. Tälle pojalle soisi saatavan oikeutta.
Täysi Purenta kirjoitti: ↑Ma Touko 27, 2013 12:44 pm
Siinä haastateltiin jotakin poliisin virkailijaa joka kokoaa ja hallinnoi näitä kadonneiden tiedostoja. ... ja sitten on se kolmas ryhmä joita ei juuri tutkita, koska tekijä on selvillä mutta häntä on mahdotonta saada edesvastuuseen syystä tai toisesta. Ja minusta hän veti tämän tapauksen suoraan siihen kategoriaan.
Tämä vaikutelma valitettavasti muodostuu ketjun tiedoista. Kaava tuntuu myös erikoisen toistuvalta: kummasti tässäkin jutussa ruumiin löytymättömyys antaa syyn olla ikuisesti tutkimatta muuna kuin katoamisena ("ei syytä epäillä rikosta"), vaikka kylillä ja poliisissakin selvästi oli henkirikosepäilyjä.
Miksi ja miten poliisissa tiedetään, ettei jotakuta voida saada edesvastuuseen? Pelkkä ruumiin puuttuminen ei siihen riitä, koska jos oikeasti puskettaisiin tutkintaa sillä tutkintalinjalla, että syyllinen tiedetään, niin todisteita ja todistajia kyllä löytyy. Eri asia, riittävätkö ne oikeudessa.
Seuraava on kaikki aivan täyttä spekulaatiota, jolla ei ehkä ole mitään tekemistä todellisten tapahtumien kanssa:
Kuolleeksi julistaminen heti kun lain mukaan mahdollista viittasi siihen, ettei vanhemmilla ollut kiinnostusta jatkaa etsimistä. Tämä voi tarkoittaa, että toivo oli mennyt. Tämä voi toisaalta myös tarkoittaa, että tiesivät pojan kuolleen.
Pojan luonne: itsepäinen, taipumaton, rohkea, särmikäs, seikkailuhenkinen, auktoriteettivastainen. Tällaisella pojalla on yleensä vaikeuksia sellaisiin häneen valtaa käyttäviin aikuisiin, joiden luonne sopii huonosti yhteen omaansa ja joilla on tarve vaatia oman (kenties pojan silmissä huonosti perustellun) auktoriteettinsa kunnioittamista, tai taipumus yrittää monopolisoida ja vääristellä (tahallaan väärinymmärtää) totuus pojan asioista, luonteesta ja asemasta. Isäpuoli tuntui sopivan ensimmäiseen ja äiti toiseen kategoriaan.
Joillakin aikuisilla syntyy jopa silmittömiä vihantunteita senluonteista poikalasta kohtaan kuin tämä kadonnut (asia, jota itse en ole oikein koskaan ymmärtänyt, mutta se toistuu näiden palstojen kommentaattoreillakin, vaikkeivät olisi koskaan tunteneet uhreja). Sellaisessa tilanteessa tappo kehkeytyy yllättävän helposti, kun vastapuolella fyysisesti paljon heikompi ja pienempi (lapsi). Harkittuja murhiakin on. Ja on tapauksia, joissa ollaan näiden välimailla: lasta on haluttu "rangaista" tavoilla, joiden järjissään oleva ja vastuullinen aikuinen olisi ymmärtänyt johtavan kuolemaan, mutta silti nämä ovat sitä mieltä, että "itsepähän ansaitsi". Tällaisia lapsen tappoja ja murhia tekevät yleensä läheiset aikuiset - satunnaisesti kohdattu pervo taas tappaa, jottei joutuisi vastuuseen niistä teoista, joita teki lapselle ennen tämän surmaamista.
Isäpuolella olisi ainakin ollut hyvät mahdollisuudet ruumiin hävittämiseen - sokeritehdas, maansiirto- ja kaivuritoiminta. Siinäkin tapauksessa, että ei itse tehnyt henkirikosta vaan siivosi toisen henkilön jäljet.
Miksi isäpuolen työtoverit levittivät aktiivisesti huhua tämän syyllisyydestä? Mieleen tulee lähinnä kolme mahdollista selitystä:
- Mies oli työporukoissaan epäpidetty (mikä voi kertoa jotain hänen luonteestaan).
- Miehen käytös tapauksen aikaan tai jälkeen oli epäilyttävää ja kiinnittänyt työporukoissa huomiota.
- Työtoverit olivat nähneet tai kuulleet jotain.
Mikseivät työtoverit kertoneet tietojaan/epäilyksiään poliisille vaan turvautuivat juoruihin ja ketjukirjeisiin? Oliko poliisi isäpuolen kaveri? Miksi poliisi oli (tässäkin jutussa) jo varhain päättänyt, että tätä juttua ei tutkita?
Biologisen isän poissaolo tapauksen ympäriltä on kiinnostava kysymys, josta voisi aueta jotain. Äidin luulisi kuitenkin tienneen, jos poika olisi mennyt sinne - eikä hän siinä tapauksessa olisi kiirehtinyt kuolleeksi julistamista. Poika olisi kuitenkin selvästi nähnyt biologisen isänsä potentiaalisena vaihtoehtona kokemaansa eristykseen ja ahdinkoon. Oliko tämä henkirikoksen motiivi? Poika uhkasi luisua kontrollista ja olisi saattanut jopa onnistua saamaan yhteyden biologiseen isäänsä. Oliko isällä kiinnostusta poikaansa ja hänen kotioloihinsa ennen katoamista? Entä sen jälkeen? Voisin hyvin kuvitella, että tällainen tapaus olisi voinut kiristää isän ja isäpuolen välit äärimmilleen - olipa kumpi tahansa se osapuoli, joka epäili tai syytti toista siitä, mitä tapahtunut. Toisaalta jos tragedian keskushenkilö olisikin äiti eikä kumpikaan miehistä, se voisi selittää molempien miesten hiljaisuutta paremmin.
Äidin reaktiot ja jopa puhetapa haastattelussa vastaavat täysin muuatta aikanaan tuntemaani henkilöä, minkä vuoksi niistä syntyy kuva tietynlaisesta luonteesta. Äiti näyttäisi olevan sitä naistyyppiä, joka ei siedä, että todellisuus ei vastaa hänen kuvitelmiaan. Niinpä hän insistoi omaa narratiiviaan ikään kuin se olisi totta, vaikka se näyttää ulos päin jopa absurdilta. Hän toistaa ikään kuin varmana faktana, että poika on "hyvien ihmisten" huostassa, ja aivan varmasti sieltä jossain vaiheessa otetaan häneen (!) yhteyttä.
Kieltämättä samaa kuvaa antaa myös kummallinen polkupyörän käyttökielto rangaistukseksi "huonosta käytöksestä" - siis käytöksestä, joka äidin mielestä ollut huonoa - tosin näemmä myös isäpuoli ja isoäiti sättivät poikaa "huonosta käytöksestä", mitä se sitten olikaan, joten vaikutusvaltaisen henkilön narratiivi oli omaksuttu toistenkin omaisten joukossa, mikä tähtäsi pojan eristämiseen ja nujertamiseen sillä, ettei hänellä ollut perheen sisällä ystävää, johon olisi voinut luottaa - missään tilanteessa. Kun perusluottamus omaisiin on jo tuon ikäisenä tuhoutunut rakkaudettomuudesta, tällaiselle lapselle on usein tyypillistä joko etsiä jotakuta aikuista, johon
voisi luottaa (olisiko partiomajan retkelle kutsunut opettaja ollut sellainen?), tai sitten demonstroida yleistä välinpitämättömyyttä aikuisia koskevien luottamushierarkioiden suhteen (palstalla kirjoittaneen kaverin kertomus siitä, että kadonnut saattoi hakeutua outojen aikuisten kuten päihtyneiden seuraan).
Mediahiljaisuus, jota moni ketjussa ihmetellyt, johtunee omaisten vahvasta tahtotilasta vaientaa julkisuus tapauksessa. Kuten muissakin vastaavissa tapauksissa, tämä herättää kysymyksen, onko hiljaisuus kaikkien yhtenäinen tahto - harvinaista, ettei kukaan olisi eri mieltä ja huutelisi - vai onko takana tietty voimakastahtoinen yksilö, joka kyennyt vaikuttamaan muihin, kenties jopa poliisiin ja mediaan. Tämä yksilö voi löytyä myös viranomaisista tai paikallismedian johdosta.
Yllä oleva on spekulaatiota.
Toivottavasti tapaus jonain päivänä ratkeaa. Se auttaisi myös paikkakunnalla kummitteleviin myrkyllisiin huhuihin. Totuuden selviämisellä on vapauttava vaikutus - se helpottaa niitäkin, jotka vastuussa.
