Aili Sarpio katosi sairaalasta Heinolassa 1988

[elli72]

Reumasairaalahan oli ihan korvessa. Kuka siellä olisi ollut kiikaroimassa?

Tuosta omaisten saamasta tiedosta vielä. Siis siitä, että omaiset valittelevat kun he ovat saaneet liian vähän tietoa asiasta. Tässähän voi olla taustalla se, että Aili on virallisesti elossa. Potilaan papereita ei ihan noin vaan omaisille luovuteta. Poliisihan niitä voi pyytää, mutta sekin kai vaatii jonkinlaista paperisotaa että poliisi voi paperit saada. Eli Reumasairaala ei välttämättä ole mitään tietoja pimittänyt, mutta se ei kerta kaikkiaan ole lainopillisten seikkojen vuoksi voinut luovuttaa omaisille kaikkia tietoja.

[Leidi]

Minähän totesin jo aiemmin, etteivät dementikot pysty lukemaan. Ne, jotka lukivat viestini ajatuksella, ymmärsivät mielipiteeni siitä.

Tuosta omaisten saamasta tiedosta vielä. Siis siitä, että omaiset valittelevat kun he ovat saaneet liian vähän tietoa asiasta. Tässähän voi olla taustalla se, että Aili on virallisesti elossa. Potilaan papereita ei ihan noin vaan omaisille luovuteta. Poliisihan niitä voi pyytää, mutta sekin kai vaatii jonkinlaista paperisotaa että poliisi voi paperit saada. Eli Reumasairaala ei välttämättä ole mitään tietoja pimittänyt, mutta se ei kerta kaikkiaan ole lainopillisten seikkojen vuoksi voinut luovuttaa omaisille kaikkia tietoja.

Oletko katsonut tuon Kadonneet-jakson aiheesta ajatuksen kanssa? Ylilääkäri pahoittelee "käsittämätöntä informaatiokatkosta". Miksi hän tekisi niin, jos syynä papereiden viivästymiseen olisi jokin lainopillinen seikka? Siinä tapauksessa olisi paljon yksinkertaisempaa sanoa se suoraan, eikä puhua informaatiokatkoksista.
Kyseinen lähes kymmenen vuoden papereiden odotus on todellakin käsittämätön katkos...

[Atlanta]

Eikös joku nuori mies kertonut nähneensä sairaala-asuisen naisen? Oliko hänellä kiikari vai kaukoputki, en muista.
Kuinka kaukana sairaalasta?
Mutta jätetään se.
Yliajo tai muu henkirikos voi silti olla mahdollinen.
Ei tarvitse olla sekava eikä muutakaan, jos halusi vähän haukata happea.

[jarmo.janis]

Reumasairaalahan oli ihan korvessa. Kuka siellä olisi ollut kiikaroimassa?

Tuosta omaisten saamasta tiedosta vielä. Siis siitä, että omaiset valittelevat kun he ovat saaneet liian vähän tietoa asiasta. Tässähän voi olla taustalla se, että Aili on virallisesti elossa. Potilaan papereita ei ihan noin vaan omaisille luovuteta. Poliisihan niitä voi pyytää, mutta sekin kai vaatii jonkinlaista paperisotaa että poliisi voi paperit saada. Eli Reumasairaala ei välttämättä ole mitään tietoja pimittänyt, mutta se ei kerta kaikkiaan ole lainopillisten seikkojen vuoksi voinut luovuttaa omaisille kaikkia tietoja.

Tuo kiikari juttu on luultavasti lähtenyt siitä, kun jossain viestissä sanottiin näköhavaintoja tehneen todistajan etäisyydeksi noin kaksi kilometriä. Tällöin minä totesin suunnilleen niin että. "Huomioiden yö ja etäisyys, on todistajalla täytynyt olla (yö)kiikari."
Tuo varmaankin on totta että potilasta, jota ei olla julistettu kuolleeksi, koskevia tietoja ei olla voitu niin vaan antaa. Sukulaisten hätä ja huoli/pelko on täysin ymmärrettävästi vaan niin rajut että siinä objektiivinen ja lain näkökohdat huomioiva ajattelu ei ole mukana kuvioissa.

[TiiaStiina]

Mahdollisen sekaannuksen ja tietokatkoksesta johtuneen lääke tai muun mokan selvittämiseksi olisi kiinnostava tietää ( mutta tuskin sitä meile kerrotaan) , oliko osastolla samaan aikaan kaksi saman etunimen (Aili) potilasta.

(osalainaus)

Hyvä kysymys! Sitä paitsi sukunimetkin voidaan sekoittaa, esim. kaksi hieman erikoisempaa sukunimeä voidaan sekoittaa keskenään.

Kyllä minutkin on siirretty toiseen huoneeseen sairaalassa, kun olisin toisten poislähdettyä jäänyt isoon 6 hengen huoneeseen yksin. Näin saatiin huone siivotuksi kunnolla ja aamulla tuo näytti taas täynnä olevan. Mutta tuo huoneen vaihto, oli sellaista tai ei, ole kuitenkaan se pääasia, ellei sitten saanut juuri sen takia vääriä lääkkeitä.

(osalainaus)

Huoneen vaihtuminen kesken kaiken selittäisi kenties sen, ettei huonekaveri ehkä voinut edes tietää minkä näköinen (se oikea) Aili oli.

Eikä huonetoveri ollut dementikko, koska pystyi lukemaan. Dementikot eivät sellaista tee. Eiväthän he välillä tiedä edes omaa nimeään.

(osalainaus)

Mihin sitä tietoa tarvitaan, oliko huonetoveri dementikko? Ei ainakaan minun teoriaani. Edes omasta huoneesta erehtyäkseen ei tarvitse olla dementikko, jos on tarpeeksi huonoa tuuria. Kaikenlaista tapahtuu, esim. sama vuokramökki / sama hotellihuone voidaan joissakin paikoissa antaa vahingossa kahdelle eri porukalle, eivätkä ne suinkaan ole mitään dementikkoja jotka ovat vastuussa näistä virheistä.

Aili on voinut yöllä herätä, käydä vessassa, mutta tuntenut olonsa vaikka huonoksi ja ajatellut piipahtaa ulkona hengittämässä happea. Siis ilman mitää sekavuutta.

(osalainaus)

Tuokin on mahdollista. Sairaalassa voi alkaa kaivata ulkoilmaa. Mitä sen jälkeen tapahtui, on asia erikseen.

Ylilääkäri pahoittelee "käsittämätöntä informaatiokatkosta". Miksi hän tekisi niin, jos syynä papereiden viivästymiseen olisi jokin lainopillinen seikka? Siinä tapauksessa olisi paljon yksinkertaisempaa sanoa se suoraan, eikä puhua informaatiokatkoksista.

(osalainaus)

Todella hyvä huomio tuokin. Käytännössä iäkkäiden potilaiden papereita annetaan omaisille aika helposti, ainakin jos omainen on aiemminkin osallistunut aktiivisesti potilaan hoitoa koskeviin asioihin. En tiedä miten raja vedetään, mikä ratkaisee.

JOka tapauksessa varmana tietona on kerrottu milloin Aili on viimeksi nähty. MInä en tuota tietoa lähtisi kyseenalaistamaan. Jos poliisi on sanonut jonkun kellonajan, oletan sen pitävän paikkaansa. Kyllä se asia on tarkistettu.

(osalainaus)

Ihailtavaa auktoriteettiuskoa!

[elli72]

Eikä todellakaan anneta iäkkäiden henkilöiden papereita tuosta noin vaan omaisille. Jollei ole holhouksen alainen. Kyllä se vaitiolovelvollisuus koskee ihan mikää mitä hyvänsä. Eri asia sitten on, jos Aili on antanut erillisen luvan että hänen papereitaan saa katsoa kuka tahansa.

[elli72]

TiiaStiinalle minun auktoriteettiuskosta. Poliisilla on kuitenkin ihan eri tiedot kuin meillä. Meidän kaikki tieto pohjautuu yhteen jaksoon kadonneita ja joihin muihin pieniin tiedotteisiin asiasta. Siksi uskon poliisia. Jos me jokaisessa katoamistapauksessa lähdetään kyseenalaistamaan poliisin antamat tiedot niin spekulaatiotahan voisi heittää vaikka mistä tapauksesta.

Noista sukulaisten pyytämistä papereista vielä. Ymmärsin kuitenkin, että poliisi oli saanut Reumasairaalalta ihan hyvää yhteistyötä. Heillä ei ollut mitään ongelmia. Ainakin minä näin ymmärsin.

[TiiaStiina]

Olen saanut suhteellisen helposti sellaisten omaisteni papereita, jotka eivät ole missään tapauksessa olleet holhouksenalaisia, kylläkin iäkkäitä. En silti usko että tietoja annetaan vastoin potilaan tahtoa. Jokin sellainen lomake on jossa kysytään saako potilastietoja lähettää eteenpäin hoitotarkoituksessa. Kysytäänkö siinä myös tietojen luovuttamisesta omaisille tai lähimmälle omaiselle?

Jos poliisilla on vain virheetöntä ja kaiken huomioon ottavaa tietoa, miksi niin paljon tapauksia jää selvittämättä?

[Leidi]

Jotenkin on sellainen olo, etteivät kaikki kerrotut asiat voi pitää paikkaansa.
Aika ripein askelin on Ailin täytynyt poistua, että on kerrotussa ajassa kadonnut jäljettömiin. En väitä, että huonekaveri valehteli/muisti väärin/erehtyi tms. mutta se on mahdollista. En väitä, että poliisi on erehtynyt jossain kohti tätä katoamista selviteltäessä, mutta se on niinikään mahdollista. Poliisitkin ovat ihmisiä, samoin hoitajat ja lääkärit, jotka voivat erehtyä ja tehdä (hoito)virheitä. En väitä, että niinkään on tapahtunut. Aili on voinut menehtyä vaikkapa joutuessaan johonkin vesistöön lähdettyään yöllä sairaalasta. Silloin on tosin kummallista, ettei ruumista tähän päivään mennessä ole löytynyt.
Mahdollisuuksia on monia. En silti usko, että ufo laskeutui sairaalan katolle ja nappasi rouvaparan mukaansa. Sekin on tosin todennäköisempää kuin uskonnollisen vanhuksen Reumasairaalassa toteuttama "täydellinen itsemurha", jossa ruumista ei koskaan löydetä.

[TiiaStiina]

En minäkään väitä, väitän vain ettei asian selvittelyssä ole ehkä otettu huomioon kaikkia mahdollisuuksia. En minäkään usko ufoon enkä itsemurhaan (enkä siihen että hoitajat olisivat hävittäneet ruumiin).

[Leidi]

Kaikkia mahdollisuuksia ei todellakaan ole taidettu ainakaan kunnolla ottaa huomioon. Ailia ei löytynyt ja asia jäi siihen. Tuo papereiden viivästyminen on kummallinen asia myös, liittyipä se itse katoamiseen tai ei.

[Minsku]

Minustakin on aivan käsittämätöntä, että papereiden saamiseen meni kymmenen vuotta. Läheiseni on joutunut olemaan todella paljon sairaaloissa monilla eri osastoilla, ja käytäntö on ollut se, että jossain vaiheessa hän on nimennyt henkilöt, joille saa luovuttaa häntä koskevia tietoja. Yleensä sitten joka käynnillä erikseen varmistetaan, että samoille henkilöille saa edelleen kertoa potilaan voinnista. Voisi kai olettaa että Ailin tapauksessa nämä henkilöt ovat olleet omat lapset (eikös Ailin poika ollut poliisi?)

Pahoittelut, en ole katsonut vielä tuota Kadonneet-jaksoa. Olikohan Ailin sänky oven puolella vai kauempana, ikkunan vieressä? Jos oven puolella, verho välissä ja huonekaveri syventynyt lukemaan kirjaa, niin miten hän on voinut varmuudella sanoa milloin Aili on ollut vuoteessaan.

Itseäni ainakin ärsyttäisi jos haluaisin nukkua ja huonekaveri lukisi kirjaa pitkälle yöhön valojen killottaessa silmiini. Jospa Ailiin ei unilääke vaikuttanut ja lähti suutuksissaan joko etsimään hoitajaa (valittaakseen huonekaveristaan) tai ulos sairaalasta. Ihmeellinen tapaus kyllä kaiken kaikkiaan.

Edit: Läheiseni ollessa sairaalassa on sattunut kaikenlaisia virheitä ja sattumuksia. On tuotu vääriä lääkkeitä, hänen nimeään ei olekaan löytynyt leikkauslistasta, kerran kymmenkertainen annos lääkettä, vieraita potilaita on yhtäkkiä ilmestynyt huoneisiin, potilaita on vaihdeltu huoneesta toiseen ilman mitään "järkevää" syytä ja paljon muuta omituista.

[Hauki]

^Kuolleeksi julistaminen on ennen vuoden 2005 lakimuutosta voinut tapahtua 10 vuotta oletetun kuoleman jälkeen. Tässä on varmasti pidetty tästä asiasta kiinni pilkun tarkasti ja potilastietoja ei ole annettu ennen sitä. Aikuisella henkilöllä kun on oikeus vaihtaa maisemaa, ilmoittamatta siitä omaisilleen. Tässä tapauksessahan se ei todennäköistä ole ollut, mutta laki on laki ja jos siitä aletaan joustamaan, niin missä raja menee? Mitä todennäköisimmin Aili ei ole nimennyt ketään, jolle tietoja hänen sairaskertomuksistaan saa antaa- mielestäni ihan ymmärrettävää. Laki taas on varsin tiukka asian suhteen ja hyvä niin.

Mitä tulee potilaan hoitoa koskeviin virheisiin, niin valitettaviahan ne on, mutta täytyy ottaa huomioon, että hoitajakin on vain ihminen. Ottaen huomioon, kuinka paljon henkilöitä käyttää vuositasolla erilaisia terveyspuolen käyntejä tai hoitopäiviä, vakavia hoitajien tekemiä virheitä sattuu suhteutettuna aika vähän.

[Leidi]

^Kuolleeksi julistaminen on ennen vuoden 2005 lakimuutosta voinut tapahtua 10 vuotta oletetun kuoleman jälkeen. Tässä on varmasti pidetty tästä asiasta kiinni pilkun tarkasti ja potilastietoja ei ole annettu ennen sitä.

Edelleenkin ihmettelen, miksi ylilääkäri Kadonneet-jaksossa sitten selittelee "käsittämätöntä informaatiokatkosta". Jos kyseinen katkos johtuisi jostain lakiasiasta, se tuskin olisi "käsittämätön". Eiköhän ylilääkäri siinä tapauksessa kertoisi, ettei tietoja voitu antaa aiemmin lain takia.

[hannu hanhi]

^Kuolleeksi julistaminen on ennen vuoden 2005 lakimuutosta voinut tapahtua 10 vuotta oletetun kuoleman jälkeen. Tässä on varmasti pidetty tästä asiasta kiinni pilkun tarkasti ja potilastietoja ei ole annettu ennen sitä.

Edelleenkin ihmettelen, miksi ylilääkäri Kadonneet-jaksossa sitten selittelee "käsittämätöntä informaatiokatkosta". Jos kyseinen katkos johtuisi jostain lakiasiasta, se tuskin olisi "käsittämätön". Eiköhän ylilääkäri siinä tapauksessa kertoisi, ettei tietoja voitu antaa aiemmin lain takia.

Todennäköisesti Aili Sarpion tapauksessa sairaalalla on ollut velvollisuus luovuttaa omaisille kaikki potilasasiakirjat. Ylilääkärillä on periaatteessa jonkin verran harkintavaltaa asiassa, mutta varmasti hän on Sarpion tapauksessa tiennyt, että tietoja ei voi antaa. Ilman muuta on selvää, että jokin ihmeellinen kömmähdys on tapahtunut, kun tietoja ei ole omaisille tullut.

Tuo käsittämätön informaatiokatkos on ymmärrettävästi heikentänyt omaisten luottamusta sairaalaa kohtaan. Varmasti epäluulojakin Sarpion kohtalosta on ilmennyt. Turha epäluulo olisi ollut helposti vältettävissä, kun omaiset olisivat saaneet tekstit heti.

Ylilääkärin harkintavalta tietojen luovuttamisessa on loppujen lopuksi vähäinen. Sillä on suurempi merkitys, jos potilas itse on kirjallisesti kieltänyt antamasta mitään tietoja omaisille. Joitakin harvoja poikkeuksia on yliläääkärin harkintaan liittyen. Vaikkapa vaikean liikenneonnettomuuden uhrin potilastietojen lukeminen ei aina ole hyväksi omaisille. Samoin joissakin psyykkisissä sairauksissa ylilääkäri saattaa rajoittaa sitä, kuka saa tekstejä omaisista lukea. Mutta perusperiaate on ilman muuta se, että kaikki tieto pitää antaa lähiomaisille.