.Bobby Dunbar oli Opelousasista, Louisianasta olevien Lessie ja Percy Dunbarin ensimmäinen poika. Elokuussa 1912 Bobbyn ollessa 4-vuotias, perhe lähti kalastusreissulle läheiselle Swayze-järvelle, joka sijaitsi St. Landry Parishissa. Tuolla matkalla, elokuun 23. päivänä, Bobby katosi.
Alkoi kahdeksan kuukautta kestänyt laajaa huomiota saanut etsintä, joka päättyi William Cantwell Waltersin löytymiseen. Walters oli liikkuva yleismies, jonka erikoisosaamista oli pianojen ja urkujen korjaaminen sekä virittäminen. Hänet oli tavattu matkustamassa ympäri Mississippiä, mukanaan poika, joka muistutti Bobbya. Walters kertoi tutkijoille pojan nimeksi Charles Bruce Anderson (kutsuttiin Bruceksi), ja että poika olisi hänen perheensä palvelijattaren Julia Andersonin lapsi. Lisäksi hän kertoi Julian antaneen Waltersille pojan huoltajuuden. Kertomuksestaan huolimatta Walters pidätettiin, ja Dunbarit kutsuttiin Mississippiin tunnistamaan poika.
Lehdissä olleet kertomukset Dunbarien ja Bobbyksi väitetyn pojan ensimmäisestä kohtaamisesta vaihtelevat. Erään selostuksen mukaan poika olisi Lessien nähdessään huudahtanut ”äiti!”, ja juossut syleilemään tätä. Toisen tarinan mukaan poika vain itki, eikä Lessiekään ollut varma siitä, oliko poika oikeasti Bobby. Myös kertomukset Bobbyn ja Dunbarien nuoremman pojan Alonzon tapaamisesta eroavat. Toisen mukaan Bobby ei näyttänyt tunnistavan Alonzoa ollenkaan, kun taas toinen kertoo Bobbyn kutsuneen Alonzoa ja pussaneen tätä. Seuraavana päivänä Lessie oli kuitenkin varma, että kyseessä oli hänen oma Bobbynsa. Kylvettäessään poikaa hän oli huomannut luomien ja arpien olleen täsmälleen samanlaisia, kuin Bobbylla. Poika palasi Dunbarien mukana takaisin Opelousasiin, ja hänet otettiin kaupungissa juhlien vastaan.
Pian tämän jälkeen Julia Anderson saapui Pohjois-Carolinasta puolustamaan Waltersin väitettä siitä, että oli poika oli tosiasiassa hänen lapsena, Bruce. Hän myös vahvisti, että oli antanut edellisen vuoden helmikuussa, Waltersille luvan ottaa Bruce mukaansa. Hän kuitenkin oletti, että Walters ja Bruce menisivät vain tapaamaan Waltersin siskoa ja palaisivat muutaman päivä kuluttua. Hän oli nähnyt Brucen viimeksi 13 kuukautta sitten. Tämän jälkeen Julia sai mahdollisuuden tunnistaa Brucen, kun hänelle esitettiin viisi tämän ikäistä poikaa. Kun Bruce/Bobby oli vuorossa Julia ei tunnistanut tätä. Hän kuitenkin kysyi oliko kyseessä Dunbareille palautettu poika, mutta hänelle ei vastattu, joten Julian oli pakko myöntää ettei ollut varma.
Seuraavana päivänä Julia sai mahdollisuuden tavata pojan uudestaan. Hän riisui pojan ja oli tämän jälkeen varma, että kyseessä oli Bruce. Kuitenkin sana siitä, että hän ei ollut tunnistanut Brucea enimmäisellä kerralla oli levinnyt kulovalkean tavoin, lisäksi hänen moraalinsa oli kyseenalaistettu kolmen aviottoman lapsen takia (joista kaksi oli jo kuollut). Näin ollen Julian väittämät jäivät huomiotta.
Julia joutui palaamaan takaisin Pohjois-Carolinaan, koska hänellä ei ollut varaa pitkään oikeudenkäyntiin.
Hän kuitenkin tuli myöhemmin takaisin Louisianaan puolustamaan Waltersin syyttömyytä hänen sieppausoikeudenkäynnissään, ja saadakseen oikeuden todistamaan Brucen hänen pojakseen. Oikeudenkäynnin aikana hän tutustui joihinkin Mississippiläisen Poplarville asukkaisiin, jotka olivat myös tulleet puolustamaan Waltersin syyttömyyttä. Walters oli viettänyt välillä pitkiäkin aikoja Poplarvillessä pojan kanssa, ja tutustunut siellä paikallisiin, jotka olivat tulleet todistaamaan Waltersin puolesta. Heidän mukaansa Walters oli oleskellut kylässä pojan kanssa jo ennen kuin Bobby Dunbar katosi. Tästä huolimatta oikeus katsoi, että poika oli oikeasti Bobby Dunbar ja Walters tuomittiin vankilaan sieppauksesta.
Oikeudenkäynnin jälkeen Julia toivotettiin tervettulleeksi Poplarvilleen, jossa hän aloitti uuden elämän, mennen naimisiin ja saaden seitsemän lasta. Hänen jälkeläistensä mukaan Juliasta tuli harras kristitty, joka auttoi kirkon perustamisessa ja toimi pienen yhteisön sairaanhoitajana sekä kätilönä. Vaikka Julia oli onnellinen elämäänsä Poplarvillessä, hän kuitenkin usein puhui kadonneesta pojastaan Brucesta, joka oli hänen mukaansa siepattu Dunbarien toimesta.
Oltuaan kaksi vuotta vankilassa Waltersin asianajaja onnistui saamaan valituksensa läpi, ja hänelle myönnettiin uusi oikeudenkäynti. Opelousaksen syyttäjät pitivät kuitenkin uutta oikeudenkäyntiä liian kalliina, ja päättivät vapauttaa Waltersin. Hänen veljensä lapsenlapset muistavat Williamin vierailut veljensä luona, ja keskustelut sieppauksesta. William väitti viimeiseen asti olevansa syytön. Hän kuoli 1930-luvulla, mutta tarkkaa aikaa eikä paikkaa ole tiedossa.
Vartuttuaan Bobby Dunbarina kavatettu poika meni naimisiin ja sai neljä lasta. Hän kuoli vuonna 1966. Ueita vuosia Bobbyn kuoleman jälkeen hänen lapsenlapsensa, Margaret Dunbar Cutright, aloitti omat tutkimuksensa selvittääkseen vuosikymmeniä vanhan mysteerin, ja todistaakseen, että hänen isoisänsä tosiaan oli Bobby Dunbar. Tutkittuaan sen aikaisia uutisleikkeitä, haastateltuaan Julia Andersonin lapsia ja käytyään läpi kaikki puolustusasianajajan todisteet, hän kuitenkin tuli siihen tulokseen, että Bobby ei mahdollisesti ollutkaan Bobby.
Vuonna 2004 Associated Pressin toimittaja haastatteli Dunbareja uudestaan asian tiimoilta, ja sai Bob Dunbar jr. menemään DNA-testiin. Testin mukaan Dunbar jr. ei ollut verisukua serkulleen, joka oli Alonzo Dunbarin poika.
Vuonna 1912 Swayze-joella kadonneen Bobby Dunbarin kohtaloa ei tiedetä.
