MURHA.INFO

Unhola kirjoitti:Entäs sitten ne väkivallan uhrit, jotka kokevat "katsovansa tapahtumaa ulkopuolelta". Onko siinä kyse jotenkin samasta asiasta vai onko se pelkkä kuvaannollinen ilmaus?

Hassua. Mä kun kaikissa lapsuudenmuistoissa "katson itseäni ulkopuolelta", eikä nämä ole siis mitään väkivaltamuistoja, vaan tyyliin jotain muistoja siitä kun kersana leikittiin hiekkiksella. Siellä minä ja kaverit, nykyinen minä ulkopuolella. Öö.

Minulla on aina ollut unihalvauksen tapaisia kokemuksia. Eli olen sillain rennosti nukkumaan alkamassa kyljessä tuntuu kummallinen kouraisu ja huvi alkaa. Monesti on kaikenlaista hallusinaatiota, liikkuvia hahmoja Tuttuja, tuntemattomia ja ei ihmismäisiä. Joskus pelkäsin niitä, mutta nykyisin nautin joka hetkestä.
Olen jo aikaisemmin havainnut pystyväni kontrolloimaan tapahtumia unissani ja nyt kun tuo kohtaus iski pitkästä aikaa kokeilin lentämistä Toden totta pystyin leijumaan pitkin taloani, sujahtelemaan seinien läpi ja kävin välikatossa asti. Pettymyksekseni en pystynyt poistumaan talosta vaan ulkoseinät ja ikkunat eivät olleet läpäistävissä. Aikani hilluttuani vaimo tuli jotain höpöttämään (kuulin siis äänen korvassani) ja yhtäkkiä mäjähdin takaisin sänkyyni ja "heräsin". Olin kuulemma maannut silmät auki ja vaikuttanut olevani hereillä. Toivottavasti seuraava mahdollisuus tulee pian. Edellisestä tällaisesta unihalvauksesta oli kulunut jo ainakin vuosi.
Itse uskon vahvasti, että nämä ovat vain aivojen tuottamia hallusinaatiota, mutta helvetin mukavia sellaisia

Olen normaali työssä käyvä mies. En käytä huumeita, eikä minulla ole mielenterveys ongelmia.

Eräs henkilö olisi opettanut minulle tekniikan millä ruumiista irtaudutaan. Pelkuri olin enkä uskaltanut. Olin jostain kuullut tai luullut että pienikin häiriötekijä irtautuneena ollessa estää takaisin paluun. Terveiset Marjatalle Tampereelle.

Herkkis kirjoitti:ööö

No kuitenkin ruumiista voi irtautua siis vain mielessään eikä konkreettisesti niin kuin on jo sanottu. Voihan sitä kuvitella melkein mitä vaan ja nähdä untakin. Tää koko juttu on varmaa siks nii puhuttu ku ei oo niitä yleisimpiä kuvitelmia ja sit on et "WTF mitä tapahtu" kun tommosen hallusinaation kokee.

Minä jouduin raiskatuksi 12-vuotiaana. Jotenkin onnistuin sulkemaan itseni irtautumaan rääkätystä ruumiistani siksi ajaksi ja sen jälkeenkin. Perheelleni en uskaltanut kertoa enkä mitään henkistä apua saanut, ei silloin ennen ollut mitään kriisiryhmiä. Elämäni alkoi mennä pieleen koska itstuntoni oli poissa ja pelko ja häpeä tilalla. Sitten kun olin seksielämäikäinen niin se pilasi kaiken. Olen frigidi mutta lesboiluun ei ole halua. Vieläkin sävähdän jos joku lähestyy tai koskettaa minua tietämättäni yllättäen.

En ole koskaan irtautunut ruumistani, enkä edes usko koko asiaan. Joskus olen kovastikin ollut tästä asiasta kiinnostunut ja lukenut tutkimuksia kyseistä asiaa kohtaan. Tämähän olisi helppo todistaa yksinkertaisilla kokeilla, mutta luotettavisssa olosuhteissa ei ole mitään saatu todistetuksi. Joskus jossain kirjassa näin testejä, joissa ruumistairtautumis-koehenkilöt olivat maanneet sängyllä ja sängyn yläpuolella oli hylly, jossa oli piirrustuksia joissa oli kuvia. Koehenkilöiden tuli kuvata nämä kuviot herättyään. Yllättävän hyvin olivat koehenkilöt piirtäneet kuviot, joten tämä antaisi osviittaa siihen että he tosiaan kävivät leijailemassa katonrajassa. Tosin koko tutkimuksesta ei ole mitään takeita, joten menee varmaan sarjaan ei uskottavat kokeet.

Skeptikothan järjestävät näitä kokeita, missä voi tienata huiman summan rahaa todistettuaan, että omaa yliluonnollisia kykyjä. Eikö nämä ruumistairtautujat voisi käydä tienaamassa helpot rahat esim. edellä mainitulla testillä.

goon kirjoitti:Minulla on aina ollut unihalvauksen tapaisia kokemuksia. Eli olen sillain rennosti nukkumaan alkamassa kyljessä tuntuu kummallinen kouraisu ja huvi alkaa. Monesti on kaikenlaista hallusinaatiota, liikkuvia hahmoja Tuttuja, tuntemattomia ja ei ihmismäisiä. Joskus pelkäsin niitä, mutta nykyisin nautin joka hetkestä.
Olen jo aikaisemmin havainnut pystyväni kontrolloimaan tapahtumia unissani ja nyt kun tuo kohtaus iski pitkästä aikaa kokeilin lentämistä Toden totta pystyin leijumaan pitkin taloani, sujahtelemaan seinien läpi ja kävin välikatossa asti. Pettymyksekseni en pystynyt poistumaan talosta vaan ulkoseinät ja ikkunat eivät olleet läpäistävissä. Aikani hilluttuani vaimo tuli jotain höpöttämään (kuulin siis äänen korvassani) ja yhtäkkiä mäjähdin takaisin sänkyyni ja "heräsin". Olin kuulemma maannut silmät auki ja vaikuttanut olevani hereillä. Toivottavasti seuraava mahdollisuus tulee pian. Edellisestä tällaisesta unihalvauksesta oli kulunut jo ainakin vuosi.
Itse uskon vahvasti, että nämä ovat vain aivojen tuottamia hallusinaatiota, mutta helvetin mukavia sellaisia

Olen normaali työssä käyvä mies. En käytä huumeita, eikä minulla ole mielenterveys ongelmia.

Käytät sinä huumeita eikä sinulla ole vaimoa. Töissä kävit opiskeluaikoinasi kesäisin.

mumis69 kirjoitti:

Herkkis kirjoitti:ööö

No kuitenkin ruumiista voi irtautua siis vain mielessään eikä konkreettisesti niin kuin on jo sanottu. Voihan sitä kuvitella melkein mitä vaan ja nähdä untakin. Tää koko juttu on varmaa siks nii puhuttu ku ei oo niitä yleisimpiä kuvitelmia ja sit on et "WTF mitä tapahtu" kun tommosen hallusinaation kokee.

Minä jouduin raiskatuksi 12-vuotiaana. Jotenkin onnistuin sulkemaan itseni irtautumaan rääkätystä ruumiistani siksi ajaksi ja sen jälkeenkin. Perheelleni en uskaltanut kertoa enkä mitään henkistä apua saanut, ei silloin ennen ollut mitään kriisiryhmiä. Elämäni alkoi mennä pieleen koska itstuntoni oli poissa ja pelko ja häpeä tilalla. Sitten kun olin seksielämäikäinen niin se pilasi kaiken. Olen frigidi mutta lesboiluun ei ole halua. Vieläkin sävähdän jos joku lähestyy tai koskettaa minua tietämättäni yllättäen.

Tuohan on aivan kamalaa. Itse miespuolisena jouduin seksuaalisen ahdistelun uhriksi ennen kouluikää. Ei sen isompaa mutta kehitys vääristyi. En tiedä, kuka minä olisin jos tuota ei olisi tapahtunut. Olisi mukavaa tuntea se parempi minä, jota ei kiusattu.

Kuka minä oikeasti olen ?????? Haloo ?

Mistä voi kysyä yhteystietoja siihen ihmiseen, joka minun pitäisi olla ???

Opin jo silloin, että aina saa kärsiä ja hävetä. Ehkä sellaista ei toivoisi lapsen kokevan. Itse en silti ole mikään pedo, vaan himoan vain ikäisiäni naisia, että siis todellakin jotkut muumit on löytäneet oikean osoitteen. Perhettäkin on ja melko normi elämää tässä vietetään. Ahdistaa joskus silti. Tiedän, että se on elämää. Haluaisin silti jutella sen oikean minän kanssa.

90-luvulla olin sattuneesta syystä sairaalasängyn pohjalla muutaman päivän. Huoneessa oli useita vuodepaikkoja, joista vain muutamassa oli potilaita.

Olin ottamassa päiväunia ja olo tuntui todella kevyeltä. Avatessani silmäni, huone vaikutti normaalia valoisammalta ja jotenkin erilaiselta. Katselin ympärilleni lintuperspektiivistä. En muista nähneeni itseäni, mutta alaviistossa oikealla näin yhden toisista potilaista katsovan minua hämmentyneen näköisenä. Hän sanoi jotain ja samantien sänkyni tärähti. Tuntui kuin olisin pudonnut takaisin patjalle selälleni metrin korkeudesta.

Valot tuntuivat palautuvan normaaleiksi, sydämeni pamppaili ja tuntui kuin kaikki ilma olisi puristunut keuhkoistani. Näkemäni toinen potilas tuijotti minua edelleen epäuskoisen näköisenä, painoi samalla hoitajien kutsunappia ja toisteli
- "jätkä levitoi, jätkä vittu levitoi"

Kaveri siirrettiin jostain syystä toiselle osastolle... Itse jäin haukkomaan happea ja ihmettelemään, että mitä hittoa oikein tapahtui.

En tiedä lasketaanko tämä nyt ihan tänne osioon, mutta kerronpa nyt silti. Makasin sängyssäni yrittäen nukahtaa. Yhtäkkiä aloin näkemään unta (tai siis niin luulin), jossa näin itseni lattian tasosta. Kuvakulma siirtyi kokoajan lähemmäksi itseäni ja oudointa oli se, että tämä kaikki tapahtui mustavalkofilmin väreissä. Kun näin itseni ihan siitä sängyn vierestä, havahduin hätkähtäen hereille. Tarkistin heti, ettei lattialla ollut ketään tai mitään. Hämmennys ja ahdistus oli suuri ja on edelleenkin tapahtumaa ajatellessa.

Oma kokemukseni yli 20 vuoden takaa.
Olin opiskelija,työharjoittelussa ja menossa yövuoroon. Ajattelin nukkua ennen yövuoroa pari tuntia, jotta vuoro menis kaikinpuolin helpommin.

Nukahdin melkein heti.En tiedä kauanko olin nukkunut,mutta jossain vaiheessa tunsin nousevani huoneen katonrajaan asti. Katsoin sieltä kun kyhjötin kyljelläni sängyllä, ruskearuutuinen huopa puolittain päälläni.Hätäännyin, ja muistan vieläkin sanani: Perkele,mä haluan täältä alas!
Sillä sekunnilla heräsin.Tukka pystyssä,hikisenä ja sydän hakkasi vimmatusti.
Huone oli melkein pimeä,syksyisessä alkuillassa. Äkkiä valot päälle ja radio auki (köyhällä opiskelijalla ei telkkaria). Katsoin ikkunasta: ihmisiä kulkee,linja-auto pysähtyy edelleen siinä kohdalla. Naapureista kuuluu elämisen ääniä. Olin nukkunut reilun tunnin.

Pelotti aivan helevetisti. Olisin halunnut kertoa samantien tapahtuneesta jollekkin,soittaa tai varsinkin tavata äkkiä jonkun elävän ihmisen. Järki vain takoi,että: malttia,malttia. Rauhoituin pikkuhiljaa, lähdin tosin työvuorooni hyvinkin etuajassa. Ohjaajani vuorossa oli erittäin mukava ja rauhallinen henkilö. Rauhoituin ja pystyin keskittymään olennaiseen.

Kenellekkään en ole voinut tapahtuneesta kertoa, Muutaman kerran on ollut lähellä,mutta järki voittanut.Mietin vain edelleen,että oliko se unta. Ja se,että tunnen syyllisyyttä kiroamisestani. Miksi huusin kirosanaa, kun kuitenkin mielestäni pyysin Jumalaa auttamaan siinä tilanteessa?

Mielenkiintoinen aihe tämäkin ja itselläni ei kokemusta, vaikka olen yrittänytkin Vaimokkeella muutama kokemus noin 15-vuoden takaa ja nämä tapahtui muutaman viikon sisään ensin omassa sängyssä hätkähtäen kun palasi takaisin leijumasta milloin katon rajasta ja milloin naapurin tontinrajalta, huipentuen siihen että olimme autolla liikenteessä ja kesken ajon kuulin sanat-saatana taas tämä alkaa ja oli nähnyt ylhäältäpäin kuinka automme menee tietä pitkin. seuraavana päivänä puhuimme asiasta ja muistan, kuinka skeptikkokin oli hyvin vaitonainen, johon sanoin että älä suotta panikoi vaan ota tämä "taito" lahjana, jota ei monelle suoda. Sen jälkeen ei enää ole vastaavaa tapahtunut, mitä ihmettelen. Mikä lie ollut kaiken takana? totuus on tuolla ulkona tai jossain:)

Lopullinen ruumiista irtautuminen....


Facebook-kuva liikenneonnettomuudesta sai nettikansan mielikuvituksen mylläämään: erkaneeko kuvassa sielu ruumiista?



Facebookissa jaetussa kuvassa väitetään näkyvän onnettomuusuhrin sielun.

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001220356.html



Julkaistu: 14.7. 21:05

Yhdysvaltalaismies julkaisi eilen Facebook-sivullaan kuvan Kentuckyssa sattuneesta vakavasta moottoripyöräonnettomuudesta.

Saul Vasquezin julkaisemassa kuvassa näkyy onnettomuuspaikka Kentuckyssa sijaitsevan maantien varrella ja ambulanssihenkilökunta ja joukko sivullisia auttavat onnettomuuden uhria.

People-lehden mukaan kuva alkoi levitä nopeasti sen julkaisun jälkeen, sillä ihmiset väittävät näkevänsä kuvassa onnettomuudessa kuolleen moottoripyöräilijän sielun irtautuvan tämän ruumiista. Kuvassa ihmisten keskeltä näyttää nousevan läpikuultava valkea hahmo kohti korkeuksia.



– Otin tämän kuvan muutama minuutti sitten rekkani hytistä onnettomuudesta tiellä lähellä vuorten puistotietä. Zoomaa ja kiinnitä huomiota varjoon juuri poliisimiehen hatun yläpuolella. Voin vain sanoa, että toivottavasti kaikki osalliset ovat kunnossa, Vasquez kirjoittaa Facebookissa.

Paikallinen Lex 18 -media kertoi, että alkuillasta tapahtuneessa onnettomuudessa osallisena ollut moottoripyöräilijä kuoli myöhemmin läheisessä sairaalassa.

Vasquez on kertonut, ettei hän ole käsitellyt kuvaa mitenkään.

– Kiitos, että jaoit tämän. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen ja meidän on parasta valmistautua näkemään ennennäkemättömiä asioita, eräs käyttäjä kommentoi.

– Tämä on hullua, kommentoi toinen.

– Uskon, että se on menehtynyt ihminen, joka katselee alas omaan ruumiiseensa, spekuloi yksi kuvaan kommentoineista.

Kuvaa on jaettu Facebookissa jo lähes 7000 kertaa.

Mun mielestä toi on auton lasissa olevan ötökän jäännös. Kuvahan on otettu auton sisältä.

^Noh noh Johnnybee äläs nyt ole noin skeptinen.

Tosin minäkin olisin muuten uskonut, mutta uskoa hieman laimensi se, että sielu tuskin olisi tuossa vaiheessa lähtenyt wex, jos kuitenkin eleli vielä sairaalassakin monta tovia.

Muutenhan uskon tietysti ihan täpöllä näihin sielunvaelluksiin.

Mutta kuvassahan voi silti olla liiskaantuneen ötökän sielu!

Tiina kirjoitti:^Noh noh Johnnybee äläs nyt ole noin skeptinen.

Eikun ihan vakavissaan. Jos kuvaa suurentaa, huomaa miten hahmon "pää" on oikeasti taustalla olevan puun lehvästöä. Lisäksi tuollaisia samantapaisia harmaita läiskiä on muuallakin kuvassa, tuo vain on sattunut sopivaan kohtaan.