Kelly-Hopkinsvillen hirviöt

[ABC]

Ns. Kelly-Hopkinsvillen kohtaaminen on yksi kaikkien aikojen parhaiten dokumentoiduista, omituisimmista ja vakuuttavimmista 3. asteen kohtaamisista (Hynekin alkuperäisen luokittelun mukaan).

21. elokuuta 1955 11-henkinen perhe koki läheisen kohtaamisen omituisten olentojen kanssa Suttonin maatilalla lähellä Kellyä, joka sijaitsee Hopkinsvillen kaupungin pohjoispuolella Lounais-Kentuckyssa, USA:ssa.

Suomenkielisen Wikin mukaan:

Olentojen tutkimuksen kohteeksi joutuneessa talossa oli 11 asukasta, jotka samalla olivat tapauksen ainoat todistajat. Olennot eivät tehneet mitään pahaa, ne vain kurkistelivat ikkunoista ja riehuivat talon ympärillä. Sopivan tilaisuuden tultua talon asukkaat ryntäsivät autoilleen ja pakenivat hakemaan poliiseja. Se oli turhaa, sillä poliisit eivät nähneet yhtään olentoa. Kun perhe oli taas yksin ilman apuvoimia, olennot palasivat ja jatkoivat riehumistaan auringonnousuun asti.

Olentoja kuvailtiin 1,2 metriä korkeiksi humanoideiksi. Talon asukkaat olivat ampuneetkin niitä kohti, mutta luodit olivat vain sinkoilleet pois olioiden hopeanhohtoisesta nahasta aiheuttaen metallisen soinnin. Olentojen pää oli suhteettoman suuri niiden heiveröiseen vartaloon verrattuna, ja niiden silmät olivat myös kookkaat. Ne hohtivat kirkkaina pimeässä. Pitkät ja kapeat käsivarret ulottuivat melkein maahan, kun hirviö seisoi suorassa. Olennot kykenivät leijailemaan aavemaisesti.

Yksi maatilan asukkaista oli nähnyt vähän ennen olentojen ilmestymistä kirkkaan valon liikkuvan nopeasti taivaalla, ja hänen saapuessaan tilalle kaikki koirat olivat haukkuneet hermostuneina. Myöhemmin samana iltana kaksi poliisia oli kuullut laukauksen ja nähnyt kahden kirkkaan valon lentävän kohti maatilaa.

Tutkijat etsivät johtolankoja joka paikasta, mutta ainoat merkit kahakasta olivat hajalaukausten jäljet. Eräs poliisimies näki kuitenkin himmeästi säteileviä jälkiä ruohikossa, jonne yksi olento oli pudonnut.

Silminnäkijän kuvauksen mukaan tehty piirros:


Wikipedian mukaan paikalliset cherokee-intiaanit kertoivat suurisilmäisistä, valoa kaihtaneista olennoista, jotka jouduttiin karkottamaan yhden heimoista vaihtaessa metsästysmaita.

Englanniksi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Kelly-Hopk ... _encounter
http://ufologie.net/htm/kelly55.htm
http://ufocasebook.com/Kelly-Hopkinsville.html
http://www.geocities.com/unusualkentucky/kellyhop.html

[ABC]

J. Allen Hynek kirjoittaa myös tapauksesta kirjassaan Ufot - toden rajamailla (1972). Otan vapauden lainata kirjasta pätkiä, koska kirja on loppuunmyyty ajat sitten, ja sitä saa enää divareista.

Toinen klassinen kolmannen lajin lähituntumatapaus on Kelly-Hopkinsvillen kohtaaminen 21. elokuuta 1955. Pääosaa näyttelivät humanoidit ja ufot jäivät taustalle. Yhteyteni tapahtumiin on täysin satunnainen, koska minua ei kutsuttu tutkimaan tapausta. Joitakin kuukausia kohtaamisen jälkeen työskenteln 12 satelliitinseuranta-aseman asentamiseksi... eikä aikani riittänyt ufotutkimuksiin. Baker-Nunn -satelliittikameroiden kidekellojärjestemiä vastaavista teknikoista eräs, Bud Ledwith, oli ollut radioasema WHOP:n insinööri ja kuuluttaja Hopkinsvillessä Kentuckyssä. Heti Kellyn tapauksen jälkeisenä aamuna Ledwith aloitti omat tutkimuksensa. Sain häneltä täydellisen selostuksen, johon kuului myös raportteja ja luonnoksia.

Kelly-Hopkinsvillen tapaus näyttää selvästi nurinkuriselta ja jopa terveen järjen vastaiselta, jos sitä tarkastellaan täysin irrallaan ufokohtaamisten yleisestä kaavasta.
...

Ledwith haastatteli kaikkia seitsemää tapauksen aikuista todistajaa ja pyysi kutakin piirtämään muistikuvansa ufon miehistöstä. Kukin aikuinen todistaja antoi asiasta kirjallisen todistuksen. Tämän jälkeen Ledwith yhdisti eri piirrokset ja pyysi todistajia tutkimaan näin syntyneen kuvan.
...

Yksi todistaja näki "tavanomaisen" ufon laskeutuvan lähelle Suttonin farmia. Palatessaan maataloon todistaja kertoi näkemästään. Hänen puheensä jätettiin huomiotta ja hänelle naureskeltiin. Vajaan tunnin kuluttua asukkaat kuulivat talon koiran haukkuvan raivokkaasti. Kaksi miestä meni takaovelle nähdäkseen kuka oli tulossa. Taloa lähestyi pieni "hehkuva" tavattoman suurisilmäinen mies hitaasti kädet pään päälle nostettuina, "aivan kuin häntä juuri ryöstettäisiin".

Tuossa osassa maata tuohon taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen taustaan kuuluvien ihmisten periaatteena on "ampua ensin ja kysyä sitten". Ja juuri näin nämä kaksi suttonilaista raporttien mukaan tekivätkin, toinen, pienoiskiväärillä, toinen haulikolla. Kumpikin ampui "ufonautin" ollessa noin 20 jalan (6m) päässä talosta. Luodit synnyttivät äänen, jonka miehet kuvasivat kuulostaneen "samanlaiselta kuin jos ampuisi peltiämpäriä". Vierailija pyörähti nopeasti ympäri ja katosi pimeyteen.

Pian toinen vierailija ilmestyi ikkunan taaksen ja sitä ammuttiin suoraan ikkunan lävitse. Ruudussa on yhä muistona luodinreikä. Miesten mennessä ulos katsomaan olivatko he onnistuneet surmaamaan tunkeilijan yksi heistä pysähtyi kattoulokkeen alle, jolloin käpälämäinen käsi ojentui katokselta tunnustelemaan hänen hiuksiaan. Tätä seurasi heti kova ammuskelu, joka keskittyi katolla havaittuun olioon ja heti sen jälkeen läheisessä puussa havaittuun toiseen samanlaiseen olioon. Tähän ilmeisesti osui pahasti, mutta se leijaili alas (tämä toistui myöhemmin usein) ja livahti pakoon.

Mikään ei tunnu hermostuttavan kentuckyläistä takametsien miestä enemmän kuin se, ettei aseella ole mitään tehoa, pian koko perhe oli sulkeutunut taloon lukittujen ovien taakse. Silloin tällöin vieraat ilmestyivät uudelleen ikkunoihin.

Noin kolmen tunnin kuluttua asukkaat päättivät, että he olivat saaneet tarpeekseen tästä yksipuolisesta piirityksestä ja kaikki 11 tunkivat itsensä kahteen autoon ja ajoivat kaupunkiin poliisiasemalle. Tämä sattui yhdeltätoista illalla. Koska 11 ihmisen tunkeminen kahteen autoon ja 7 mailin matkan ajaminen kuoppaisilla maaseututeillä vaatii todella melkoisen suurta pelkoa, on helppo arvata millaisen tuskan vallassa koko perhe oli.

Perheen palattua poliisi tutki alueen melkoisten valojen ja metelin säestyksellä löytämättä mitään.

Poliisin lähdettyä ja pimeyden laskeuduttua uudelleen seudulle oliot kaikkien todistajien mukaan ilmestyivät uudestaan.

Hynek jatkaa Ledwithin omalla selostuksella tekemästään haastattelusta. Ledwith oli ottanut mukaansa toisenkin miehen, jottei hänen voitaisi myöhemmin väittää johdatelleen todistajia. Ja sitten Hynek jatkaa:

Tapauksessa osallisena olleet henkilöt saivat pian niin pahansuopaa julkisuutta, että he kieltäytyivät keskustelemasta asiasta kenenkään kanssa ja vaikeuttivat seuraavia tutkimuksia.
...

On erittäin epätodennäköistä, että Suttonit, "joilla ei ollut radiota, televisiota, puhelinta, kirjoja eikä sen puoleen huonekalujakaan", olisivat tunteneet ufotarustoa ja tienneet, että samanlaisia olioita on kuvattu monesti aiemminkin.

[Bleddyn]

Hyi saakeli.
Pitääkin lukea tämmösiä.

[Rousku]

Wikipedian mukaan paikalliset cherokee-intiaanit kertoivat suurisilmäisistä, valoa kaihtaneista olennoista, jotka jouduttiin karkottamaan yhden heimoista vaihtaessa metsästysmaita.

Mitenkähän ne intiaanit olivat onnistuneet oliot karkottamaan, kun eivät ne luotejakaan totelleet?

Olen tutustunut tähän tapaukseen aiemminkin, mummolassa maalla oli paljon kaikenmoisia ufokirjoja, ja niissä kerrottiin tästä tapauksesta, kuvan kanssa. Niitä kirjoja oli ihan pakko illalla lukea, vaikka sitten yöllä pelotti, ja auta armias, kun piti käydä ulkohuussissa, ja sattui puskassa jotakin liikahtamaan...

[ABC]

Ehkä nuotiotulin yms., jos ne tosiaan kaihtoivat valoa - mikä kyllä kuulostaa omituiselta, kun tietää miten kirkkaita ufot ovat...

Monissa ufotapauksissa on kyllä piirteitä, jotka viittaavat siihen, että oliot ovat hologrammeja, koneita tai muuten ulkonäöltään sellaisia, että muistuttavat ihmistä tarpeeksi mutta eivät liikaa. Evolutionaariselta kannalta kahdella planeetalla ei mielestäni mitenkään voisi syntyä näin paljon toisiaan muistuttavia otuksia, joilla kuitenkin olisi eri alkuperä ehkä kemiasta lähtien. Sen sijaan ylivertainen äly voisi lähestyä ihmistä varovasti luoden keinotekoisia hahmoja, jotka ovat erilaisia, mutta kuitenkin muistuttavat ihmistä, jotta ihminen ylipäätään tajuaa ne mahdollisiksi kommunikaation kohteiksi (vrt. kivenmurikat tai alkuliman näköiset ötökät).

[Rousku]

Evolutionaariselta kannalta kahdella planeetalla ei mielestäni mitenkään voisi syntyä näin paljon toisiaan muistuttavia otuksia, joilla kuitenkin olisi eri alkuperä ehkä kemiasta lähtien.

Toisaalta esiintyyhän evoluutiossa ihan maapallollakin tapauksia, joissa alkuperältään erilaiset, ei-sukua olevat oliot muistuttavat toisiaan ympäristöpaineiden takia. Ajatellaan tutuimpana esimerkkinä valaita, kyllähän ne aika kalamaisia on.

Mutta sama on silti minullakin käynyt mielessä. Miksi niillä aina on kaksi jalkaa ja kaksi kättä? Miksei voisi olla vaikka kuusi tai kahdeksan, hyönteisten tai hämähäkkien tapaan?

Niin, mistäs me tiedetään, vaikka metsien limasienet onkin oikeasti humanoideja? Me ei vaan hiffata niitä semmoisiksi.

[ABC]

Evolutionaariselta kannalta kahdella planeetalla ei mielestäni mitenkään voisi syntyä näin paljon toisiaan muistuttavia otuksia, joilla kuitenkin olisi eri alkuperä ehkä kemiasta lähtien.

Toisaalta esiintyyhän evoluutiossa ihan maapallollakin tapauksia, joissa alkuperältään erilaiset, ei-sukua olevat oliot muistuttavat toisiaan ympäristöpaineiden takia. Ajatellaan tutuimpana esimerkkinä valaita, kyllähän ne aika kalamaisia on.

Mutta sama on silti minullakin käynyt mielessä. Miksi niillä aina on kaksi jalkaa ja kaksi kättä? Miksei voisi olla vaikka kuusi tai kahdeksan, hyönteisten tai hämähäkkien tapaan?

Niin, mistäs me tiedetään, vaikka metsien limasienet onkin oikeasti humanoideja? Me ei vaan hiffata niitä semmoisiksi.

Oikeassa olet. Viime kädessä fysiikan lait asettavat rajat sille, millaiset ruumiinmuodot ja toiminnot ovat mahdollisia. Esim. norsu ei voi lentää tässä painovoimassa, ja vedessä liikkuvalla otuksella taas on edullista olla virtaviivainen ruumiinmuoto.

Älyllisellä olennolla pitää ainakin olla jonkinnäköinen prosessori eli aivot, joten tuskin limasienet ovat älykkäitä, paitsi tietysti jos ne ovat ovelasti naamioituneet... Jonkinlaiset ottimet pitäisi myös olla sellaisen lajin yksilöillä, joka kehittää teknologiaa.

[VoDKa]

Tämä on taas niitä tarinoita, jotka pikku-VoDKa kun pentuna luki, ei nukkunutkaan sitten pariin seuraavaan yöhön. Jostain syystä tuo kuva varsinkin aiheutti aikanaan melkein paniikin, eikä sitä nytkään ollut ihan täysillä ilo katsella.

Humanoidien lisäksihän näitä pirulaisia on epäilty menninkäisiksikin (!), mikä tietenkin on ihan ymmärrettävää. Jos tässä tosissaan on kyse sellaisesta, niin en yhtään ihmettelisi mistä porukat on aikanaan alkaneet kertoilemaan, että menninkäisillä on suipot korvat, ne on lyhyitä ja hassunkurisen näköisiä. En kyllä tiedä kuinka hassunkuriselta näyttäisi, jos tuommoinen kurkkaisi ikkunasta sisään, kaikkea muuta.



Löytyykö tuosta itse talosta/paikan päältä ihan oikeita valokuvia? Yritin googlailla, mutta tuli enimmäkseen vain noista öhkiäisistä kuvia.

Tästä onkin seuraavana kiva siirtyä koiran kanssa lenkille tonne pimeisiin metsiin. Välillä sitä ihmettelee itsekin, miksi tuli asuinpaikaksi tämä valittua.

[Valdovas]

On erittäin epätodennäköistä, että Suttonit, "joilla ei ollut radiota, televisiota, puhelinta, kirjoja eikä sen puoleen huonekalujakaan", olisivat tunteneet ufotarustoa ja tienneet, että samanlaisia olioita on kuvattu monesti aiemminkin.[/i]

Lupasinkin palata tähänkin "mörkötarinaan" tuolla Koimiehen eli Mothmanin ketjussa, ja pitäähän lupaukset aina lunastaa, vai mitä?!

- http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=2840

Kiinnostavaa, että muuten hyvin linkitetyssä ja pohdiskellussa postauksessa EI ollut linkitetty niitä linkkejä, joissa "mysteeri" selviää nätisti, eli kyse on mitä suurimmalla todennäköisyydellä pesäänsä ärhäkkäästi puolustaneesta amerikanhuuhkajapariskunnasta (Bubo virginianus eli "amerikaksi" Great Horned Owl) yhdistettynä sopivasti samana iltana nähtyihin tähdenlentoihin, tunne-elämältään hiukan "epävakaiksi" (mitä kaikkea tuo sitten sisällään pitääkään) kuvattuihin silminnäkijöihin Suttonin perheeseen ja naapurinmieheen Billy Ray Tayloriin, vähän ennen tapausta esitettyihin useisiin marsilais- ja avaruusmuukalaisaiheisiin elokuviin sekä kolme vuotta aiemmin suhteellisen lähellä Länsi-Virginiassa (kyllä, juuri sitä samaa Mothman-landia! ) Flatwoodsissa nähtyyn "hirviöön", josta oli ollut laajalti julkisuutta ja josta Suttonien ja Taylorinkin tiedetään keskustelleen ennen "omaa" tapaustaan.

- http://en.wikipedia.org/wiki/Great_Horned_Owl
- http://en.wikipedia.org/wiki/Flatwoods_monster
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Flatwoodsin_hirvi%C3%B6

No, tässä ovat sitten ne. Suosittelen lukemaan kokonaan, jos asia kiinnostaa, vaikka esim. tuo Renaud Leclet'en juttu aika pitkä onkin. Siinä on myös paljon linkkejä kuviin ja muihin lisämateriaaleihin sekä bonuksena mukavan tunnelmallinen teemaan sopiva taustamusakin, mikä varmaan rohkaisee lukemaan juttua erityisesti myöhään yöllä ja samalla kurkkimaan ikkunoista pimeään ja vilkuilemaan, mitä siellä mahdollisesti näkyykään...

- http://fi.wikipedia.org/wiki/Kelly-Hopkinsvillen_tapaus
- http://francine.cordier.club.fr/pages/s ... ly3eng.htm
- http://www.csicop.org/si/2006-06/i-files.html

Laiskoja varten kopsaan tähän tuon Leclet'n lopputuleman:

CONCLUSION

Misinterpretation of one or more eagle owls matches very well the description given by witnesses and goes against Yann Mège's hoax hypothesis. The facts described by Mège confirm however the influence of the then prevailing saucerian atmosphere. He lists (12, p.15) three science fiction movies and two fantasy ones that were released between July 13 and August 19, 1955. Billy was a UFO witness and was aware of the Sutton/Flatwoods case, that I shall examine below, Elmer showed an interest in newspaper clippings about extraterrestrials and Alene had read things about "men on Mars" (12). "Martian go home", by Frederic Brown, had been published in 1954 in the SF magazine Astounding and in 1955 as a book, with its well-known cover showing a little green man with pointed ears.

Everything was in place for making a great ufological case: the eagle owl, an unusual and fascinating bird, and the Sutton-Lankford family, where there was a mix of psychosocial influences favouring the extraterrestrial hypothesis.

Erityisesti kannattaa huomata, että tuo alussa lainattu arvio, että on "erittäin epätodennäköistä, että Suttonit, "joilla ei ollut radiota, televisiota, puhelinta, kirjoja eikä sen puoleen huonekalujakaan", olisivat tunteneet ufotarustoa ja tienneet, että samanlaisia olioita on kuvattu monesti aiemminkin" ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Lähdekritiikki kannattaa siis aina!

Ai niin, ja tietysti Flatwoodsin mörkökin selittyy vastaavalla tavalla. Sitä varten tuskin kannattaa enää omaa ketjua pykätä.

- http://www.csicop.org/si/2000-11/i-files.html

Ja kuten Koimiehenkin tapauksessa todettiin niin totta kai paikallinen matkailupotentiaali pitää hyödyntää!

- http://www.kellygreenmen.com/
- http://www.alienlegacy1955.com/

Eli semmoinen tappaus. Katselkaapa ikkunoistanne ulos, ketkä siellä mahdollisesti huhuilevat. Hu-huu...!!

[Anile]

Hyi saakeli.
Pitääkin lukea tämmösiä.

Olenko ainut jonka mielestä pelottavampia kuin humanoidit ovat aseiden kanssa riehuvat, ei-kirjoja-lukevat Suttonit?

[ABC]

^^ Valdovas hyvä, tarkoitukseni oli tarjota hyvä tarina. Kuten jo aiemmin toisessa ketjussa totesin, kun haluan kirjoittaa tieteellisen artikkelin, kirjoitan sellaisen. Skeptikoissa on se sama raivostuttava luonteenpiirre, joka saa jotkut pikkuskidit taikurin esityksen jälkeen menemään tonkimaan hänen esityslaatikkoaan kielloista huolimatta ja huutamaan "Hähää, paljastin sinut!".

Tapaus on joka tapauksessa sattunut ajallisesti ja paikallisesti niin kaukana, että sitä ei vedenpitävästi voi todistaa yhtään mihinkään suuntaan, mikä onkin välttämätön edellytys hyvän ufojutun syntymiselle. Huuhkajaselitys on todennäköisin, mutta voidakseen olla asiasta varma, olisi itse päästävä haastattelemaan Suttoneita ja heidän naapuriaan.

[Valdovas]

^^ Valdovas hyvä, tarkoitukseni oli tarjota hyvä tarina. Kuten jo aiemmin toisessa ketjussa totesin, kun haluan kirjoittaa tieteellisen artikkelin, kirjoitan sellaisen. Skeptikoissa on se sama raivostuttava luonteenpiirre, joka saa jotkut pikkuskidit taikurin esityksen jälkeen menemään tonkimaan hänen esityslaatikkoaan kielloista huolimatta ja huutamaan "Hähää, paljastin sinut!".

Asiassa on tosin se pienen pieni ero, että tarinoita luetaan ja taikurinesityksiä mennään katsoen hyvin tietäen, että kyse ei ole todesta. Huuhaatarinoissa lähtöväite on erilainen väittäen, että kyse on todesta. Tällöin on nähdäkseni täysin legitiimiä arvioida pitävätkö nuo väitteet paikkansa vai ei. Ei tieteen ja arkielämän ero nyt NIIN valtava ja ylittämätön ole!

Tapaus on joka tapauksessa sattunut ajallisesti ja paikallisesti niin kaukana, että sitä ei vedenpitävästi voi todistaa yhtään mihinkään suuntaan, mikä onkin välttämätön edellytys hyvän ufojutun syntymiselle. Huuhkajaselitys on todennäköisin, mutta voidakseen olla asiasta varma, olisi itse päästävä haastattelemaan Suttoneita ja heidän naapuriaan.

Siitä vaan kyselemään. Luulen, että esim. Hopkinsvillen paikallislehden Kentucky New Eran ja lapsia haastatelleen (nyttemmin tosin ilmeisesti eläköityneen) toimittajan Michele Carltonin kautta pääsisi eteenpäin. Yhteystiedot tässä:

[email protected]

Kentucky New Era

Switchboard 270-886-4444
Newsroom 887-3230
Fax 887-3222
Editorial [email protected]

Mailing Address Kentucky New
P.O. Box 729
Hopkinsville, KY 42241
Office Hours 7:30 a.m. to 5:00 pm Monday—Friday

Lycka till!

[SVC]

Asiassa on tosin se pienen pieni ero, että tarinoita luetaan ja taikurinesityksiä mennään katsoen hyvin tietäen, että kyse ei ole todesta.

Nimenomaan. Kauhutarinat ovat mukavia, mutta palstan kriittisyyden tuntien on tärkeää tietää aidot yksityiskohdat.