Oho, ketjuhan on paisunut valtavasti sitten viimelukeman (2018). No, päätinpä nyt luoda tunnukset jättääkseni myös oman ajatuskelani tähän jatkoksi.. Tämänkin voi varmasti moni ampua alas, eihän kaiken selittävää teoriaa ole löydetty, etenkään kun tapahtumien pienet yksityiskohdat tuntuvat vaihtelevan lähteistä riippuen. Mainittakoot, että olen uskonut vuoron perään niin valtion salailuun kun ulkopuolisiin asemiehiinkin. Oma veikkaus menee kuitenkin lopulta katabaattiselle tuulelle, mikä on synnyttänyt kohtalokkaan tapahtumasarjan. Ajatukseni tapahtuneesta menee kutakuinkin näin;
Mitä teltasta poistumiseen tulee, niin pidän näitä molempia teorioita mahdollisina:
1) Tuuli alkanut repimään telttakangasta riekaleiksi (kuten täällä jo mainittu, tukiompeleiden mukaisesti niin, että näyttää sisäänpäin revenneeltä). Äkillinen jäätävä puhuri puskenut sisään telttaan ja aiheuttanut sekasorron pimeässä, mitä sitten paettu alamäkeen. Huomautan vielä, että en ruotsalaistutkimuksen lailla itse usko kenenkään heitelleen lunta teltan päälle, vaan lumen tulleen siihen tuulen pyyhkäisemänä. (Seuraavaan en kovin vakavasti usko, mutta setripuun alle kuolleiden palovammoja esim kasvoissa voisi selittää sekin — jos on uskominen siihen teoriaan, että retkeilijät kuolivat 31.1. ja päiväkirjan mukaan kamina oli hetkeksi sytytetty — että teltassa tuuli oliskin kipannut ihmisen ja kaminan toistensa niskaan. Tämä ei kuitenkaan mielestäni ole kovin oleellista, tai ainakaan ratkaiseva yksityiskohta mihinkään suuntaan.)
2) Jäinen puhuri iskenyt valtaisalla voimalla teltasta yli kesken iltapuuhien, pistäen esim lamput nurin, mikä aiheuttanut paniikin pimeässä. En ole samaa mieltä siitä, että teltan suuaukko olisi tuolloin loogisin poistumistie ottaen huomioon teltan pitkulaisen muodon ja sen, jos teltta tosiaankin oli pitkittäissuunnassa alamäkeä kohti. Kuvien perusteella teltan oviaukon läheisyydessä oli nimenomaan paljon tavaraa ja läjä kenkiä ym, joten valtaosa 9 ihmisestä olisi sijoittunut peremmälle telttaan. Eivät he välttämättä tajunneet heti mikä iski. Jos viillot tosiaan ovat olleet alamäkeä kohti ja puhuri puolestaan vyörynyt ylhäältä, tuntuu ihan järkeenkäypältä, että sopivasti kangasta lähellä ollut (esim keskivaiheille telttaa sijoittunut) henkilö olisi tarrannut kädenulottuvilla olevaan puukkoon, ja sekasorron iskiessä alkanut repiä teltan pitkään sivuun reikiä poistumisreitiksi. Silloin pakoreitti viettäisi alaspäin, toisin kuin oviaukolle pyrkiessä, jolloin uhka (lumisortuma ja tuuli) tulisi sivusta. Oven pakoreitti olisi kapeampi ja kalteva, ihmiset ja tavarat olisivat enemmän toistensa tiellä, sillä poistuttaisi enemmän "jonossa" kun "rivissä", ja teltan suuaukko pitäisi vielä räveltää pimeässä auki. Ehkä lähin on sitä yrittänytkin, jos pitää paikkansa, että oli alhaalta auki. Ehkäpä se takin omistaja on ollut pyrkimässä oviaukosta pihalle ja heittänyt takin etupeltoon, mutta hyökännytkin sivulta sitten ulos. Tilanne ollut varmasti sekava ja nopea. Sanottkoon vielä, että tuulinen ja kehno sää voi olla "vaaratekijä" jo itsessään, mutta jäinen katabalttinen tuuli olisi next level, mikä voisi hyvin säikäyttää teltassa olleet. Asemiehiin en enää usko poistumisen syyksi, sillä jos retkeilijät olisi pakotettu teltan ovesta ulos ja uhkaaja olisi käynyt sisältä repimässä teltan, niin millä logiikalla hän olisi sulkenut teltan oviaukon siinä välissä, se kun oli käsittääkseni ainakin pääosin kiinni löydettäessä? On myös sanottu, ettei oven edessä olisi ollut jalanjälkiä siinä määrin, kuin telttojen sivustalla.
Uskon ihmisten tehneen vaistonvaraisia hätäratkaisuja sen sijaan, että tilannetta oltaisiin ehditty paikan päällä käymään läpi sen enenmpää yksin, kuin yhdessäkään. Joku mainitsi kenkien olleen vaikeasti jalkaan nyöritettävät, sekä teltassa olleen todella lämmin vähien vaatteiden perusteella. Jos toiset on pelästyen lähteneet vyöryvää katabaattista tuulta pakoon alas rinnettä, on myös huonommin varustautuneet saattaneet paniikissa ja adrenaliinin voimin seurata heidän jalanjäljissä myötätuuleen. Vaikka matkanvarrella oma varustetilanne olisikin iskenyt päin näköä, niin puiden suojan lähestyessä olisi varmaan valtava kynnys kääntyä ympäri 8 muun luota ja palata teltalle kesken pakomatkan. Etenkin, kun näkyvyys on ehkä metreissä pimeän ja lumisen myllerryksen keskellä, eikä tarkkaa havaintoa ole enää etäisyyksistä telttaan tai puurajaan.
Kuvistakin näkee miten paljon lunta oli, joten ihmisten vaeltaessa kinosten läpi pimeässä on eteneminen ollut varmasti haasteellista (ja hidasta, aka kävelytahtia) niissä varusteissa ja lähtökohdissa. Jalkaisin edetessä kävelyvauhti ei mielestäni osoita paikalla olleen ulkopuolisia, kuten täällä jossain välissä paljon spekuloitiin. Vaikuttaa jälkien perusteella siltä, että jo ulkona ollut kaksikko tavoitti toiset alamäessä. (Ohimennen sanoen, en näe siinä mitään ihmeellistä, että kaksi ryhmästä on yhä ollut teltan alkupuolella toimittamassa jotakin asiaa). Mitä ilmeisimmin ryhmä siis jatkoi yhteistuumin rinnettä alas hakeakseen suojaa puiden katveesta. Setripuun alle päästessä nuotio varmasti sytytettiin ensihätään kaikkien läsnäollessa, yhteisvoimin.
Aiemmissa päiväkirjamerkinnöissähän tuli ilmi retkeilijöiden turhautuminen toisiinsa, kun heidän piti valita kuka parsii telttakankaaseen ilmestyneet reiät. Tuolloin mainittiin osan olevan tuohtuneita, kun toiset eivät osallistuneet tarpeeksi. Mielestäni tämä osoittaa, ettei aivan kaikkea sentään taltioitu kameralle tai jokaista tapahtumaa avattu päiväkirjan merkinnöissä — mikä tulee ilmi siis siinä, ettei syitä telttaan tulleisiin useisiin reikiin olla edes mainittu. Myöskin ihmisten keskinäiset suhteet ja hyvä yhteishenki (ottaen huomioon heidän olleen 24/7 toistensa seurassa) voi olla siloiteltu olettamus todellisuuteen verrattuna.
Retkikunta oli takuulla järkyttynyt tapahtumien kulusta. En sulkisi heidän välistään konfliktia pois, vaikka patikointi vienyt varmasti veronsa. Tilanne on kevyesti sanottuna huono, mutta toisaalta henkilöt kuitenkin "kovassa kunnossa" ja terveitä nuoria, eli mahdollisuudet ja jäljellä olevat voimat olleet verrattain hyvät... Voisiko siis kuitenkin olla, että vaatekappaleista on tullut riitaa? Eloonjäämisvietti on ihmisellä valtava. Mitä jos epätoivoinen tilanne ja toisten syyttely, sekä epäoikeudenmukaisuuden tunne vaatekerran jakautumisesta sai aikaan nyrkkikränää jo nuotiopaikalla? Jos joku tosiaan repi teltan käyttökelvottomaksi, olisiko siitä saattanut syntyä kärhämää? Varmasti ainakin voinut syntyä kahtiajakoa siitä, miten tilanteessa tulisi edetä; palatakko teltalle vai etsiä suojaisa potero yöksi? (Entä ketkä saisi mitäkin varusteita mukaansa yritykseen?)
Oli miten oli, vaikuttaa siltä, että nuotion ääreltä porukka hajaantui. Epäilen, että jopa ennen kenenkään kuolemaa. Osa lähti syvemmälle metsään etsimään suojaa, uskoen sen olevan paras tapa selvitä hengissä. Loput saattoivat jäädä nuotiolle (ehkä tappelun päätteeksi), jos osa ei ollut kykeneväisiä/halukkaita jatkamaan matkaa tuulensuojaisalta nuotiopaikalta. Jäljelle jäänyt porukka oli varmasti tietoisia, että heillä oli liian vähän varusteita matkassa kaikkien tarpeisiin. Pitivät siis telttalle paluuta parhaana toivonaan. Epäilen joukon johtajan alunperin olleen puussa ryskimässä oksia alas nuotiopaikkaa varten, ja saaneen kallonmurtuman sieltä pudotessaan. Sitä, tapahtuiko tämä ennen vai jälkeen nyrkkitappelun, en tiedä. Uskon nuotion kuitenkin olleen jo pystyssä. Luulen hänen lähteneen matkaan teltalle ihan velvollisuuden tunteesta, putoamisestaan huolimatta. Ehkä jopa saaneen jonkun vaatekappaleen mukaansa (koska takaisin selviytyessään kaikkien mahdollisuudet paranisivat). Oletettu tyttöystävä ei ehkä olisi mielellään päästänyt häntä yksin matkaan putoamisen johdosta, joten jos ei lähtenyt mukaan, niin sitten ainakin meni myöhemmin hänen peräänsä. Ponnistelut puun ja tappelun merkeissä, sekä pään vamma, selittäisi sitä miksi Dyatlov hyytyikin lähtökuoppiinsa. (Aiemmin mainittujen merkintöjen perusteella vedän johtopäätöksen, että toiset todella saattoivat ponnistella eri tahtiin kun toiset). Setripuuhun kiipeäminen selittynee mielestäni silläkin, että nuotiopaikalle jääneet ehkä kiipesi jatkamaan Dytlovin työtä, mikä edistänyt käsien paleltumista. Ehkä koitettu myös nousta etsimään havaintoja muusta ryhmästä, siis näistä syvemmälle metsään lähteneistä, tai miksei hyvällä lykyllä teltalle menijöistäkin. En usko tulen ääreltä poistumisen olleen realistinen vaihtoehto noille kahdelle, ei ilman muiden apua. Mutta jos itse tajuaisin, ettei nuotio yksin riitä pitämään enää kauaa hengissä, niin varmasti koitaisin vielä saada sitä oksastoa suojaksi. Aika loppunut kuitenkin kesken ja leirin rakentaminen jäänyt viimeiseksi yritykseksi, kun toiset eivät palanneet. Uskon palovammojen tulleen nimenomaan siitä, että koitettu lämmittää kuolioon meneviä raajoja. Joku täällä mainitsikin aiemmin lämmön menevän ihan harakoille noissa olosuhteissa. Koittaneet siis olla liian lähellä nuotiota, etteivät paleltuisi hengiltä. Kipu ja paleltumat saattaneet hyvinkin mm. aiheuttaa täälläkin mainittua rystysten/sormien puremista. Henkilöitä myös siirrettiin jälkikäteen, joten osa vammoista saattanut syntyä, jos kuolivat alunperin liian lähelle tulta tai hiillosta.
Pidän mahdollisena sitäkin, että porukan jakaantuminen tapahtui ehkä jopa ihan yhteisymmärryksessä (mikä tosin tarkoittaisi, että tappelun sijaan osa vammoista olisi syntynyt vuoren rinteeltä kompuroidessa tms), joskin pidän tätä paljon epätodennäköisempänä. Joka tapauksessa rotkon väkeä palasi lopulta nuotiopaikalle, kun suojan myötä myös selviytymismahdollisuudet alkoivat olla jo hyvissä kantimissa. Ehkä oli tarkoitus hakea muut laavun suojaan, tai ainakin tarkastaa heidän tilanteensa, mutta myöhästyttyään päätyivät vain keräämään heiltä varusteita ja setripuun oksia. Ja muuten kannattaa googlata tämä kyseinen puulaji jos ei sitä ole jo tehnyt. Männyn sukulaisuudesta huolimatta vaikuttaa siltä, että siihen kiipeäminen onnistuu ilman taikavoimia, sillä jämäkkä oksasto ulottuu monesti hyvinkin matalalle. Itselle tuli kuusen ja männyn risteytys mieleen.
Teltalle pyrkineet hyytyivät siis hankeen. Epäilen heidän lähteneen sinne eri aikoihin. Dyatlov ensin, sitten seuraavat kahden hengen ryhmässä — ainakin sikäli jos väittämä pitää paikkansa, että teltalle pyrkineistä retkeilijöistä Dyatlov oli käännetty ympäri kuolemansa jälkeen. Uskon seuraavien kahden, nuotion äärestä viimeiseksi matkaan lähteneiden, olleen se kääntäjä. Kääntämisen yhteydessä otettu myös tarvittavia vaatekappaleita.
Nähdäkseni loput neljä myöhemmin löydettyä saivat surmansa tapaturmassa, mahdollisesti tippuen kohtalokkaasti, tai/ja jääden jonkun vyörymän alle kiviin ruhjoutuen. Ehkäpä joku jäinen kieleke murtunut ja irronnut tarpeeksi korkealta rusauttaen kuopassa seisoskelleiden rinnan alueen tohjoksi, ja myöhemmin tippuneet lumet pahentaneet vahinkoja? Vaikea sanoa, kun lumet sulaneet ja sadelleet moneen otteeseen ryhmän päälle ennen löytymistä. Paha sanoa 2kk myöhemmin otetuista kuvista surkealla kameralla, että olisiko tällainen romahtanut tuulensuoja voinut siinä aiemmin olla. Ajattelen joka tapauksessa kaikkien kuolleen varmasti jo saman yön aikana, tai viimeistään aamun koitteessa. Tästä kielii kamera kaulassa, jolla ei ilmeisesti koskaan enää otettu kuvia päivän valjettua, eikä lehtiöön ehditty jättää mitään viestiä. Varmasti myös suunnittelivat, että kunhan pakkasyöstä selviävät ja päivä valkenee, niin sitten palaavat teltalle hakemaan varusteita ja muonaa.
Mielestäni vammat ovat hyvin erikoisia, ja ikävä kyllä tiedot niistä ovat osittain vajaavaisia. Kuten tästäkin langasta tulee ilmi, listatut vammat (tai muut löydöt, kuten vaatteista mitatut säteilypitoisuudet jne) vaihtelevat lähteestä riippuen. Pääasiassa koen niiden olevan silti selitettävissä tapaturmina, luonnon ja eläinten aiheuttamina, sekä itse retkeilijöiden tekosina tai toiminnan seurauksina. Olosuhteet olivat armottomat, jolloin parit virhearviot laukaisivat kohtalokkaan tapahtumaketjun.
Johan tuli tekstiä