Basilika kirjoitti: ↑Ke Heinä 29, 2020 8:19 pm
Loistavaa, sullahan oli valmis loppukertomus niin kuin dekkareissa ikään!
Mun täytyy kanssa hioa tuollainen, mutta ensin haastan sun tarinan muutamasta kohtaa:
Seetrin karsiminen ei olisi fiksua, vaikka kukapa väittää että asemiehet fiksuja olisikaan. Jos olet alarinteessä ja aiot tarkkailla jotain ylärinteessä salaa, etsi mieluummin pöhekköisin mahdollinen katajapusikko ja tiiraile sieltä. Valkoisen hangen keskellä rinteessä hohtava teltta näkyy kyllä hyvin 400 metrin päähän vaikka tiirailisi avaimenreiästä, mutta jos kekkuloit viiden metrin korkeudella karsitussa puussa, SINÄ näyt teltalle.
Jos neljä pyssykkää on mukana ja porukasta alkaa osa karkailemaan ja osa köpeksimään vastaan, miksi kertaakaan ei losauteta edes varoitusmielessä keneltäkään varvasta irti, tai sitten ihan rehellisesti pakenevaa selkään?
- Hohoo, et uskalla ampua, uhoat vaan senkin valtiovallan kätyri! Onko sulla edes paukkuja siellä?
- No enpä uskallakaan, ja varmistinkin päällä, mutta jos et opi olemaan niin käyn sytyttämässä karahkan ja grillaan sun jalkas!
Missä ovat neljän asemiehen saappaanjäljet, teltanpaikka, pissapaikka, tupakantumpit? Missä he yöpyivät, miten he eivät paleltuneet? Mitä he suojelivat vakoilijoilta? Ja mitä hittoa he duunasivat keskellä ei mitään muutaman hiihtelijän kimpussa?
Jos joku hitaanpuoleisempi yksilö sidotaan nilkoistaan puuhun, hän ei älyä avata solmuja käsillään, mutta varmempaa olisi aina sitoa kädetkin. Oliko ranteissa ruhjeita?
Miksi muut, asejormilta karattuaan, yön suojassa vietettyään eivät ota teltan alta suksia ja takkeja ja hiihdä hitoille sieltä? Tai edes anna yhdelle kovakuntoisimmalle niin paljon vaatteistaan kun voivat ja huuda RUN FORREST RUN jotta hän hakee apua?
Ja tärkeimpänä: jos asejormat haluaisivat opiskelijoita kuulustella, miksi tehdä se yöllä? Heillä on aseet. Myrsky nousemassa, ei ne tuolta rinteeltä mihkään lähde. Mukavasti omaan telttaan kääriytymään tulille, samovaari kamiinalle ja tsaikkaa nauttimaan. Aamulla makkaraleivän jälkeen teltalle tönimään saappaalla porukkaa hereille. Näkee paremmin potkiskellakin, ja osuu helpommin selkään jos joku ottaa juoksut. Miksi riskeerata oma henki törmäilemällä pimeässä myrskyssä? Ja valomerkkiä alarinteellä näyttääkseen voisi vaikka maata hangessa ja sohottaa lampulla taivaalle, kyllä sen ylärinteeltä näkee, paitsi jos on kova lumipyry, mutta silloin ei näe puustakaan merkkiä. Mutta voisi huutaa että Sergei tännepäin, ei se ole kun reilu 400 metriä. Sitä paitsi eikö seetriltä löytynyt retkeläisten lamppu? Miten asemiehet voisivat näyttää merkkiä teltaltatulijoille lampulla joka on teltalta?
No niin, ja sitten kilpaileva tehtävänratkaisu, jossa käytämme ratkaisevana vihjeenä viinapulloa (Dyatlovpass-sivuston mukaan sellaisia teltasta löytyi, ja ei kai kukaan ylläty jos venäläisnuorilla vähän vodkaa on lämmikkeeksi).
Ratkaisuna on telttakalsarikännit. Pitkä hiihtopäivä takana, kamat märkinä, kylmää ruokaa, kylmää, märkää, pimeää, ahdasta, ei edes nuotiota tai kuumaa juotavaa. Mutta hei! Kevennetäänpäs tunnelmaa ja reppuja juomalla pari pulloa pois! Ihan mukavasti lähtee ilta etenemään, mutta voi, opiskelijavaroilla ostettu pimeä pirtupullo onkin rähinäviinaa. Kännissä ollaan kun käet. Ensin perisuomalaisessa kuurankukkaitkukännissä, mutta vielä löytyy repun pohjalta pullo, ja niinpä TÄNTTÄRÄTÄÄ JÄTKÄT, MEIKÄ ON AFFENA! Aamulla herätään kalpeina hiljaa, hei tapeltiinko me eilen, mulla on musta silmä, mutta hetkinen. Ei ole kymmentä neekeripoikaa, ei ole yhdeksää retkeilijää, on viillelty teltta, kaamea krapula, auki lepattava teltanaukko ja OIKEESTI HELVETTI MISSÄ NE MUUT ON?
Kaksi paremmin pukeutunutta lähtee perään, käy aamupissillä, yrjöllä, ottaa vielä huikan ja lähtee etsimään.
And then there were none.