Ryhmäpäiväkirjan lopussa kirjoittajan kommentti:
1. helmikuuta - Ryhmä lähtee matkansa viimeisenä päivänä. Ne alkavat melko myöhään ja kävelevät vain 2,5 mailia. He asettavat teltan kello 17.00 Kholat Syakhlin rinteelle vain 10 mailin päässä Otortenin vuorelta. He syövät viimeisen illallisensa klo 6–19. Myöhemmät tutkimukset osoittivat, että yksi tai kaksi jäsentä jätti teltan helpottaakseen itseään. Koska Semen Zolotaryov ja Nicolai Thibeaux-Brignolle olivat paremmin pukeutuneita, ehdotettiin, että nämä kaksi miestä lähtivät teltasta ennen kuin jotain tapahtui.
No olipa viimeinen vaellus kumpana päivänä tahansa se ei ole niin oleellista. Ihmetyttää miksi kokeneet vaeltajat pystyttävät teltan puuttomaan tunturiin, vaikka loppumatka puurajaan olisi pelkkää alamäkeä ja taskulamppuja ym mukana, niin teltan olisi voinut pystyttää pimeässä. Polttopuuta ja tuulensuojaa olisi ollut nuin lähellä.
Toisaalta uskon ryhmän olleen epävarma sijainnistaan, koska puuttomassa kova tuuli pyörittää lunta ja näkyvyys voi olla vaan metrejä. Alue oli myös ja on edelleen häiriöherkkää magneettiselle kompassille. Toisaalta rinne alkoi jo laskea, niin tiesivät puurajan olevan lähellä ja jyrkänteen pelossa olisivat voineet laskeutua jalkaisin reput ja sukset olalla, sillä lumi ei pitäisi olla upottavaa puuttomassa, vaan syvä lumi pakkautuu laaksoihin ja metsään tuulen vaikutuksesta.
Kuitenkin teltta pysytettiin tuohon ja kuvista voi päätellä teltan päällä olevan lumen koostumuksesta sen olevan kovaa telimäistä ei tuiskun tuomaa irtolunta, irtolumi oli jo poistettu kuvaa otettaessa.
Siksi päättelen ryhmän kaivaneen teltan maahan asti ja rakentaneet vankan lumimuurin länsi-lounais sivulle tuulensuojaksi.
Mitä sitten tapahtui voin vaan arvella muurin sortuneen teltan päälle ja ryhmä paniikissa viillellyt itsensä ulos.
Semyon Zolotaryov otti tässävaiheessa homman haltuun, koska oli porukan kokenein, veteraani ja luulenpa olleen työnsä puolesta vahtimassa ryhmän tehtävää, josta myöhemmin... Jokatapauksessa Semyon tiesi laaksesta löytyvän paksun lumen ja lumiluolan olevan ainut pelastus (miksi eivät kaivaneet telttaa ja varusteita ?)...
Jokatapauksessa tähänmennessä löytyy luonnollisia selityksiä, tai ainakin melkeen. Mikä herättää ihmetystä on puro-laaksosta löytyneet neljä vaeltajaa outoine murtumineen, ruumiista, vaatteista ja sisäelimistä löytyneet säteilyarvot ?
Spekulointia: Aleksander Kolevaton työskenteli Moskovassa salaisessa ydintutkimuslaitoksessa, oliko tämän retken tarkoitus testata armeijan käyttöön tarkoitettua lämmönlähdettä, joka perustui uraanin käyttöön, siis jonkinlaista minimaalista reaktoria ?
Tätä selittäis teltan pystytys puuttomaan.. Homma meni kuitenkin pieleen lumimuurin sorruttua ja ryhmä luotti saavansa lumiluolassa tarvittavan lämmön suuren ja mahtavan neuvostoliiton tiedemmiesten keksinnöllä ja lähtivät (osa porukasta) vähin vaattein laaksoon. Paremmin pukeutuneet tekivät tulet seetrille ja lähtivät kaivamaan luolaa.
Jotain meni pieleen ja laite räjähti aiheuttaen vammat ja luola sortui vieden neljä vaeltajaa lumen syvyyksiin puron pohjalle. Näiden neljän joukko on mielenkiintoinen, Aleksander K työskenteli salaisissa ydinlaitoksessa, Semyon vanhiin ja taustansa sekava, sotaveteraani ja huhuiltu olleen KGPn palkoilla. Myös muiden taustoista löytyy...
Kahdelta puuttuivat silmät ja yhdeltä kieli, olivatko niin lähellä räjähdystä. Yhdellä taas oli silmät ja kieli tallella, oliko kauempana luolan suulla räjähdyksen sattuessa? Kuitenkin murtumia oli neljännelläkin, mutta ei säteilyn syömää kudosta.
Uskonpa aikalaisten terävimmän valtiojohdon, tai ainakin osin KGPn olevan tasan tarkkaan tietoinen miten kaikki meni.