Kummitusjuttuja

Parapsykologia, PSI, rajatieto, kummitukset, yliaistilliset tapahtumat jne. huuhaatieto tähän osioon.

Valvoja: Moderaattorit

EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3342
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Kummitusjuttuja

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

Jos vaikka kummitusjutut laittais tän otsikon alle.
--------------------------------------------------------------------------------

Öljytankkeri Waterton matkasi Californiasta Panamaan. 1.12.1929 tapahtui alakannella onnettomuus jossa myrkyllisiin kaasuihin kuolivat merimiehet James Courtney ja Michael Meehan. Molemmat kaverit olivat erittäin pidettyjä huuliveikkoja miehistön keskuudessa joten aika ankea oli tunnelma seuraavana päivänä merihautajaisissa. 3.12. päällystön ja miehistön silmien suureksi ihmetykseksi näytti avomerellä uivan kaksi henkilöä. Laiva laski nopeuttansa ja lähestyi näitä uimareita kunnes yhtäkkiä katosivat "sumuun". Kotvan kuluttua molemmat uimarit ilmestyivät toisaalle, noin 15 metrin päähän laivasta ja jokainen miehistöstä vannoi nähneensä kuolleet, Courtneyn sekä Meehanin!

Kolme päivää seurasivat nämä haamu-uimarit laivaa. Miehistö oli kummissaan muttei pelokas, he pikemminkin tunsivat olevansa turvassa nyt kun hyvät "kaverit" katsovat että pysyvät oikealla tiellä. Yhtenä päivänä uimarikaksikko kroolasi vauhdilla laivan edelle ja pyrki näyttämään suuntaa lähestyvältä tuulenpuuskalta pakoon.

Laiva saapui perille New Orleansiin ilman haamuja. Kapteeni kertoi laivan omistajille tapahtuneesta. Paluumatkaa varten Panamaan, omistajat lahjoittivat kapteenille kameran ja filmiä. He pyysivät kapteenia ikuistamaan näyn valokuvaan jos kummituksia vielä näkyy. Laivan saavuttua avomerelle tuttu parivaljakko putkahti taas viereen lillumaan. Kapteeni pääsi suht läheltä napsimaan kahdeksan valokuvaa. Muutaman tunnin päästä uimaripari katosi eikä ilmaantunut enää koskaan. Palattuaan tältä reissulta New Orleansiin kapteeni Tracy meni kiireen vilkkaa kehittämään kuvansa. Omistajat olivat yhtä lailla innostuneita. Pettymys oli suuri kun negatiivi toisensa jälkeen oli vioittunut mystisesti. Kuitenkin kahdeksas kuva osoittautui onnistuneeksi. Kaikki uhrien omaiset ja ystävät vannoivat yhteen ääneen kuvissa olevan Jamesin ja Michaelin.

Tässä tuo kuva:
Kuva

EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3342
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Belmezin kummituskasvot

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

Haamukasvoja keittiön lattiassa

Vanha nainen ja hänen pieni lapsenlapsensa istuivat kotinsa keittiössä maalaiskylässä, kun lapsi huudahti äkkiä innoissaan. Lapsen luottavaiset silmät olivat havainneet uuden hauskan leikin. Mutta tämä "leikki" kauhistutti vanhaa naista. Siitä kehittyi arvoitus, johon tiedemiehet kokeistaan ja tutkimuksistaan huolimatta eivät ole toistaiseksi pystyneet löytämään mitään luonnollista selitystä. Ilmiö tapahtui Belmez'in kylässä lähellä Cordoban kaupunkia Etelä-Espanjassa helteisenä elokuun aamuna vuonna 1971.

Lapsi oli huomannut ihmiskasvot, jotka olivat itsestään kuvautuneet vaaleanpunaiseen laattalattiaan - kasvot, joissa oli huolestuneet, äärettömän surulliset piirteet. Mitkään tunnetut väriaineet eivät olleet hahmottaneet kuvaa. Kun perhe koetti pestä ja hangata kasvoja pois, he kauhistuivat nähdessään, miten silmät vain avautuivat yhä laajemmiksi ja ilmeen tulevan yhä surullisemmaksi.

Säikähtänyt ja ymmälle joutunut talonomistaja purki lattian ja korvasi nuo pelottavat lattialaatat betonilla. Mutta kolme viikkoa myöhemmin ilmaantuivat lattiaan toiset kasvot, joiden piirteet olivat entistä selvemmät. Asia oli nyt saanut käänteen, joka oli yksinkertaisen kylänväen käsityskyvyn ulkopuolella, ja paikalliset viranomaiset saivat ryhtyä tutkimaan asiaa. He määräsivät, että osa lattiasta, johon kasvot olivat ilmestyneet, oli otettava irti. Tutkimukset aloitettiin. Työmiehet löysivät lattian alta keskiaikaisen hautausmaan jäännöksiä. Sillä välin ilmestyivät kolmannet kasvot, sitten neljännet ja vihdoin kokonainen ryhmä. Keittiö suljettiin ja sinetöitiin. Neljät kasvot lisää, joukossa yhdet naisen, ilmestyivät yhtä salaperäisesti toiseen osaan taloa. Mutta ne olivat viimeiset: ilmiö häipyi yhtä selittämättömästi kuin se oli alkanutkin.

Koko ajan nämä kuvat olivat houkutelleet taloon kaikenlaisia asiantuntijoita. Epäilevimmätkään heistä eivät voineet todistaa, että kuvat olisivat olleet ihmisen tekemiä. Yhä enemmän ymmälleen he joutuivat kuulemistaan äänistä, kun erittäin herkkiä mikrofoneja sijoitettiin taloon. Mikrofoneista kuului ääniä, joita pelkällä korvalla ei voinut erottaa: outojen kielten puhetta ja tuskaisia huokailuja, jotka myötäilivät lattian kasvojen silmistä kuvastuvaa ahdistusta. Kukaan ei toistaiseksi ole kyennyt todella tyydyttävästi selittämään Belmez'in kasvojen arvoitusta.

Pari vuotta sitten talon omistanut rouva kuolla kupsahti. Talo siirtyi pojalleen joka laskuttaa kävijöiltä rahaa. Yllättäen alkoi esiintyä niin sanottuja uusia kasvoja lattiassa. Tällä kertaa aivan erilaisia, aivan ihmisen maalaaman näköisiä...

Joka tapauksessa tarina tähän saakka on ollut mysteeri.
Kuva

Lydia07
Neuvoja-Jack
Viestit: 510
Liittynyt: Ma Huhti 02, 2007 10:31 am
Paikkakunta: Tre

Viesti Kirjoittaja Lydia07 »

Kummitusjuttujua Suomesta

http://www.paranet.fi/paradocs/tutkimuk ... la1993.pdf

Heikki Tikkala: Olevaisen yöpuoli
Kun etsii toisen parasta, löytää omansa.
- Platon -

EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3342
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

Mielenkiintoinen linkki, kiitos siitä. Luen tuon heti seuraavana vapaapäivänä. Hainpa tuosta juuri kirjahyllystäni vertailun vuoksi kirjan:

Esko Mustonen/Poltergeist-tuntematon voima
WSOY 1986

Sarjassamme mielenkiintoisia aiheita ja helppolukuisia kirjoja. Ehkä tässä tapauksessa liiankin helppolukuista, vähän olisin kaivannut jotain "uutta" asiassa. Mielenkiintoinen kirjalöytö kuitenkin divarista. Mitä aarteita lähteekään pikkurahalla kun jaksaa tonkia.

Lydia07
Neuvoja-Jack
Viestit: 510
Liittynyt: Ma Huhti 02, 2007 10:31 am
Paikkakunta: Tre

Viesti Kirjoittaja Lydia07 »

Kun otit tämän radioääni Esko Mustosen puheeksi, niin lukematta ei sovi jättää Esko Mustosen Aavistuksia sodassa.

Kirja kertoo suomalaisten rintamamiesten kokemuksia viime tipassa pelastautumisesta äänien avulla, siis intuitio tai joku "enkelin ääni" on käskenyt siirtyä pois paikasta ja kun sotilas on totellut, paikkaan on iskeytynytkin saman tien karanaatti. Kannattaa lukea ja on tämä kirja myöskin helppolukuinen.
:idea:
Kun etsii toisen parasta, löytää omansa.
- Platon -

EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3342
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

Helppolukuinen kirja on hyvä jos sattuu olemaan krapula. Myös loistavaa viihdettä rannalle mennessä tai matkalukemiseksi. Sitten on näitä raskassoutuisempia Colin Wilson-teoksia. Niitä tosin voi/saa lukea monta kertaa eikä haittaa.

Tuon Mustosen "Aavistuksia Sodassa" haluaisin kyllä hankkia. Laitankin sen listalle ja heti, kiitos vinkistä. Näihin "huuhaa"-puolen teoksiin olen tuntenut vuosien varrella suurta kiinnostusta. Suhtaudun asioihin tyyliin "Entä jos sittenkin....?". Eli en myönnä enkä kiellä, jonkinsortin agnostikko siis.

Mikäköhän Esko Mustosen motiivi on ollut tutkia näitä? Löytyykö tarkempaa tietoa? Oskar Reposen henk. koht. motivoituminen alkoi pian menetettyään poikansa auto-onnettomuudessa Torremolinoksessa Espanjassa.

Oskar Reposesta tulen lähiaikoina kirjoittamaan pienen esitelmän.

EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3342
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Esko Mustosesta

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

http://www.ultra-lehti.com/vanhatlehdet ... tonen.html

Tällaista löytyi tarinaa Eskosta, vastannee omaan kysymykseeni :D

Tapani Koivula
Armas Tammelin
Viestit: 71
Liittynyt: La Huhti 14, 2007 5:40 pm
Paikkakunta: Inkoo
Viesti:

Kummitukset

Viesti Kirjoittaja Tapani Koivula »

Hei.
Kummitukset on yksi mielenkiintoinen rajatiedon aihepiiri, jonka länsimainen tiede on miltei haudannut kaikkitietävyydessään.
:shock: :cry:
Kuten muutkin rajatiedon todelliset ilmiöt, kummitukset (poltergeist) eivät katoa vähättelemällä, vaan kaiken aikaa ihmiset ympäri maapalloa kokevat niitä ikiaikaisten periaatteiden ja sääntöjen mukaan.

Olen tätäkin ilmiöryhmää muun rajatiedon mukana tutkinut 40 vuoden ajan. Tunsin henkilökohtaisesti tässä keskustelussa mainitut Esko Mustosen ja Oskar Reposen. Molemmat aivan asiantuntevia kirjailijoita, tosin Reponen enimmäkseen keskittyi rajatietoa sivuaviin kuvitteellisiin romaaneihin. Kun kysyttiin, miksi tunnettu radioääni (radion jokasunnuntaisesta toivekonsertista) kiinnostui rajatiedosta, yksinkertainen vastaus on, että Esko itse oli kokenut runsaasti rajatiedon kokemuksia. Hän mm. kohtasi vuosien ajan salaperäistä naishahmoa, joka ilmestyi ja katosi yhtäkkiä... (kokemuksesta kerrottu Aikki Perttola-Flinkin kirjassa, ilm. 1970-luvun alussa).

Keskustelussa esiintuodut kummitustapaukset olivat hyviä esimerkkejä, nuo Espanjassa konkreettiseen materiaaliin muotoutuneet kasvot ovat tietysti harvinaisempi muoto, mutta silti mahdollinen.

Kummitusten todellinen tausta on siinä (musta aukko viralliselle tieteelle), että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Kummitukset ovat tämän ilmiön surullisempi versio sikäli, että kummitukset ovat äkkikuoleman kokeneita sieluja, jotka ovat jääneet kiinni tapahtumapaikkaan. :cry:

Useimmiten kummituksia edelleen koetaan vanhoissa rakennuksissa (itse arkkitehtina olen törmännyt jatkuvasti rakennuksissa asuvien ja työskentelevien henkilökohtaisiin kummitushavaintoihin). Suomen ehkä tunnetuin kummitusrakennus on Kirkkonummen Hvitträsk, 100 vuotta vanha suomalaisarkkitehtien luomus. Menkääpä testaamaan herkkyyttänne!

Ehkä toiseksi yleisin kummitusilmiö koetaan tieliikenteessä. Moni on hätkähtänyt, kun on nähnyt ihmisen jäävän autonsa alle. Kun auto on pysäytetty ja menty tarkistamaan tilanne, mitään ei olekaan näkynyt. Kyseessä ovat sielut, jotka ovat kuoltuaan auto-onnettomuudessa jääneet kiinni tapahtumapaikkaan, tajuamatta omaa tilaansa.

Suomessakin on auttajia, jotka saavat yhteyden kummituksiin ja voivat erilaisilla rituaaleilla päästää kummittelevat sielut vapauteen, kohoamaan eteenpäin kuolemanjälkeisessä elämässä. Usein jo toimii sekin, että kummituksen näkijä voimakkaasti keskittyy hahmoon ja pyytää sitä jatkamaan kehitystään muille tasoille.

Kuten muissakin rajatiedon ilmiöissä, kummituksissa on paljon vähemmän pelättävää kuin mitä elokuvat ja tv-sarjat antavat ymmärtää. Yleensä kummitus synnyttää outoja ääniä, heittelee esineitä tai liikkuu huoneessa kaavamaisesti, uhkaamatta varsinaisesti ketään.
Pelottavinta kummituksissa (kuten ufoissa ym. paranormaaleissa ilmiöissä) on tuntemattoman pelko...

Tapani Koivula
Inkoo UFO Center
Route 51

EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3342
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Re: Kummitukset

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

Tapani Koivula kirjoitti:Olen tätäkin ilmiöryhmää muun rajatiedon mukana tutkinut 40 vuoden ajan. Tunsin henkilökohtaisesti tässä keskustelussa mainitut Esko Mustosen ja Oskar Reposen. Molemmat aivan asiantuntevia kirjailijoita, tosin Reponen enimmäkseen keskittyi rajatietoa sivuaviin kuvitteellisiin romaaneihin. Kun kysyttiin, miksi tunnettu radioääni (radion jokasunnuntaisesta toivekonsertista) kiinnostui rajatiedosta, yksinkertainen vastaus on, että Esko itse oli kokenut runsaasti rajatiedon kokemuksia. Hän mm. kohtasi vuosien ajan salaperäistä naishahmoa, joka ilmestyi ja katosi yhtäkkiä... (kokemuksesta kerrottu Aikki Perttola-Flinkin kirjassa, ilm. 1970-luvun alussa).
Kummitusten todellinen tausta on siinä (musta aukko viralliselle tieteelle), että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Kummitukset ovat tämän ilmiön surullisempi versio sikäli, että kummitukset ovat äkkikuoleman kokeneita sieluja, jotka ovat jääneet kiinni tapahtumapaikkaan. :cry:
..............
Suomessakin on auttajia, jotka saavat yhteyden kummituksiin ja voivat erilaisilla rituaaleilla päästää kummittelevat sielut vapauteen, kohoamaan eteenpäin kuolemanjälkeisessä elämässä. Usein jo toimii sekin, että kummituksen näkijä voimakkaasti keskittyy hahmoon ja pyytää sitä jatkamaan kehitystään muille tasoille.

Kuten muissakin rajatiedon ilmiöissä, kummituksissa on paljon vähemmän pelättävää kuin mitä elokuvat ja tv-sarjat antavat ymmärtää. ...............
Mielestäni sekä Esko Mustonen & Oskar Reponen ansaisisivat oman topicin. Jompikumpi meistä ne avatkoon lähipuolin ok?

On suoranainen vääryys ettei kuunnelmaa "Hautasi on Odessassa (O.Reponen)" saa mistään rahallakaan. Kuulemma tekijänoikeudellista kiistaa piisaa.

Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla tapaamisistasi ao. hemmojen kanssa, minkälaisia olivat jne.

Kummituksista sen verran, että peruskysymyshän on = miksi helvatussa viitsisivät nähdä vaivaa? Ja jos kerran tuonpuoleista elämää on ja kaiken yllä on joku korkeampi voima niin miksi jättäisi näitä rauhattomia sieluja huseeraamaan tuolla lailla?

Mitä taas ilmiöiden pelkäämiseen tulee, erittäin harvoin on näiden kerrottu aiheuttaneen mitään vahinkoa kenellekään. Poikkeuksia toki on. Tulen lähiaikoina kirjoittamaan eräästä kuuluisasta englantilaisesta kummitustalosta.

Tapani Koivula
Armas Tammelin
Viestit: 71
Liittynyt: La Huhti 14, 2007 5:40 pm
Paikkakunta: Inkoo
Viesti:

Kummitusjutut

Viesti Kirjoittaja Tapani Koivula »

Hei.
On paljon sellaista, minkä perimmäistä tarkoitusta on vaikea ymmärtää. Paranormaaleissa ilmiöissä toistuvat tietyt lainalaisuudet, kuten että monet äkkikuoleman kokeneet - erityisesti itsemurhan tehneet - jäävät kiinni tapahtumapaikkaan, ja saattavat leijua paikassa vuosikymmenien ajan.

Uskon Luojan olemassaoloon, mutta häntä meidän ei tule syyttää kaikista julmuuksista. Elämälle on luotu tietyt perusedellytykset - erilaiset eri puolilla maailmankaikkeutta -, joiden puitteissa meidän on opittava elämään. Keskeisiä piirteitä ovat hyvän ja pahan, elämän ja kuoleman välinen taistelu. Vapaa tahto on myös tosiasia, kunhan vain useampi uskaltaisi sitä käyttää, eikä vain yritä selvitä virran mukana...

Tunsin sekä Oskar Reposen että Esko Mustosen vuosikymmenien ajan. Mustonen oli vaimonsa kanssa varsin syvällinen totuuden etsijä. Nuorempana hänellä oli ongelmia alkoholin kanssa, mutta hienolla tavalla selvisi siitä. Ensimmäisen kerran tapasin hänet hänen kesämökillään 1970-luvun alussa. Mustosilla oli mökki Helsingistä pohjoiseen pienen järven rannalla. Järven toisella puolella asusti toinen hengen mies, oopperalaulaja ja joogaopettaja Tuure Ara, jonka myös tapasin. Huumorintajuinen mies, joka oli erityisen kiinnostunut joogan ohella idän mestarista Yoganandasta (Aran "Raamattu" oli "Joogin elämäkerta", joka vasta nyt on suomennettu) ja myös ufoista. - Kun kävin heidän mökillään, Ara ja vaimonsa kertoivat, kuinka heidän pieni tyttärensä, joka oli kuollut pari vuotta aikaisemmin, kulki edelleen heidän ympärillään kesämökillä...

Oskar Reposen tärkein rajatiedon kokemus oli hänen poikansa Topin kuolema auto-onnettomuudessa etelässä. Surun hetkellä Suomen paras meedio Svea Richnau kertoi, että Topi syntyy uudelleen ja kertoi, että Oskar menisi uusiin naimisiin nuoren naisen kanssa. Tämä toteutuikin, ja sai uuden vaimon ja pojan, Tonyn.

Seurasin läheltä (asuimme molemmat Länsi-Pasilassa), kuinka Oskar valmensi Tonysta huippujuoksijaa (myös auto-onnettomuudessa kuollut poika oli lupaava kilpajuoksija). Ennen Oskarin kuolemaa poika oli jo miltei huipulla - voitti nuorten Suomi-Ruotsi -yleisurheilumaaottelussa pronssia 3000 metrin esteissä.

Ilmeisesti harjoittelurääkki oli ollut hieman liian kovaa, sillä välittömästi Oskarin kuoleman jälkeen Tony lopetti juoksuharrastuksen...

Tapani Koivula

EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3342
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

Jos kummittelemisen perussyy olisi tuossa, on viittaus Luojan antamaan vapaaseen tahtoon kyseenalainen. Eihän onneton sielu tms. edes tajua mistään mitään, vrt. ei varmasti olisi vapaalla tahdollaan valinnut jäädä tiettyyn paikkaan kummittelemaan.

Colin Wilson taisi teorisoida jonkinnäköisestä "haamukuvasta" (jos ilmaisu sallitaan). Tämän mukaan tietyt makaaberit tapahtumat jättäisivät aikaan jonkinnäköisiä jälkiä ts. haamukuvia (vertasi videonauhaan joka painautunut tarpeeksi kauan kelassaan). Eräänlainen jälki joka jäi kun "rapatessa roiskui". Näinkin hölmöltä kuulostava väite on kuitenkin loogisempi verrattaessa haahuileviin mistään mitään tietämättömiin henkiin jotka vahtikoiran tarkkuudella tekisivät yölenkkejään satoja vuosia.

Täytynee hankkia lisää noita Mustosen kirjoja. Vain yksi löytyy tällä hetkellä. Reposelta olen lukenut kyllä varmaan kaikki kirjansa. Täytyypä tässä tarkistaa oliko tuo Svea Richnaun ennustus "Isä minä elän"-kirjan ensimmäisessä osassa vai vasta jälkimmäisessä. Ennustus kun on jälkeenpäin huomattavasti helpompaa... :?

Tony varmaan lopetti juoksemisen sen vuoksi, että isän poismeno oli suuri järkytys. Olivat käsittääkseni erittäin läheisiä. Onko tietoa mitä pojalle nykyään kuuluu? Taisi jossain harrastuselokuvapiireissä pyöriä ainakin jonkin aikaa. Entä mites voi äitinsä? Muistaakseni kerrottiin äidillänsä olevan myös kykyjä. Oskari käsittääkseni kuoli Kanarian Saarilla joskus 2000-luvun vaihteessa.

Svea Richnausta voisit myös kertoa jos jaksat :)

Tapani Koivula
Armas Tammelin
Viestit: 71
Liittynyt: La Huhti 14, 2007 5:40 pm
Paikkakunta: Inkoo
Viesti:

Kummitusjutut

Viesti Kirjoittaja Tapani Koivula »

Hei.

Surullista, mutta kiinnijääneiden sielujen periaate näyttää olevan totuus kummituksista. Myös Colin Wilson on tullut pitkien tutkimusten jälkeen siihen tulokseen, että kummitustapauksissa kuolleiden sielut käyttävät paikalla olevien energioita pystyäkseen ilmentämään itseään.

Myös tuo selitysmalli on todellisuutta, jossa tapahtumien väitetään jättävän jälkiä tapahtumapaikkaan, ja herkkä ihminen voi kokea tapahtumat uudelleen. Välittäjinä voivat toimia kaikenlaiset vanhat esineet. Esimerkiksi Mika Waltarilla oli kädessään vanhoja egyptiläisiä kolikoita, kun hän kirjoitti Sinuhe Egyptiläistä. Ilmiötä kutsutaan parapsykologiassa psykometriaksi.

Tällainen selitys oli myös Reima Kampmanilla, kun hän vuonna 1966 ilmestyi alokkaaksi komppaniaani Sodankylän Jääkäripataljoonassa. Tuolloin Kampman oli lääket.kand., joka hypnoosin ohella oli hyvin kiinnostunut parapsykologiasta. Järisyttäviä olivat hänen armeijassa tekemänsä hypnoosikokeet, joissa hän siirsi raavaita miehiä entisiin elämiin. Armeijan jälkeen Kampman teki hypnoosissa ilmenevistä sivupersoonista väitöskirjansa, ja sulki sen jälkeen suunsa parapsykologiasta (vaikka oli omiakin kokemuksia). Sitä se virallinen tiede teettää...

Onneksi kummituksillakin on tuo vapautumisen mahdollisuus. Se esiintyy myös muissa kuolemanjälkeisen elämän kuvauksissa. "Helvetti", josta kirkko puhuu, on alin taso: siellä henkilö jatkaa vanhaa elämäntapaansa, ryyppää ja rellestää. Tilaisuuden tullen käväisee välillä tällä puolella ja valtaa tilapäisesti herkkiä ihmisiä, joilla ei ole henkisen tien kulkijan asennetta suojanaan (tässä saattaa piillä selitys selittämättömiin murhatapauksiin).

Kehitys on kuitenkin myös tuon välitilan keskeinen piirre. Myös tuolla alimmalla tasolla sielu lähtee heti kehitystielle, kun hänessä syntyy halu päästä eteenpäin...

On myös muita kehitystasoja, joilla ylemmällä olevat voivat käydä tapaamassa alemmilla tasoilla olevia sieluja, mutta ei päinvastoin. Työtoverini on ollut automaattikirjoituksella yhteydessä kahteen kuolleeseen veljeensä, isäänsä ja äitiinsä.

Veli kertoi, että he opiskelevat rajan tuolla puolen asioita, joihin heillä ei ollut aikaa elämänsä aikana. Isä oli käynyt heitä tapaamassa, mutta oli kertonut, että he eivät toistaiseksi voi tulla hänen luokseen...

Kesällä tapasin Englannin Glastonburyssä ehkä maan parhaan meedion Peter Solomonin. Emme tienneet hänestä mitään, kun harhailimme Glastonburyssä. Yhtäkkiä huomasimme, että edessä olevan ravintolan yläkerrassa oli 5 minuutin kuluttua alkamassa Solomonin meedioistunto...
Tällaisia merkittäviä sattumia tapahtuu herkälle ihmiselle jatkuvasti.

Svea Richnau on tehnyt erinomaista työtä, mutta alkaa olla sen verran vanha, ettei enää juurikaan jaksa osallistua meedioistuntoihin. Istunnoissa hänet valtaa kuollut henki Magdaleena, eikä Svea herättyään muista mitään välittämistään viesteistä. Paras selonteko Svea Richnaun elämästä on Oskar Reposen kirjassa "Isä minä elän" (Tammi 1977).

Onneksi Svealla on seuraajia. Mielestäni heistä paras on Marja Pennanen, joka toimii kokopäivätoimisena meediona Lahdessa. Häneltä voi tilata henkilökohtaisen ajan, voin suositella. Palkkiokin on kohtuuhintainen. Numero löytyy numerotiedustelusta.

Tapani Koivula
Inkoo UFO Center
Route 51

EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3342
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

Mika Waltari käytti psykometriaa avukseen :shock: Onko hän itse myöntänyt kolikoiden käytön juuri tähän tarkoitukseen?

Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksiasi näistä meedioista. Oletko käyttänyt palveluksiaan? Kuinka hyvin ovat toteutuneet?

Uskotko absoluuttisen pahan olemassaoloon?

Hypnoosista avaan uuden topicin.

Tapani Koivula
Armas Tammelin
Viestit: 71
Liittynyt: La Huhti 14, 2007 5:40 pm
Paikkakunta: Inkoo
Viesti:

Kummitusjutut

Viesti Kirjoittaja Tapani Koivula »

Hei.
Sinuhen mystisistä kirjoitusvaiheista on kertonut sekä Mika Waltari että hänen ystävänsä. Waltarin ystävä, näyttelijä Tauno Palo oli kertonut, että kun hän oli vieraillut Waltarin kesämökillä, Waltari oli kertonut, kuinka Sinuhen kirjoitusprosessi alkoi: "Kahdeksan egyptiläistä (henkiolentoina) saapui tänne kesämökilleni, ja antoi minulle Sinuhe egyptiläísen kirjoitustehtäväksi."

Mika Waltarin kuvitetussa elämäkerrassa on valokuva egyptiläisistä kolikoista, joita Waltari oli pitänyt kädessään kirjoitusprosessin aikana.

Suosittelen Marja Pennasen luona käymistä. Numerotiedustelusta löytyy hänen numeronsa Lahdessa. Ottaa palkkion, mutta kohtuuhintaan. Henkilökohtaisessa istunnossa voi kysellä, mitä mieleen tulee. Saman tien, kun istut Marjan eteen, hänen kauttaan alkaa ilmestyä kuolleita ystäviäsi ja sukulaisiasi, joilla on sinulle viestejä. Hyvin lämminhenkinen kokemus, ei mitään pelottavaa. Hyvien meedioiden tunnusmerkki on, että he eivät kerro esim. omasta kuolemastasi, vaan ainoastaan asioita, jotka ovat sinun henkiselle kehityksellesi hyödyllisiä.

Meedioissa on monenlaisia. Entinen työtoverini kertoi, kuinka hän nuoruudessaan oli mennyt kavereidensa kanssa tapaamaan paikkakunnalle (Paraisille) tullutta meediota. Ensin sisään oli mennyt poika, joka kalpeana tuli pois ja kertoi, että meedio oli ilmoittanut hänen kuolevan 26-vuotiaana. Ystäväni oli mennyt seuraavaksi. Siellä oli ollut tummatukkainen, vanha nainen. Hän oli tuijottanut hetken ystävääni Railia ja sanonut: "Sinä kuolet auto-onnettomuudessa... ei, sinä sittenkin selviät siitä."

Raili kertoi, että tuo poika oli todella kuollut 26-vuotiaana. Raili joutui aikuisena auto-onnettomuuteen. Hän irtautui välittömästi ruumiistaan, ja katseli yläilmoista onnettomuuspaikkaa. Sitten hän palasi loukkaantuneeseen kehoonsa, ja samanaikaisesti myös kivut palasivat.

Suomen Spiritualistinen Seura on yhdistys, joka on keskittynyt meediotoimintaan. Järjestävät myös alan koulutusta, kokoustilat Helsingin Kruununhaassa. Spiritualistisesta Seurasta irtaantui aikoinaan Henkisen Kehityksen Liitto, joka on järjestänyt aika ajoin Marja Pennasen yleisöistuntoja. Yleisöistunnot ovat myös mielenkiintoisia, mutta niissä viestejä tulee vain osalle kuulijoista. Nykyisin Henkisen kehityksen järjestöjä on useita ympäri Suomea.

Itse olin Marja Pennasen koulutustilaisuudessa viime syksynä. Oli hämmästyttävää huomata, kuinka koetilanteessa kellä tahansa paikallaolijoista alkoi meediokanava toimia, ja syntyi yhteyksiä muiden paikallaolijoiden kuolleisiin omaisiin ja ystäviin. Tosin Marja Pennanen seisoi koko ajan vieressä, ja kaikesta päätellen hänen energiakenttänsä voimisti amatöörien saamia yhteyksiä.

Meedioyhteydet eivät ole pelkästään uskonasia. Rajan takaa tulevat tiedot ovat niin yksityiskohtaisia, ettei niitä ole mahdollista kertoa pelkän arvailun varassa. Heikommilla meedioilla viestit ovat liian ympäripyöreitä. On hyvä muistaa, että kaikki paranormaalit ilmiöt ovat niin herkkiä asioita, että parhaimmillakin näkijöillä on välillä huonompia päiviä. Silloin on suuri kiusaus ottaa mielikuvitus apuun...

Hypnoosi on mielenkiintoisimpia asioita mitä tiedän. Itselleni nämä rajatiedon mysteeriot avautuivat nimenomaan hypnoosin kautta.

Rajatiedon vasta-alkajien on hyvä tietää, että Suomessa ilmestyy tällä hetkellä kolme rajatiedon julkaisua: Ultra, Minä Olen ja Henkimaailma. Niitä kaikkia saa esim. Helsingin rautatieaseman R-kioskista tai Stockmannin lehtiosastolta.

Erinomaisia tiedonsaantipaikkoja ovat Helsingissä Rajatiedon keskus (Uudenmaankatu 33) ja Minä Olen -keskus Katajanokalla, ratikka 4:n päätepysäkin luona. Molemmat järjestävät alan messuja, Hengen ja Tiedon Messut syksyisin Suomalaisella Yhteiskoululla Haagassa, ja Minä Olen -messut alkutalvesta Espoon Dipolissa.

Kesäisin rajatiedon piirit siirtyvät luonnon keskelle eri puolille Suomea. Merkittävimpiä kesätapahtumia ovat Ultra-päivät Kuortaneen urheiluopistolla heinäkuussa, ja ufoalan päätapahtuma Lautsian ufoseminaari Lautsian lomakodissa Hauholla syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Alan lehdistä löytyy tapahtumakalenterit, joissa kerrotaan alan tilaisuuksista eri puolilla maata.

Tapani Koivula
Inkoo UFO Center
Route 51

Lydia07
Neuvoja-Jack
Viestit: 510
Liittynyt: Ma Huhti 02, 2007 10:31 am
Paikkakunta: Tre

Viesti Kirjoittaja Lydia07 »

"Elämässä ja kuolemassa ei menesty kukaan, joka ei osaa kirjoittaa..."

Oletteko lukeneet myös Waltarin Neljä päivänlaskua? Se on Sinuhen kirjoittamisesta kertova työstämispäiväkirja, jossa Waltari kertoo kuinka Sinuhe istui nurkassa ja vaati häntä jatkamaan kirjoitustyötä. Jossakin vaiheessa koirakin taisi murista näille muinaisille olennoille.

On käsittämätöntä, että Waltari kirjoitti koko 1000-sivuisen käsikirjoituksen kolmessa kuukaudessa anoppinsa kesämökin ullakolla.
Kustannussihteeri poisti kirjasta vain noin 300 sivua ja teksti oli valmista. Valtava vauhti, en pystyisi edes kopioimaan toisen tekstiä noin nopeasti. Tosin Waltari saattoi käyttää hyväkseen aiemmin kirjoittamiaan näytelmiä, jotka sijoittuivat muinaiseen Egyptiin.

Waltari kirjoitti näytelmänsä Pariisin Louvremuseon muinaisen egyptinosaston pohjalta, sillä Egyptissä hän ei koskaan ollut käynyt.

Ken on lukenut Sinuhen, ei saa sitä koskaan mielestään.
Kun etsii toisen parasta, löytää omansa.
- Platon -

Vastaa Viestiin