Onko teillä kokemuksia unissakävelystä/-puhumisesta tai muista häiriöistä, itsellä tai lähipiirissä?Unissakävely (somnambulismi) tarkoittaa kävelemistä tai muiden valvetilaan kuuluvien toimien tekemistä tietämättään unitilassa. Unissakävely kuuluu NREM-unen aikaisiin poikkeaviin tapahtumiin eli parasomnioihin. Muita parasomnioita ovat esimerkiksi hampaiden narskuttelu, yökastelu sekä levottomat jalat. Unissakävelijä on silmät auki, mutta ei tietoinen toimistaan.
Unissakävelijöitä on 1–15 prosenttia väestöstä, ja yleensä kävely alkaa 4–8 vuoden iässä. Unissakävely on yleistä nuoressa lapsuusiässä ja se saattaa usein liittyä painajaisiin. Lapsista jopa neljännes saattaa kävellä unissaan, mutta kävely vähenee iän myötä, niin että aikuisista enintään pari prosenttia harrastaa yöllistä kävelyä. Lasten unissakävelyn taustalla ei yleensä ole psyykkisiä häiriöitä, mutta aikuisilla siihen voi liittyä psyykkisiä ongelmia, mutta myös täysin terveillä aikuisilla voi väsyneenä esiintyä unissakävelyä. Unissakävely ei siis ole sairaus, eikä se ole merkki mielenterveysongelmista mutta aikuisen kannattaa kuitenkin kääntyä lääkärin puoleen, jotta mahdolliset elimelliset sairaudet voidaan sulkea pois. Unissakävely voi joskus johtua korkeasta kuumeesta. Aikuiset unissakävelijät ovat yleensä kävelleet unissaan myös lapsena. Unissakävely on jossakin määrin perinnöllistä.
Unissakävelijä ei yleensä muista unissakävelyään jälkeenpäin. Jos ensikertalainen unissakävelijä herää kesken kävelynsä, hän voi ihmetellä, kun löytää itsensä sängyn sijaan jostain väärästä paikasta, miten sinne päätyi. Päinvastoin kuin yleensä uskotaan, unissakävelijän saa herättää. Hän voi säikähtää tai hämmentyä, mutta se ei sinänsä ole haitallista. Jos unissakävelyä esiintyy usein, voidaan turvautua rauhoittavaan lääkkeeseen.
Jos asunnossa on joku, joka kävelee unissaan, terävät esineet kannattaa piilottaa. Joskus unissakävelijä voi lähteä ulos asunnostaan.
...
Unihäiriöt
Valvoja: Moderaattorit
Unihäiriöt
http://fi.wikipedia.org/wiki/Unissak%C3%A4vely
Viimeksi muokannut Rattus, Ti Loka 07, 2008 11:09 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
unihalvauksesta oon kärsiny muutaman kerran. ikäviä kokemuksia. tuolla aiheesta lisää -> http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... unihalvaus
heräsin siis yöllä enkä kyennyt liikkumaan tai avaamaan silmiä. tuntui että jokin/joku liikkuu huoneessa, seisoo siinä sängyn vieressä. sit tuntu niinku se ois laskunu kätensä mun rinnan päälle ja yritin huutaa mut mitää ääntä ei kuulunu. kun sain silmät auki ni mitää erikoista ei näkyny.
muutama yö tän jälkeen heräsin taas ja kävin vuoteen reunalle istumaan. tsekkasin ikkunasta ulos ja näin hahmon siinä tuijottamassa. hetken ihmettelin ku asun kuitenkin 4. kerroksessa.. sit tajusin et se hahmo ei olekaan ikkunan ulkopuolella, vaan heijastuu lasiin sisältä huoneesta. käänsin päätä ja oviaukossa seisoi semmonen aikuisen kokoinen tumma hahmo, kasvoja en erottanu ku seisoi valoa vasten. aloin vaan huutaa et "vittu ulos täältä!" ja kävin tunkeilijan kimppuun. sain sen häädettyä ulos ja jatkoin hetken päästä unia. jossakin unen ja valveen rajamailla oon todennäkösesti ollu koska kukas mun asuntoon ois sisälle päässy? pelottava juttu kuitenkin.
heräsin siis yöllä enkä kyennyt liikkumaan tai avaamaan silmiä. tuntui että jokin/joku liikkuu huoneessa, seisoo siinä sängyn vieressä. sit tuntu niinku se ois laskunu kätensä mun rinnan päälle ja yritin huutaa mut mitää ääntä ei kuulunu. kun sain silmät auki ni mitää erikoista ei näkyny.
muutama yö tän jälkeen heräsin taas ja kävin vuoteen reunalle istumaan. tsekkasin ikkunasta ulos ja näin hahmon siinä tuijottamassa. hetken ihmettelin ku asun kuitenkin 4. kerroksessa.. sit tajusin et se hahmo ei olekaan ikkunan ulkopuolella, vaan heijastuu lasiin sisältä huoneesta. käänsin päätä ja oviaukossa seisoi semmonen aikuisen kokoinen tumma hahmo, kasvoja en erottanu ku seisoi valoa vasten. aloin vaan huutaa et "vittu ulos täältä!" ja kävin tunkeilijan kimppuun. sain sen häädettyä ulos ja jatkoin hetken päästä unia. jossakin unen ja valveen rajamailla oon todennäkösesti ollu koska kukas mun asuntoon ois sisälle päässy? pelottava juttu kuitenkin.
"Jos jokaisen päivän kadoksissa olleen teinin perään laitettaisiin etsintäpartio, niin sillä saataisiin kyllä koko Suomi harrastamaan ulkoiluliikuntaa ympäri vuorokautisesti". -Sergei
Aika hassua, juuri tässä samalla katselen rikosdokumenttia, jossa vaimonsa kuoliaaksi puukottanut mies olisi kävellyt unissaan tekonsa tehdessään. Voin jossain välissä kirjoittaa tarkemman selostuksen, jos kiinnostaa ja kertoa myös sen, oliko unissakävely-teoria totta vai ei 
Itsellä näitä "outouksia" on se, että puhun välillä unissani. Yleensä puheesta ei kuulemma saa mitään selvää, vain mutinaa. Toisinaan taas saa ihan lauseita selvää ja ainakin kerran olen puhunut jotain, noussut istumaan ja ojentanut käteni kuin kätelläkseni ja sitten ruvennut taas makuulle ja jatkanut unia
Itsellä näitä "outouksia" on se, että puhun välillä unissani. Yleensä puheesta ei kuulemma saa mitään selvää, vain mutinaa. Toisinaan taas saa ihan lauseita selvää ja ainakin kerran olen puhunut jotain, noussut istumaan ja ojentanut käteni kuin kätelläkseni ja sitten ruvennut taas makuulle ja jatkanut unia
^laita ihmeessä selostus ja loppuratkaisu!
pari kertaa oon heränny omaan puheeseeni, niin etten muista mitä unta oon nähny mut lause vaan jatkuu suusta. se oli hämmentävä juttu.
pikkusisko on kans tehny ton istumaan-nousu-ja-kättely-liikkeen. olin just sillon huoneessa valot päällä jotain kaivamassa kun se pyysi et "anna käsi". kättelin siskoa takasin ja se laskeutu nätisti selälleen ja jatkoi unia. ei mitään muistanu herätessään.
pari kertaa oon heränny omaan puheeseeni, niin etten muista mitä unta oon nähny mut lause vaan jatkuu suusta. se oli hämmentävä juttu.
pikkusisko on kans tehny ton istumaan-nousu-ja-kättely-liikkeen. olin just sillon huoneessa valot päällä jotain kaivamassa kun se pyysi et "anna käsi". kättelin siskoa takasin ja se laskeutu nätisti selälleen ja jatkoi unia. ei mitään muistanu herätessään.
"Jos jokaisen päivän kadoksissa olleen teinin perään laitettaisiin etsintäpartio, niin sillä saataisiin kyllä koko Suomi harrastamaan ulkoiluliikuntaa ympäri vuorokautisesti". -Sergei
-
albaanisissi
- Frank Drebin
- Viestit: 382
- Liittynyt: Ma Syys 10, 2007 8:59 pm
mä nukun aika usein silmät auki ja puhelen unissaan, pieniä keskustelun pätkiäki oon unissani puhellu exän kas, aivan järjettömiä vastaillu ku se on jotain kyselly ja sillon ollu kivaa. joskus olin noussu keskellä yötä istuun sänkyyn ja herättäny eksän ja kysyny et onks salmiakkia, ei ollu kuulemma ni aivan helvetillinen raivari huutanu ja meltonnu ja sit vaan sammunu uudestaan. kerran oon keskellä yötä unissani hypänny yhtäkkiä eksän päälle hajareisin ja lyöny nyrkillä kohti päätä niin lujaa ku jaksoin mut onneks osuin tyynyyn, mamma alko tietty huutaan aivan helvetisti ni heräsin siihen ku olin sen päällä 
helvetin karseita tollaset, vittu jos oisin alkanu kuristaan sitä tai jotai. ikinä en oo silti kävelly unissani vaikka kaikkee muuta oonki tehny.
helvetin karseita tollaset, vittu jos oisin alkanu kuristaan sitä tai jotai. ikinä en oo silti kävelly unissani vaikka kaikkee muuta oonki tehny.This one time, i shot a guy to his adams aple just to see how long it takes to him to die. I was with other guy and we had 15 dollar bet on it, i lost. It tooked a few minutes, he drowned in hes own blood actually.
-richard kuklinski-
-richard kuklinski-
Itseasiassa tämä ketju on minusta hirveän hyvä - moni kärsii erinäisistä uniongelmista mutta ei erinäisistä syistä koskaan selvitä, mistä ongelmat johtuvat. Tai ei ylipäätään edes tajua, että kyse on juuri uniongelmista eikä mistään yliluonnollisuuksista.
Kerron omista kokemuksistani:
Lapsena sain toistuvasti unihalvauksia. Ne olivat hyvin pelottavia, kuten yleensä, vaikka niihin ei edes liittynyt kokemusta "toisesta osapuolesta" - unihalvaus aiheuttaa usein tunteen siitä, että samassa tilassa on joku. Minulle riitti se, että mieli oli täysin hereillä mutten kyennyt avaamaan silmiäni tai suutani enkä liikkumaan. En kertonut kokemuksistani koskaan kellekään ja itseasiassa minulle selvisi vasta parisen vuotta sitten, että kyse oli juuri unihalvauksista.
Suvussamme on runsaasti unissakävelijöitä (käsittääkseni taipumus sen kaltaiseen levottomaan nukkumiseen on todistetusti periytyvää?) ja mitä villeimpiä kertomuksia albaanisissin esimerkin kaltaisista tapauksista, joissa puolison kanssa käydään kummallisia keskusteluja keskellä yötä. Unissakävelin todella paljon lapsena, kävelyretkistäni on jopa valokuvatodisteita, varhaisimmat siltä ajalta kun olin n. 3-vuotias. Kävely loppui teini-iän kynnyksellä, kuten yleensä. Kävelyyni liittyi aina se, että kävin viereisissä huoneissa hommailemassa jotakin, joka sitten yleensä vielä kaiken lisäksi jäi mysteeriksi. En siis sotkenut koskaan tavaroita päättömästi ympäriinsä, vaan pikemminkin siirtelin tavaroita. Äitini oli kerran seurannut toimitusta vierestä ja kuulemma puuhailuni näytti hyvin johdonmukaiselta. Siirtelin pieniä tavaroita paikasta toiseen ja palasin omaan huoneeseeni nukkumaan.
Paras ystäväni, joka yöpyy meillä usein (ja jonka vieressä nukun usein) puhuu unissaan. Hänen puheestaan ei saa koskaan selkoa, mutta äänensävy on aina erittäin kiukkuinen. Hän tiuskii, tuhahtelee ja ynisee raivoissaan. Eikä tietysti muista mitään jälkeenpäin. Hänen unen laatunsa on myös poikkeuksellisen hyvä - hän on usein lyhyidenkin nokosten jälkeen todella pirteä.
Puolisoni ei varsinaisesti puhu unissaan, mutta samaan sarjaan tämän mielestäni voisi laskea: hän nimittäin herää todella hitaasti. Silmien aukaisemisen, sängystä ylös nousemisen ja osittaisen pukemisenkin jälkeen menee aina yleensä n. 10 minuuttia ennen kuin hän on täysin toimintavalmis ja kykenee alkeelliseenkaan keskusteluun. Mielenkiintoisia tilanteita tästä on syntynyt lähinnä silloin, kun herään/heräämme keskellä yötä. Jos esimerkiksi herään painajaiseen jotenkin niin järkyttyneenä tai pirteänä että koen tarpeelliseksi herättää puolisonikin, hän saattaa vaikuttaa täysin pirteältä ja järkevältä, juttelee ja rauhottelee ja on oma itsensä - keskustelee kanssani mahdollisesti pitkäänkin minua vaivaamaan jääneestä painajaisesta. Aamulla hän ei muista keskustelusta mitään, ei koskaan. Hankalaa tämä on silloin, jos olemme yöllä puhuneet jostain muustakin kuin yölliseen heräämiseen liittyvistä asioista. Esimerkiksi: "Ainiin, muistathan herättää ennen kun lähdet töihin", "Joo, tottakai, mihin aikaan" jne. Ja sitten herään itsekseni puolilta päivin silmittömän raivoissani siitä, ettei ukonretale pitänyt lupaustaan. Illalla asiaa tiedustellessani hän on aidon hämmästynyt, eikä tosiaan tiedä lainkaan että mitään keskustelua on koskaan edes käyty.
Kerron omista kokemuksistani:
Lapsena sain toistuvasti unihalvauksia. Ne olivat hyvin pelottavia, kuten yleensä, vaikka niihin ei edes liittynyt kokemusta "toisesta osapuolesta" - unihalvaus aiheuttaa usein tunteen siitä, että samassa tilassa on joku. Minulle riitti se, että mieli oli täysin hereillä mutten kyennyt avaamaan silmiäni tai suutani enkä liikkumaan. En kertonut kokemuksistani koskaan kellekään ja itseasiassa minulle selvisi vasta parisen vuotta sitten, että kyse oli juuri unihalvauksista.
Suvussamme on runsaasti unissakävelijöitä (käsittääkseni taipumus sen kaltaiseen levottomaan nukkumiseen on todistetusti periytyvää?) ja mitä villeimpiä kertomuksia albaanisissin esimerkin kaltaisista tapauksista, joissa puolison kanssa käydään kummallisia keskusteluja keskellä yötä. Unissakävelin todella paljon lapsena, kävelyretkistäni on jopa valokuvatodisteita, varhaisimmat siltä ajalta kun olin n. 3-vuotias. Kävely loppui teini-iän kynnyksellä, kuten yleensä. Kävelyyni liittyi aina se, että kävin viereisissä huoneissa hommailemassa jotakin, joka sitten yleensä vielä kaiken lisäksi jäi mysteeriksi. En siis sotkenut koskaan tavaroita päättömästi ympäriinsä, vaan pikemminkin siirtelin tavaroita. Äitini oli kerran seurannut toimitusta vierestä ja kuulemma puuhailuni näytti hyvin johdonmukaiselta. Siirtelin pieniä tavaroita paikasta toiseen ja palasin omaan huoneeseeni nukkumaan.
Paras ystäväni, joka yöpyy meillä usein (ja jonka vieressä nukun usein) puhuu unissaan. Hänen puheestaan ei saa koskaan selkoa, mutta äänensävy on aina erittäin kiukkuinen. Hän tiuskii, tuhahtelee ja ynisee raivoissaan. Eikä tietysti muista mitään jälkeenpäin. Hänen unen laatunsa on myös poikkeuksellisen hyvä - hän on usein lyhyidenkin nokosten jälkeen todella pirteä.
Puolisoni ei varsinaisesti puhu unissaan, mutta samaan sarjaan tämän mielestäni voisi laskea: hän nimittäin herää todella hitaasti. Silmien aukaisemisen, sängystä ylös nousemisen ja osittaisen pukemisenkin jälkeen menee aina yleensä n. 10 minuuttia ennen kuin hän on täysin toimintavalmis ja kykenee alkeelliseenkaan keskusteluun. Mielenkiintoisia tilanteita tästä on syntynyt lähinnä silloin, kun herään/heräämme keskellä yötä. Jos esimerkiksi herään painajaiseen jotenkin niin järkyttyneenä tai pirteänä että koen tarpeelliseksi herättää puolisonikin, hän saattaa vaikuttaa täysin pirteältä ja järkevältä, juttelee ja rauhottelee ja on oma itsensä - keskustelee kanssani mahdollisesti pitkäänkin minua vaivaamaan jääneestä painajaisesta. Aamulla hän ei muista keskustelusta mitään, ei koskaan. Hankalaa tämä on silloin, jos olemme yöllä puhuneet jostain muustakin kuin yölliseen heräämiseen liittyvistä asioista. Esimerkiksi: "Ainiin, muistathan herättää ennen kun lähdet töihin", "Joo, tottakai, mihin aikaan" jne. Ja sitten herään itsekseni puolilta päivin silmittömän raivoissani siitä, ettei ukonretale pitänyt lupaustaan. Illalla asiaa tiedustellessani hän on aidon hämmästynyt, eikä tosiaan tiedä lainkaan että mitään keskustelua on koskaan edes käyty.
Siskollani oli tapana luetella numeroita unissaan Pitkää monotonista litaniaa. Kerran aioin ottaa ne ylös ja pistää loton vetämään, mutta satunnaisia selvempiä osioita lukuunottamatta se mutina on niin epämääräistä, ettei siitä ota erkkikään täyttä selvyyttä.
Sedälläni on tapana olla unissaan hyväntuulinen ja jopa nauraa keskustelun lomassa. Serkkuni puolestaan kuulemma tiuskii ja määräilee, mutta sitä en ole itse kuullut, toisen käden tietoa siis. Tietääkseni en itse puhu unissani, vaikka suvussa taipumusta näyttää riittävän.
Unissakävely sen sijaan on aivan vieras juttu, en ole koskaan kuullut henkilökohtaisesti kenestäkään joka tekisi sitä. Samoin unihalvauskokemukset kaikeksi onneksi ovat jääneet vähälle, tosin ne taitavat olla sellaisia asioita, joista ei helpolla toisille puhuta... toisin kuin vaikka unissajaaritteleminen, joka otetaan huumorilla (kuten tässäkin ketjussa mainitut käsittämättömät keskustelut jne).
Pitkää monotonista litaniaa. Kerran aioin ottaa ne ylös ja pistää loton vetämään, mutta satunnaisia selvempiä osioita lukuunottamatta se mutina on niin epämääräistä, ettei siitä ota erkkikään täyttä selvyyttä.Sedälläni on tapana olla unissaan hyväntuulinen ja jopa nauraa keskustelun lomassa. Serkkuni puolestaan kuulemma tiuskii ja määräilee, mutta sitä en ole itse kuullut, toisen käden tietoa siis. Tietääkseni en itse puhu unissani, vaikka suvussa taipumusta näyttää riittävän.
Unissakävely sen sijaan on aivan vieras juttu, en ole koskaan kuullut henkilökohtaisesti kenestäkään joka tekisi sitä. Samoin unihalvauskokemukset kaikeksi onneksi ovat jääneet vähälle, tosin ne taitavat olla sellaisia asioita, joista ei helpolla toisille puhuta... toisin kuin vaikka unissajaaritteleminen, joka otetaan huumorilla (kuten tässäkin ketjussa mainitut käsittämättömät keskustelut jne).
Minä olin nuorempana todella kova kävelemään ja puhumaan unissani. Saatoin keskellä yötä alkaa toimittamaan jotain asiaa, mutta onneksi äitini yleensä aina heräsi liikkumiseeni. Minä kuulemma vastailin myös unissani ihan järkevästi kun äitini kysyi mitä olin tekemässä, ja lopulta menin aina takasin nukkumaan kun äitini käski. Kerran olin esim. viemässä äitini aamutossuja roskiin. Tossut olivat karvaiset ja kun äitini kysyi mitä teen sanoin laittavani kuolleet rotat roskiin. Kerran olin alkanut kovasti kädellä silittämään mattoa ja selittänyt kovaan ääneen, että kyllä minä siivoan nämä kurat pois.
Nykyään en kovinkaan usein enää liikuskele tai puhu unissani mutta aina toisinaan sitä sattuu edelleen. Joskus herään siihen, että seison sängyn vieressä tai istun lattialla sängyn vieressä, enkä todellakaan tiedä miksi. Toisinaan miehen ollessa työmatkalla huomaan aamulla, että yön aikana tavarat ovat siirtyneet jolloin tiedän siirtäneeni niitä yöllä. Mieheni on myös kertonut, että hän toisinaan herää siihen että tuijotan häntä mielipuolinen katse silmissäni vaikka en ole hereillä. Kerran olin kuulemma tällaisen tuijotusepisodin aikana myös sanonut "I am the son of Satan and I shall kill everybody". Rupesi kuulemma vähän hirvittämään...
Nykyään en kovinkaan usein enää liikuskele tai puhu unissani mutta aina toisinaan sitä sattuu edelleen. Joskus herään siihen, että seison sängyn vieressä tai istun lattialla sängyn vieressä, enkä todellakaan tiedä miksi. Toisinaan miehen ollessa työmatkalla huomaan aamulla, että yön aikana tavarat ovat siirtyneet jolloin tiedän siirtäneeni niitä yöllä. Mieheni on myös kertonut, että hän toisinaan herää siihen että tuijotan häntä mielipuolinen katse silmissäni vaikka en ole hereillä. Kerran olin kuulemma tällaisen tuijotusepisodin aikana myös sanonut "I am the son of Satan and I shall kill everybody". Rupesi kuulemma vähän hirvittämään...
"I may be a bit peculiar." - George Joseph Smith
Tämäpä mielenkiintoista. Olen aina kiinnittänyt paljon huomiota nukkumisasioihin, koska nukkuminen ylipäätään näyttelee elämässäni erittäin suurta osaa. Minusta unen merkitystä vähätellään suuresti. Erittäin suuri osa ihmisistä kärsii erilaisista uniongelmista, jo lapset nukkuvat liian vähän, yleisesti unta pidetään vain välttämättömyytenä, jota tarvitaan pieninä annoksina suorittamisen lomassa. Tiedetään, että eri ihmiset tarvitsevat unta eri määrän, mutta asenteissa silti säilyy oletus, jonka mukaan vähäuninen on hyvä ja ahkera ihminen, paljon nukkuva taas laiska paska. Itse nukkuisin mielellään 9-10 tuntia vuorokaudessa tunteakseni itseni levänneeksi, ja ennen minua todella suututti ihmisten tölväisyt siitä miten vähemmälläkin kuulemma pärjää ja reippautta vain peliin. Sitten tosin aloin laiskaksi paskaksi muutenkin, joten enää ei suututa.
Joskus opettelin hallitsemaan uniani, keskityin iltaisin siihen, mitä haluan nähdä unessa ja päätin tulla tietoiseksi unestani esimerkiksi kello kolme. Yleensä se onnistuikin, ja se, että pystyy tekemään mitä tahtoo, on jotenkin erittäin terapeuttinen kokemus. Muistaakseni aloitin tuon harjoittelun päättämällä että yritän katsoa unessa omia käsiäni. Sen jälkeen kaikki sitten helpottui ja mikä tahansa muukin alkoi onnistua.
Kokemusta on myös tahdottomasti tietoiseksi tulemisesta kesken unien. Olen pohtinut, ovatko nuo tapaukset unihalvauksia, mutta kuitenkin muiden kokemukset kuulostavat aika erilaisilta. Nämä alkavat joskus siten, että näen unta jossa mukamas herään. Pian alkaa kuitenkin tapahtua outoja ja tajuan etten herännytkään. Yritän herättää itseni uudelleen ja luulenkin onnistuneeni, kunnes taas... Joskus olen niin hereillä, että tajuan missä olen ja ketä huoneessa on, ehkä pieniä unen elementtejä voi sekoittua tajuntaan, mutta ymmärrän ne uneksi. Yritän riuhtoa itseäni hereille, ja jos huoneessa on joku, saatan yrittää huutaa että ravistaisi minua tai jotain, mutta en saa ääntä kulkemaan enkä pysty liikkumaan kuin vasta hirveällä tahdonvoimalla. Monesti paniikki iskee kun en pääse unesta irti ja kun viimein se onnistuu, sydän hakkaa ja hiki valuu eikä hetkeen uskalla sulkea silmiä uudelleen.
Eksät ja kaverit väittävät, että puhun unissani. Kuulemma myös kieltä, jonka olen jo unohtanut. Hereillä ollessani osaan sitä noin 20 sanaa.
Kerron vielä noin yleisesti, että elämässäni on ollut jakso, jolloin olin vuorokaudesta ehkä kaksi tuntia hereillä. En toki yhtäjaksoisesti yleensä. Masennukseni alkoi juuri hirvittävällä väsymyksellä, silloin en herännyt herätyskelloon tai löin sen kiinni jatkaen uniani enkä myöhemmin muistanut kellon soineen tai tajunnut sammuttaneeni sitä eikä se pidemmän päälle enää kiinnostanutkaan. Sain sairauslomaa ja nukuin neljä kuukautta putkeen. Oli aika hienoa kun aloin lopulta tuntea virkistyväni ja olikin tullut kevät.
Joskus opettelin hallitsemaan uniani, keskityin iltaisin siihen, mitä haluan nähdä unessa ja päätin tulla tietoiseksi unestani esimerkiksi kello kolme. Yleensä se onnistuikin, ja se, että pystyy tekemään mitä tahtoo, on jotenkin erittäin terapeuttinen kokemus. Muistaakseni aloitin tuon harjoittelun päättämällä että yritän katsoa unessa omia käsiäni. Sen jälkeen kaikki sitten helpottui ja mikä tahansa muukin alkoi onnistua.
Kokemusta on myös tahdottomasti tietoiseksi tulemisesta kesken unien. Olen pohtinut, ovatko nuo tapaukset unihalvauksia, mutta kuitenkin muiden kokemukset kuulostavat aika erilaisilta. Nämä alkavat joskus siten, että näen unta jossa mukamas herään. Pian alkaa kuitenkin tapahtua outoja ja tajuan etten herännytkään. Yritän herättää itseni uudelleen ja luulenkin onnistuneeni, kunnes taas... Joskus olen niin hereillä, että tajuan missä olen ja ketä huoneessa on, ehkä pieniä unen elementtejä voi sekoittua tajuntaan, mutta ymmärrän ne uneksi. Yritän riuhtoa itseäni hereille, ja jos huoneessa on joku, saatan yrittää huutaa että ravistaisi minua tai jotain, mutta en saa ääntä kulkemaan enkä pysty liikkumaan kuin vasta hirveällä tahdonvoimalla. Monesti paniikki iskee kun en pääse unesta irti ja kun viimein se onnistuu, sydän hakkaa ja hiki valuu eikä hetkeen uskalla sulkea silmiä uudelleen.
Eksät ja kaverit väittävät, että puhun unissani. Kuulemma myös kieltä, jonka olen jo unohtanut. Hereillä ollessani osaan sitä noin 20 sanaa.
Kerron vielä noin yleisesti, että elämässäni on ollut jakso, jolloin olin vuorokaudesta ehkä kaksi tuntia hereillä. En toki yhtäjaksoisesti yleensä. Masennukseni alkoi juuri hirvittävällä väsymyksellä, silloin en herännyt herätyskelloon tai löin sen kiinni jatkaen uniani enkä myöhemmin muistanut kellon soineen tai tajunnut sammuttaneeni sitä eikä se pidemmän päälle enää kiinnostanutkaan. Sain sairauslomaa ja nukuin neljä kuukautta putkeen. Oli aika hienoa kun aloin lopulta tuntea virkistyväni ja olikin tullut kevät.
Yritin kokeilla viime yönä, mutta taisin nukahtaa saman tien kun laitoin silmät kiinni...PaulaDrew kirjoitti: Joskus opettelin hallitsemaan uniani, keskityin iltaisin siihen, mitä haluan nähdä unessa ja päätin tulla tietoiseksi unestani esimerkiksi kello kolme. Yleensä se onnistuikin, ja se, että pystyy tekemään mitä tahtoo, on jotenkin erittäin terapeuttinen kokemus. Muistaakseni aloitin tuon harjoittelun päättämällä että yritän katsoa unessa omia käsiäni. Sen jälkeen kaikki sitten helpottui ja mikä tahansa muukin alkoi onnistua.
Pystyykö sitten herättämään itsensä unesta, kun oppii hallitsemaan sitä?
Nyt sitten tein testingit yöllä, kun olen aamuihmisiä ja tottunut 'navettarytmiin', häiritsee hirveästi kun en herää enää aikaisin ihanan kirpeän pimeään aamuun, etenkin näin syksyllä. Eli laitoin varmuusherätykseksi kännykän värinällä ja teippasin rintaan kiinni. Ei vaikutusta. Koirallakin on taas maha sekaisin ja varmasti pyytänyt yöllä pihalle, mutten ole herännyt. En edes siihen kammottavaan lemuun, minkä aamulla kohtasin, kun huomasin koiran läjät eteisessä
.Muoks. turhat löpinät pois
Viimeksi muokannut Rattus, Ti Syys 16, 2008 9:15 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Myran kirjoitti: Mieheni on myös kertonut, että hän toisinaan herää siihen että tuijotan häntä mielipuolinen katse silmissäni vaikka en ole hereillä. Kerran olin kuulemma tällaisen tuijotusepisodin aikana myös sanonut "I am the son of Satan and I shall kill everybody". Rupesi kuulemma vähän hirvittämään...
Voi helvetti, paras ikinä!
En tiedä. Ei yksinkertaisesti ole koskaan tullut mieleen kokeilla. Toisaalta tuntuu, että miksei. Mutta jos kysyt siksi, että voisit alkaa jatkuvasti nukkumaan tietoista unta jotta heräisit silloin kun haluat, en tiedä olisiko se on ratkaisu ainakaan pitemmän päälle. Siitä voi olla apua, mutta itse varmaan menisin myös kysymään neuvoa lääkäriltä, jos vaiva jatkuisi. Tosin hankalaa sanoa, mitä keinoja lääkärillä sitten voisi olla. Kuulostaa kovin ahdistavalta ja pelottavaltakin, jos ei herää koviinkaan ääniin.Rattus kirjoitti:Yritin kokeilla viime yönä, mutta taisin nukahtaa saman tien kun laitoin silmät kiinni...PaulaDrew kirjoitti: Joskus opettelin hallitsemaan uniani, keskityin iltaisin siihen, mitä haluan nähdä unessa ja päätin tulla tietoiseksi unestani esimerkiksi kello kolme. Yleensä se onnistuikin, ja se, että pystyy tekemään mitä tahtoo, on jotenkin erittäin terapeuttinen kokemus. Muistaakseni aloitin tuon harjoittelun päättämällä että yritän katsoa unessa omia käsiäni. Sen jälkeen kaikki sitten helpottui ja mikä tahansa muukin alkoi onnistua.
Pystyykö sitten herättämään itsensä unesta, kun oppii hallitsemaan sitä?
Jossain taisikin olla mainintaa agressiivisesta käytöksestä unen aikana.
Tähän liittyen muistan lukeneeni tapauksesta (40-50-luvulla), jossa raskasta fyysistä työtä tehnyt mies tappoi vaimonsa unissaan lyömällä tätä nyrkillä niin voimakkaasti että tämän kallo murtui ja uhri kuoli. Kyseessä ei ollut siis mikään Hullu Hullu Maailma vaan ihan lääketieteellinen tai kriminologinen teos.
Tapauksesta mainittiin juuri tuo raskas fyysinen työ, joka saattoi aiheuttaa hallitsemattoman lihas- ja hermoimpulssin kehon lepovaiheessa. Muistelen myös, että artikkelissa olisi puhuttu nukkuvan ihmisen fyysisten voimien kasvusta ja hallitsemattomuudesta..
Joku lääkärin tittelillä oleva voisi valaista asiaa?
Tähän liittyen muistan lukeneeni tapauksesta (40-50-luvulla), jossa raskasta fyysistä työtä tehnyt mies tappoi vaimonsa unissaan lyömällä tätä nyrkillä niin voimakkaasti että tämän kallo murtui ja uhri kuoli. Kyseessä ei ollut siis mikään Hullu Hullu Maailma vaan ihan lääketieteellinen tai kriminologinen teos.
Tapauksesta mainittiin juuri tuo raskas fyysinen työ, joka saattoi aiheuttaa hallitsemattoman lihas- ja hermoimpulssin kehon lepovaiheessa. Muistelen myös, että artikkelissa olisi puhuttu nukkuvan ihmisen fyysisten voimien kasvusta ja hallitsemattomuudesta..
Joku lääkärin tittelillä oleva voisi valaista asiaa?