Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
PaulaDrew kirjoitti:Kuulostaa kovin ahdistavalta ja pelottavaltakin, jos ei herää koviinkaan ääniin.
No on mulla käynyt mielessä kauhukuva, että kun sikeästi nukun niin joku yö vielä vajoan koomaan enkä koskaan enää herää...
Ei vaines, ei se enää niin ahdista vaan ärsyttää. Joka aamu on puulla päähän lyöty olo, vähän kun krapulassa herää ilman pahaa oloa, että hirveällä tohinalla ylös, mitä nyt missasin ja menee oma aikansa muistaa päivä ja tilanne.
Ajattelin nyt alkaa kokeileen kotitekoisia, fengshuita ja muuta. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka auttaisikin
Itse "kärsin" monenlaisista unihäiriöistä. Useimmiten herään kiljuen siihen kun hämähäkki muka laskeutuisi katosta päälleni (pelkään hämähäkkejä fobia tasolla). Se on aivan kauhea tunne. Ja sen jälkeen ei kyllä ikinä voi mennä samaan sänkyyn nukkumaan kun ei ole varma oliko se unta vai ei. Useasti myös mieheni on herännyt siihen kun seison sängyn päädyssämme ja kiljun täyttä kurkkua. Selitän aina, että lattiamme on täynnä käärmeitä.
Kävelyä harrastan myös usein. Joskus havahdun vaikka käveltyäni olkkariin, että mitäs täällä teen. Joskus taas vasta aamulla huomaan heränneeni oudota paikasta. Kerran esim. olin kaverillani yötä ja heräsin sitten aamulla hänen tietokonepöytänsä alta. Tietenkin kysyin kaverilta, että mitä oikein siellä tein ja hän kertoi yöllä katselleensa kun pöngin hänen työpapereitaan siitä koneen vierestä ja lopulta olin sitten kömpinyt sinne pöydän alle. Itselläni tästä ei ollut mitään muistikuvaa.
Olen siirrellyt myös tavaroita unissani. Yhtenä aamuna, kun olin vähän nuorempi heräsin noin kello 10 vaikka piti mennä kahdeksaan kouluun. Ihmettelin, että miksen ollut herännyt herätyskelloon. Sitten huomasin, että herätyskello ei ollutkaan paikalla missä se aina ennen oli ollut. Ajattelin, että se oli jotain äitin sairasta pilaa ja soitin hänelle vihaisen puhelun. Hän ei kuitenkaan tiennyt asiasta mitään. Lopulta löysin kellon toiselta puolelta huonettani vaatekaappini päältä. Herätyskin oli otettu pois. Eli itse sen unissani olin sinne taiteillut.
Kerran tai pari olen kuulemma puhunut unissani, mutta itse epäilen, ettei se ole ollut varsinaista unissapuhumista. Muistaakseni ainakin yksi tapaus oli sellainen, jossa puolisoni oli tullut sänkyyn lukemaan ennen nukkumaanmenoa, jolloinka minä olin ruvennut juttelemaan sitten ihan ihmeellisiä. Itse uskon, että olen saattanut puolittain herätä tuossa vaiheessa, ja sitten, pirun väsynyt kun olen ollut, "uhkaillut" puolisoani jollakin naurettavalla asialla siitä, että kehtasi herättää. Kun on väsynyt ja juuri herännyt, niin ei ihme, vaikka jutut olisivatkin vähän päättömiä. Mitään muistikuvaa mulla ei tästä ole, mutta sitä sattuu, kun on pirun väsynyt.
Lisäksi taisin kokea ensimmäisen unihalvaukseni tuossa taannoin. Olin omassa huoneessani, omassa sängyssäni, kun kuulin, että joku puhuu huoneessa, ja kohta patjani alkoi täristä. Siitä tämä kokemus muuttuikin sulavasti "oikeaksi" uneksi. Sen muistan, että tilanne ei ollut uhkaava, eikä minua ainakaan erityisemmin pelottanut.
Univaikeuksista muuten: Nukahdan äärettömän helposti. Jos olen hereillä kymmenenkin minuuttia siitä, kun pistän maate, mietin, mikä on vialla. Sanoisin, että se on taju pois miltei saman tien kun pistän valot pois ja sängylle maaten. Herääminen sitten tuottaakin joskus ongelmia. Nykyisin en herää herätyskelloon tarpeeksi tajuissani, että tajuaisin tehdä jotain muutakin, kuin laittaa sen pois päältä. Ei ole yksi eikä kaksi aamua, kun olen herännyt iltapäivän puolella sen takia, vaikka olisi aamulla pitänyt lähteä koululle. Aina en edes herää siihen kelloon, vaan huomaan sitten parin tunnin päästä luonnollisesti herätessäni, että kas, kännykän herätys "soi" vielä, mutta se ei enää varsinaisesti jaksa päästää mitään ääntä. Todella kätevää tämmöinen näin tässä opiskelujen ohessa.
So I took the shotgun off the wall and I fired two warning shots...
into his head.
Cotton kirjoitti:Jossain taisikin olla mainintaa agressiivisesta käytöksestä unen aikana.
Tähän liittyen muistan lukeneeni tapauksesta (40-50-luvulla), jossa raskasta fyysistä työtä tehnyt mies tappoi vaimonsa unissaan lyömällä tätä nyrkillä niin voimakkaasti että tämän kallo murtui ja uhri kuoli. Kyseessä ei ollut siis mikään Hullu Hullu Maailma vaan ihan lääketieteellinen tai kriminologinen teos.
Tapauksesta mainittiin juuri tuo raskas fyysinen työ, joka saattoi aiheuttaa hallitsemattoman lihas- ja hermoimpulssin kehon lepovaiheessa. Muistelen myös, että artikkelissa olisi puhuttu nukkuvan ihmisen fyysisten voimien kasvusta ja hallitsemattomuudesta..
Joku lääkärin tittelillä oleva voisi valaista asiaa?
Ei tainnut olla kamalan mukavaa herätä tuosta unesta.
Itselläni oli kausi jolloin liikuin aika lailla unissani. Asuin tuolloin yksin.
Tein sitten niin että solmin parvekkeen oven niin etten intse mahtuisi parvekkelle. Vedin nippusitojalla kaikkien omistamieni aseiden liipasimet taka-asentoon joka saa aikaan sen etten niitäkään voi unissani käyttää. Homma on helpottanut ja en enää tiedä liikkuvani unissani.
No niin, kiitos Paulalle neuvoista
Sitä juu meinasin, että voisi aamuisin herättää itsensä jos osaa hallita unta, mutta aika päin vastainen vaikutus, koska eipähän sitä enää haluaisi ollenkaan nousta ylös kun unessa voi tehdä mitä vaan.
Heräsin joskus yöllä siihen kun mieheni kuristi minua.Silmistä näin ettei hän ollut hereillä, se oli todella pelottavaa!!(oli todella oudon näköinen) Onneksi siitä tilastaan virkosi sen verran että irrotti otteensa ja käänsi kylkeä ja jatkoi unia. Eipä paljon tehnyt mieli enää nukkua sinä yönä
Itse en ole koskaan unissani käyttäytynyt aggressivisesti, luojan kiitos.
Omia kokemuksia:
1. Unissakävely. Olen kävellyt unissani, aikuisiällä vähemmän. En ole koskaan herännyt kävelyyni, olen kuullut siitä muilta. En ole kokenut asiaa minkäänlaiseksi haitaksi. En tietäisi siitä, ellei siitä oltaisi minua tehty tietoiseksi.
2. Levoton uni. Heräilen paljon, kierin ja potkin ja lakana on aina aamuisin mytyssä vaikka liimaisin sen patjaan kiinni. Luulisin, että uneni ei ole kovin hyvälaatuista.
3. Unissaan puhuminen / huutaminen. Heräilen välillä siihen, että puhun unissani. Yleensä rumia. Ne liittyvät aina nähtyihin uniin.
4. Lucid dreaming. Eli siis "kirkas uni", voitte googlettaa jos tahdotte tietää tarkemmin. Erikoisimpia yöllisiä kokemuksia, mitä olla voi. Hieno juttu, kun niitä oppii tietyllä tavalla hallitsemaan.
5. Unettomuus. Minulla on nukahtamisvaikeuksia.
Ja mitä tekemistä asialla on muuten huuhaan kanssa? Kyllä ainakin minun unihäiriöni ovat ihan todellisia.
Pikkulikkana harrastin unissakävelyä, aikuisiällä tätä ei ole tapahtunut tietääkseni. Unissapuhuminen on taasen vieläkin nykypäivää. Varsinkin täysikuun aikaan jolloin myös nukun huomattavasti vähemmän kuin normaalisti, jos ollenkaan.
Pienikin stressi ilmenee heti unettomuutena ja itse unettomuus aiheuttaa stressiä, joten soppa on valmis, heh. Eli melkein uskaltaisin väittää itseäni uningelmaiseksi.
Mulla on yks kaveri, joka toisinaan kiljuu unissaan ihan taytta kurkkua ja pelkaa itsekin sita omaa kiljuntaansa niin, etta kapertyy mytyksi kadet korville mutta ei pysty lopettamaan huutamista... Perhetta kuulemma aina vahan hirvittaa moiset yolliset hairiot, muttei niista mitaan muuta haittaa ole ollut.
Toinen kaveri taas kaveli kerran lapsena unissaan alakertaan ja alkoi laittaa itselleen muroja maidon kera, kunnes kaverin aiti kysaisi etta "mita sa viela valveilla teet?" Taman jalkeen oli kaverikin palannut mitaan sanomatta petiinsa ja nukkunut siella aamuun asti muistamatta tapahtuneesta mitaan :D
Itse olen kuulemma kerran unissani jutellut aidilleni, joka on tullut mulle hyvaa yota huikkaamaan.
Keskustelu oli kuulemma mennyt jotakuinkin nain:
Aiti huomaa etta oonkin jo nukkumassa: "Ai anteeks, en huomannu etta nukut jo..."
Mina olin sitten ponkaissut istumaan kadella huitoen jotain (mika on vahan huolestuttavaa, koska silloisen huoneeni katto oli todella matala ja edelleen ihmettelen, etten ole onnistunut paatani kattoon lyomaan...) ja julistanut, etta "EMMINANUKU" ja asettunut sitten takaisin nukkumaan :D
Yks kaveri taas puhuu tosi usein unissaan, kerran herasin siihen kun kaveri selittaa jotain "ei mutta nain se on aivan hyva... OIKEIN HYVA" -tyylista settia. Jannempaakin kyseiselta tyypilta on ilmeisesti lahtenyt, mutta itse en ole paikalla ollut todistamassa :D
Omalla kohdalla on kans noi uniongelmat - toisinaan menee aamuseitsemaan saada unta ja toisinaan en sitten heraa niin millaan. Uuden vuoden paivana mua oli kuulemma tultu heratteleen kahdesti ja revitty peitto paaltakin ja kaikkea sen lisaksi, etta oma heratyskelloni oli soinut, vaan enpa ollut herannyt. Muistan kylla painaneeni kellon kiinni ja maman ensimmaista kertaa huhuilemassa hereille, mutta toisesta heratyskerrasta ei ole mitaan muistikuvaa. Kyseisena paivana nukuinkin sitten kolmeen iltapaivalla...
Itse en tietääkseni puhu unissaan, ei ainakaan kukaan ole siitä minulle maininnut koskaan, enkä taida sitten myöskään unissakävellä, hirmu tylsä ihminen oon
Ainoa mikä on ongelmana on se että jos nukun yksin, nukun joka kerta todella hyvin ja sikeästi, kertaakaan heräämättä yöllä, kun taas nukun poikaystäväni kanssa en meinaa millään saada unta, pyörin ja hyörin ja vehkoan ja jos olen unta onnistunut saamaan, on se hyvin "herkkää" unta, eli herään jokaiseen pieneenkin asiaan. Mistä lie tälläinenkin johtuva?
Tämä on todella ärsyttävää koska yleensä sitten olen seuraavana päivänä niin väsynyt etten jaksa tehdä mitään.
Ja tähän samaan liitän myös sen että poikakaverini kyllä puhuu unissaan, ei kylläkään pitkiä lauseita vaan ihan tyyliin.. "ootappa tässä kun se maija käy hakemassa sen" ja kyse oli siis hänen exästään, mur.
Samoin hänen kroppansa myös ns. kramppaa öisin monesti
Broidini on kanssa joskus pienenpänä kävellyn unissaan.. keskellä yötä mutsi oli herännyt siihen kun veljeni oli ulko-oven luona laittamassa kenkiä jalkaan reppu selässä ja avaamassa ovea kunnes mutsi kysyi että "mihin sä olet menossa?" ja veljeni siihen "kouluun".. sit mutsi oli vaan sanonut että meneppäs nyt nukkumaan ja niinhän tää sankari oli sit tehnyt.
R.aven kirjoitti:
Ainoa mikä on ongelmana on se että jos nukun yksin, nukun joka kerta todella hyvin ja sikeästi, kertaakaan heräämättä yöllä, kun taas nukun poikaystäväni kanssa en meinaa millään saada unta, pyörin ja hyörin ja vehkoan ja jos olen unta onnistunut saamaan, on se hyvin "herkkää" unta, eli herään jokaiseen pieneenkin asiaan. Mistä lie tälläinenkin johtuva?
Tämä on todella ärsyttävää koska yleensä sitten olen seuraavana päivänä niin väsynyt etten jaksa tehdä mitään.
Tiedän joitain pariskuntia, jotka nukkuvat pysyvästi eri sängyissä tai jopa eri huoneissa toisen uniongelmien takia. Eräs tuntemani pari on nukkunut erillään jo 20-30 vuotta vaikka rakastavat toisiaan ja harrastavat seksiä, koska mies kuorsaa niin kovaa. Myös perheen lapset kärsivät tilanteesta kunnes isi muutti peräkamariin.
Toi kuorsaaminenkin on kyllä yhtä helvettiä, saa kunnolla oikeen kyynerpäällä takoa äijänkäppänää ennen ku tajuaa kääntyä kyljelleen.
Muistan kyllä että exälläni oli joskus myös yöllä tuollaisia kramppauskohtauksia ja ne oli kyllä aika voimakkaita ja tuli tosi tiheään. Kerran joka läimäs muakin nassuun
Kerroin siitä, eikä hänellä ollut itsellä mitään tietoa tuosta, epäili että kahvinjuonti vaikuttais, kun joi silloin aikoinaan kahvia todella paljon.
Onkohan muilla tällaista: jos nukahtaa nopeasti hyvin väsyneenä tulee kurkusta äännähdys?
Arvelen että liittyy äkilliseen rentoutumiseen kurkun lihaksissa.
Sorun kirjoitti: ↑La Tammi 01, 2022 3:13 am
Onkohan muilla tällaista: jos nukahtaa nopeasti hyvin väsyneenä tulee kurkusta äännähdys?
Arvelen että liittyy äkilliseen rentoutumiseen kurkun lihaksissa.
Vaimo tekee tuon…ääni lähentelee puolittaista orkkua Ja minä havahdun siihen aina
Ne liittyvät aina nähtyihin uniin.
