sörsse kirjoitti: ↑To Huhti 16, 2020 2:25 am Kyllähän auton rekkarin muistaa, jos se joskus on ollut oma. Tässä tapauksessa vois olettaa, että kirjeen kirjoittaja on ollut Piian katoamisen jälkeen autonomistaja ja tuntenut myyjän mahdollisesti erittäin hyvin, ehkä jopa kaveri.
---ei muista. Ainoo selitys että joku on polliisin arkistoista kaivanut sopivan tyypin ja rekkarin. Joku jolla siis pääsy arkistoihin. Harhaanjohtamista. Tyttö on ajettu yli ja hävitetty.
Isän sekavat puheet taas kuittaantuu lahkolaisuudella ja muilla asioilla eikä tee syyllistä, vaikka voi syyllisyyttä tunteakin.
Tutkinta jatkukoon
Piia Ristikankare, katosi kotoaan - Piikkiö 1988 (ketju 2)
-
Salomonin Tuoma
- Harjunpää
- Viestit: 332
- Liittynyt: To Elo 09, 2018 9:03 pm
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan - Piikkiö 1988 (ketju 2)
. -
Mysteerimaukka
- Harjunpää
- Viestit: 294
- Liittynyt: La Helmi 15, 2020 7:23 pm
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan - Piikkiö 1988 (ketju 2)
Jotenkin hyvin epäuskottavaa että satunnainen ohiajaja pystyisi rekkarin laittamaan tarkasti muistiin, kun vauhtia on autossa ollut vähän enemmän. En usko että pariakymppiäkään on autolla lasketellut ohitse, varsinkin jos oltu isolla tiellä.
Toinen asia on sitten vielä mikä on ollut kuskin näkyvyys. Lokakuinen pimeä yö ja vettä tullut koko illan. Kosteutta tiessä ja ilmassa paljon vaikka sade olisi tauonnutkin. Autot ja auton rekkaritkaan ei välttämättä puhtaimmassa kunnossa kun rapa lentänyt. Kuinka helppoa tuollainen havainto on oikeasti ollut tehdä noissa olosuhteissa ohi ajavasta autosta?
Havainnoinnin vaikeuden lisäksi kirjeen kirjoittaja on pitänyt havaintoa niin tärkeänä että on tiedon säilyttänyt itsellään yli kymmenen vuotta. Jos oikeasti olisi tietoa pitänyt todella tärkeänä, että on rekkarinkin merkannut muistiin, niin olisi varmasti aiemmin tullut poliisin puheille omalla nimellään ilman salailua. Jonkun satunnaisen auton rekisterinumeroa kukaan ei muististaan kaiva tuosta noin vaan kymmenen vuoden jälkeen. Se on varma.
Toinen asia on sitten vielä mikä on ollut kuskin näkyvyys. Lokakuinen pimeä yö ja vettä tullut koko illan. Kosteutta tiessä ja ilmassa paljon vaikka sade olisi tauonnutkin. Autot ja auton rekkaritkaan ei välttämättä puhtaimmassa kunnossa kun rapa lentänyt. Kuinka helppoa tuollainen havainto on oikeasti ollut tehdä noissa olosuhteissa ohi ajavasta autosta?
Havainnoinnin vaikeuden lisäksi kirjeen kirjoittaja on pitänyt havaintoa niin tärkeänä että on tiedon säilyttänyt itsellään yli kymmenen vuotta. Jos oikeasti olisi tietoa pitänyt todella tärkeänä, että on rekkarinkin merkannut muistiin, niin olisi varmasti aiemmin tullut poliisin puheille omalla nimellään ilman salailua. Jonkun satunnaisen auton rekisterinumeroa kukaan ei muististaan kaiva tuosta noin vaan kymmenen vuoden jälkeen. Se on varma.
-
Ghost hunting
- Horatio Caine
- Viestit: 6473
- Liittynyt: Ke Elo 16, 2017 3:16 pm
- Paikkakunta: aarniometsä
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan - Piikkiö 1988 (ketju 2)
Jos näkee epäilyttävän jutun niin kuin kirjeessä oli, niin varmasti reagoit tilanteeseen, ainakin jos omaa empatiakykyä. Aluksi se oli tarkoitettu poliisi TV:n toimitukseen, haluttiin tutkittavaan tahoon missä juttu herättäisi mielenkiintoa..
-
Mysteerimaukka
- Harjunpää
- Viestit: 294
- Liittynyt: La Helmi 15, 2020 7:23 pm
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan - Piikkiö 1988 (ketju 2)
Jep, mutta kukaan ei tuollaisen ajan jälkeen kaiva ulkomuistista jonkun auton rekisterinumeroa, jos tapausta ei ole pitänyt minään erikoisena ennen näkemäänsä Poliisi tv.n jaksoa. Se ei vaan ole uskottavaa.Ghost hunting kirjoitti: ↑To Huhti 16, 2020 7:23 pm Jos näkee epäilyttävän jutun niin kuin kirjeessä oli, niin varmasti reagoit tilanteeseen, ainakin jos omaa empatiakykyä. Aluksi se oli tarkoitettu poliisi TV:n toimitukseen, haluttiin tutkittavaan tahoon missä juttu herättäisi mielenkiintoa..
Kirjeen kirjoittajan uskottavuutta nakertaa myös pahasti se että ei ole itseään tuonut ilmi poliisille.
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan - Piikkiö 1988 (ketju 2)
Kirjeessä annetaan erittäin oleellista tietoa nimenomaan poliisille. 7.10.88 tajuttoman tuntuista tyttöä oltiin nostamassa henkilöautoon. Siihen vielä kuvaus autosta rekisterinumeroineen. Tässä ei ole mitään epäselvää. Jokainen ymmärtää, että rekisterinumeron avulla kirjoittaja sai poliisin etsimään tiettyä henkilöä Piian katoamiseen liittyen. Lisäksi tuon auton jäljittäminen on vaatinut poliisilta vaivaa. Kirje taas on vaatinut kirjoittajalta vaivaa.
Yhden täälläkin aikaisemmin esitetyn teorian mukaan kirjoittaja halusi hämätä nimenomaan tekijää. Eli jos kirje tulee aikanaan julki, niin tekijä ei voi olla varma kuka vihjeen on antanut. Tähän perusteluna oli se, että kirjoittaja mahdollisesti pelkää tekijää ja on sen takia odottanut 13 vuoden ajan ennen kuin antaa vihjetietoa tapaukseen liittyen.
Tähän vielä loppuun se, että Jari Pesosen tapauksessakin surman läheltä todistanut pelkäsi tekijää ja odotti niin ikään 13 vuotta ennen kuin uskalsi tulla todistamaan. Oikeussalissa hän sitten todisti sermin takaa, ettei näe tekijää, jota niin pelkäsi ja oli syytäkin pelätä.
Yhden täälläkin aikaisemmin esitetyn teorian mukaan kirjoittaja halusi hämätä nimenomaan tekijää. Eli jos kirje tulee aikanaan julki, niin tekijä ei voi olla varma kuka vihjeen on antanut. Tähän perusteluna oli se, että kirjoittaja mahdollisesti pelkää tekijää ja on sen takia odottanut 13 vuoden ajan ennen kuin antaa vihjetietoa tapaukseen liittyen.
Tähän vielä loppuun se, että Jari Pesosen tapauksessakin surman läheltä todistanut pelkäsi tekijää ja odotti niin ikään 13 vuotta ennen kuin uskalsi tulla todistamaan. Oikeussalissa hän sitten todisti sermin takaa, ettei näe tekijää, jota niin pelkäsi ja oli syytäkin pelätä.
-
Mysteerimaukka
- Harjunpää
- Viestit: 294
- Liittynyt: La Helmi 15, 2020 7:23 pm
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan - Piikkiö 1988 (ketju 2)
Sua ei kiinnosta kuinka epäuskottavilta asiat tuntuu, etkä edes yritä etsiä auki oleviin kysymyksiin vastauksia. Hyväksyt asiat vaan pureksimatta sellaisenaan ilman minkäänlaista loogista tapahtumien kulkua. Jos joku on kirjoittanut anonyyminä kirjeen niin pakkohan se on olla totta. Ei kannata kyseenalaistaa.wine_1 kirjoitti: ↑To Huhti 16, 2020 8:14 pm Kirjeessä annetaan erittäin oleellista tietoa nimenomaan poliisille. 7.10.88 tajuttoman tuntuista tyttöä oltiin nostamassa henkilöautoon. Siihen vielä kuvaus autosta rekisterinumeroineen. Tässä ei ole mitään epäselvää. Jokainen ymmärtää, että rekisterinumeron avulla kirjoittaja sai poliisin etsimään tiettyä henkilöä Piian katoamiseen liittyen. Lisäksi tuon auton jäljittäminen on vaatinut poliisilta vaivaa. Kirje taas on vaatinut kirjoittajalta vaivaa.
Yhden täälläkin aikaisemmin esitetyn teorian mukaan kirjoittaja halusi hämätä nimenomaan tekijää. Eli jos kirje tulee aikanaan julki, niin tekijä ei voi olla varma kuka vihjeen on antanut. Tähän perusteluna oli se, että kirjoittaja mahdollisesti pelkää tekijää ja on sen takia odottanut 13 vuoden ajan ennen kuin antaa vihjetietoa tapaukseen liittyen.
Tähän vielä loppuun se, että Jari Pesosen tapauksessakin surman läheltä todistanut pelkäsi tekijää ja odotti niin ikään 13 vuotta ennen kuin uskalsi tulla todistamaan. Oikeussalissa hän sitten todisti sermin takaa, ettei näe tekijää, jota niin pelkäsi ja oli syytäkin pelätä.
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan - Piikkiö 1988 (ketju 2)
ei ole häävi pelätä vuosia. nakertaa nuppia.
ja mitä tulee kostoon niin usein ajatelaan että se tehdään suht nopeesti. mutta kyllä niitä asioita joskus kostetaan vuosien päästä. välilä hypätään sukupolvenkin yli, isältä pojalle..
ja mitä tulee kostoon niin usein ajatelaan että se tehdään suht nopeesti. mutta kyllä niitä asioita joskus kostetaan vuosien päästä. välilä hypätään sukupolvenkin yli, isältä pojalle..
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan - Piikkiö 1988 (ketju 2)
Olen aikalailla eri mieltä.wine_1 kirjoitti: ↑To Huhti 16, 2020 8:14 pm Kirjeessä annetaan erittäin oleellista tietoa nimenomaan poliisille. 7.10.88 tajuttoman tuntuista tyttöä oltiin nostamassa henkilöautoon. Siihen vielä kuvaus autosta rekisterinumeroineen. Tässä ei ole mitään epäselvää. Jokainen ymmärtää, että rekisterinumeron avulla kirjoittaja sai poliisin etsimään tiettyä henkilöä Piian katoamiseen liittyen. Lisäksi tuon auton jäljittäminen on vaatinut poliisilta vaivaa. Kirje taas on vaatinut kirjoittajalta vaivaa.
Yhden täälläkin aikaisemmin esitetyn teorian mukaan kirjoittaja halusi hämätä nimenomaan tekijää. Eli jos kirje tulee aikanaan julki, niin tekijä ei voi olla varma kuka vihjeen on antanut. Tähän perusteluna oli se, että kirjoittaja mahdollisesti pelkää tekijää ja on sen takia odottanut 13 vuoden ajan ennen kuin antaa vihjetietoa tapaukseen liittyen.
Tähän vielä loppuun se, että Jari Pesosen tapauksessakin surman läheltä todistanut pelkäsi tekijää ja odotti niin ikään 13 vuotta ennen kuin uskalsi tulla todistamaan. Oikeussalissa hän sitten todisti sermin takaa, ettei näe tekijää, jota niin pelkäsi ja oli syytäkin pelätä.
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan - Piikkiö 1988 (ketju 2)
Toiset ovat sitä mieltä, ettei Piian perheenjäsenet (eli isä, veljet ja tämä saunoja-appiukko (miksei puhuta Piian vaarista yleisemmin), ) voi olla mitenkään osallisia, koska on niin monta henkilöä, ei olisi mikään teko pysynyt salassa niin kauan jne.
Mutta mikä ihme voisi Pontelan porukkaa yhdistää, jos siellä on Piia nähty ohikulkemassa/mitä tahansa tapahtuikin? Jos on hukkaan menneitä todistusaineistoja, mikä estää kertomasta uudestaan?
Mutta mikä ihme voisi Pontelan porukkaa yhdistää, jos siellä on Piia nähty ohikulkemassa/mitä tahansa tapahtuikin? Jos on hukkaan menneitä todistusaineistoja, mikä estää kertomasta uudestaan?
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan - Piikkiö 1988 (ketju 2)
Se on mahdollista, että joku on nähnyt Piian kulkevan Pontelan ohi. 32 vuoden jälkeen juttu ei ehkä niin kiinnosta. Sen sijaan jos Pontelassa olisi tapahtunut jotain, niin siitä olisi kyllä joku kertonut. Siellä oli paljon ihmisiä.Mariangel kirjoitti: ↑To Huhti 16, 2020 9:42 pm Toiset ovat sitä mieltä, ettei Piian perheenjäsenet (eli isä, veljet ja tämä saunoja-appiukko (miksei puhuta Piian vaarista yleisemmin), ) voi olla mitenkään osallisia, koska on niin monta henkilöä, ei olisi mikään teko pysynyt salassa niin kauan jne.
Mutta mikä ihme voisi Pontelan porukkaa yhdistää, jos siellä on Piia nähty ohikulkemassa/mitä tahansa tapahtuikin? Jos on hukkaan menneitä todistusaineistoja, mikä estää kertomasta uudestaan?
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan - Piikkiö 1988 (ketju 2)
Kirje on lähetetty nimettömänä yli kymmenen vuotta tapahtuneen jälkeen eli sen uskottavuus on jo lähtökohtaisesti hyvin heikko. Poliisi on julkisuudessa selvästi ilmaissut haluavansa kirjeen lähettäjältä lisätietoja voidaakseen arvioida asiaa tarkemmin. Kuitenkaan lisätietoa ei ole saatu edes nimettömänä, joten kirjoittajan motiivit jäänevät selvittämättä.
Kirjehän on hyvin lyhyt, eikä se käytännössä sisällä juuri muuta yksityiskohtaista tietoa kuin henkilöauton tunnistetiedot, eli vaivaa ei ole kyllä erityisesti nähty. Poliisinkin on rekisterinumerolla ollut vaivatonta selvittää auton käyttäjätiedot. Sinällään myös kirjeen tarina on hyvin epäuskottava, eikä se kestäkään yksityiskohtaista tarkastelua lainkaan.
Yksi uskottava motiivi voisi olla juurikin kosto. Autonhaltija omaa rikosrekisterinsä perusteella melko laajan vihamiespiirin, joka voi hänen rikostensa laadun huomioiden selittää helpostikin tuollaisen kirjeen kirjoittamisen vaikka pitkänkin ajan kuluttua. Eikä kulunut aika siihen nähden edes ole erityisen pitkä, koska esimerkiksi pelkästään kiinnijääminen on voinut kestää vuosia ja siihen vielä vaikka vuosien oikeudenkäynnit päälle.
Toinen järkeenkäypä motiivi voisi olla se, että kirjoittaja on halunnut maalittaa oman epäilynsä tekijästä poliisille ja saada häneen kohdistuvaa tutkintaa aikaiseksi. Juuri noinhan se olisi silloin pitänytkin tehdä. Ei kai sitä kukaan olisi uskonut, jos hän olisi kirjeessä esim. jotain suoraa nimeä käyttänyt tyyliin, että näinpä muuten silloin 13 vuotta sitten kun Jammu nosti keskiyöllä tajutonta Piiaa autoon, mutta koska en ollut varma liittyikö siihen mitään rikollista, niin ajattelin kirjoittaa siitä nimettömänä vasta nyt.
Vielä kolmanneksi voisi todeta, että tällaiset näkyvästi julkisuudessa olleet jutut keräävät myös vähemmän täyspäisten huomiota, joten kaikkiin lillukanvarsiin ei kannata hirveästi panostaa, etenkin kun tässä jutussa on jo oikeasti virtahepo olohuoneessa.
Kirjehän on hyvin lyhyt, eikä se käytännössä sisällä juuri muuta yksityiskohtaista tietoa kuin henkilöauton tunnistetiedot, eli vaivaa ei ole kyllä erityisesti nähty. Poliisinkin on rekisterinumerolla ollut vaivatonta selvittää auton käyttäjätiedot. Sinällään myös kirjeen tarina on hyvin epäuskottava, eikä se kestäkään yksityiskohtaista tarkastelua lainkaan.
Yksi uskottava motiivi voisi olla juurikin kosto. Autonhaltija omaa rikosrekisterinsä perusteella melko laajan vihamiespiirin, joka voi hänen rikostensa laadun huomioiden selittää helpostikin tuollaisen kirjeen kirjoittamisen vaikka pitkänkin ajan kuluttua. Eikä kulunut aika siihen nähden edes ole erityisen pitkä, koska esimerkiksi pelkästään kiinnijääminen on voinut kestää vuosia ja siihen vielä vaikka vuosien oikeudenkäynnit päälle.
Toinen järkeenkäypä motiivi voisi olla se, että kirjoittaja on halunnut maalittaa oman epäilynsä tekijästä poliisille ja saada häneen kohdistuvaa tutkintaa aikaiseksi. Juuri noinhan se olisi silloin pitänytkin tehdä. Ei kai sitä kukaan olisi uskonut, jos hän olisi kirjeessä esim. jotain suoraa nimeä käyttänyt tyyliin, että näinpä muuten silloin 13 vuotta sitten kun Jammu nosti keskiyöllä tajutonta Piiaa autoon, mutta koska en ollut varma liittyikö siihen mitään rikollista, niin ajattelin kirjoittaa siitä nimettömänä vasta nyt.
Vielä kolmanneksi voisi todeta, että tällaiset näkyvästi julkisuudessa olleet jutut keräävät myös vähemmän täyspäisten huomiota, joten kaikkiin lillukanvarsiin ei kannata hirveästi panostaa, etenkin kun tässä jutussa on jo oikeasti virtahepo olohuoneessa.
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan - Piikkiö 1988 (ketju 2)
AJANKOHTAISTA
Miikka Järvinen
Julkaisupäivämäärä
11.09.2018 18.31
Piia Ristikankareen katoaminen: Uutta tietoa naisia ahdistelleista autoilijoista – Suojeliko poliisi tai joku muu epäiltyjä?
Pia Ristikankareen katoamisen tutkinta 30 vuotta sitten saattoi viivästyä siksi, että tuntemattomien kyytiin liftaaminen oli tuohon aikaan yleinen tapa.
Piikkiössä 30 vuotta sitten 15-vuotiaana kadonneen Piia Ristikankareen tapauksessa on saatu uutta tietoa. Iltalehti kertoo saaneensa hiljattain yhteydenoton naiselta, jota autoilija oli 70-80-lukujen taitteessa yrittänyt repiä väkisin autoon.
Tutkinnanjohtaja Kimmo Heinonen on vahvistanut Iltalehdelle poliisin saaneen useita vastaavia yhteydenottoja naisilta, jotka ovat joutuneet Piikkiössä autolla liikkuneiden miesten ahdistelemiksi.
Vuonna 2002 Seura kertoi poliisin saaneen käsiinsä kirjeen, jonka kirjoittaja oli kertonut nähneensä Ristikankareen katoamisiltana, perjantaina 7.10.1988, kuinka tajutonta tyttöä nostettiin henkilöauton kyytiin.
Kirjeessä kerrottiin auton rekisterinumero. Poliisi tavoitti auton omistajan ja päätyi kuulustelemaan miestä, jota oli epäilty seksuaalirikoksesta. Näyttöä hänen sekaantumisestaan Ristikankareen katoamiseen ei löydetty, kuten ei kirjeen kirjoittajaakaan.
Pakotettiinko Piia auton kyytiin?
Tutkinnanjohtaja Kimmo Heinonen vahvistaa Seuralle, että vahvin tutkintalinja on se, että Ristikankare on katoamisyönään noussut johonkin autoon. Kirjeessä mainittua autoa ja siihen liittyviä henkilöitä ei ole edelleenkään suljettu tutkinnan ulkopuolelle.
Lue lisää
”Se on vahvin teoria, kun ei häntä mistään ole löydetty. Vaihtoehtoja on siinä, onko Ristikankare noussut autoon vapaaehtoisesti vai muuten. Jos hän olisi lähellä, uskon, että hänet olisi jo löydetty. Mitään suoraa viittausta ei kuitenkaan ole tullut, vihjeitä kylläkin, kuten 2002 ilmoitus vaaleasta farmariautosta,” Heinonen kertoo.
Kevään jälkeen poliisi on Heinosen mukaan saanut runsaasti vihjeitä, että kaksi tai kolme ajoneuvoa on noihin aikoihin seurannut nuoria tyttöjä. Varmuutta niiden osallisuudesta Ristikankareen katoamiseen ei kuitenkaan ole.
Katsoiko poliisi ahdistelua läpi sormien?
Seura julkaisi elokuussa 2018 Pia Ristikankareen lapsuudenystävän, taiteilija Ilona Niemen haastattelun, jossa hän hämmästeli, miksi nuoren kadonneen tytön perään ei tuohon aikaan juuri kyselty.
Piia Ristikankare oli lähtenyt kotoaan perjantai-iltana 7. lokakuuta 1988. Katoaminen huomattiin vasta sunnuntaina, kun hänen isälleen selvisi, ettei tyttö ollutkaan mennyt kaverilleen yökylään.
Poliisi oli kuitenkin liikkeellä Ristikankareen ja Niemen kotien läheisyydessä katoamisiltana.
Tyttöjen kotikadun lähellä olleella Pontelan nuorisotalolla järjestettiin tuona iltana disko. Nuorisotalon pihalla syntyi tappelu, joka päättyi poliisin väliintuloon.
Ristikankareen katoamisen aikaan liikkui vahvistamattomia huhuja, että kadonnut olisi nähty tuona iltana nuorisotalon läheisyydessä.
Lapsuudenystävä Ilona Niemi kertoi Seuralle ihmetelleensä kovasti, miksi kadonnutta 15-vuotiasta etsitty tehokkaammin heti katoamisen jälkeen.
Etsintäketjua ei muodostettu, eikä naapurustolta tai muilta nuorilta kyselty asiasta.
”En muista, että koulussa yksikään aikuinen olisi kysynyt, onko joku nähnyt Piiaa. Piikiö on pieni paikkakunta, luulisi, että joku olisi hänet nähnyt,” Ilona Niemi kertoi Seuran haastattelussa.
Niemi kertoi, ettei hän voinut välttyä ajatukselta, että viranomaisten suhtautumiseen oli vaikuttanut se, että kadonnut henkilö oli nuori tyttö.
Liftaaminen oli maan tapa
Tutkinnanjohtaja Heinosen mukaan Ristikankareen katoamisen aikaan maailma oli erilainen paikka.
”Piikkiöstä ihmiset varsin paljon liftailivat Turkuun ja Paimioon. Liftaaminen oli yleinen tapa, joka ruokki helposti sitä, että oli myös ihmisiä, jotka ottivat liftareita kyytiin.”
”Nykyään liftaaminen on harvinaista. Käsitykseni mukaan, jos nykyään nuorille tytöille tarjoaa kyytiä, siitä ilmoitetaan helposti poliisille. Siihen aikaan ilmoittaminen ei ollut niin herkkää,” Heinonen toteaa.
Tänä päivänä Kimmo Heinosen mukaan poliisi ottaa vakavasti saamansa ilmoitukset autoista, joista on houkuteltu nuoria kyytiin.
”Jos poliisille ilmoitetaan rekisterinumero, se välitetään partiolle ja pysäytetään, jos tulee eteen. Sitä en tiedä, riittääkö resurssit siihen, että annetaan tehtäväksi mennä paikan päälle katsastamaan.”
”Mutta mitä nuorempi lapsi on kyseessä, sitä herkemmin poliisi lähtee liikkeelle. Jos kyseessä on teini-ikäinen, prioriteetti muuttuu, koska teini-ikäiset pystyvät juoksemaan karkuun,” Heinonen kertoo.
Miksi osa tutkinta-aineistosta on kadonnut?
Poliisilla on Heinosen mukaan kahdeksan mappia aineistoa Ristikankareen tapauksesta. Osa aineistosta on 30 vuoden aikana mahdollisesti myös kadonnut.
”Siihen aikaan poliisi teki muistiinpanoja paperille. Jos ei ollut aihetta, kaikkea ei merkitty ylös. Eli en osaa sanoa, onko meidän aineistossamme kaikki, mitä tapauksesta on kerätty,” Heinonen sanoo.
Ristikankareen katoamisen jälkeen Piikkiöstä vastannut Kaarinan nimiemiespiiri on lakkautettu ja sen toiminnot siirretty Turkuun. Muuttojen yhteydessä on Heinosen mukaan voinut helposti hävitä aineistoa.
”Meillä kevään jälkeen saatu valtava määrä uusia nimiä, joita löytyy myös vanhoista papereista. Nyt näitä tietoja yhdistellään ja henkilöiden puhuttamiset jatkuvat,” Heinonen sanoo.
Entä onko mahdollista, että tutkinnan käynnistymisen hitaus tai kadonneet tiedot liittyisivät siihen, että poliisi tai joku muu taho olisi suojellut asiasta paremmin tietäviä henkilöitä?
”Näyttöä tällaisesta ei ole, mutta vihjeitä on kyllä tullut,” tutkinnanjohtaja kommentoi.
Miikka Järvinen
Julkaisupäivämäärä
11.09.2018 18.31
Piia Ristikankareen katoaminen: Uutta tietoa naisia ahdistelleista autoilijoista – Suojeliko poliisi tai joku muu epäiltyjä?
Pia Ristikankareen katoamisen tutkinta 30 vuotta sitten saattoi viivästyä siksi, että tuntemattomien kyytiin liftaaminen oli tuohon aikaan yleinen tapa.
Piikkiössä 30 vuotta sitten 15-vuotiaana kadonneen Piia Ristikankareen tapauksessa on saatu uutta tietoa. Iltalehti kertoo saaneensa hiljattain yhteydenoton naiselta, jota autoilija oli 70-80-lukujen taitteessa yrittänyt repiä väkisin autoon.
Tutkinnanjohtaja Kimmo Heinonen on vahvistanut Iltalehdelle poliisin saaneen useita vastaavia yhteydenottoja naisilta, jotka ovat joutuneet Piikkiössä autolla liikkuneiden miesten ahdistelemiksi.
Vuonna 2002 Seura kertoi poliisin saaneen käsiinsä kirjeen, jonka kirjoittaja oli kertonut nähneensä Ristikankareen katoamisiltana, perjantaina 7.10.1988, kuinka tajutonta tyttöä nostettiin henkilöauton kyytiin.
Kirjeessä kerrottiin auton rekisterinumero. Poliisi tavoitti auton omistajan ja päätyi kuulustelemaan miestä, jota oli epäilty seksuaalirikoksesta. Näyttöä hänen sekaantumisestaan Ristikankareen katoamiseen ei löydetty, kuten ei kirjeen kirjoittajaakaan.
Pakotettiinko Piia auton kyytiin?
Tutkinnanjohtaja Kimmo Heinonen vahvistaa Seuralle, että vahvin tutkintalinja on se, että Ristikankare on katoamisyönään noussut johonkin autoon. Kirjeessä mainittua autoa ja siihen liittyviä henkilöitä ei ole edelleenkään suljettu tutkinnan ulkopuolelle.
Lue lisää
”Se on vahvin teoria, kun ei häntä mistään ole löydetty. Vaihtoehtoja on siinä, onko Ristikankare noussut autoon vapaaehtoisesti vai muuten. Jos hän olisi lähellä, uskon, että hänet olisi jo löydetty. Mitään suoraa viittausta ei kuitenkaan ole tullut, vihjeitä kylläkin, kuten 2002 ilmoitus vaaleasta farmariautosta,” Heinonen kertoo.
Kevään jälkeen poliisi on Heinosen mukaan saanut runsaasti vihjeitä, että kaksi tai kolme ajoneuvoa on noihin aikoihin seurannut nuoria tyttöjä. Varmuutta niiden osallisuudesta Ristikankareen katoamiseen ei kuitenkaan ole.
Katsoiko poliisi ahdistelua läpi sormien?
Seura julkaisi elokuussa 2018 Pia Ristikankareen lapsuudenystävän, taiteilija Ilona Niemen haastattelun, jossa hän hämmästeli, miksi nuoren kadonneen tytön perään ei tuohon aikaan juuri kyselty.
Piia Ristikankare oli lähtenyt kotoaan perjantai-iltana 7. lokakuuta 1988. Katoaminen huomattiin vasta sunnuntaina, kun hänen isälleen selvisi, ettei tyttö ollutkaan mennyt kaverilleen yökylään.
Poliisi oli kuitenkin liikkeellä Ristikankareen ja Niemen kotien läheisyydessä katoamisiltana.
Tyttöjen kotikadun lähellä olleella Pontelan nuorisotalolla järjestettiin tuona iltana disko. Nuorisotalon pihalla syntyi tappelu, joka päättyi poliisin väliintuloon.
Ristikankareen katoamisen aikaan liikkui vahvistamattomia huhuja, että kadonnut olisi nähty tuona iltana nuorisotalon läheisyydessä.
Lapsuudenystävä Ilona Niemi kertoi Seuralle ihmetelleensä kovasti, miksi kadonnutta 15-vuotiasta etsitty tehokkaammin heti katoamisen jälkeen.
Etsintäketjua ei muodostettu, eikä naapurustolta tai muilta nuorilta kyselty asiasta.
”En muista, että koulussa yksikään aikuinen olisi kysynyt, onko joku nähnyt Piiaa. Piikiö on pieni paikkakunta, luulisi, että joku olisi hänet nähnyt,” Ilona Niemi kertoi Seuran haastattelussa.
Niemi kertoi, ettei hän voinut välttyä ajatukselta, että viranomaisten suhtautumiseen oli vaikuttanut se, että kadonnut henkilö oli nuori tyttö.
Liftaaminen oli maan tapa
Tutkinnanjohtaja Heinosen mukaan Ristikankareen katoamisen aikaan maailma oli erilainen paikka.
”Piikkiöstä ihmiset varsin paljon liftailivat Turkuun ja Paimioon. Liftaaminen oli yleinen tapa, joka ruokki helposti sitä, että oli myös ihmisiä, jotka ottivat liftareita kyytiin.”
”Nykyään liftaaminen on harvinaista. Käsitykseni mukaan, jos nykyään nuorille tytöille tarjoaa kyytiä, siitä ilmoitetaan helposti poliisille. Siihen aikaan ilmoittaminen ei ollut niin herkkää,” Heinonen toteaa.
Tänä päivänä Kimmo Heinosen mukaan poliisi ottaa vakavasti saamansa ilmoitukset autoista, joista on houkuteltu nuoria kyytiin.
”Jos poliisille ilmoitetaan rekisterinumero, se välitetään partiolle ja pysäytetään, jos tulee eteen. Sitä en tiedä, riittääkö resurssit siihen, että annetaan tehtäväksi mennä paikan päälle katsastamaan.”
”Mutta mitä nuorempi lapsi on kyseessä, sitä herkemmin poliisi lähtee liikkeelle. Jos kyseessä on teini-ikäinen, prioriteetti muuttuu, koska teini-ikäiset pystyvät juoksemaan karkuun,” Heinonen kertoo.
Miksi osa tutkinta-aineistosta on kadonnut?
Poliisilla on Heinosen mukaan kahdeksan mappia aineistoa Ristikankareen tapauksesta. Osa aineistosta on 30 vuoden aikana mahdollisesti myös kadonnut.
”Siihen aikaan poliisi teki muistiinpanoja paperille. Jos ei ollut aihetta, kaikkea ei merkitty ylös. Eli en osaa sanoa, onko meidän aineistossamme kaikki, mitä tapauksesta on kerätty,” Heinonen sanoo.
Ristikankareen katoamisen jälkeen Piikkiöstä vastannut Kaarinan nimiemiespiiri on lakkautettu ja sen toiminnot siirretty Turkuun. Muuttojen yhteydessä on Heinosen mukaan voinut helposti hävitä aineistoa.
”Meillä kevään jälkeen saatu valtava määrä uusia nimiä, joita löytyy myös vanhoista papereista. Nyt näitä tietoja yhdistellään ja henkilöiden puhuttamiset jatkuvat,” Heinonen sanoo.
Entä onko mahdollista, että tutkinnan käynnistymisen hitaus tai kadonneet tiedot liittyisivät siihen, että poliisi tai joku muu taho olisi suojellut asiasta paremmin tietäviä henkilöitä?
”Näyttöä tällaisesta ei ole, mutta vihjeitä on kyllä tullut,” tutkinnanjohtaja kommentoi.
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan - Piikkiö 1988 (ketju 2)
Taiteilija Ilona Niemi oli vain 13-vuotias, kun hänen ystävänsä Piia katosi. Sittemmin katoamisesta on kirjoitettu paljonkin, mutta tuolloin tytön perään ei juuri kyselty. Miksi? Se vaivaa Ilonaa edelleen.
Nuoren tytön katoaminen lokakuussa 1988 ei ollut mikään uutinen. Piikkiöläinen 15-vuotias Piia Ristikankare oli lähtenyt kotoaan perjantaina illalla, ja vasta sunnuntaina hänen isälleen selvisi, ettei tyttö ollutkaan mennyt kaverilleen yökylään.
Maanantaina poliisi oli sitä mieltä, että tyttö oli lähtenyt omille teilleen ja palaisi vielä kotiin. Kun useaan päivään ei kuulunut mitään, Piiaa alettiin etsiä.
Kukaan ei ollut nähnyt häntä sen jälkeen, kun hän astui ulos kotiovestaan.
Ei edes Piian hyvä ystävä, 13-vuotias Ilona Niemi, joka asui naapuritalossa. Sinä iltana Ilona oli kirjoitellut kirjeitä omassa huoneessaan, jonka ikkuna oli kadulle päin.
Jos hän olisi nostanut kasvonsa juuri oikealla hetkellä ja katsahtanut ulos, hän olisi saattanut nähdä Piian kulkevan talon ohi.
Tai sitten ei. Ulkona oli pimeää ja satoi. Ehkä ikkunaan olisi vain heijastunut hänen oma kuvajaisensa.
Hiljaiset tytöt Piikkiöstä
Ilona Niemi, 43, työskentelee nykyään taiteilijana. Työhuone on rintamamiestalon kellarissa. Siellä seinällä on musta, ruumisarkkua muistuttava teos, joka on koristeltu kukkasin.
Arkulla on lapsen kasvot. Näyttää kuin ne olisi leikattu valokuvasta, mutta lähempää katsottuna näkee niiden koostuvan pikkutarkoista siveltimen vedoista.
”Sanotaan, että maalaaminen on kuin rakkauden osoitus. Teos kuvaa ajan ja elämän katoavuutta.”
Yhteisestä ajastaan Piian kanssa Ilona muistaa elävimmin ne vuodet, kun hän oli 8–11-vuotias. Piia oli kolme luokkaa ylempänä, ja heillä oli eri kaveripiirit, mutta koulupäivän jälkeen tytöt viettivät usein aikaa yhdessä.
”Olimme molemmat hiljaisia ja tykkäsimme piirtää tai lukea lehtiä ja täyttää niistä ristikoita. Leikimme barbeilla ja teimme barbeille vaatteita.”
Ikäero ei haitannut. Piia leikki Ilonan kanssa barbeilla vielä katoamistaan edeltävänä kesänä.
”Hiukan se oli silloin lapsellista ja hävettävää. Jos joku toinen kaveri tuli meille kylään, laitoin nuket piiloon. En kehdannut näyttää, että leikin niillä.”
Syksyllä 1988 tytöt eivät enää juuri nähneet toisiaan. Piia oli aloittanut opinnot ammattikoulussa Turussa, ja Ilona oli siirtynyt yläasteelle.
Piia ja Ilona
Piia (vas.) ja Ilona menossa koulun kevätjuhlaan vuonna 1986. Piia oli silloin seitsemännellä luokalla, Ilona neljännellä. Kuva on otettu Ilonan lapsuudenkodin pihalla. © ILONA NIEMEN KOTIALBUMI
Mihin Piia katosi? Sitkeitä huhuja nuorisotalon liepeiltä
Kolmenkymmenen vuoden aikana on esitetty lukuisia teorioita siitä, mitä tapahtui perjantaina 7. lokakuuta.
Liftasiko Piia jonkun tuntemattoman matkaan? Vai hyppäsikö tutun kyytiin? Lähtikö hän kotoaan ensinkään?
Kaikkea on epäilty ja tutkittukin, mutta vasta vuosien päästä.
Ilona ei usko siihen, että Piiaan olisi iskenyt äkillinen vimma kapinoida ja lähteä kohti tuntematonta.
”Piia oli hyvin kiltti ja vietti paljon aikaa kotioloissa, hoiti pikkuveljeään.”
Piian vanhemmat olivat eronneet, ja Piia ja hänen kaksi veljeään asuivat isänsä kanssa. Piian menot liittyivät lähinnä siihen, että hän osallistui Jehovan todistajien tapaamisiin.
Aivan tyttöjen kotikadun lähellä oli nuorisotalo, jossa pidettiin sinä iltana disko. Jos Piia kulki kotoaan ison tien varteen, hänen on täytynyt mennä nuorisotalon ohi. Sen pihalla seisoskeli paljon väkeä.
”Luulisi, että joku olisi hänet nähnyt. Mutta Piia oli aina vähän ulkopuolinen, hiljainen tyttö. Ehkä kukaan ei vain kiinnittänyt häneen huomiota.”
Sinä perjantaina nuorisotalon pihalla tapeltiin, ja poliisikin kävi paikalla. Myöhemmin tappelun osallisia tuomittiin sakkoihin käräjäoikeudessa.
Kolmeenkymmeneen vuoteen tuota tappelua ei kuitenkaan yhdistetty Piian katoamisen tutkintaan. Kesällä 2018 keskustelupalstoilla levisivät tappelusta kertovat vanhat lehtileikkeet, ja poliisikin kiinnostui asiasta. Poliisi on pyrkinyt tavoittamaan tappelun osallisia päästäkseen puhuttamaan henkilöitä, jotka olivat paikalla.
Sitkeiden huhujen mukaan joku olisi nähnyt Piian nuorisotalon lähellä, mutta huhuille ei toistaiseksi ole saatu vahvistusta.
Kiukku jäi päälle viranomaisten lepsusta suhtautumisesta
Ilonan mukaan diskotappeluissa oli usein kyse siitä, että paimiolaiset pojat tulivat uhittelemaan piikkiöläisille. Sellaista vanhanajan kylätappelumeininkiä. Yleensä siitä ei ollut sivullisille vaaraa.
Sitä Ilona hämmästelee, miksei Piiaa etsitty tehokkaammin heti katoamisen jälkeen. Etsintäketjua ei muodostettu, naapurustolta ei kyselty asiasta. Eikä kukaan kysellyt nuorilta mitään.
”En muista, että koulussa yksikään aikuinen olisi kysynyt, onko joku nähnyt Piiaa. Piikkiö on pieni paikkakunta, luulisi, että joku olisi hänet nähnyt”, Ilona sanoo.
”Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisihan koulussa voitu vaikka kuuluttaa. Jos joku olisi perjantaina diskossa nähnyt Piian, hän olisi voinut tulla kertomaan siitä.”
Ilona ei ole voinut välttyä ajatukselta, että viranomaisten suhtautumiseen vaikutti se, että kyseessä oli nuori tyttö.
”Siitä jäi minulle kiukku päälle. Miten voi käydä niin, että nuori tyttö häviää tuosta noin vain?”
Piiasta ei koskaan löydetty jälkeäkään, eikä yhtäkään varmaa silminnäkijähavaintoa ole. Yhtäkkiä Piiaa ei vain enää ollut.
”Odotin pari kolme päivää, että hän tulisi”, Ilona kertoo ja lisää lähes kuiskaten:
”Sitten ajattelin, että tuskinpa löytyy enää.”
Leikkien synkkä sävy
Omaa teini-ikäänsä Ilona kuvailee omituiseksi.
”Ajelin parhaan kaverini kanssa vanhoilla pappatuntureilla ympäri Piikkiötä, isän pilkkihaalariin ja sukellusmaskiin pukeutuneena.”
Ilona ja hänen ystävänsä kehittivät oman kielen, julkaisivat omaa lehteä ja järjestivät konsertteja saunassa.
”Yläaste oli ahdistavaa aikaa: Piikkiön nuorten keskuudessa oli sellainen ilmapiiri, että kaikkien piti sopia täysin samaan muottiin. Loimme vastapainoksi hiukan kapinahenkisen oman maailmamme.”
Lukion jälkeen Ilona lähti Turkuun opiskelemaan kieliä, ja opintojen loppusuoralla hän pääsi tekemään harjoittelua Skotlantiin pikkuruiseen Dinnetin kylään. Taskurahaa hän sai piirtämällä paikallisista potretteja. Pian kyläläiset olivat sitä mieltä, että Ilonan olisi syytä lähteä taidekouluun Aberdeeniin.
Hän pääsi kouluun. Alusta saakka kasvojen maalaaminen oli hänen juttunsa.
Ilona Niemi
”Leikkaan kuvia muotilehdistä ja kirjoista, yhdistelen niitä ja maalaan teoksia niiden pohjalta”, Niemi kertoo työskentelytavastaan. © SUVI ELO
”En tehnyt varsinaisia muotokuvia, vaan käytin naisten kasvoja symboleina. Maalasin kasvot ja sahasin ne irti taustastaan. Liitin ne sitten yksiväriseen taustaan, jolloin ne näyttivät leijuvan irrallaan”, Ilona muistelee taidekoulun aikoja.
”Tein pikkutarkkaa jälkeä ja tuhosin sen sahaamalla.”
Piian katoaminen juuri aikuisuuden kynnyksellä on vaikuttanut Ilonan työhön taiteilijana. Koko uransa ajan hän on tutkaillut teoksissaan tyttöyden ja naiseuden välimaastoa. Onnellisten lapsuusmuistojen päälle on tullut synkkyyttä.
”Muistan, miten kerran olin uimassa Piian kanssa. Hän huomasi tiellä ihanan lettinauhan. Hän oli juuri tarttumassa siihen, kun tajusi, että se olikin kyykäärme. Sen muiston pohjalta syntyi eräs runoni. Teoksissa yksityinen muuttuu jonkin yleisemmän symboliksi.”
Hukkua, kadota
Tänä vuonna lehdissä on taas ollut uutisia liittyen Piian katoamiseen.
”Olen todella tyytyväinen, että tapausta tutkitaan. Silti juttujen lukeminen on rankkaa. Seuraavan yön nukun aina huonosti.”
Oman teoriansa siitä, mitä Piialle olisi voinut tapahtua, Ilona haluaa pitää itsellään. Hän vain toivoo, että Piian ruumis vielä joskus löytyisi. Siihen hän ei usko, että Piia olisi elossa.
Sitten Ilona näyttää kuvan eräästä taideteoksestaan.
”Otin näihin muodon piilevästä, jota löydetään hukkuneiden keuhkoista”, Ilona kertoo.
”Suomen kielessä hukkuminen on mielenkiintoinen sana. Se voi tarkoittaa paitsi veteen hukkumista myös katoamista. En tiedä, onko Piia hukkunut, mutta kadonnut hän on.”
Tyttöjen leikit silti jatkuvat. Kun Ilona katsoo kahdeksanvuotiaan tyttärensä touhuja tämän sydänystävän kanssa, hän muistaa ne iltapäivät koulun jälkeen, kun hän Piian kanssa uppoutui mielikuvitusmaailmaan.
”Taiteen tekeminen on jatkoa leikkimiselle. Siinä pystyy luomaan maailmoja, jotka eivät olisi mahdollisia normaalissa arjessa.”
Ensimmäisestä taidenäyttelystään Suomessa Ilona sai aikoinaan tiukkaa kritiikkiä.
”Arviossa sanottiin, että tämähän on vain tällaista barbileikkien jatkumoa. Ja sitä se nimenomaan on! Nyt nautin siitä enkä mitenkään häpeile. Barbileikeissäkin on syvyyttä ja synkkää sisältöä, vaikka ne näyttävät pinnalta katsoen viattomilta.”
https://seura.fi/ilmiot/mysteerit/mita- ... atoaminen/
Nuoren tytön katoaminen lokakuussa 1988 ei ollut mikään uutinen. Piikkiöläinen 15-vuotias Piia Ristikankare oli lähtenyt kotoaan perjantaina illalla, ja vasta sunnuntaina hänen isälleen selvisi, ettei tyttö ollutkaan mennyt kaverilleen yökylään.
Maanantaina poliisi oli sitä mieltä, että tyttö oli lähtenyt omille teilleen ja palaisi vielä kotiin. Kun useaan päivään ei kuulunut mitään, Piiaa alettiin etsiä.
Kukaan ei ollut nähnyt häntä sen jälkeen, kun hän astui ulos kotiovestaan.
Ei edes Piian hyvä ystävä, 13-vuotias Ilona Niemi, joka asui naapuritalossa. Sinä iltana Ilona oli kirjoitellut kirjeitä omassa huoneessaan, jonka ikkuna oli kadulle päin.
Jos hän olisi nostanut kasvonsa juuri oikealla hetkellä ja katsahtanut ulos, hän olisi saattanut nähdä Piian kulkevan talon ohi.
Tai sitten ei. Ulkona oli pimeää ja satoi. Ehkä ikkunaan olisi vain heijastunut hänen oma kuvajaisensa.
Hiljaiset tytöt Piikkiöstä
Ilona Niemi, 43, työskentelee nykyään taiteilijana. Työhuone on rintamamiestalon kellarissa. Siellä seinällä on musta, ruumisarkkua muistuttava teos, joka on koristeltu kukkasin.
Arkulla on lapsen kasvot. Näyttää kuin ne olisi leikattu valokuvasta, mutta lähempää katsottuna näkee niiden koostuvan pikkutarkoista siveltimen vedoista.
”Sanotaan, että maalaaminen on kuin rakkauden osoitus. Teos kuvaa ajan ja elämän katoavuutta.”
Yhteisestä ajastaan Piian kanssa Ilona muistaa elävimmin ne vuodet, kun hän oli 8–11-vuotias. Piia oli kolme luokkaa ylempänä, ja heillä oli eri kaveripiirit, mutta koulupäivän jälkeen tytöt viettivät usein aikaa yhdessä.
”Olimme molemmat hiljaisia ja tykkäsimme piirtää tai lukea lehtiä ja täyttää niistä ristikoita. Leikimme barbeilla ja teimme barbeille vaatteita.”
Ikäero ei haitannut. Piia leikki Ilonan kanssa barbeilla vielä katoamistaan edeltävänä kesänä.
”Hiukan se oli silloin lapsellista ja hävettävää. Jos joku toinen kaveri tuli meille kylään, laitoin nuket piiloon. En kehdannut näyttää, että leikin niillä.”
Syksyllä 1988 tytöt eivät enää juuri nähneet toisiaan. Piia oli aloittanut opinnot ammattikoulussa Turussa, ja Ilona oli siirtynyt yläasteelle.
Piia ja Ilona
Piia (vas.) ja Ilona menossa koulun kevätjuhlaan vuonna 1986. Piia oli silloin seitsemännellä luokalla, Ilona neljännellä. Kuva on otettu Ilonan lapsuudenkodin pihalla. © ILONA NIEMEN KOTIALBUMI
Mihin Piia katosi? Sitkeitä huhuja nuorisotalon liepeiltä
Kolmenkymmenen vuoden aikana on esitetty lukuisia teorioita siitä, mitä tapahtui perjantaina 7. lokakuuta.
Liftasiko Piia jonkun tuntemattoman matkaan? Vai hyppäsikö tutun kyytiin? Lähtikö hän kotoaan ensinkään?
Kaikkea on epäilty ja tutkittukin, mutta vasta vuosien päästä.
Ilona ei usko siihen, että Piiaan olisi iskenyt äkillinen vimma kapinoida ja lähteä kohti tuntematonta.
”Piia oli hyvin kiltti ja vietti paljon aikaa kotioloissa, hoiti pikkuveljeään.”
Piian vanhemmat olivat eronneet, ja Piia ja hänen kaksi veljeään asuivat isänsä kanssa. Piian menot liittyivät lähinnä siihen, että hän osallistui Jehovan todistajien tapaamisiin.
Aivan tyttöjen kotikadun lähellä oli nuorisotalo, jossa pidettiin sinä iltana disko. Jos Piia kulki kotoaan ison tien varteen, hänen on täytynyt mennä nuorisotalon ohi. Sen pihalla seisoskeli paljon väkeä.
”Luulisi, että joku olisi hänet nähnyt. Mutta Piia oli aina vähän ulkopuolinen, hiljainen tyttö. Ehkä kukaan ei vain kiinnittänyt häneen huomiota.”
Sinä perjantaina nuorisotalon pihalla tapeltiin, ja poliisikin kävi paikalla. Myöhemmin tappelun osallisia tuomittiin sakkoihin käräjäoikeudessa.
Kolmeenkymmeneen vuoteen tuota tappelua ei kuitenkaan yhdistetty Piian katoamisen tutkintaan. Kesällä 2018 keskustelupalstoilla levisivät tappelusta kertovat vanhat lehtileikkeet, ja poliisikin kiinnostui asiasta. Poliisi on pyrkinyt tavoittamaan tappelun osallisia päästäkseen puhuttamaan henkilöitä, jotka olivat paikalla.
Sitkeiden huhujen mukaan joku olisi nähnyt Piian nuorisotalon lähellä, mutta huhuille ei toistaiseksi ole saatu vahvistusta.
Kiukku jäi päälle viranomaisten lepsusta suhtautumisesta
Ilonan mukaan diskotappeluissa oli usein kyse siitä, että paimiolaiset pojat tulivat uhittelemaan piikkiöläisille. Sellaista vanhanajan kylätappelumeininkiä. Yleensä siitä ei ollut sivullisille vaaraa.
Sitä Ilona hämmästelee, miksei Piiaa etsitty tehokkaammin heti katoamisen jälkeen. Etsintäketjua ei muodostettu, naapurustolta ei kyselty asiasta. Eikä kukaan kysellyt nuorilta mitään.
”En muista, että koulussa yksikään aikuinen olisi kysynyt, onko joku nähnyt Piiaa. Piikkiö on pieni paikkakunta, luulisi, että joku olisi hänet nähnyt”, Ilona sanoo.
”Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisihan koulussa voitu vaikka kuuluttaa. Jos joku olisi perjantaina diskossa nähnyt Piian, hän olisi voinut tulla kertomaan siitä.”
Ilona ei ole voinut välttyä ajatukselta, että viranomaisten suhtautumiseen vaikutti se, että kyseessä oli nuori tyttö.
”Siitä jäi minulle kiukku päälle. Miten voi käydä niin, että nuori tyttö häviää tuosta noin vain?”
Piiasta ei koskaan löydetty jälkeäkään, eikä yhtäkään varmaa silminnäkijähavaintoa ole. Yhtäkkiä Piiaa ei vain enää ollut.
”Odotin pari kolme päivää, että hän tulisi”, Ilona kertoo ja lisää lähes kuiskaten:
”Sitten ajattelin, että tuskinpa löytyy enää.”
Leikkien synkkä sävy
Omaa teini-ikäänsä Ilona kuvailee omituiseksi.
”Ajelin parhaan kaverini kanssa vanhoilla pappatuntureilla ympäri Piikkiötä, isän pilkkihaalariin ja sukellusmaskiin pukeutuneena.”
Ilona ja hänen ystävänsä kehittivät oman kielen, julkaisivat omaa lehteä ja järjestivät konsertteja saunassa.
”Yläaste oli ahdistavaa aikaa: Piikkiön nuorten keskuudessa oli sellainen ilmapiiri, että kaikkien piti sopia täysin samaan muottiin. Loimme vastapainoksi hiukan kapinahenkisen oman maailmamme.”
Lukion jälkeen Ilona lähti Turkuun opiskelemaan kieliä, ja opintojen loppusuoralla hän pääsi tekemään harjoittelua Skotlantiin pikkuruiseen Dinnetin kylään. Taskurahaa hän sai piirtämällä paikallisista potretteja. Pian kyläläiset olivat sitä mieltä, että Ilonan olisi syytä lähteä taidekouluun Aberdeeniin.
Hän pääsi kouluun. Alusta saakka kasvojen maalaaminen oli hänen juttunsa.
Ilona Niemi
”Leikkaan kuvia muotilehdistä ja kirjoista, yhdistelen niitä ja maalaan teoksia niiden pohjalta”, Niemi kertoo työskentelytavastaan. © SUVI ELO
”En tehnyt varsinaisia muotokuvia, vaan käytin naisten kasvoja symboleina. Maalasin kasvot ja sahasin ne irti taustastaan. Liitin ne sitten yksiväriseen taustaan, jolloin ne näyttivät leijuvan irrallaan”, Ilona muistelee taidekoulun aikoja.
”Tein pikkutarkkaa jälkeä ja tuhosin sen sahaamalla.”
Piian katoaminen juuri aikuisuuden kynnyksellä on vaikuttanut Ilonan työhön taiteilijana. Koko uransa ajan hän on tutkaillut teoksissaan tyttöyden ja naiseuden välimaastoa. Onnellisten lapsuusmuistojen päälle on tullut synkkyyttä.
”Muistan, miten kerran olin uimassa Piian kanssa. Hän huomasi tiellä ihanan lettinauhan. Hän oli juuri tarttumassa siihen, kun tajusi, että se olikin kyykäärme. Sen muiston pohjalta syntyi eräs runoni. Teoksissa yksityinen muuttuu jonkin yleisemmän symboliksi.”
Hukkua, kadota
Tänä vuonna lehdissä on taas ollut uutisia liittyen Piian katoamiseen.
”Olen todella tyytyväinen, että tapausta tutkitaan. Silti juttujen lukeminen on rankkaa. Seuraavan yön nukun aina huonosti.”
Oman teoriansa siitä, mitä Piialle olisi voinut tapahtua, Ilona haluaa pitää itsellään. Hän vain toivoo, että Piian ruumis vielä joskus löytyisi. Siihen hän ei usko, että Piia olisi elossa.
Sitten Ilona näyttää kuvan eräästä taideteoksestaan.
”Otin näihin muodon piilevästä, jota löydetään hukkuneiden keuhkoista”, Ilona kertoo.
”Suomen kielessä hukkuminen on mielenkiintoinen sana. Se voi tarkoittaa paitsi veteen hukkumista myös katoamista. En tiedä, onko Piia hukkunut, mutta kadonnut hän on.”
Tyttöjen leikit silti jatkuvat. Kun Ilona katsoo kahdeksanvuotiaan tyttärensä touhuja tämän sydänystävän kanssa, hän muistaa ne iltapäivät koulun jälkeen, kun hän Piian kanssa uppoutui mielikuvitusmaailmaan.
”Taiteen tekeminen on jatkoa leikkimiselle. Siinä pystyy luomaan maailmoja, jotka eivät olisi mahdollisia normaalissa arjessa.”
Ensimmäisestä taidenäyttelystään Suomessa Ilona sai aikoinaan tiukkaa kritiikkiä.
”Arviossa sanottiin, että tämähän on vain tällaista barbileikkien jatkumoa. Ja sitä se nimenomaan on! Nyt nautin siitä enkä mitenkään häpeile. Barbileikeissäkin on syvyyttä ja synkkää sisältöä, vaikka ne näyttävät pinnalta katsoen viattomilta.”
https://seura.fi/ilmiot/mysteerit/mita- ... atoaminen/
-
sikakyösti
- Sofia Karppi
- Viestit: 438
- Liittynyt: Ma Syys 21, 2015 2:06 pm
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan - Piikkiö 1988 (ketju 2)
Minulta ja ilmeisesti myös koko muulta minfo-skeneltä on jäänyt nähtävästi huomaamatta, että Kadonneet -sarjan Piiaa koskeva jaksossa näytetään luokkakuva.sikakyösti kirjoitti: ↑Su Maalis 01, 2020 10:25 pm Minua häiritsee, ettei teini-ikäisestä Piiasta tunnu olevan yhtäkään värivalokuvaa.
Jos tästä kuvasta pitäisi päätellä kuvanottoajankohta, niin itse veikkaan että tässä ollaan seiskalla, eli noin kolme vuotta ennen katoamista.
Re: Piia Ristikankare, katosi kotoaan - Piikkiö 1988 (ketju 2)
Poliisi yrittää tosissaan ratkaista tätä rikosta. Kirjeen kirjoittaja voisi jotain kautta ottaa yhteyttä poliisiin, jos kyseessä olisi ollut kosto. Kirjehän aiheuttaisi poliisille turhaa mietintää (nyt jo 18 vuotta). Kirjeen lähettäjä tuskin haluaisi aiheuttaa poliisille turhaa päänvaivaa?seiskari kirjoitti: ↑To Huhti 16, 2020 10:05 pm Kirje on lähetetty nimettömänä yli kymmenen vuotta tapahtuneen jälkeen eli sen uskottavuus on jo lähtökohtaisesti hyvin heikko. Poliisi on julkisuudessa selvästi ilmaissut haluavansa kirjeen lähettäjältä lisätietoja voidaakseen arvioida asiaa tarkemmin. Kuitenkaan lisätietoa ei ole saatu edes nimettömänä, joten kirjoittajan motiivit jäänevät selvittämättä.
Kirjehän on hyvin lyhyt, eikä se käytännössä sisällä juuri muuta yksityiskohtaista tietoa kuin henkilöauton tunnistetiedot, eli vaivaa ei ole kyllä erityisesti nähty. Poliisinkin on rekisterinumerolla ollut vaivatonta selvittää auton käyttäjätiedot. Sinällään myös kirjeen tarina on hyvin epäuskottava, eikä se kestäkään yksityiskohtaista tarkastelua lainkaan.
Yksi uskottava motiivi voisi olla juurikin kosto. Autonhaltija omaa rikosrekisterinsä perusteella melko laajan vihamiespiirin, joka voi hänen rikostensa laadun huomioiden selittää helpostikin tuollaisen kirjeen kirjoittamisen vaikka pitkänkin ajan kuluttua. Eikä kulunut aika siihen nähden edes ole erityisen pitkä, koska esimerkiksi pelkästään kiinnijääminen on voinut kestää vuosia ja siihen vielä vaikka vuosien oikeudenkäynnit päälle.
Toinen järkeenkäypä motiivi voisi olla se, että kirjoittaja on halunnut maalittaa oman epäilynsä tekijästä poliisille ja saada häneen kohdistuvaa tutkintaa aikaiseksi. Juuri noinhan se olisi silloin pitänytkin tehdä. Ei kai sitä kukaan olisi uskonut, jos hän olisi kirjeessä esim. jotain suoraa nimeä käyttänyt tyyliin, että näinpä muuten silloin 13 vuotta sitten kun Jammu nosti keskiyöllä tajutonta Piiaa autoon, mutta koska en ollut varma liittyikö siihen mitään rikollista, niin ajattelin kirjoittaa siitä nimettömänä vasta nyt.
Vielä kolmanneksi voisi todeta, että tällaiset näkyvästi julkisuudessa olleet jutut keräävät myös vähemmän täyspäisten huomiota, joten kaikkiin lillukanvarsiin ei kannata hirveästi panostaa, etenkin kun tässä jutussa on jo oikeasti virtahepo olohuoneessa.
Poliisilla on se käsitys, että kirjeen kirjoittaja tietää asiasta jotain. Kirjeen kirjoittaja olisi myös voinut jättää kirjeen vielä lyhyemmäksi ja lähettää sen suoraan poliisille. Miksi hän lähetti sen Poliisi TV:n toimitukseen ja vieläpä puoli vuotta sen jälkeen, kun oli päättänyt ottaa yhteyttä Piian tapaukseen liittyen?
Se mikä on epäuskottavaa on tietysti se, että kirjeen kirjoittaja asuisi Ruotsissa sekä se että hän olisi ohi ajaessaan nähnyt, kun tajuttoman tuntuista tyttöä oltiin nostamassa autoon. "Oltiin nostamassa". Oliko hän toinen nostajista vai miksi ilmaisee asian noin. Nyt saa kuvan, että tapaukseen liittyy ainakin kaksi henkilöä.
Kosto on teoriassa mahdollinen ja toki myös käytännössä, mutta jos tämä kirje oli kosto, niin siitä ei seurannut tälle epäilylle henkilölle juuri mitään ongelmia. Hänet piti vapauttaa näytön puuttuessa, niin kuin Heinonen on usein todennut.
Seiskarille. Mitä tarkoitat virtahepo olohuoneessa? Sitä että Teijo 47v asuu isänsä kanssa?