Natsirikollisten suojelu vuoden 1945 jälkeen

Erilaiset salaliittoteoriat tänne.
Muulle foliohattuilulle on "Huu Haa" osasto

Valvoja: Moderaattorit

Avatar
H.Moilanen
Axel Foley
Viestit: 2416
Liittynyt: Ti Marras 12, 2019 2:30 pm
Paikkakunta: Vammala

Re: Natsirikollisten suojelu vuoden 1945 jälkeen

Viesti Kirjoittaja H.Moilanen »

Olen aloittanut lukemaan Sihteeri-kirjaa, mutta jotenkin oksettaa koko ajan :? Heti aluksi vastaan tuli esimerkiksi tällainen kommentti.
"Onko siinä jotain pahaa, onko se itsekkyyttä, jos ihmiset yrittävät sillä paikalla, mihin heidät on asetettu, tehdä jotain, mikä on heille hyväksi, ja he tietävät vahingoittavansa sillä muita?"

Brunhilde Pomsel, Munchenissä vuonna 2013
Okei, pakko myöntää, että tuo kommentti jatkuu näin.
"...Mutta kuka niin tekee? Eihän kukaan ajattele niin pitkälle. Me olimme lyhytnäköistä ja välinpitämättömiä."

Brunhilde Pomsel, Munchenissä vuonna 2013
Hyvä, että edes myöntää lyhytnäköisyyden ja välinpitämättömyyden. Etoo ja oksettaa silti kaikki se kieltäminen ("me ei tiedetty mitään") ja vastuun muualle sysääminen ("me vain tottelimme käskyjä"), jossa saa taas kahlata vyötäröä myöten tätäkin kirjaa lukiessa. Tyypillistä natsipuhetta.
Vielä minä näin auringon alla:
oli oikeuspaikka – ja siellä vääryys,
oli tuomioistuin – ja sielläkin vääryys.
Minä ajattelin itsekseni:
Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.
(Saarn. 3:16-17)

Avatar
sikakoira
Frank Columbo
Viestit: 9014
Liittynyt: Ke Kesä 07, 2017 8:50 am

Re: Natsirikollisten suojelu vuoden 1945 jälkeen

Viesti Kirjoittaja sikakoira »

^
Tämän innoittamana menin imuttamaan tuon dokumentin rouvasta ja täytyykin alkaa katsomaan. :wink:
“Without the ‘Corona-test’, we would not have had any crisis”
— Dr. Wolfgang Wodarg
Koronaongelman ratkaisu on se, että paniikinlietsojat eristetään (Wolfgang Wodarg)

Avatar
H.Moilanen
Axel Foley
Viestit: 2416
Liittynyt: Ti Marras 12, 2019 2:30 pm
Paikkakunta: Vammala

Re: Natsirikollisten suojelu vuoden 1945 jälkeen

Viesti Kirjoittaja H.Moilanen »

sikakoira kirjoitti:
Ma Heinä 13, 2020 7:22 pm
^
Tämän innoittamana menin imuttamaan tuon dokumentin rouvasta ja täytyykin alkaa katsomaan. :wink:
Jos huomaat siinä jotain näkökulmia, jotka liittyvät ketjun otsikkoon, niin laita tänne. Minusta tämä Brunhilde Pomsel on (etovasta tunteesta huolimatta) erittäin kiinnostava hahmo. Häntähän on henkilönä kuvattu eräänlaisena "maija meikäläisenä". Tarkoitan että monet kriitikot ovat kirjoittaneet, kuinka kuka tahansa meistä olisi saattanut tehdä samoin kuin Brunhilde niissä olosuhteissa ja kyseisenä ajanjaksona.

Juuri edellä mainittu näkökulma kiinnostaa minua, sillä sehän on yksi natsirikollisten sodan jälkeisen suojelun kulmakivi.

Brunhilde kiinnostaa myös siinä mielessä, että hän oli joitakin vuosia Neuvostoliitossa vankileirillä natsihistoriansa vuoksi. En ole vielä saanut lukea hänen ajatuksiaan kyseisestä vankeudesta. Kokiko hän olleensa vangittuna syystä vai syyttömänä? Entä mitä hän ajatteli muiden natsien tuomioista tai tuomitsematta jättämisestä?

Ja lopuksi on pakko todeta, kuin kirsikkana kaikkien näiden ristiriitaisten tunteiden päällä, että pidän kyseistä Brunhildeä myös varsin rautaisena muorina. Ei vain siksi, että hän eli niin pitkään, vaan myös siksi että hän ylipäätään lähti mukaan videoituihin haastatteluihin vielä yli 100-vuotiaana..!!
Vielä minä näin auringon alla:
oli oikeuspaikka – ja siellä vääryys,
oli tuomioistuin – ja sielläkin vääryys.
Minä ajattelin itsekseni:
Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.
(Saarn. 3:16-17)

Tutkijatohtori
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 10
Liittynyt: To Loka 15, 2020 9:07 pm

Re: Natsirikollisten suojelu vuoden 1945 jälkeen

Viesti Kirjoittaja Tutkijatohtori »

Eikö Saksan sodanaikaiset tapahtumat ole kuitenkin kaiken kaikkiaan melkoisen perusteellisesti selvitetty ja syylliset tuomittu? Toki jokunen on saattanut päästä kuin koira veräjästä, mutta "isossa kuvassa" noin. Toisin on sodan voittajien osalta. Aikalailla rauhassa ovat saaneet olla, vaikka perkaamista riittäisi silläkin puolella vaikka kuinka. :evil:

Keskitien Kulkija

Re: Natsirikollisten suojelu vuoden 1945 jälkeen

Viesti Kirjoittaja Keskitien Kulkija »

Mielenkiintoinen artikkeli löytyi rikollisten suojeluun liittyen: Operation Paperclip esitettiin "viattomien tiedemiesten" pelastusoperaationa. Osa Usaan ja Britteihin kuskatuista on kuitenkin ollut kovan linjan sotarikollisia, mutta hyödyllisiä taitoja omaavina ovat saaneet jatkaa uuden isännän alaisuudessa. Pientä tarkoitushakuisuutta jutussa silti on, esim. Von Braunin rikollisuutta tuossa ehkä on liioiteltu, mutta kyllä natseja kevyemmilläkin perusteilla pistettiin narun päähän, esim. SS:ään kuuluminen oli suurimmalle osalle varma syy joutua leukakeinuun heilumaan.
https://historycollection.com/10-nazi-w ... to-the-us/

10 Nazi War Criminals Who Escaped Justice Because They Were Useful to the US

Avatar
sikakoira
Frank Columbo
Viestit: 9014
Liittynyt: Ke Kesä 07, 2017 8:50 am

Re: Natsirikollisten suojelu vuoden 1945 jälkeen

Viesti Kirjoittaja sikakoira »

Tuolta lisää paperiliitin tarinasta,mielenkiintoista matskua.

https://www.corbettreport.com/episode-0 ... d-gladios/
Paperclipped Nazis and Stay-behind Gladios
Description:In the waning days of WWII, as the cold war began to freeze Europe, as the Iron Curtain was erected, intelligence agencies began a mad scramble to recruit the best and brightest minds from Nazi Germany. Learn more about how Nazi war criminals were brought over to found NASA, work in military weapons labs and start stay-behind networks in Western Europe to carry out terror attacks in the strategy of tension.
Koittaa kestää alun musiikit niin päästään asiaan. Hyvää matskua ja linkit löytyy lähteisiin linkin takaa. :wink: Kuten aina Corbetin raporteissa.
“Without the ‘Corona-test’, we would not have had any crisis”
— Dr. Wolfgang Wodarg
Koronaongelman ratkaisu on se, että paniikinlietsojat eristetään (Wolfgang Wodarg)

Avatar
H.Moilanen
Axel Foley
Viestit: 2416
Liittynyt: Ti Marras 12, 2019 2:30 pm
Paikkakunta: Vammala

Re: Natsirikollisten suojelu vuoden 1945 jälkeen

Viesti Kirjoittaja H.Moilanen »

Katsoin äsken Areenasta kiinnostavan dokumentin, joka kertoi Natsi-Saksan Lebensborn-järjestelmästä. Kyseessähän oli lastensuojeluohjelmaksi naamioitu systeemi, jonka pääsuunnittelijoihin kuului mm. Heinrich Himmler. Natseja kannustettiin kasvattamaan Saksan kansan eliittiväestön määrää mm. hankkimalla mahdollisimman paljon lapsia natsijärjestöön kuuluvien vanhempien perheisiin. Natsit tukivat omiin joukkoihinsa lukeutuvia suurperheitä mm. taloudellisesti. Nuorille natsinaisille kerrottiin, että hankkiutuminen raskaaksi natsimiesten (erityisesti korkea-arvoisten natsimiesten) kanssa ei ollut huono asia, vaikka olisi ollut kyse avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Naisille asia esitettiin isänmaallisena tekona, jos he ns. tuottavat uuden arjalaisen laatulapsen isänmaalleen. Natsi-miehet olivat usein perheellisiäkin, mutta systeemi auttoi peittelemään sivusuhteita ja niistä syntyviä lapsia lähettämällä raskaaksi tulleet rakastajattaret toisen alueen Lebensborn-äitiyskotiin raskauden loppuajaksi ja synnyttämään. Jos nainen ei halunnut itse kasvattaa lastaan, lapselle etsittiin koti natsipuolueen jäsenistön joukosta.

Toisaalta Lebensborn-lastenkoteihin sijoitettiin myös muita lapsia. Esimerkiksi orvoksi jääneet ja hylätyt lapset sijoitettiin Lebensborn-kotiin ainakin siinä tapauksessa, jos he läpäisivät ns. rotutestit. Lapsia haalittiin Lebensborn-lastenkoteihin myös muista lastenkodeista ja sijaisperheistä (esim. isovanhemmiltaan). Mitä pidemmälle touhu eteni, sitä sairaammaksi se muuttui. Lapsia nimittäin alettiin vaatia natsien Lebensborn-järjestelmän piiriin myös Saksan miehittämien maiden lastenkodeista ja sijaisperheistä. Lapsia myös ryöstettiin biologisilta vanhemmiltaan. Ehtona oli kuitenkin rotutestien läpäiseminen. Testien vuoksi erityisesti vaaleita ja sinisilmäisiä lapsia ryöstettiin perheistään. Myö Lebensborn-lastenkoteihin jo päätyneitä lapsia testattiin, heidän terveyttään tutkittiin sekä saksalaistamisprosessin tuloksia tarkkailtiin. Saksalaistaminen tarkoitti, että lapset pakotettiin puhumaan vain saksaa ja oman äidinkielen puhuminen kiellettiin. Myös lasten nimet saksalaistettiin ja taustatiedot kuten syntymäaika yleensä muutettiin. Jos lapsi osoittautui esimerkiksi jollain tavalla sairaaksi tai liian heikoksi, hänet saatettiin sijoittaa ns. kuolevien huoneeseen, missä asuvia lapsia ei enää hoidettu tavalliseen tapaan. Pikemminkin kuolevien huoneen lapsia lääkittiin tavoilla, jotka nopeuttivat kuolemaa. Osa lapsista, jotka eivät täyttäneet rotuvaatimuksia, lähetettiin takaisin alkuperäisiin kotimaihinsa kuten Puolaan.

Tämän ketjun kannalta oleellisinta antia dokumentissa on viimeiset noin 10 minuuttia. Siinä käsitellään sodan jälkeisiä oikeudenkäyntejä ja Lebensborn-järjestelmässä toimineiden ihmisten osallisuutta hirmutekoihin. En halua spoilata sen enempää, mutta esille tulevat asiat liittyvät ketjun otsikkoon :( Hyvin kiinnostavia olivat myös muutamien Lebensborn-lastenkodeissa lapsena asuneiden ihmisten kertomukset. Useimpien isät olivat natsisotilaita, mutta muutamien äiditkin olivat olleet natsitoiminnassa mukana hyvin aktiivisissa rooleissa.
Historia: Rotuopin unohdetut uhrit

Lebensborn oli Heinrich Himmlerin kehittämä ohjelma, jonka tarkoitus oli luoda kansallissosialismin mukainen ihannerotu Saksaan. Ohjelmassa kuullaan Lebensborn-keskusten entisten asukkaiden karuja kokemuksia sota-ajalta. T: Degn-Film/BR/ORF, Itävalta

Kesto: 53 min
Esitetty Ylessä: ma 9.11.2020
Katseltavissa: 1 v 5 kk ajan
Tähän mennessä 34876 katselua.

Linkki Yle Areenaan ohjelman sivulle: https://areena.yle.fi/1-50379419
Vielä minä näin auringon alla:
oli oikeuspaikka – ja siellä vääryys,
oli tuomioistuin – ja sielläkin vääryys.
Minä ajattelin itsekseni:
Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.
(Saarn. 3:16-17)

Avatar
H.Moilanen
Axel Foley
Viestit: 2416
Liittynyt: Ti Marras 12, 2019 2:30 pm
Paikkakunta: Vammala

Re: Natsirikollisten suojelu vuoden 1945 jälkeen

Viesti Kirjoittaja H.Moilanen »

Sain kirjavinkin, joka kuulemma liittyy ketjun otsikkoon. Lukulistalle menee, mutta saa kommentoida kirjaa, jos joku muu ehtii lukea ensin.

Kirjan kansikuva.jpg
Kirjan kansikuva.jpg (38.67 KiB) Katsottu 1059 kertaa

Operaatio viimeinen mahdollisuus
Kirjailija: Efraim Zuroff


Toisen maailmansodan viimeinen näytös. Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Efraim Zuroff jäljittää elossa olevia natsirikollisia, jotka elävät kunniallisina kansalaisina ympäri maailmaa ja salaavat osallistumisensa juutalaisten joukkomurhiin. Zuroffia kiukuttaa erityisesti se, että Itä-Euroopan ja Baltian maat kiistävät osallisuutensa holokaustiin ja suojelevat natsirikollisiaan. Zuroff kirjoittaa poliittista historiaa kuin jännitysromaania, paljastaa Itä-Euroopan nationalismin pimeän puolen ja varoittaa uudesta vitsauksesta, fasismin ja kommunismin rinnastamisesta. Uusintapainos. Suomennos on julkaistu vuonna 2012.

Lähde: https://www.adlibris.com/fi/kirja/opera ... 9525412550
Vielä minä näin auringon alla:
oli oikeuspaikka – ja siellä vääryys,
oli tuomioistuin – ja sielläkin vääryys.
Minä ajattelin itsekseni:
Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.
(Saarn. 3:16-17)

Avatar
H.Moilanen
Axel Foley
Viestit: 2416
Liittynyt: Ti Marras 12, 2019 2:30 pm
Paikkakunta: Vammala

Re: Natsirikollisten suojelu vuoden 1945 jälkeen

Viesti Kirjoittaja H.Moilanen »

Eilen tuli kuluneeksi 75 vuotta Nürnbergin oikeudenkäyntien aloittamisesta. Noin 170km Munchenistä pohjoiseen sijaitseva baijerilaiskaupunki Nürnberg on tunnettu Martti Lutherin teeseistä, Nürnbergin mestarilaulajat -oopperasta, natsien vuoden 1934 puoluekokouksesta ja tietenkin myös 20.11.1945 aloitetusta oikeudenkäynnistä. (Melkoista natsikulttuuria muuten! Lutherhan oli todella antisemitistinen ja Richard Wagneria pidettiin Natsi-Saksan kansallissäveltäjänä.)

Minusta tässä ketjussa on hyvä käsitellä lyhyesti myös natsirikollisten tuomioita ja oikeudenkäyntejä. Sillä saatiinhan heitä onneksi jonkin verran tuomiolle. Tällainen näkökulma tuo myös perspektiiviä eri maiden tilanteisiin. Taitaa olla niin, että kaikista tuomituista natsirikollisista leijonanosa on saksalaisia, vaikka natsirikollisia eli ja osin vielä tänä päivänäkin elää myös monissa muissa maissa (mm. Itä-Euroopassa).

Nürnbergin oikeudenkäynnissä tuomittiin 21 korkea-arvoista natsia. Kyseinen oikeudenkäynti on kuitenkin vaikuttanut laajemminkin myöhempiin oikeuskäytäntöihin useiden eri kansainvälisten sopimusten lisäksi. Tässä on Ylen kiinnostava artikkeli aiheesta. Vaikka ehdottomasti kannatan natsirikollisten tuomitsemista, jutusta käy ilmi myös se, millaisia ongelmia tämän tasoisten rikosten tuomitsemiseen liittyy. Vaikka muutosta parempaan suuntaan on tapahtunut tuskallisen hitaasti, jotain kehitystä vaikuttaa kuitenkin tapahtuneen. Esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan sotarikolliset pääsivät käytännössä rangaistuksetta, vaikka jo siihen aikaan oli olemassa lakeja sekä sopimuksia sotarikoksia koskien. Toisen maailmansodan sotarikollisista kuitenkin osa saatiin tuomiolle. Sen sijaan edelleen sodan tai konfliktin voittaneen osapuolen tuomiolle saaminen vaikuttaa olevan hyvin ongelmallista.

20.11.2020
https://yle.fi/uutiset/3-11657909

Syytettyjä natsijohtajia vartijoiden ympäröimänä Nürnbergin oikeudenkäynnissä.jpg
Syytettyjä natsijohtajia vartijoiden ympäröimänä Nürnbergin oikeudenkäynnissä.jpg (216.94 KiB) Katsottu 901 kertaa

Natsijohtajat joutuivat tuomiolle 75 vuotta sitten – Nürnbergin oikeudenkäynti toi oikeutta siviileille ja kielsi sotilailta oikeuden vedota käskyyn

Ennennäkemättömistä julmuuksista joutui vastaamaan 21 korkea-arvoista natsia.

Käsitys sotarikollisista ja sotarikoksista muuttui 75 vuotta sitten, kun joukko johtavia natseja astui oikeuden eteen Nürnbergissä Saksassa.

Sodan voittajien yhteisesti perustama tuomioistuin ja oikeudenkäynti tuomitsi ensimmäistä kertaa sotarikoksiin syyllistyneitä johtajia. Myös käsitys yksittäisten ihmisten vastuusta valtion nimissä tehtyihin rikoksiin vahvistui.

Tuomioistuimen peruskirjassa jaettiin rikokset rikoksiin rauhaa vastaan, sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

Sotarikokset oli perinteinen kategoria, joka oli jo monien valtioiden rikoslaeissa. Kaksi muuta syytekohtaa olivat kuitenkin uusia. Rikokset ihmisyyttä vastaan koskivat siviileihin kohdistuneita hirmutekoja. Rikos rauhaa vastaan oli hyökkäyssota.

Nürnbergin oikeudenkäynti oli tärkeä etappi sodissa rikoksia tehneiden saamisessa tuomituksi, mutta oikeustieteen professori Martti Koskenniemi pitää liian mahtipontisena luonnehdintaa, että se olisi aloittanut uuden aikakauden kansainvälisessä oikeudessa.

Vaikka moni asia toteutui ensimmäistä kertaa, Nürnbergin ajatukset eivät olleet uusia.

24 johtavaa natsia syytettynä

Nürnbergin oikeudekäynnit alkoivat 20.11.1945, jolloin tuomiolle joutui 21 korkea-arvoista natsia, muun muassa Luftwaffen komentaja Hermann Göring, Rudolf Hess, ulkoministeri Joachim von Ribbentrop ja natsien pääarkkitehti Albert Speer.

11 tuomittiin kuolemaan ja tuomitut hirtettiin 16.10.1946. Kolme vapautettiin, kolme tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ja neljä 10–20 vuoden vankeuteen.

Alun perin syytettyjä oli 24. Poissaolevana syytettiin Adolf Hitlerin seuraajakseen nimittämää Martin Bormannia, jonka arveltiin joko kuolleen tai paenneen. Häntä ei koskaan löydetty elävänä ja vuonna 1973 hänet julistettiin kuolleeksi Berliinistä löytyneiden luiden perusteella.

Ammattiliitot murskanneen Työrintaman johtaja Robert Ley teki itsemurhan ennen kuin oikeudenkäynti alkoi. Natsi-Saksalle aseita valmistanut ja pakkotyövoimaa tehtaillaan käyttänyt Gustav Trupp von Bohle und Hallbach todettiin henkisesti kyvyttömäksi oikeudenkäyntiin.

Nürnbergin oikeudenkäynti oli symbolisesti merkittävä päätös sodalle, vaikka moni natsien julmuuksien pääsyyllinen vältti tuomion.

Adolf Hitler sekä hänen tunnetuimmista apureistaan propagandaministeri Joseph Goebbels ja SS:n ja Gestapon johtaja Heinrich Himmler olivat tehneet itsemurhan väistämättömän tappion alla. Moni muu, kuten holokaustin toteuttamisen organisoinut Adolf Eichmann ja julmia lääketieteellisiä kokeita tehnyt Joseph Mengele, onnistui pakenemaan.

Johtavien natsien oikeudenkäynnin jälkeen Nürnbergissä järjestettiin vielä 12 muuta oikeudenkäyntiä korkea-arvoisia virkamiehiä, sotilaita, SS:n jäseniä, lääketieteellistä henkilöstöä ja teollisuusjohtajia vastaan. Kaikkiaan syytettyjä oli 199. Heistä 161 tuomittiin. 37 sai kuolemantuomion, mukaan lukien ensimmäisessä oikeudenkäynnissä tuomitut.

Ei ensimmäinen sotarikosoikeudenkäynti

Vaikka Nürnbergin oikeudenkäynti oli tuohon aikaan ainutlaatuinen, sen ajatukset eivät syntyneet tyhjiössä eikä sotarikosoikeudenkäynti ollut myöskään ensimmäinen, Koskenniemi toteaa.

Jo ensimmäisen maailmansodan päättyessä voittajavaltiot pyrkivät pääsemään eroon ajatuksesta, että sodan osapuolet armahdetaan rikoksista. Versailles'n rauhansopimuksessa vaadittiin, että hävinnyt Saksa luovuttaa rikoksista syytetyt liittoutuneille. Sotarikoksista syytettyjen joukossa oli keisari Vilhelm II.

Voittajavaltiot järjestivät Leipzigin oikeudenkäynteinä tunnetun sotarikosoikeudenkäyntien sarjan. Keisaria ei kuitenkaan saatu tuomiolle, eikä ketään muutakaan tuomittu.

Oikeudenkäynnit kuitenkin loivat pohjaa Nürnbergin tuleville oikeudenkäynneille.

"Yksilöt vastuussa teoistaan"

Merkittävää Nürnbergin oikeudenkäynnissä oli muun muassa sen ajatuksen hylkääminen, että sotarikoksiin voi syyllistyä vain valtio, eivät yksilöt. Nurnbergissä myös todettiin, että käskyjen noudattaminen ei ole puolustus sille, että on tehnyt sotarikoksia.

Ajatus ei filosofisesti ole uusi, mutta oikeusjärjestelmän kannalta uudehko, Helsingin yliopiston professori Koskenniemi toteaa.

– Varmasti Nürnberg vaikutti siihen, ettei kukaan sotilas voi hyvässä uskossa sanoa, että teki sotarikoksen käskystä. Tämä on Nürnbergin tavoin todettu myös entisen Jugoslavian ja Ruandan sotarikostuomioistuimissa sekä kansainvälisessä rikostuomioistuimessa ICC:ssä.

Koskenniemi toisaalta huomauttaa, että ajatus yksilön vastuusta perustuu liberaaliin maailmankuvaan, jonka mukaan tapahtumat yksilöiden aikaansaamia, ja siinä mielessä yksinkertaistavaan maailmankuva.

Esimerkiksi filosofi Hannah Arendtin käyttämä käsitys "pahuuden tavallisuudesta", kuvaus Adolf Eichmannista tavallisena ihmisenä, joka teki hirvittäviä tekoja, nostaa esiin yhteisön, Koskenniemi sanoo. Tavallisuuden korostaminen siirtää huomion yksilöstä kollektiiviin, jossa syntyy tavallisia ihmisiä, jotka mahdollistavat tällaisen.

Voittajien oikeudenkäynti

Nürnbergin tuomioistuimessa olivat mukana sodan voittaneet Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Ranska ja Britannia. Kukin maa nimitti tuomarin ja syyttäjät, jotka vuorottelivat.

Myös oikeudenkäyntipaikka oli symbolisesti merkittävä: Kansallissosialistinen puolue järjesti siellä ennen sotaa näyttäviä puoluekokouksiaan, joista vuonna 1934 järjestetyn ohjaaja Leni Riefenstahl ikuisti mahtipontiseen propagandaelokuvaansa Tahdon riemuvoitto.

Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Koskenniemi pitää oikeudenkäyntiä tärkeänä spektaakkelina, jolla oli paitsi hyviä myös huonoja puolia.

Hyvä puoli oli viesti, ettei sodassa voi tehdä mitä tahansa. Huono puoli oli viesti, että voittaja voi tehdä mitä tahansa. Hän huomauttaa, että oikeudenkäynti oli myös poliittinen, voittajan oikeutta.

– Myös voittajat olivat tehneet rikoksia, ei vähiten Neuvostoliitto, Koskenniemi muistuttaa.

Saksassa seuraus oli, että 1950–1960-luvuilla Nürnbergin menettely tuomittiinkin voittajan sodankäynnin jatkamisena. 1960-luvulla asenteet alkoivat kuitenkin muuttua, kun käsitys hirmutekojen koko laajuudesta parani. Seuraavina vuosikymmeninä syntyi uusi käsite menneisyyden haltuunotosta ja siitä tuli keskeinen osa Länsi-Saksan identiteettiä, Koskenniemi selostaa.

– Saksasta on tullut esimerkillinen liberaali valtio siinä mielessä, että he muistavat jatkuvasti menneisyytensä ja ottavat sen vakavasti.

Kansainväliselle yhteisölle Nürnbergin oikeudenkäynti merkitsi sitä, että syntyi ajatus luoda pysyvä kansainvälinen rikostuomioistuin. Kylmä sota pysäytti pyrkimykset. Sen jälkeenkin Jugoslavian ja Ruandan sotarikokset tuomittiin väliaikaisissa tarkoitusta varten perustetuissa tuomioistuimissa.

Pysyvän tuomioistuimen perustamisessa kuitenkin edettiin ja Haagissa sijaitseva kansainvälinen rikostuomioistuin ICC aloitti toimintansa vuonna 2002. Koskenniemen mukaan tämä oli eräänlainen Nürnbergin oikeudenkäyntien päätepiste.

ICC:n peruskirja muistuttaa Nürnbergin vastaavaa

Nürnbergin oikeudenkäynnit toivat sotarikosten rinnalle rikokset ihmisyyttä vastaan ja viimein vuonna 2010 kansainvälisen rikostuomioistuimen osapuolina olevat maat lisäsivät listalle hyökkäyssodan eli Nürnbergistä tutun rikokset rauhaa vastaan.

Nykyisin ICC:n peruskirja näyttää aika samalta kuin Nürnbergin peruskirja, Koskenniemi sanoo.

Koskenniemi itse on vastustanut poliittisena hyökkäyssodan ottamista mukaan sotien rikoksiin.

– Enemmistö on toista mieltä, professori toteaa.

Vaikka pysyvä kansainvälinen rikostuomioistuin saatiinkin viimein perustettua puoli vuosisataa Nürnbergissä syntyneen ajatuksen jälkeen, Koskenniemi ei pidä sitä millään muotoa täydellisenä.

Tuomioistuimessa eivät ole mukana johtavat sotilasmahdit Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä, eikä myöskään Israel. Se on riippuvainen valtioiden tahdosta ja tähän mennessä tuomittua on saatu vain afrikkalaisia, yhteensä 15 kahdeksassa oikeudenkäynnissä. Afrikassa arvostelijat ovatkin nähneet ICC:n valkoisen miehen tuomioistuimena, jossa tuomitaan afrikkalaisia, Koskenniemi sanoo.

Kun ICC perustettiin YK:n aloitteesta, pyrittiin pääsemään eroon käytännöstä, jossa tuomioistuimen perustaa sodan voittaja ja tuomiolle joutuu häviäjä. Edelleenkin Koskenniemi pitää kuitenkin vaikeana kuvitella, että tuomiolle joutuisi voittajia.

Tuomioistuimella ei ole universaalia tuomiovaltaa eikä poliisivoimia, vaan se on riippuvainen valtioiden tahdosta.

Hän myös toteaa, että nykyisin eletään aivan erilaisessa maailmassa kuin tuomioistuinta perustettaessa 1990-luvulla. Tuolloin ICC:tä perustamassa olleet tahot olivat sitoutuneet Nürnbergin periaatteisiin, mutta 18 vuodessa ei ole juuri edetty.

Koskenniemen toteaa, että suuret toimijat täytyisi saada mukaan ja tuomioistuimelle riippumattomuus. Niin kauan kuin se on mukana vain pienissä kiistoissa, se näyttää puolueelliselta.

Koskenniemi haluaa kuitenkin olla myös hitusen optimisti. ICC ei tuonut rauhaa, mutta oli ehkä pisara meressä sotarikosten kitkemisessä.

– Pidempi historiallinen näkökulma täytyy pitää yllä. Ehkä tavoite toteutuu 80 tai sadan vuoden päästä.


Nürnbergissä tuomitut johtavat natsit:

Karl Dönitz – suuramiraali, jonka Hitler valitsi sodan lopulla seuraajakseen. Tuomittiin 10 vuoden vankeuteen.

Hans Frank – miehitetyn Puolan kenraalikuvernööri, liikanimi "Krakovan teurastaja". Hirtettiin 16.10.1946.

Wilhelm Frick – sisäministeri. Hirtettiin 16.10.1946.

Hans Fritzsche – propagandaministeriön radio-osaston johtaja. Vapautettiin syytteistä. Tuomittiin myöhemmin Saksassa 9 vuoden vankeuteen. Armahdettiin 1950.

Walther Funk – talousministeri. Tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Vapautettiin terveyssyistä 1957, kuoli 1959.

Hermann Göring – ilmailuministeri ja Luftwaffen komentaja. Tuomittiin kuolemaan. Teki itsemurhan.

Rudolf Hess – Hitlerin kakkosmies, natsipuolueen johtaja. Tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Kuoli vuonna 1987.

Alfred Jodl –Wehrmachtin pääesikunnan operaatiopäällikkö. Hirtettiin 16.10.1946.

Ernst Kaltenbrunner – natsi-Saksan turvallisuusjohtaja. Hirtettiin 16.10.1946.

Wilhelm Keitel – pääesikunnan komentaja. Hirtettiin 16.10.1946.

Konstantin von Neurath – ulkoministeri, myöhemmin Böömin ja Määrin valtakunnanprotektori. Tuomittiin 9 vuoden vankeuteen. Vapautettiin terveyssyistä 1954, kuoli 1956.

Franz von Papen – varakansleri, suurlähettiläs. Vapautettiin syytteistä.

Erich Raeder – laivaston komentaja. Tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Vapautettiin terveyssyistä 1955. Kuoli 1960.

Joachim von Ribbentrop – ulkoministeri. Hirtettiin 16.10.1946.

Alfred Rosenberg – kansallissosialistien ideologi, itäisten miehitysalueiden ministeri. Hirtettiin 16.10.1946.

Fritz Sauckel – vastasi pakkotyövoiman hankinnasta. Hirtettiin 16.10.1946.

Hjalmar Schacht – Saksan keskuspankin johtajaja ja rahaministeri ennen sotaa. Vapautettiin, tuomittiin myöhemmin Saksassa 8 vuoden vankeuteen. Vapautettiin 1950.

Baldur von Schirach – nuorisojärjestö Hitler Jugendin johtaja. Tuomittiin 20 vuoden vankeuteen.

Arthur Seyss-Inquart – kansleri Itävallassa, valtakunnankomissaari Hollannissa. Hirtettiin 16.10.1946.

Albert Speer – natsi-Saksan pääarkkitehti, varusteluministeri. Tuomittiin 20 vuoden vankeuteen.

Julius Streicher – antisemitistisen Der Stürmer -lehden julkaisija. Hirtettiin 16.10.1946.


Natsien puoluekokous vuonna 1934 Nürnbergissä esitettiin mahtipohtisesti propagandaelokuvassa.jpg
Natsien puoluekokous vuonna 1934 Nürnbergissä esitettiin mahtipohtisesti propagandaelokuvassa.jpg (141.01 KiB) Katsottu 901 kertaa
Vielä minä näin auringon alla:
oli oikeuspaikka – ja siellä vääryys,
oli tuomioistuin – ja sielläkin vääryys.
Minä ajattelin itsekseni:
Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.
(Saarn. 3:16-17)

Avatar
sikakoira
Frank Columbo
Viestit: 9014
Liittynyt: Ke Kesä 07, 2017 8:50 am

Re: Natsirikollisten suojelu vuoden 1945 jälkeen

Viesti Kirjoittaja sikakoira »

Täytyy nyt paneutua tuohon Brunhilde Pomselin dokumenttiin selvinpäin joku päivä ja ottaa sitten kantaa rouvan toimiin paremmin. Minusta näin pikaisesti vilaistuna homma eteni nin kuin olisi edennyt missä tahansa muuallakin. Ei voi rouvaa syyttää. Kuten sanottu niin täytyy katsoa tuo vielä ajatuksella läpi :wink:

Paperiliitin salaliitto oli tietysti tosiasia jota ei voi kiistää ja natseja USA:han ainakin kuskattiin töihin joiden töiden hedelmiä saadaan ihastella tänäkin päivänä mm Covid hysterian aiheillla. :wink:

Rodunjalostus ei ollut mikään natsi keksintö vaikkakin sieltä laadukkaita tiedemiehiä löytyikin. :wink:

Toki sitten piti löytää uudet nimet käytännöille kun natsit olivat saattaneet lokaan vanhat ja tutut.
“Without the ‘Corona-test’, we would not have had any crisis”
— Dr. Wolfgang Wodarg
Koronaongelman ratkaisu on se, että paniikinlietsojat eristetään (Wolfgang Wodarg)

Avatar
H.Moilanen
Axel Foley
Viestit: 2416
Liittynyt: Ti Marras 12, 2019 2:30 pm
Paikkakunta: Vammala

Re: Natsirikollisten suojelu vuoden 1945 jälkeen

Viesti Kirjoittaja H.Moilanen »

sikakoira kirjoitti:
La Marras 21, 2020 7:43 pm
Täytyy nyt paneutua tuohon Brunhilde Pomselin dokumenttiin selvinpäin joku päivä ja ottaa sitten kantaa rouvan toimiin paremmin. Minusta näin pikaisesti vilaistuna homma eteni nin kuin olisi edennyt missä tahansa muuallakin. Ei voi rouvaa syyttää. Kuten sanottu niin täytyy katsoa tuo vielä ajatuksella läpi :wink:
Jutellaan vaan lisää Brunhilde Pomselistä, kun olet saanut tutustuttua häneen paremmin. Olen kyllä sitä mieltä, että juuri häntä ja hänenlaisiaan pitää ja olisi pitänyt aikoinaan enemmänkin syyttää natsirikoksista. Ja itse asiassa Brunhildehän sai eräänlaisen vankeustuomion, sillä ainakin oman kertomansa mukaan häntä pidettiin viitisen vuotta venäläisten vankileirillä. Ilmeisesti hän ehti sinä aikana olla useamman itäisessä Saksassa sijainneen leirin vankina. Eri asia on, tuomittiinko tällaisia vankileireillä olleita ihmisiä missään vaiheessa ja oliko heillä mahdollisuus puolustusasianajajaan tms. Liian usein erilaisten konfliktien jälkeiset tilanteet ovat kaaoottisia (vrt. esim. Syyria & Al Holin leiri), jolloin liian usein viidakon lait astuvat voimaan. Al Holistakin on paennut omatoimisesti muun muassa tänne Suomeen muutamia terroristiäitejä lapsineen. Vähän epäilen, että ne naiset eivät ole ainakaan heikoimmasta, köyhimmästä eivätkä keskinäisen hierarkian osalta alimmasta päästä. Monesti juuri niillä pahimmilla p€rslävillä on vahvimmat verkostot, joista löytyy usein kaikenlaisia maksajia, mahdollistajia, neuvojia, auttajia ja salakuljettajia.
sikakoira kirjoitti:
La Marras 21, 2020 7:43 pm
Paperiliitin salaliitto oli tietysti tosiasia jota ei voi kiistää ja natseja USA:han ainakin kuskattiin töihin joiden töiden hedelmiä saadaan ihastella tänäkin päivänä mm Covid hysterian aiheillla. :wink:
Operaatio Papericlip (suom. paperiliitin) on ilman muuta totta ja siitähän löytyy aika paljon materiaaliakin. Olisi mukavaa, jos saisimme aiheesta tännekin jonkinlaisen kattavamman tekstin. Minua on viime aikoina kiinnostanut myös natsien sodan jälkeinen järjestö Die Spinne (suom. hämähäkki), joka auttoi natseja pakenemaan ja välttelemään oikeuden eteen tai tuomiolle joutumista. Hämähäkkiin ja Paperiliittimeen täytyy vielä palata!
sikakoira kirjoitti:
La Marras 21, 2020 7:43 pm
Rodunjalostus ei ollut mikään natsi keksintö vaikkakin sieltä laadukkaita tiedemiehiä löytyikin. :wink:

Toki sitten piti löytää uudet nimet käytännöille kun natsit olivat saattaneet lokaan vanhat ja tutut.
Niin, vanhoja juttujahan nuo olivat. Länsimainen historia tuntee erityisesti Galtonin, Darwinin ja Upsalan rotubiologisen tutkimuskeskuksen saavutukset. Monet natsit tänä päivänäkin arvostavat nimenomaan edellä mainittuja tahoja sekä ehkä hieman yllätyksellisesti myös Carl von Linneä, joka kuitenkin käsittääkseni keskittyi kasveihin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa törmäsin pari kertaa siihen, että akateemiset natsit fanittivat Linneä. Olin yllättynyt, että he edes tiesivät Linnen, kun eivät olleet mitään biologian alan ihmisiä. Tuo viimeinen lauseesi ei muuten oikein auennut minulle :oops: On aika helppo kuvitella, että ainakin jossain Kiinassa ja Japanissa on jo kauan sitten puuhasteltu rodunjalostukseen liittyvien ajatusten kanssa...
Vielä minä näin auringon alla:
oli oikeuspaikka – ja siellä vääryys,
oli tuomioistuin – ja sielläkin vääryys.
Minä ajattelin itsekseni:
Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.
(Saarn. 3:16-17)

Avatar
sikakoira
Frank Columbo
Viestit: 9014
Liittynyt: Ke Kesä 07, 2017 8:50 am

Re: Natsirikollisten suojelu vuoden 1945 jälkeen

Viesti Kirjoittaja sikakoira »

Jutellaan vaan lisää Brunhilde Pomselistä, kun olet saanut tutustuttua häneen paremmin. Olen kyllä sitä mieltä, että juuri häntä ja hänenlaisiaan pitää ja olisi pitänyt aikoinaan enemmänkin syyttää natsirikoksista.
Hmm, no olen tästä hieman eri mieltä. Vastaavassa tilanteessa missä tahansa maassa niin siviili duunareita ei koskaan pitäisi syyttää jälkikäteen. Mitä olisi muka Brunhilden pitänyt tehdä kun oli päässyt maansa ehkä parhaimpaan sihteerin virkaan. Kukaan ei olisi eronnut jos Sauli nyt nimeäisi sinut henkilökohtaiseksi sihteerikseen ja alkaisi lahtaamaan mutiaisia. Kovapokka pitäisi olla että alkaisi vastustamaan lain sanaa.

Poikkeuslain sanaa joka käskee hävittää haitta eläimet. Hmm , rotat, hmm Juutalaiset ,hmm sama asia koska propaganda teki tehtävänsä silloin kuteen tekee tänäkin päivänä.

Syyllisiä tulee mielestäni hakea ihan muista suunnista. Katson tuon dokun nyt vielä loppuun kun puoleenväliin vasta jaksoin viimekerralla. Mielenkiintoista matskua sinänsä paikanpäällä olleilta.

Vahinko ettei tekstejä ole vielä löytynyt.
“Without the ‘Corona-test’, we would not have had any crisis”
— Dr. Wolfgang Wodarg
Koronaongelman ratkaisu on se, että paniikinlietsojat eristetään (Wolfgang Wodarg)

Avatar
H.Moilanen
Axel Foley
Viestit: 2416
Liittynyt: Ti Marras 12, 2019 2:30 pm
Paikkakunta: Vammala

Re: Natsirikollisten suojelu vuoden 1945 jälkeen

Viesti Kirjoittaja H.Moilanen »

sikakoira kirjoitti:
La Marras 21, 2020 8:16 pm
Jutellaan vaan lisää Brunhilde Pomselistä, kun olet saanut tutustuttua häneen paremmin. Olen kyllä sitä mieltä, että juuri häntä ja hänenlaisiaan pitää ja olisi pitänyt aikoinaan enemmänkin syyttää natsirikoksista.
Hmm, no olen tästä hieman eri mieltä. Vastaavassa tilanteessa missä tahansa maassa niin siviili duunareita ei koskaan pitäisi syyttää jälkikäteen. Mitä olisi muka Brunhilden pitänyt tehdä kun oli päässyt maansa ehkä parhaimpaan sihteerin virkaan. Kukaan ei olisi eronnut jos Sauli nyt nimeäisi sinut henkilökohtaiseksi sihteerikseen ja alkaisi lahtaamaan mutiaisia. Kovapokka pitäisi olla että alkaisi vastustamaan lain sanaa.
Itse asiassa moni nykyajan ihminen elää enemmän tai vähemmän samanlaisessa dystopiassa ja moni on keksinyt erilaisia keinoja kestääkseen. Yksi varsin paljon käytetty keino on näytellä, ettei ole niin kovin lahjakas, kyvykäs, nopea, hyvävointinen, rohkea jne. Eli ihmiset alkavat suoriutumaan tahallisesti huonommin, jotta esimerkiksi saisivat siirron vähemmän vaativaan työhön tai toimipaikkaan. Pois eturivistä jonnekin takavasemmalle. Se on ihan oma porukkansa, joka tahtomalla tahtoo sinne eturiviin välittämättä mistään etiikasta tai moraalista yhtikäs mitään. Heitä kyllä on, mutta kaikki ihmiset eivät suinkaan ole sellaisia. Tämä on aivan päivänselvä ilmiö, joka on toistunut eri puolilla maailmaa eri sodissa & konflikteissa. Myös esimerkiksi ISIS:in kalifaatissa. Siellähän osa naisista keskittyi vain ja ainoastaan niihin kotitöihin sekä lapsiin yrittäen vältellä kaikenlaisten rikosten tekemistä. Toiset ISIS-naisista tekivät rikoksia vaikka kuinka paljon. He tuottivat propagandaa, partioivat aseistettuina siviilipoliisin katupartioissa, osa palveli ISIS:n tehtävissä esimerkiksi tarkka-ampujina tai vankiloissa kiduttaja-vartijoina. Monet ISIS-naiset syyllistyivät lastenryöstöihin ja jesidiorjiensa pahoinpitelyihin tai murhiin. Vertailun vuoksi täytyy huomioida, että jesiditkin ovat todistaneet joidenkin ISIS-naisten olleen orjiaan kohtaan kilttejä sekä jopa suojelleen näitä niin paljon kuin pystyivät.

Aina on myös niitä ongelmallisiin ryhmittymiin ja vastaaviin joutuneita "taviksia", jotka keksivät keinoja joko pakenemiseen tai peräti ryhmän sabotoimiseen sisältä käsin tai tietojen toimittamiseen ulkopuolisille eli vakoiluun. Tällaiset toimet tietenkin vaativat rohkeuden lisäksi yleensä myös älyä sekä sopivia olosuhteita. Eräs ISIS:n haltuun joutunut irakilaispoika keksi sellaisen pakokeinon, että hän ryhtyi vapaaehtoiseksi itsemurhaiskuun. Kun iskun aika tuli, terroristit pukivat pojan päälle räjähdeliivit ja opettivat hänet laukaisemaan pommin. Poika oli kuitenkin ovela. Vaikka hän vakuutti tekevänsä iskun, hän juoksikin liivit päällä poliisin luokse ja pelastui sitä kautta sekä pommi-iskulta että terroristijärjestön kynsistä. Muitakin pakenijoita on ollut ja heidän keksimänsä konstit ovat olleet kiehtovia.

Yksi juttu on myös raha. Moni on valmis pelkästään rahan vuoksi tekemään rikoksia vaikka nyt sitten tavallisen sihteerin roolissa. Toinen alunperin aivan samanlaisessa tilanteessa ollut ihminen kieltäytyy tehtävästä ja hyväksyy, että kieltäytymisestä seuraa merkittäviäkin taloudellisia menetyksiä, ehkä jopa suoranaista köyhyyttä ja/tai monenlaisia ongelmia.

Etkö sinä sikakoira näe mitään eroa edellä kuvatun kaltaisia valintoja tehneiden ihmisten tilanteissa? Miksi ei pitäisi rangaista niitä, jotka tieten tahtoen ryhtyvät rikoksiin tai jatkavat niitä, vaikka ymmärtävät mistä on kyse? Toki minäkin ajattelen, että vakavimpia rikoksia tehneiden kuuluu olla tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä, kun tuomioita ja muita seuraamuksia järjestellään.
Vielä minä näin auringon alla:
oli oikeuspaikka – ja siellä vääryys,
oli tuomioistuin – ja sielläkin vääryys.
Minä ajattelin itsekseni:
Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.
(Saarn. 3:16-17)

Avatar
sikakoira
Frank Columbo
Viestit: 9014
Liittynyt: Ke Kesä 07, 2017 8:50 am

Re: Natsirikollisten suojelu vuoden 1945 jälkeen

Viesti Kirjoittaja sikakoira »

Itse asiassa moni nykyajan ihminen elää enemmän tai vähemmän samanlaisessa dystopiassa ja moni on keksinyt erilaisia keinoja kestääkseen
Tismalleen samaa mieltä mutta se ero että tänä päivänä toisin kuin ennen pitäisi olla tietoa hommien taustalla. Kenellä tahansa joka hommiin lähtee nykyään.

Se jos nyt on rottia uuniin laitettu kirjamuodossa ei tee natsista rikollista. Mielestäni.

Jos kirjataan haittaeläimet hävitettäväksi niin se on ihan ok.

Terveisin kirjuri :wink:

Ps ei mulla mitään jutskuja vastaan kun lähipiiristäkin näitä löytyyy :wink:

Kuitenkin olen natsi ja realisti. :lol:

Koulutettu lapsesta asti jugend toimintaan. Mikään ei minua enää muuta.

Enäään :lol:
“Without the ‘Corona-test’, we would not have had any crisis”
— Dr. Wolfgang Wodarg
Koronaongelman ratkaisu on se, että paniikinlietsojat eristetään (Wolfgang Wodarg)

Avatar
acp
Olivia Benson
Viestit: 714
Liittynyt: Ma Syys 02, 2019 9:48 pm

Re: Natsirikollisten suojelu vuoden 1945 jälkeen

Viesti Kirjoittaja acp »

Äsken kirjoitin 911 osioon Bushista eli Scherffistä, niin laitetaan tänne ketkä niitä natseja auttoi :lol:.

http://theconcordshow.com/the-bush-fami ... h-mengele/

Natsirikollisten jäljet menevät myös syvälle Hollannin kuninkaallisiin.

Vastaa Viestiin