Näemmekö Koskelan henkirikoksesta koko kuvan vai pelkästään sen, jonka viranomaiset haluavat meille näyttää?
Poliisin salailevat julkisuustulkinnat estävät viranomaisten toiminnan arvioinnin.
...
Murhasta epäillyt pojat ovat poliisin mukaan pahoinpidelleet ja kohdelleet uhria jopa sadistisesti myös ennen henkirikosta. Uhrin nöyryyttäminen tuntui olevan poikajoukon yhteinen harrastus.
Tapahtumien kulku alkaa selvitä viranomaisille, mutta iso kysymys odottaa vastaustaan: mitä viranomaiset olivat tehneet nöyryyttämisen lopettamiseksi ja uhrin suojelemiseksi?
Tuliko kiusaaminen esimerkiksi koulun tietoon, ja jos tuli, mitä sille tehtiin?
Koulun rehtori sekä Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja
Liisa Pohjolainen eivät suostu kommentoimaan tapausta.
Pohjolainen on sanonut, ettei hän voi kommentoida yksittäistä tapausta, koska on kyse yhden oppilaan asioista. Pohjolainen vetoaa siis yksityisyyden suojaan.
TULKINTA on sinänsä ymmärrettävä, sillä julkisuuslaissa määritellään hyvin laajasti salassa pidettäviksi ihmisten yksityiselämään kuuluvat asiat.
Ei kuitenkaan ole yksiselitteisen selvää, että koulun pitäisi vaieta siitä, miten kiusaamistapausta on hoidettu. Näin sanoo julkisuuslain asiantuntija, hallinto-oikeuden emeritusprofessori
Olli Mäenpää.
”Julkisuuslain perusteella on tulkinnanvaraista, onko kiusaaminen yksityiselämää.”
...
”Mitään yksiselitteistä salassapitoperustetta ei siis ole.”
Kiusaamistapaukseen voi liittyä myös terveystietoja, ja ne ovat salassa pidettäviä. Tällä perusteella ei kuitenkaan voida kieltäytyä antamasta tietoja menettelytavoista, Mäenpää korostaa.
...
”Julkisuuslain yksi perustarkoitus on, että voidaan valvoa viranomaisen toimintaa – ja myös toimimattomuutta”, Mäenpää painottaa.
Vaikuttaa siltä, että Koskelan tapauksessa salaamisella suojataan tosiasiassa virkamiehiä.
...
Poliisi on paljastanut kesken esitutkinnan yllättävän paljon tietoa tapahtumista ja uhrin taustasta. Huoltajien luvalla poliisi esimerkiksi kertoi, että uhri oli lastensuojelun asiakas. Hänet oli sijoitettu asumaan kodin ulkopuolelle Helsingissä.
Poliisista on kuitenkin jo viestitty, että esitutkintapöytäkirjasta tämä tieto salataan.
Miksi ihmeessä?
...
Poliisihallitus julkisti puolitoista vuotta sitten julkisuuskäsikirjan, jossa kannustettiin tutkinnanjohtajia salaamaan kaikki, mikä vähänkin liippaa yksityiselämää.
Tulkinta on uusi ja erittäin radikaali. Tällä tulkinnalla esimerkiksi kahdeksanvuotiaan Vilja Eerikan murhaa vuonna 2012 koskevat pöytäkirjat salattaisiin nyt suurelta osin. Niistä ei näkyisi tietoa siitä, että tytöstä oli tehty kymmenkunta lastensuojeluilmoitusta mutta hänet palautettiin silti kotiin karmein seurauksin.
Helsingin hallinto-oikeus päätti joulun alla, että Poliisihallituksen tulkinta julkisuuslaista on lainvastainen. Lainsäätäjä on tarkoittanut, että rikosjutuissa salataan yksityiselämään liittyvät tiedot vain jos ne ovat arkaluonteisia.
Julkisuuskiista jatkuu, sillä poliisi on valittanut hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
YKSITTÄISESSÄ tapauksessa tutkinnanjohtajalla on tällä hetkellä kaksi vaihtoehtoa. Hän voi mustata runsaasti tietoja Poliisihallituksen ohjeistuksen perusteella, tai hän voi noudattaa Helsingin hallinto-oikeuden julkisuusmyönteisempää päätöstä.
Näyttää siltä, että laaja salaaminen sopii paremmin viranomaisten konsepteihin. Se taas tarkoittaa, että me kansalaiset emme saa tilanteesta ja viranomaisten toiminnasta kokonaiskuvaa.
Me siis saamme sen kuvan, jonka viranomaiset haluavat meille näyttää.
Susanna Reinboth HS
Koko uutinen täällä:
Helsingin Sanomat
28.1.2021 2:00 | Päivitetty 6:15