Mielestäni tällaisen persoonallisuushäiriön toteamisen tulisi johtaa automaattisesti siihen että henkilöä kohdeltaisiin vaarallisena potentiaalisena rikoksenuusijana ja häneen kohdistettaisiin riittäviä keinoja, jotta tuleva vastaava käyttäytyminen estettäisiin. Keinovalikoimana esim. lääkitys + käyttäytymisterapia + riittävän pitkä vankeustuomio.
Pidän lähtökohtaisesti ongelmana sitä ettei mielentila-arviota tehdä kuin vakavimmissa väkivaltarikoksissa. Mielestäni pitäisi kehittää nykyisen perusteellisen (n. 3-4 kk kestävän?) arvioinnin rinnalle jonkinlainen "checklist"-tyyppinen pika-arviointiprosessi joka voitaisiin toteuttaa vaikkapa viikossa. Psykiatrisen sairaanhoidon ammattilaiset saavat nyt vapaasti kommentoida, olenko ehdottamassa mahdottomuuksia
...Tällaista prosessia tulisi sitten soveltaa kaikissa tapauksissa kun esitutkintanimikkeenä on törkeä pahoinpitely, raiskaus, törkeä raiskaus, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tai ihan pelkkä pahoinpitelykin, mikäli muut seikat (esim. tekijän käyttäytyminen tekoa edeltävänä aikana esitutkintatietojen pohjalta) puhuvat sen puolesta.
Tulisi myös pyrkiä linjaamaan tuomiopolitiikkaa siten, ettei välttämättä kaikkein tärkein ja lopullisin päämäärä olisikaan pyrkiä palauttamaan kaikkia kriminaaleja yhteiskuntaan, vaan suojaamaan yhteiskunnan arki kriminaaleilta eristämällä nämä potentiaalisista uhreistaan. Tähän päästäisiin käyttämällä nykyistä tuntuvasti enemmän ehdottomia tuomioita, poistamalla ensikertalaisten tuomiolyhennykset ja tekemällä vankilaoloista nykyistä paremmin rangaistukselta maistuvia.
