Ottamtta sen enempää kantaa vammaispalveluihin niin luulisi, että lähes kuurolla kehitysvammaisella ihmisellä pitäisi joko olla saattaja jatkuvasti mukana, tai sitten ranneke, josta painamalla saa apua, ja jonka kautta henkilön voi heti paikallistaa. Joku tuossa aiemmin ketjussa kertoikin, että tällaisia rannekkeita on olemassa.
Kehitysvammainen ihminen ei ole "vanki", ja hänellä ei tarvitse olla kenenkään lupaa tai saattajaa kulkeakseen kotinsa ulkopuolella. Ei ole montaa vuosikymmentä takaisinpäin menemistä, kun "pelkkä" kuurous teki sinusta kehitysvammaisen, ja kouluihin ei ollut asiaa - olit sitten Einstein korvien välistä eli et.
Meidän yhteiskunnan rahat menee tällä hetkellä alle kolmikymppisten elämäntuskaansa neljän seinän sisällä purkavien "en voi mennä töihin kun mua ahdistaa ihmiset ja vuodenajat ja kuu ja aurinko ja talvisotakin oli minun vikani"-yhteiskunnan toivojen sairaseläkkeiden maksamiseen, me ollaan myös Suomessa parempia entä muut maailmassa yhteensä, kun otetaan tänne kaikki ne tulijat jotka EI ole sydänkirurgeja tai insinöörejä eli maksetaan myös heidän eläminen ja yhdistetään perheitä (mikä moniavioisuus meillä laitonta on, tuo vaan kaikki kolmekymmentä vaimoasi Suomeen) minkä ehditään- toki nekin paremmalla elintasolla entä "kantasuomalaisen".
Meidän rahat ei riitä maksamaan palkkaa niille ihmisille, jotka Suomen jokaista kehitysvammaista pitäisi kädestä kiinni 24/7. (Nämäkin olisi osin diagnosoitavissa ja keskeytettävissä mutta eihän sitä nyt voi kun minä haluan ja leijanoemo olen ja ensimmäisen vuoden jälkeen se omaan elämäänsä syytön lapsi onkin sitten yhteiskunnan vastuulla kun ei sitä enää syystä tai toisesta kotona jaksetakaan ja ei oo enää kivaa.)
Eihän ne ole vuosiin riittäneet maksamaan hyvää hoitoa niin sotiemme veteraaneille kuin muille vanhuksille. Suosittelen jokaiselle vapaaehtoistyötä jonkinnäköisessä laitoksessa. On se sitten kehitysvammaisten tai vanhusten asumiseen tarkoitettu paikka. Apukädet ihan ulkoilutukseen saati lehtien ääneen lukemiseen tulee varmasti tarpeeseen ja saattaa avata aika monen muttakominullaonoikeus-ihmisen silmiä...
Itse en maksaisi kotiin millekään ihonvärille rahaa enempää kuin neljä kuukautta. Siinä ajassa on pitänyt jo joku työkkärin pikakurssi käydä ja töihin lähteä. Ellei, sitten kaupungin tai järjestöjen kautta ilmaista työtä tekemään 6h/pv, jolla lunastat itsellesi sen päivän aterian.
Kehitysvammaisella ihmisellä on oikeus päättää elämästään, mitä hän syö, mitä hän pukee päälleen, missä hän haluaa viettää vapaa-aikaansa, JOS hänellä ei ole enää oppivelvollisuutta, tai jonkinlaista työtoimintaa järjestettynä.
Toki kehitysvammaisella ihmisellä on myös velvollisuuksia. Ne tuppaavat yleensä unohtumaan itsemääräämisoikeuksista puhuttaessa.
Kehitysvammaisella ihmisellä on, kuten kaikilla muillakin ihmisellä, velvollisuus käyttäytyä kunnolla ja noudattaa lakeja. Ei näpistellä kaupassa, ei harrastaa puhelinhäiriköintiä tai seurailla ihmisiä kaduilla. On noudatettava yhteiskunnan lakeja - niiltä osin kuin hänen kehityksensä antaa olettaa sen olevan mahdollista.
Jos kehitysvammainen ei kykene asumaan (verovarojen turvin, koska hehän siis saavat eläkettä ja asumistukea jne) tuetustikaan yksin (eli viedään palveluja hänen kotiinsa), hänelle etsitään toinen asumismuoto, yleensä jokin ryhmäkotitapainen, jossa edelleen jos olet kykenevä, saat täysin vapaasti liikkua päiväsaikaan.
Tässä tapauksessa poika taisi asua vielä kotonaan. Ja kyllä, vaikka siellä kehitysvammainen lapsi kotona onkin, vanhempien on käytävä töissä elääkseen. Ei se lapsen kehitysvammadiagnoosi mikään kultamunia munivan hanhen veroinen asia ole.
Kurja loppu nuorelle, syyllistä tähän on turha hakea mistään. Ei ollut vanhempien vika, ei sen ihmisen vika joka ohjasi hänet pois kielletyltä alueelta, ei kaupan vika jos joku jätepuristin nyt oli hetken auki. Tällä nuorella olisi ollut mahdollista kävellä tuttua reittiä kotiin, jäädä sinne odottamaan vanhempia kotiintuleviksi. Hän päätti nyt toisin ja näin kävi.
Kiitos ja anteeksi. Palaan sorvin ääreen pyörittelemään juurikin näiden ihmisten asioita.