Melkoista satua kaveri latelee siitä, että Supo olisi halunnut palkata hänet agentikseen. No ei todellakaan noin toimita, että soitetaan kertoen edustavansa Suomen valtiota ja puhelimessa värvätään agentiksi. Puheluhan saatetaan nauhoittaa automaattisesti vastaanottajan puhelimesta, joten Supon kaverit eivät mitään luottamuksellista puhelimessa puhu, joka voi olla seuraavan päivän Iltalehdessä. Tottakai vihreät poliitikot olivat tuon sadun uskoneet täysin, koska jos heillä olisi järkeä päässä, he eivät olisi vihreitä.Monster kirjoitti: ↑To Joulu 08, 2022 8:28 pm"– En minä kuitenkaan halua ottaa rahaa, joka minulle ei kuulu, hän toteaa."Mukava valkku kirjoitti: ↑To Joulu 08, 2022 8:15 pm Suomessa vuodesta 1991 asunut ja vuonna 2011 Suomen kansalaisuuden saanut, Sorasod ry:n ex-toiminnanjohtaja sosiaalidemokraatti Idiris Farah Hassan ollut vuosien varrella paljon julkisuudessa niin sanomalehdissä kuin Ylen tv-ohjelmassakin. Alla pari valikoitua linkkiä:
Vuonna 2009 Idiris iski Voima-lehden toimittajalle tarinaa henkilöhistoriastaan, mm. Supon agentiksi värväämisestä:
https://voima.fi/arkisto-voima/mina-kuulun-tanne/
Vuonna 2015 Vantaan kaupunki alkoi maksaa Idirikselle palkkaa opettajan työstä, jota hän ei tiennyt tehneensä:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000985302.html
Juu. Eipä tosiaan.
Mutta siihen edelliseen tuhannen ja yhden yön tarinaan:
Kaveri vihaa väkivaltaa ja menee sen takia loogisesti Somalian sotilasakatemiaan 1986. Valmistuu parin vuoden kuluttua eli 1988 upseeriksi. Sitten vähän valmistumisen jälkeen alkoi sisällissota ja kaveri lähti muka käpykaartiin ulkomaille. Kun hän sanoi olleensa Neuvostoliitossa, hän on ollut Moskovassa. Homma on mennyt niin, että hän on kuulunut Siad Barren eliittijoukkoihin, joille avautui tie lukea kaikkein parasta oppia eli kommunismia Moskovassa ja hän on mennyt sinne vuonna 1988-1989. Kun Barre syöstiin vallasta nämä somalit joutuivat kodittomiksi, koska Moskova katsoi ettei heistä ollut enää mitään hyötyä kommunismin leviämiselle ja näiden ruokkiminen oli turhaa. Porukka päätti lähteä Suomeen vuonna 1991 ja siellä tuli erilaista väkivaltaista ammattisotilasta ja muuta paskajoukkoa rajan yli muka turvapaikkaa hakemaan, eli etsimään itselleen ilmaista majoitusta jonkun toisen piikkiin, johon heidät oli jo totutettu Moskovassa ja sitä ennen Somalian armeijassa. Kaveri varmasti osaa myös jonkin verran venäjää, vaikka ei siitä mitään virko.“Elin ihan normaalin nuoruuden Somaliassa, kävin peruskoulun ja lukion. Koska oli pakko saada joku ammatti, aloitin sotilasakatemian vuonna 1986 ja valmistuin parin vuoden jälkeen upseeriksi Mogadishuun. Kaikki oli hyvin, minulla oli ystäviä, työpaikka, auto ja oma talo. Vain vähän valmistumiseni jälkeen alkoi kuitenkin sisällissota. Työskentelin armeijan päämajassa, ja joka puolelta maata kantautui tietoja levottomuuksista ja taisteluista. Pian oli selvää, että taistelut leviäisivät myös maan pääkaupunkiin. Silloin jätin Mogadishun”, Farah kertoo. “En voi sietää väkivaltaa.”
“Tulin Suomeen Neuvostoliiton kautta vuonna 1991. Ensimmäiset vuodet olivat hyvin vaikeita”, Idirisen sanoo vakavana. “Hyvin vaikeita”, hän painottaa. “Asuin ensin Oulussa, Suomen kylmyys tuli täysin yllätyksenä. Olin todella pohjalla yhteiskunnallista asemaa ajatellen. En koskaan tiennyt mitä ensi vuonna tapahtuu.”
Tuon taustan takia voi Suomen kansalaisuus olla tiukassa. Kaverin rehellisyyskin käy hyvin esille tarkastusraportista missä kaikille löytyy aina selitystä ja homma on jonkun muun syy. Koko tyypin voi aivan hyvin palauttaa Somaliaan. Hänestä ja kaltaisistaan ei ole Suomelle mitään muuta kuin kuluja. Aivan sama kuin menestymisen lisäämiseksi hankkisimme Ruotsista meille lisää mustalaisia. Täysin rinnakkaista porukkaa keskenään, huijaavat ja varastavat kaiken ja ikinä ei ole mitään maksaa mistään korvauksia. Työkään ei onnistu kun on selkä mennyt, paikat kipeänä, vanhoja vammoja jne.
