Ed Gein

[Huutaja Jaana]

"Bunny Gibbons was an American funfair owner in the 1950s, based in and around Rockford, Illinois.

"Ed Gein's Ghoul Car"

Gibbons' fair's most memorable attraction was the car of the infamous murderer Ed Gein. The car was a 1949 Ford sedan and had been used to transport the bodies which Gein had exhumed from local graveyards. Gibbons bought the car in an auction for Gein's estate, held in 1958. Fourteen different bids were placed for the car, yet Gibbons held out and won. Gibbons ended up paying the then-considerable amount of $760. Gibbons called his attraction the "Ed Gein Ghoul Car".

Controversy

The car was first displayed in Seymour, Wisconsin in July 1958. In its first two days, the attraction pulled in more than 2,000 visitors. The exhibit was immediately embroiled in controversy, and officials from Mental Health America of Wisconsin fought to close the exhibit. Despite Gibbons's initial delight with the publicity, interest began to fade in the car."

Hauskaa mutta tuostakin on joku ottanut nimensä. New Yorkista tuli 80 luvulla rockbändi nimeltään ED GEINS CAR.

[Kosti]

^No melkone gibboni! Enkä nyt sinua tarkoita, pieni ystäväiseni, vaan tuota Bunny Gibbonsia! Vai vielä ghoul car, höh!



Liitteenä värikuva Ed-ystävämme Ghoulmobilesta(saattaa muuten olla väärä bilika, mut hei, talo on oikea talo sentään), sekä kuva tai pari Edin kotitalosta. Kyllä tollasella dollari-irvistyksellä on kelvannut kurvailla Plainfieldin raitteja uhreja etsien ja kellahtaa raskaan päivän raadannan jälkeen kotikartanon pahnoille lepäämään...

[Huutaja Jaana]

Ed oli O.G. transnainen. Nykypäivänä varmaan juhlittu sankari.

[Kosti]

Ed oli O.G. transnainen. Nykypäivänä varmaan juhlittu sankari.

Olet tuhatprosenttisen oikeassa! Älkäämme unohtako tätä oleellista tosiasiaa Ed Gein-mytologiasta. Tosiaan, ainakin tarinan mukaan, jonka Ed myös ansiokkaassa alustuksessaan mainitsi, Ed oli koittanut tehdä itsestään naisen leikkaamalla, mutta sitten tuo älyn jättiläinen oli todennut operaation liian kivulloiseksi ja jättänyt sikseen. Melko puistattavaa kamaa. Tyytyi pukeutumaan naisten nahkoihin ja tanssimaan kuutamolla. Ja hyvä niin!
Toisaalta, kenties hieman ristiriitaisestikin, Ed oli kultturelli jätkä, jäpikkä, joka ahmi korkeakulttuuria sittemmin lakkautetun ja legendaarisen EC:n (Entertainment Comics) kauhusarjakuvien muodossa. EC:n piirtäjistä voisi mainita sellaiset mestarit kuin Al Williamson(kuvitti myöhemmin mm. Tähtien sota-sarjakuvia) ja Wallace "Wally" Wood(äitinsä puolelta suomensukuinen mahtijulli), nämä kaksi ansioituivat varsinkin tieteistarinoiden sarjakuvittajina. Ikävä kyllä EC joutui lakkauttamaan itsensä vuonna 1956 pitkään jatkuneen kilpailijoiden mustamaalauksen johdosta, "EC:n kauhusarjakuvat turmelevat nuorison ja aiheuttavat nuorisorikollisuuden kasvua" ja sitä rataa. Nykykatsannossa nuo silloiset kauhupläjäykset ovat melko kesyä kamaa, mutta yleisesti ottaen yllättävänkin laadukkaita. Phantagraphics on niitä ansiokkaasti koostanut kovakantisiksi kirjoiksi piirtäjien mukaan ja ainakin Adlibriksen kautta olen noiden yllämainittujen tieteiskoosteet tilannut. Mahtoi se Ediäkin harmittaa kun tuollainen kulttuurin puro häneltä tukittiin. Jätkä menny paikalliseen lehtikauppaan ostaan suosikkisarjiksiaan hyvissä fiilareissa ja myyjä todennu että sori nyt vaan Ed, ei tuu ennää EC:ltä mittää. Voi harmin paikka!

Edistä ei vielä ole lapsuudenkuvaa joten lisään sellaisen, sekä kuvan Edin virnistyksestä, jossa mielestäni näkyy hieman sellainen "Häh häh hää paskiaiset, vielä teidät teurastan, jahka kerkeän"-fiilis. Myös yhden EC kauhusarjakuvan kannet Wally Woodin kynästä.

[Huutaja Jaana]

Noita EC sarjakuvia tais tulla suomeksikin, KAUHU niminen iso kirja 70/80 lukujen vaihteessa ja VERTA JA VÄRISTYKSIÄ ysärin alussa. Ne mulla on.

[Kosti]

Noita EC sarjakuvia tais tulla suomeksikin, KAUHU niminen iso kirja 70/80 lukujen vaihteessa ja VERTA JA VÄRISTYKSIÄ ysärin alussa. Ne mulla on.

Pitää paikkansa. Ainakin Reed Crandallin Charrion Death (autiomaassa pankkiryöstäjää takaa-ajava poliisi saa käsiraudoitettua edellisen, mutta kuolee ryöstäjän kuristamana ja rosvo jää erämaahan poliisiin kahlehdittuna vrt. Eric von Stroheimin mykkäelokuvan klassikon Greed lopetus) ja A.Torresin hieno Eye For An Eye (mies ja nainen pakenevat mutantteja ydinsodan jälkeisessä viidakossa) oli samassa kirjassa, en nyt muista missä niistä ja minkänimisinä suomennoksina. Mahtaakohan Ed olla lukenut juuri niitä tarinoita mitä noissa kokoelmissa löytyy?

Odotas, toi jälkimmäinen pitäs löytyä enkuks netistä, löytysköhän vielä...
Olihan se. Tossa linkki, alaspäin sivua vierittämällä löytyy pikkukuvat, niitä kun klikkaa niin siitä.

https://marswillsendnomore.wordpress.co ... lo-torres/