Loistava kuvaus siitä, miten vaikea on rehata painavaa ruumista tiheäoksaiseen kuuseen. Koko keskustelun perusteella vaikuttaa siltä, että kansamme agraarijuurista on alettu irtautua. Kaupunkilaispenikoille tekisi varmaan hyvää käydä joskus katsomassa puita. Jos tulee mieleen toistaa tuo Asikkalan temppu, niin köyden toinen pää kannattaa sitoa ylhäällä kuusen rungon ympäri, jolloin yhden oksan katkeaminen ei haittaa ollenkaan. Kuusen uumeniin päätymisessä on kyllä jotain aleksiskivimäisen runollista.MotiivitOn kirjoitti: Siis vinssaus on kyllä mahdollista, mutta mielestäni erittäin hankalaa. Olisihan voitu työntää suonsilmäänkin, eikä ruumista varmaan olisi vieläkään löydetty.
Tv-sarjojen perusteella on syntynyt sellainen kuva, että itsemurhista jätettäisiin kovinkin yleisesti viestejä. Todellisuudessa suurin osa ei jätä mitään viestiä. Nytkään ei tosin vielä tiedetä, onko viesti mahdollisesti henkilön taskussa.
Itsemurhapäätöksen tekemiseen menee joiltakin kymmeniä vuosia ja jotkut päätyvät ratkaisuun sekunneissa. Tässä tapauksessa henkilö on voinut pohtia asiaa pitkään ja vellonut ratkaisun kanssa edestakaisin. Samalla tavalla kuin vankilasta vapautuessa järkeilee, että yrittäisikö rehellistä työuraa vai luisuisiko sittenkin taas huumehommiin. Ihan hyvin voi sekavassa mielentilassa yrittää vielä soitella kavereita saunaan ja etenkään jos kukaan ei ehdi tulemaan, sitten kuitenkin päättää, että nyt se on loppu. Ja huumeongelmaisen itsetuhoisen tekijän logiikka saattaa joskus poiketa siitä, mitä se on muilla.
Alunperin kerrottiin, että tekijällä ei ole ollut mukana kenkiä tai takkia. Ainakin kengät nyt sitten oli. Jos itsellä olisi tarkoitus lähteä pimeään syksyiseen metsään ja kiipeilemään, niin jättäisin spittarit eteiseen ja ottaisin saappaat tai työkengät. Märillä jaloilla on ikävä lompsia, vaikka olisi viimeinen matka.