Aili Sarpio katosi sairaalasta Heinolassa 1988
Re: Aili Sarpio katosi sairaalasta Heinolassa 1988
Tuo teoria täysin mahdollinen ja rojun seasta ei löydy mitään,luutkin katoaa ajan oloon.
Toiset kun luulee että vesistöjen pohjat on kuin uima-altaat heh,edes menny kaverini oli sukeltajia ja kertoili kyllä ihan muuta,jopa näkyväisyys Suomen vesissä on aika surkeaa.
Toiset kun luulee että vesistöjen pohjat on kuin uima-altaat heh,edes menny kaverini oli sukeltajia ja kertoili kyllä ihan muuta,jopa näkyväisyys Suomen vesissä on aika surkeaa.
Re: Aili Sarpio katosi sairaalasta Heinolassa 1988
Minua vain ihmetyttää se, että miten perhe oli niin tietämätön tutkimusten laajuudesta, kuin mitä lapsenlapsen puheista käy Kadonneissa ilmi. Eikö heillä tosiaankaan ollut tietoa sitten mistään, luulisi että edes Ailin pojan kautta joka kuitenkin poliisissa oli töissä. Ellei sitten ole niin, että sukulaisuuden takia poika ei voinut osallistua tutkintaan eikä hänellekään sitten annettu tietoa? Joka tapauksessa Kadonneiden donnermaisen lääkärin puheiden perusteella kaikki voitava on tehty Sarpion löytämiseksi, samoin viranomaisten puolelta eikä KRP:kään löytänyt sairaalan toiminnassa moitittavaa. Ja vaikka sairaalarakennus on ollut suuri ja korkea, niin tämän Nissilän perusteella sairaala tutkittiin läpikotaisin. Kyllä jos Sarpio olisi jonnekin sisätiloihin, jonnekin sokkeloon tuupertunut niin eiköhän se ruumiin haju olisi kuitenkin huomattu ennen pitkää. Lapsenlapsi moitti sairaalaa tuen puutteesta ja syytti sairaalaa suoranaisesta omaisten välttelystä.
Mitä tulee tuohon pitkään viiveeseen potilastietojen saamisesta, joka tapahtui vasta vuonna 2000, niin olisikohan siinäkin kyse vaan kankeasta sairaalabyrokratiasta? Ja siitä, että perheellä ei ollut esim valtakirjaa antaa, joka olisi ehkä nopeuttanut asioita. Tuli vain mieleen, että kun perhe kääntyi Ailin asiassa Mikkelin lääninhallituksen puoleen, niin lupasivatkohan liikoja vakuuttaessaan, että Ailiin liittyvät tiedot saadaan välittömästi? Nissilä kuitenkin ainakin Kadonneissa osoitti anteeksipyynnöt/pahoittelut omaisten kohtaaman mielipahan suhteen. Sitä vasten tuntuu tuo Markku Hyvösen heitto erikoiselta juuri ennen lopputekstejä, että avoimuus ja vilpitön halu selvittää tapahtumien kulku olisi voinut katkaista epätietoisuuden periytymisen ketjun jo aikoja sitten. Jos sairaalalla todella olisi jotain salattavaa, niin olisiko tämä Martti Nissiläkään astunut kameroiden eteen? Vähän kyllä epäilen. Tottakai omaisista kuitenkin tuntuu pahalta, kun epätietoisuus jatkuu ja jatkuu vuosikausia. Varmasti sairaalan tapa kohdata omaiset jätti toivomisen varaa, mutta tällaisessa asiassa siitä ei juurikaan ole apua että sairaalasta katoaminen on kyllä melkoisen harvinaista.
Vielä jos miettii rojuja siinä lahdella, niin tässä voisi olla näille Suannon veljeksille seuraava käyntikohde. Jos vielä Sarpionkin löytäisivät, niin sitten kyllä olisivat jo melkoisia guruja. Se tietysti on oma asiansa missä kunnossa vedessä oleva ruumis on 35 vuoden jälkeen, mutta ainakin 27 vuotta kadoksissa olleen Savukoski löysi ja muistelen lukeneeni, että tämäkin pystyttiin tunnistamaan, samoin kuin vaikkapa Ilpo Härmäläinen.
Mitä tulee tuohon pitkään viiveeseen potilastietojen saamisesta, joka tapahtui vasta vuonna 2000, niin olisikohan siinäkin kyse vaan kankeasta sairaalabyrokratiasta? Ja siitä, että perheellä ei ollut esim valtakirjaa antaa, joka olisi ehkä nopeuttanut asioita. Tuli vain mieleen, että kun perhe kääntyi Ailin asiassa Mikkelin lääninhallituksen puoleen, niin lupasivatkohan liikoja vakuuttaessaan, että Ailiin liittyvät tiedot saadaan välittömästi? Nissilä kuitenkin ainakin Kadonneissa osoitti anteeksipyynnöt/pahoittelut omaisten kohtaaman mielipahan suhteen. Sitä vasten tuntuu tuo Markku Hyvösen heitto erikoiselta juuri ennen lopputekstejä, että avoimuus ja vilpitön halu selvittää tapahtumien kulku olisi voinut katkaista epätietoisuuden periytymisen ketjun jo aikoja sitten. Jos sairaalalla todella olisi jotain salattavaa, niin olisiko tämä Martti Nissiläkään astunut kameroiden eteen? Vähän kyllä epäilen. Tottakai omaisista kuitenkin tuntuu pahalta, kun epätietoisuus jatkuu ja jatkuu vuosikausia. Varmasti sairaalan tapa kohdata omaiset jätti toivomisen varaa, mutta tällaisessa asiassa siitä ei juurikaan ole apua että sairaalasta katoaminen on kyllä melkoisen harvinaista.
Vielä jos miettii rojuja siinä lahdella, niin tässä voisi olla näille Suannon veljeksille seuraava käyntikohde. Jos vielä Sarpionkin löytäisivät, niin sitten kyllä olisivat jo melkoisia guruja. Se tietysti on oma asiansa missä kunnossa vedessä oleva ruumis on 35 vuoden jälkeen, mutta ainakin 27 vuotta kadoksissa olleen Savukoski löysi ja muistelen lukeneeni, että tämäkin pystyttiin tunnistamaan, samoin kuin vaikkapa Ilpo Härmäläinen.
-
- Axel Foley
- Viestit: 2386
- Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 2:29 pm
- Paikkakunta: Lahti
Re: Aili Sarpio katosi sairaalasta Heinolassa 1988
Iltasanomien viikonlopun 9.-10.12.2023 paperiversiossa oli Ailin tapauksesta juttua:
Aili, 78, katosi jäljettömiin sairaalasta
78-vuotias Aili Sarpio hätäili ennen nukahtamistaan, että Heinolan reumasairaalan ulko-ovet olivat varmasti kiinni. Yöllä hän
katosi jäljettömiin sairaalasta, jonne oli tullut vain rutiinitutkimuksiin.
Ensimmäinen sairaalayö oli levoton. Siksi 78-vuotias Aili Sarpio pyysi unilääkettä seuraavaksi yöksi. Puolikkaan Imovane-tabletin
turvin Aili-rouva nukahti. Unilääke oli hänelle uusi.
Puolen yön aikaan yöhoitaja kävi huoneessa. Yöhoitaja huomasi Aili-rouvan nukkuvan. Huonetoverin mukaan vielä yhden aikaan yöllä
Aili-rouva nukkui ja jopa kuorsasi. Huonetoveri oli lukenut sängyssä. Kun huonetoveri sammutti lukuvalonsa kello oli 1.15.
Aili-rouva nukkui osasto kahden kuuden hengen huoneessa. Huoneen numero oli 304 ja potilaita oli Aili-rouvan lisäksi neljä muuta.
Osasto sijaitsi toisessa kerroksessa. Vuode oli tyhjä kello 2.10, kun yöhoitaja kävi uudelleen huoneessa. Aili Sarpio oli kadonnut
Heinolan reumasairaalasta. Oli 14. syyskuuta 1988. Vuosikymmenet ovat vierineet, mutta Aili Sarpiota ei ole tähän päivään mennessä löydetty.
Hänen katoamisestaan tuli yksi Suomen eriskummallisimmista mysteereistä.
Sarpio oli kirjautunut sairaalaan 12.9.1988. Hän oli tullut niskasäryn vuoksi rutiinitutkimuksiin. Hänen tarkoituksenaan oli olla
sairaalassa vain pari päivää ja palata sitten takaisin palvelutaloon. Miten iäkäs rouva voi kadota sairaalasta jäljettömiin
kenenkään näkemättä?
- Se on aivan mystinen katoaminen, todella erikoinen juttu. Tapaus on meillä edelleen auki eikä meillä ole vastausta, on vain arvailuja
siitä, mitä hänelle on ehkä tapahtunut, rikosylikomisario Martti Hirvonen Hämeen poliisilaitokselta toteaa.
Hirvonen ei ole ollut Sarpion katoamiseen liittyvän asian kanssa aikaisemmin tekemisissä, mutta on perehtynyt jälkikäteen aineistoon,
jota asiassa on aikanaan kertynyt.
Laajat etsinnät järjestettiin heti, jotta leskirouva olisi löydetty. Lämpöä oli vain seitsemän astetta ja ulkona satoi vettä.
Poliisi arvioi Aili-rouvan olevan hengenvaarassa vähän vaatetuksen, olosuhteiden ja sen takia, ettei tiedetty, mitä oli tapahtunut.
Etsinnät aloitettiin osastolta. Sama yöhoitaja oli kolmella osastolla. Kun osastoetsinnät eivät tuottaneet tulosta, katoamisesta
ilmoitettiin poliisille kello 3.45.
Ensimmäinen poliisipartio lähti paikalle heti ja kello 4.40 etsintöihin hälytettiin lisää poliiseja. Sairaalan oma huoltomies tuli töihin
aamuviideltä ja aloitti etsinnät. Aamupäivän aikana viisi huoltomiestä etsi rouvaa kaikkialta. Heillä oli mukanaan yleisavaimet, joten he
tarkistivat myös lukittuina olleet tilat.
Ylilääkäri antoi keskusradiolla käskyn kaikille osastoille tutkia paikat. Vastuuhenkilöinä olivat osastonhoitajat. Paikat tarkastettiin
kahteen kertaan, sillä ylilääkäri toisti käskynsä.
Huoltomiehet ja poliisit tarkistivat pareittain A-,B-,C-,D-ja H-talot niin, että he kulkivat ullakoilta kellareihin asti tutkien kaikki
paikat, mutta ei osastoja, joiden tarkistukset olivat osastonhoitajien vastuulla.
Yksi miehistä tarkisti E-talolle menevän putkitunnelin ja leikkaussalin alla kulkevan putkitunnelin. Sama henkilö tarkasti myös kaikki
lukitsemattomat pukukopit.
E-talon kaikki yleiset tilat tarkastettiin samoin pihalla olleet roskasäkit, joihin sairaalan jätteet laitettiin. Huoltomiehelle annettiin
myös määräys tutkia kaikki puristimesta tulleet roskat ennen kuin ne kuljetettiin pois. Osaston käytävällä oli ollut kärryssä
sinisiä ja vihreitä verryttelyasuja ja liinavaatekaapissa aamutossuja. Niihin oli mahdollista päästä käsiksi, mutta kukaan ei osannut
sanoa, oliko niitä otettu. Muuten osastolla olleet vaatteet oli tarkastettu eikä niitä ollut hävinnyt.
Lähellä oli rakennustyömaa. Rakennusmestari vakuutti, ettei siellä oltu tehty maansiirtotöitä eikä mitään kaivantoja oltu täytetty.
Rakennustyömaa käytiin myös läpi. Puhtaasti onnekas sattuma oli, että Lahdessa oli samaan aikaan käynnissä maastoetsintäkoulutus koirille.
Poliisi saikin heti etsintöihin käyttöön viisi poliisikoiraa ohjaajineen. Mitään jälkeä koirat eivät kuitenkaan löytäneet.
Pelastuslaitoksen henkilökuntaa oli etsinnöissä mukana 20. Ruumiskoiria ei siihen aikaan ollut vielä käytössä.
-Tosi mittavat etsinnät on tehty heti aluksi ja sairaalarakennus on tarkastettu katolta kellariin. Henkilökunta on ollut opastamassa, koska
rakennus on ollut sokkeloinen, Hirvonen kertoo.
Outoa oli, ettei tutkinnan aikana tullut juuri silminnäkijähavaintoja. Yksi havainto tuli kuitenkin koulupojalta. Lämpökameralla
varustettu helikopteri etsi Aili-rouvaa maastosta aamukymmenestä alkaen. Leikkivät pikkupojat huomasivat helikopterin ja helikopterista
huomattiin pojat, jotka olivat liikkeellä taskulamppujen kanssa.
Yksi leikkimässä olleista pojista kertoi nähneensä illalla kello 22 aikaan Komostentien päässä kävelevän naisen, jolla oli vaaleanpunainen
yöpaita päällä. Alue, jossa poika kertoi naisen kävelleen, oli täysin valaisematon. Se oli noin kolmen kilometrin päässä katoamispaikasta
sairaalasta. Poliisi arveli pojan havaintopaikan ja Komostentien väliseksi etäisyydeksi noin 150 metriä ehkä vähän ylikin.
Poliisi päätyi siihen tulokseen ettei poika ole kyennyt näkemään, oliko henkilö nainen vai mies ja mitä hänellä oli yllään.
Joitakin kuulohavaintoja tuli, mutta poliisi päätteli niiden olleen etsijöiden ääniä, joista oli tehty havaintoja.
Lähistöllä olleen Konniveden Maitiaislahden ja pienempien järvien ranta-alueet tarkistettiin. Poliisi käytti myös venepartioita.
Tiiviitä etsintöjä jatkettiin 3,5 vuorokauden ajan tuloksetta.
-Kyllä se itseänikin ihmetyttää, miten ihminen voi kadota tuolla tavalla. Kaikki on arvailuja, koska faktoja ei ole. Onko unilääke voinut
jollakin tapaa sekoittaa häntä? Hän oli ikäisekseen hyväkuntoinen. Omin voimin hän sairaalaan tuli ja omin voimin hän sieltä lähti, mutta
minne, sitä me emme tiedä, Hirvonen sanoo.
Tutkinnassa selvisi, että maanantai-iltana Aili-rouva oli mennyt sekaisin vaatekaapeista ja penkonut kahden muun potilaan vaatteita.
Yöllä hän oli mennyt sammuttamaan lattian rajassa ollutta yövaloa. Yövalo oli huoneessa aina päällä ja se kytkettiin kansliasta.
Tiistaina hän oli nukkumaan mennessä hätäillyt, ovatko ulko-ovet varmasti kiinni, ettei kukaan varmasti pääse sisälle. Hän oli huomannut
ikkunasta myös Tampellan flutingtehtaan piipun savut ja kysellyt, onko siellä tulipalo.
Huhua liikkui katoamisiltana Aili-rouvalle tulleesta puhelusta, mutta poliisitutkimuksissa selvisi, ettei sellaista ollut. Kello 11 aikaan
oli tullut puhelu, joka oli siirretty vuoteen viereen jatkojohdolla potilaspuhelinkopista. Puheluun oli vastannut toinen potilas, joka
kertoi puhelimessa olleen vanhemman miehen.
Aili-rouva oli jäänyt leskeksi vuosia aiemmin. Hän oli iloinen, pidetty ja seurallinen. Hän oli myös rakastettu isoäiti.
-Rikoksen mahdollisuus on pois suljettu. Ei ole syytä epäillä, että katoamiseen liittyisi muita henkilöitä. Ei ole myöskään tullut mitään
sellaista ilmi, että Aili-rouvalla olisi ollut mitään itsetuhoaikeita.
Yksi outo juttu Aili-rouvan katomaiseen liittyy. Omaiset pyysivät sairaalasta potilas-asiakirjoja, mutta heille ei niitä lähetetty.
Omaiset saivat ne vasta usean vuoden jälkeen, kun kääntyivät Mikkelin lääninhallituksen puoleen.
-En tiedä, miksi niitä ei omaisille lähetetty aikanaan. Mitään katoamista selittävää niissä asiakirjoissa ei kuitenkaan ole. Me tiedämme
vain, että hän on poistunut sairaalasta ja kadonnut jonnekin. Kukaan ei ole nähnyt. Hän on kadonnut metsään, veteen tai jonnekin.
-Hirveän raskastahan tämä on omaisille, kun eivät saa tietoa, mitä läheiselle on tapahtunut, Hirvonen sanoo.
Aili Kaarina Sarpio julistettiin kuolleeksi 1995. Kuolleeksi julistamista haki käräjäoikeudelta hänen poikansa, ylikonstaapeli.
Poika ei koskaan saanut tietää, mitä hänen äidilleen tapahtui. Poika kuoli 2007.
Tapausta ei tutkita enää aktiivisesti. Kaikki mahdollinen on poliisin mukaan tehty.
Lähteet: Iltasanomien arkisto, Ylen kadonneet-ohjelma, Poliisin yhteenveto
Aili, 78, katosi jäljettömiin sairaalasta
78-vuotias Aili Sarpio hätäili ennen nukahtamistaan, että Heinolan reumasairaalan ulko-ovet olivat varmasti kiinni. Yöllä hän
katosi jäljettömiin sairaalasta, jonne oli tullut vain rutiinitutkimuksiin.
Ensimmäinen sairaalayö oli levoton. Siksi 78-vuotias Aili Sarpio pyysi unilääkettä seuraavaksi yöksi. Puolikkaan Imovane-tabletin
turvin Aili-rouva nukahti. Unilääke oli hänelle uusi.
Puolen yön aikaan yöhoitaja kävi huoneessa. Yöhoitaja huomasi Aili-rouvan nukkuvan. Huonetoverin mukaan vielä yhden aikaan yöllä
Aili-rouva nukkui ja jopa kuorsasi. Huonetoveri oli lukenut sängyssä. Kun huonetoveri sammutti lukuvalonsa kello oli 1.15.
Aili-rouva nukkui osasto kahden kuuden hengen huoneessa. Huoneen numero oli 304 ja potilaita oli Aili-rouvan lisäksi neljä muuta.
Osasto sijaitsi toisessa kerroksessa. Vuode oli tyhjä kello 2.10, kun yöhoitaja kävi uudelleen huoneessa. Aili Sarpio oli kadonnut
Heinolan reumasairaalasta. Oli 14. syyskuuta 1988. Vuosikymmenet ovat vierineet, mutta Aili Sarpiota ei ole tähän päivään mennessä löydetty.
Hänen katoamisestaan tuli yksi Suomen eriskummallisimmista mysteereistä.
Sarpio oli kirjautunut sairaalaan 12.9.1988. Hän oli tullut niskasäryn vuoksi rutiinitutkimuksiin. Hänen tarkoituksenaan oli olla
sairaalassa vain pari päivää ja palata sitten takaisin palvelutaloon. Miten iäkäs rouva voi kadota sairaalasta jäljettömiin
kenenkään näkemättä?
- Se on aivan mystinen katoaminen, todella erikoinen juttu. Tapaus on meillä edelleen auki eikä meillä ole vastausta, on vain arvailuja
siitä, mitä hänelle on ehkä tapahtunut, rikosylikomisario Martti Hirvonen Hämeen poliisilaitokselta toteaa.
Hirvonen ei ole ollut Sarpion katoamiseen liittyvän asian kanssa aikaisemmin tekemisissä, mutta on perehtynyt jälkikäteen aineistoon,
jota asiassa on aikanaan kertynyt.
Laajat etsinnät järjestettiin heti, jotta leskirouva olisi löydetty. Lämpöä oli vain seitsemän astetta ja ulkona satoi vettä.
Poliisi arvioi Aili-rouvan olevan hengenvaarassa vähän vaatetuksen, olosuhteiden ja sen takia, ettei tiedetty, mitä oli tapahtunut.
Etsinnät aloitettiin osastolta. Sama yöhoitaja oli kolmella osastolla. Kun osastoetsinnät eivät tuottaneet tulosta, katoamisesta
ilmoitettiin poliisille kello 3.45.
Ensimmäinen poliisipartio lähti paikalle heti ja kello 4.40 etsintöihin hälytettiin lisää poliiseja. Sairaalan oma huoltomies tuli töihin
aamuviideltä ja aloitti etsinnät. Aamupäivän aikana viisi huoltomiestä etsi rouvaa kaikkialta. Heillä oli mukanaan yleisavaimet, joten he
tarkistivat myös lukittuina olleet tilat.
Ylilääkäri antoi keskusradiolla käskyn kaikille osastoille tutkia paikat. Vastuuhenkilöinä olivat osastonhoitajat. Paikat tarkastettiin
kahteen kertaan, sillä ylilääkäri toisti käskynsä.
Huoltomiehet ja poliisit tarkistivat pareittain A-,B-,C-,D-ja H-talot niin, että he kulkivat ullakoilta kellareihin asti tutkien kaikki
paikat, mutta ei osastoja, joiden tarkistukset olivat osastonhoitajien vastuulla.
Yksi miehistä tarkisti E-talolle menevän putkitunnelin ja leikkaussalin alla kulkevan putkitunnelin. Sama henkilö tarkasti myös kaikki
lukitsemattomat pukukopit.
E-talon kaikki yleiset tilat tarkastettiin samoin pihalla olleet roskasäkit, joihin sairaalan jätteet laitettiin. Huoltomiehelle annettiin
myös määräys tutkia kaikki puristimesta tulleet roskat ennen kuin ne kuljetettiin pois. Osaston käytävällä oli ollut kärryssä
sinisiä ja vihreitä verryttelyasuja ja liinavaatekaapissa aamutossuja. Niihin oli mahdollista päästä käsiksi, mutta kukaan ei osannut
sanoa, oliko niitä otettu. Muuten osastolla olleet vaatteet oli tarkastettu eikä niitä ollut hävinnyt.
Lähellä oli rakennustyömaa. Rakennusmestari vakuutti, ettei siellä oltu tehty maansiirtotöitä eikä mitään kaivantoja oltu täytetty.
Rakennustyömaa käytiin myös läpi. Puhtaasti onnekas sattuma oli, että Lahdessa oli samaan aikaan käynnissä maastoetsintäkoulutus koirille.
Poliisi saikin heti etsintöihin käyttöön viisi poliisikoiraa ohjaajineen. Mitään jälkeä koirat eivät kuitenkaan löytäneet.
Pelastuslaitoksen henkilökuntaa oli etsinnöissä mukana 20. Ruumiskoiria ei siihen aikaan ollut vielä käytössä.
-Tosi mittavat etsinnät on tehty heti aluksi ja sairaalarakennus on tarkastettu katolta kellariin. Henkilökunta on ollut opastamassa, koska
rakennus on ollut sokkeloinen, Hirvonen kertoo.
Outoa oli, ettei tutkinnan aikana tullut juuri silminnäkijähavaintoja. Yksi havainto tuli kuitenkin koulupojalta. Lämpökameralla
varustettu helikopteri etsi Aili-rouvaa maastosta aamukymmenestä alkaen. Leikkivät pikkupojat huomasivat helikopterin ja helikopterista
huomattiin pojat, jotka olivat liikkeellä taskulamppujen kanssa.
Yksi leikkimässä olleista pojista kertoi nähneensä illalla kello 22 aikaan Komostentien päässä kävelevän naisen, jolla oli vaaleanpunainen
yöpaita päällä. Alue, jossa poika kertoi naisen kävelleen, oli täysin valaisematon. Se oli noin kolmen kilometrin päässä katoamispaikasta
sairaalasta. Poliisi arveli pojan havaintopaikan ja Komostentien väliseksi etäisyydeksi noin 150 metriä ehkä vähän ylikin.
Poliisi päätyi siihen tulokseen ettei poika ole kyennyt näkemään, oliko henkilö nainen vai mies ja mitä hänellä oli yllään.
Joitakin kuulohavaintoja tuli, mutta poliisi päätteli niiden olleen etsijöiden ääniä, joista oli tehty havaintoja.
Lähistöllä olleen Konniveden Maitiaislahden ja pienempien järvien ranta-alueet tarkistettiin. Poliisi käytti myös venepartioita.
Tiiviitä etsintöjä jatkettiin 3,5 vuorokauden ajan tuloksetta.
-Kyllä se itseänikin ihmetyttää, miten ihminen voi kadota tuolla tavalla. Kaikki on arvailuja, koska faktoja ei ole. Onko unilääke voinut
jollakin tapaa sekoittaa häntä? Hän oli ikäisekseen hyväkuntoinen. Omin voimin hän sairaalaan tuli ja omin voimin hän sieltä lähti, mutta
minne, sitä me emme tiedä, Hirvonen sanoo.
Tutkinnassa selvisi, että maanantai-iltana Aili-rouva oli mennyt sekaisin vaatekaapeista ja penkonut kahden muun potilaan vaatteita.
Yöllä hän oli mennyt sammuttamaan lattian rajassa ollutta yövaloa. Yövalo oli huoneessa aina päällä ja se kytkettiin kansliasta.
Tiistaina hän oli nukkumaan mennessä hätäillyt, ovatko ulko-ovet varmasti kiinni, ettei kukaan varmasti pääse sisälle. Hän oli huomannut
ikkunasta myös Tampellan flutingtehtaan piipun savut ja kysellyt, onko siellä tulipalo.
Huhua liikkui katoamisiltana Aili-rouvalle tulleesta puhelusta, mutta poliisitutkimuksissa selvisi, ettei sellaista ollut. Kello 11 aikaan
oli tullut puhelu, joka oli siirretty vuoteen viereen jatkojohdolla potilaspuhelinkopista. Puheluun oli vastannut toinen potilas, joka
kertoi puhelimessa olleen vanhemman miehen.
Aili-rouva oli jäänyt leskeksi vuosia aiemmin. Hän oli iloinen, pidetty ja seurallinen. Hän oli myös rakastettu isoäiti.
-Rikoksen mahdollisuus on pois suljettu. Ei ole syytä epäillä, että katoamiseen liittyisi muita henkilöitä. Ei ole myöskään tullut mitään
sellaista ilmi, että Aili-rouvalla olisi ollut mitään itsetuhoaikeita.
Yksi outo juttu Aili-rouvan katomaiseen liittyy. Omaiset pyysivät sairaalasta potilas-asiakirjoja, mutta heille ei niitä lähetetty.
Omaiset saivat ne vasta usean vuoden jälkeen, kun kääntyivät Mikkelin lääninhallituksen puoleen.
-En tiedä, miksi niitä ei omaisille lähetetty aikanaan. Mitään katoamista selittävää niissä asiakirjoissa ei kuitenkaan ole. Me tiedämme
vain, että hän on poistunut sairaalasta ja kadonnut jonnekin. Kukaan ei ole nähnyt. Hän on kadonnut metsään, veteen tai jonnekin.
-Hirveän raskastahan tämä on omaisille, kun eivät saa tietoa, mitä läheiselle on tapahtunut, Hirvonen sanoo.
Aili Kaarina Sarpio julistettiin kuolleeksi 1995. Kuolleeksi julistamista haki käräjäoikeudelta hänen poikansa, ylikonstaapeli.
Poika ei koskaan saanut tietää, mitä hänen äidilleen tapahtui. Poika kuoli 2007.
Tapausta ei tutkita enää aktiivisesti. Kaikki mahdollinen on poliisin mukaan tehty.
Lähteet: Iltasanomien arkisto, Ylen kadonneet-ohjelma, Poliisin yhteenveto
Olet sietämätön tyyppi ja mielipiteesi ovat vääriä
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra
Re: Aili Sarpio katosi sairaalasta Heinolassa 1988
"Tutkinnassa selvisi, että maanantai-iltana Aili-rouva oli mennyt sekaisin vaatekaapeista ja penkonut kahden muun potilaan vaatteita.
Yöllä hän oli mennyt sammuttamaan lattian rajassa ollutta yövaloa. Yövalo oli huoneessa aina päällä ja se kytkettiin kansliasta.
Tiistaina hän oli nukkumaan mennessä hätäillyt, ovatko ulko-ovet varmasti kiinni, ettei kukaan varmasti pääse sisälle. Hän oli huomannut
ikkunasta myös Tampellan flutingtehtaan piipun savut ja kysellyt, onko siellä tulipalo.
Huhua liikkui katoamisiltana Aili-rouvalle tulleesta puhelusta, mutta poliisitutkimuksissa selvisi, ettei sellaista ollut. Kello 11 aikaan
oli tullut puhelu, joka oli siirretty vuoteen viereen jatkojohdolla potilaspuhelinkopista. Puheluun oli vastannut toinen potilas, joka
kertoi puhelimessa olleen vanhemman miehen."
Lainaus tekstistä. Voisi päätellä, että Aililla sittenkin oli jonkin sortin muistisairaus. Ainakin puhkeamassa.
Tuo koulupojan havaito yöpaitanaisesta voi hyvinkin pitää paikkansa.
Yöllä hän oli mennyt sammuttamaan lattian rajassa ollutta yövaloa. Yövalo oli huoneessa aina päällä ja se kytkettiin kansliasta.
Tiistaina hän oli nukkumaan mennessä hätäillyt, ovatko ulko-ovet varmasti kiinni, ettei kukaan varmasti pääse sisälle. Hän oli huomannut
ikkunasta myös Tampellan flutingtehtaan piipun savut ja kysellyt, onko siellä tulipalo.
Huhua liikkui katoamisiltana Aili-rouvalle tulleesta puhelusta, mutta poliisitutkimuksissa selvisi, ettei sellaista ollut. Kello 11 aikaan
oli tullut puhelu, joka oli siirretty vuoteen viereen jatkojohdolla potilaspuhelinkopista. Puheluun oli vastannut toinen potilas, joka
kertoi puhelimessa olleen vanhemman miehen."
Lainaus tekstistä. Voisi päätellä, että Aililla sittenkin oli jonkin sortin muistisairaus. Ainakin puhkeamassa.
Tuo koulupojan havaito yöpaitanaisesta voi hyvinkin pitää paikkansa.
Suoraan sanottuna, suurin piirtein, sellaista elämä on.
Re: Aili Sarpio katosi sairaalasta Heinolassa 1988
Tuo maininta vaatekaapeista tuli ainakin mulle uutena juttuna, vissiin ei ole aikaisemmin tätä mainittu? Joka tapauksessa, kyllä tämä alkaa jo aika paljon kallistua siihen suuntaan, että Sarpio oikeasti kärsi jostakin sairaudesta, ja että ehkä sairaalalla ei ollutkaan mitään tekemistä katoamisen kanssa...
Paskaahan täällä vaan jauhetaan, mutta se paskan laatu vain vaihtelee.
-
Paikalla
- Poliisikoira Rex
- Viestit: 264
- Liittynyt: Pe Heinä 17, 2015 2:56 pm
Re: Aili Sarpio katosi sairaalasta Heinolassa 1988
Eikö ulko- ovilla ollut kameroita? Tämä kaappien kolppaaminen ja yövalon irrottaminen on uutta tietoa. Se tekee potilaan ulos hiippailun todennäköisemmäksi. Kumma, että poliisi ei etsinyt koiran kanssa pojan ilmoittamasta paikasta Ailia. On hyvin voinut harhailla ulos.
Re: Aili Sarpio katosi sairaalasta Heinolassa 1988
Joo, kyllä tuossa oli tietoa, mitä ei ennen oo ollut julkisuudessa.Kåsastul kirjoitti: ↑La Joulu 09, 2023 8:17 pm Tuo maininta vaatekaapeista tuli ainakin mulle uutena juttuna, vissiin ei ole aikaisemmin tätä mainittu? Joka tapauksessa, kyllä tämä alkaa jo aika paljon kallistua siihen suuntaan, että Sarpio oikeasti kärsi jostakin sairaudesta, ja että ehkä sairaalalla ei ollutkaan mitään tekemistä katoamisen kanssa...
Tai sitten on mennyt multakin ohi. En kyllä oo hetkeekään uskonut, että sairaalalla olisi katoamisen kanssa tekemistä.
Oon luullut, että unilääke sekoitti Ailin, mutta on tainnut olla sekava ilman lääkettäkin.
Suoraan sanottuna, suurin piirtein, sellaista elämä on.
Re: Aili Sarpio katosi sairaalasta Heinolassa 1988
Tuskin on ollut kameroita. Elettiin kuitenkin vielä 80-lukua, kamerat oli melko harvinaisia silloin.Criminal Minds kirjoitti: ↑La Joulu 09, 2023 8:31 pm Eikö ulko- ovilla ollut kameroita? Tämä kaappien kolppaaminen ja yövalon irrottaminen on uutta tietoa. Se tekee potilaan ulos hiippailun todennäköisemmäksi. Kumma, että poliisi ei etsinyt koiran kanssa pojan ilmoittamasta paikasta Ailia. On hyvin voinut harhailla ulos.
Jos pojan kertomusta ei oo otettu todesta, on poliisi töpännyt kyllä.
Suoraan sanottuna, suurin piirtein, sellaista elämä on.
-
- Alokas
- Viestit: 9
- Liittynyt: La Heinä 29, 2023 8:31 pm
Re: Aili Sarpio katosi sairaalasta Heinolassa 1988
Silloin kun pikkupoika oli nähnyt tämän oletetun Sarpion, niin mietin vaan, jos joku auto töytäisikin mummon ja kuljettaja hävitti itse ruumiin.
Re: Aili Sarpio katosi sairaalasta Heinolassa 1988
Miten se pikkupoika olisi voinut Ailin nähdä klo 22, koska Aili katosi klo 1:15-2:20 välillä?
Uutta tietoa nuo Ailin sekoilut ennen katoamista.
Uutta tietoa nuo Ailin sekoilut ennen katoamista.
-
- Sabrina Duncan
- Viestit: 354
- Liittynyt: Su Maalis 20, 2016 9:16 pm
- Paikkakunta: Pääkaupunkiseutu
- Viesti:
Re: Aili Sarpio katosi sairaalasta Heinolassa 1988
Ettei kuitenkin olisi päätynyt jotenkin johonkin lähivesistöön hänkin?
Re: Aili Sarpio katosi sairaalasta Heinolassa 1988
En ole tätä ketjua lukenut läpi ja juttu on minulle aiemmin tuntematon. Luin tuon Ilta-Sanomien uutisjutun. Sen perusteella mieleen tuli, että kannattaisi ehkä vielä etsiä sieltä mistä ei ole etsitty. Sairaalan hissikuiluista. Voisi kadonnut löytyä.
Re: Aili Sarpio katosi sairaalasta Heinolassa 1988
Miten poika on voinut nähdä Ailin klo 22 jos Aili katosi vasta yhden jälkeen yöllä? Poika nähnyt harhoja tai joku valehtelee. Vai puhutaanko seuraavasta yöstä?
Viimeksi muokannut Kendar89, Su Joulu 10, 2023 1:47 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
- Alokas
- Viestit: 3
- Liittynyt: Ke Heinä 26, 2023 2:36 pm
Re: Aili Sarpio katosi sairaalasta Heinolassa 1988
Eikö ketään muuta häiritse Ailin illalla esittämä huolikysymys: ovathan ovet lukossa, ettei kukaan pääse sisään? Mitä hän pelkäsi. Jos pelkäsi, niin ei varmasti lähtisi sateeseen ulos.
Re: Aili Sarpio katosi sairaalasta Heinolassa 1988
Totta puhut joo. En ajatellutkaan tuota.
Tuskin oli seuraava yö kyseessä. Kylmä vuodenaika kuitenkin. Missä Aili olisi yöpaidassa ollut siihen asti?
Suoraan sanottuna, suurin piirtein, sellaista elämä on.