Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[kuusenalla]

Sen voimme kuitenkin tietää, että yleensä hiihtovaeltaja rekisteröi kaltevuuden muutokset aika herkästi. Tämä johtuu ihan siitä, että alamäessä ahkio alkaa puskea eteenpäin, kun taas ylämäessä tarvitaan voimaa etenemiseen.

Ottamatta sinänsä kantaa kiistelemänne maastonkohdan havaitsemisiin niin noin yleisenä periaatteina voidaan todeta:

- white-outissa tyypillisesti ei hahmoteta nouseeko vai laskeeko maasto - pätee ainakin loivissa osuuksissa
- white-outissa tasapainoaisti on yleensä häiriintynyt vahvasti, horjahdukset ja kaatumiset tavallisia, jopa fataaleja
- aistihallusinaatiot ovat tavanomaisia white-outissa ("aivot tuottavat havaintoja asioista joita kovasti toivotaan nähtävän" - keitaita erämaassa...)

Olen laskenut tunturisuksilla white-outissa, en tosin noin kovassa tuulessa. Kyllä alamäen huomaa, vaikka olisi hyvät karvatkin. Tasapainon kanssa on vaikeaa, se on totta.

White-outeissakin on aste-eroja. Antte Hallamaan videolta sai jonkin kuvan olosuhteista. Siinä näkyvyys oli sellainen, että rinteen kaltevuutta saattoi vähän erottaa. En usko, että klo 14 olosuhteet olisivat olleet merkittävästi huonommat kuin Lauhamaan videon aikaan alkuillasta.

Onhan näitä sumuja laskettelukeskuksissakin usein keskitalvella, esim. Pyhällä ja Luostolla. Kyllä siellä silti sumussa lasketaan. Toki valot ovat päällä. Meillä ei ole oikein luotettavaa faktaa siitä, kuinka huono näkyvyys on oikeasti ollut onnettomuuspäivänä - silminnäkijäkertomukset muutaman metrin näkyvyydestä ovat vähän ristiriidassa Lauhamaan videomateriaailn kanssa.

En siis kiistä, etteikö huono näkyvyys olisi varmasti vaikeuttanut ympäristön hahmottamista. Mutta vähän epäilen, olisiko näkyvyys ollut niin huono, että aistihallusinaatioitakin olisi alkanut tulla. Pikemminkin sanoisin, että tuollaisessa paikassa häiritsee eniten pöllyävä lumi ja kova tuuil, jolloin vastatuulen suuntaan on tuskallista katsoa. Se on voinut helpostikin luoda tunnelinäön, jossa näkökentän reuna-alueet ovat hämärtyneet. Silloin laskun pituutta ja ympäristön muutoksia on hankalampi hahmottaa.

Ahkiosta: siinä voi olla nousukarvat alla. Ei se välttämättä loivassa "töki".

Lisäksi kova vastatuuli. Loivaa laskua ei välttämättä hahmoteta laskuksi.

Pyhäkurun suuntaanhan oli sivutuuli! Enkä nyt sanoisi 100 metrin laskua 500 m matkalla enää loivaksi. Tuo vastaa hyvinkin tyypillisen keskivaikean lappilaisen laskettelurinteen jyrkkyyttä.

Karvoista meillä ei ole mitään faktoja, mutta tiedän, ettei ainakaan äidin Fjellpulkeniin niitä kovin helposti saa kiinni enkä ole koskaan kenelläkään sellaisia Fjellpulkenissa (tai muussakaan ahkiossa) nähnyt.

Mutta tämä menee nyt vähän jo ohi aiheen. Yleisenä huomiona: kokeneillekin vaeltajille on tapahtunut eksymisiä ja harhautumisia huomattavasti helpommissa sääolosuhteissa, kaikkina vuodenaikoina. Ei ole mitään tarvetta nostaa esiin selityksiä, joissa aistit alkavat tuottaa harhoja, alamäkeä ei huomata tai ymmärretä, jne. Eksyä voi silloinkin, vaikka näkisi normaalisti, alamäen oilsi ymmärtänyt alamäeksi, ja tasapaino toimisi. Talvivaelluskirjalilsuus on täynnä tällaisia harhautumisia. Kaivelen näistä jotain esimerkkejä.

[Alien Alien]

Rinne Pyhäkuruun on niin jyrkkä, että sen kyllä huomaa suksilla kulkiessa. Mutta heillä ei enää ollut suksia häkesoiton aikaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö monoillakin kulkiessa rinteen jyrkkenemistä olisi huomattu. Kaikki edellä mainitut teoriat voivat olla täysin mahdollisia tapahtumakulkuja, jotka pohjaavat häkesoiton sijaintiin ja äidin keskusteluun häken kanssa.

Olen pohtinut myös vaihtoehtoista tapahtumakulkua, jossa lähtötiedoissa on poikkeama.

Kuinka varmoja voidaan olla HSn tietoon sijainnista, että kyseessä on juuri häkesoittosijainti eikä esimerkiksi viimeisin paikannuspiste, joka ollut häkeselosteessa?

Ensinnäkin, onko häke paikantanut äitiä soiton aikaan? Miksi olisi, sillä kyseessä ei ollut eksyminen ja äiti pystyi kertomaan sijaintinsa hänelle. Paikantaako/paikantuuko sijainti automaattisesti häkeen? Jos ei, niin miksi hätäpaikannus olisi tehty, jos siihen lähtötietojen mukaan ei olisi ollut tarvetta?

Mielestäni on selvää, että soittoyrityksen jälkeen hätäpaikannus on täydytty tehdä, sillä henkilöitä ei ole löydetty mistään, missä oletettu olevan.

Mikäli tehty paikannusta, äidin soittohetki ja pelastajien soittoyritys, olisi silloin selosteessa kahdet koordinaatit. Onko varmuutta, kumpia käytetty/ onko aiempi piste näkynyt/onko toimituksessa osattu kiinnittää siihen huomiota, vaan oletettu viimeisen olevan äidin soittopiste.

Olettaen, että pelastajien soittoyritys on tehty noin 50 min äidin soiton jälkeen, olisivat he hyvin ehtineet käppäillä HSn koordinaattiin. Äidin soittaessa olisivat olleetkin vielä reitillä ja tilanne hallinnassa, mutta sukset menetetty lepotauon yhteydessä Rihmakurun nousun jälkeen. Reittimerkit olisivat siinä vaiheessa vielä näkyneet, mutta sen 50 minuutin aikana tilanne sitten perkelöitynyt. Kävellessä Kurun jyrkkenenmistä ei sitten olisi huomattu.

Esiinnostettu ”rento” vaellustyyli, olisi johtanut siihen, ettei niin huolestuta vaikka merkkejä ei näy, yhdistettynä alkavaan paniikkiin ja ihmisen toimintamalleihin, niin oltaisiin vain rivakasti haluttu edetä kohti pelastajia.

ISn esimerkki osoitti, kuinka paljon toimituksissa tehdään juttuja, eikä siellä ne ole välttämättä niin huolellisia, mikäli ei todella tärkeästä asiasta kysymys. ISllä meni kuukausi virheen oikaisuun, joka havaittiin täällä heti, mutta jota ei olisi oikaistu ilman palstalaisen yhteydenottoa.

Jotenkin vaikea uskoa, että mikäli yhtään äiti on ollut tässä maailmassa, ettei olisi maininnut mitään eksymisestä hänelle tai edes sen mahdollisuudesta, jos sellainen ajatus edes käynyt mielessä ennen häkesoittoa.

Kirjoitukset tuiskusta, eksymisestä ja niihin liittyvistä tunnetiloista viittaavat kaikki siihen, että ihminen kyllä haluaa tilanteesta pois ja kertoo sen, mikäli vain saa johonkin ulkopuoliseen joka voi auttaa yhteyden. Äiti ei kuitenkaan sanallakaan eksymiseen viitannut. Syy siihen on joko se, etteivät olleet eksyneet tai se, että hypotermia oli jo niin pitkällä, ettei järki enää pelannut.

OT: arktisena kansana suomalaisilla on kymmeniä sanoja lumelle. Englannikielessä vain muutama. Lumimyrsky tai tuisku kuvaavat ilmiötä tarkemmin kuin white-out. Englanninkielinen termi voi tarkoittaa mitä tahansa ilmiötä, jossa näkyvyys nolla, esim. sumua, pilveä, tai tuiskua. Termit lumimyrsky ja tuisku tarkoittavat tarkoittavat lumeen liittyvää näkyväisyyden menetystä. Suomenkieli on hieno ja vivahteikas kieli, jonka avulla maailmaa voi kuvailla paljon tarkemmin kuin germaanisilla kielillä, joten sitä kannattaa käyttää, ettei se ajansaatossa köyhdy ja kuihdu. Siksi OT, ilman kynsiä/hampaita ketään white-out termiä käyttäneitä kohtaan.

[Ramppa X Rämäpää]

Mistäs tänne yhtäkkiä on putkahtanut "tiedoksi", että pelastajat/häke ei ole yrittänyt soittaa kahteen tuntiin takaisin äidille häke-soiton jälkeen? Itse en ole missään lehtijutussa tällaista aikajanaa nähnyt.

[jasso]

Kuinka te jaksatte tästä aiheesta vielä? Onhan tämä lähtenyt jo ihan lapasesta 100 sivua sitten, mutta silti ihmettelen.

[Ramppa X Rämäpää]

Kuinka te jaksatte tästä aiheesta vielä? Onhan tämä lähtenyt jo ihan lapasesta 100 sivua sitten, mutta silti ihmettelen.

Eihän me jaksetakaan. Kiva vaan käydä välillä kattomassa, mitä uusia "faktoja" on ehtinyt ilmestyä. Tai minkälaisella syöksyllä äiti on lähtenyt poikansa perään, että ehtii samaan vyöryyn mukaan Huumorilla tämä on pakko ottaa, ei tätä muuten kestäisi

[CSI]

Olen laskenut tunturisuksilla white-outissa, en tosin noin kovassa tuulessa. Kyllä alamäen huomaa, vaikka olisi hyvät karvatkin. Tasapainon kanssa on vaikeaa, se on totta.

Emme puhu nyt sinusta ja sinun kokemuksistasi vaan ilmiöstä yleisesti. White-outissa on raportoitu ilmiöitä, ettei hiihtäjä ole tunnistanut onko ala- vaiko ylämäessä.

Esim. vapaalaskijoissa on tästä noin kuukauden vanha keskustelu, jossa eräs laskija kertoo white-out kokemuksestaa: "Laskin kohtalaisen jyrkkää kohtaa kun yhtäkkiä rupesin tuntumaan kuin laskisi ylämäkeen. Pysähtyessä ollut enään mitään havaintoa mistään suunnasta/kaltevuudesta ja seuraavaksi tulikin paha olo ja oksennus. Hetken keräilyn jälkeen olo onneksi koheni niin että matka pystyi jatkumaan hyvinkin rauhalliseen tahtiin."

Onhan näitä sumuja laskettelukeskuksissakin usein keskitalvella, esim. Pyhällä ja Luostolla. Kyllä siellä silti sumussa lasketaan. Toki valot ovat päällä.

Se, että naapurisikin ajaa kännissä, ei luonnollisesti tee rattijuopumusta yhtään moitittavammaksi harrastukseksi. Laskettelukeskuksissa se oleskelu white-outissa saattaa olla kuitenkin aika lyhytaikaista?

En siis kiistä, etteikö huono näkyvyys olisi varmasti vaikeuttanut ympäristön hahmottamista. Mutta vähän epäilen, olisiko näkyvyys ollut niin huono, että aistihallusinaatioitakin olisi alkanut tulla. Pikemminkin sanoisin, että tuollaisessa paikassa häiritsee eniten pöllyävä lumi ja kova tuuil, jolloin vastatuulen suuntaan on tuskallista katsoa. Se on voinut helpostikin luoda tunnelinäön, jossa näkökentän reuna-alueet ovat hämärtyneet. Silloin laskun pituutta ja ympäristön muutoksia on hankalampi hahmottaa.

Niin sinullahan tunnetusti mielipiteet tässä keskustelussa vaihtuvat sen mukaan, mihin suuntaan olet milloinkin keskustelua vänkäämässä. Muistaakseni tulit säikeeseen mukaan enempi sillä tulokulmalla, että näkyvyys oli huono, laskija ei välttämättä hahmota korkeussuhteita, tasapainoaisti järkkyy ja vaikka sun mitä. Nyt ne eivät sitten enää yhtä-äkkiä olekaan relevantteja Pallaksella.

Ahkiosta: siinä voi olla nousukarvat alla. Ei se välttämättä loivassa "töki".

Lisäksi kova vastatuuli. Loivaa laskua ei välttämättä hahmoteta laskuksi.

Pyhäkurun suuntaanhan oli sivutuuli! Enkä nyt sanoisi 100 metrin laskua 500 m matkalla enää loivaksi. Tuo vastaa hyvinkin tyypillisen keskivaikean lappilaisen laskettelurinteen jyrkkyyttä.

Niin viestini alussa oli kyllä maininta, että "ottamatta kantaa vänkäyksen kohteena olevana maastonkohtaan noin yleisenä huomiona". Et sitten osannut lukea ja pitää muistissa em. huomautusta?

Karvoista meillä ei ole mitään faktoja, mutta tiedän, ettei ainakaan äidin Fjellpulkeniin niitä kovin helposti saa kiinni enkä ole koskaan kenelläkään sellaisia Fjellpulkenissa (tai muussakaan ahkiossa) nähnyt.

No ei sinulla sen kummempaa faktaa mistään joten sallittakoon se sitten minullekin kertoa mitä hiihtäjäpiireissä harrastetaan. Minä taas olen ahkioissa karvoja nähnyt - ja itsekin käyttänyt. Helpottaa menoa tietyissä tilanteissa kummasti. Näinpä opit sinäkin uutta tästä ketjusta. Seuraavalla reissullasi voitkin kokeilla nousukarvakikkaa ahkiossa vaativissa laskuissa.

[CSI]

Mielestäni on selvää, että soittoyrityksen jälkeen hätäpaikannus on täydytty tehdä, sillä henkilöitä ei ole löydetty mistään, missä oletettu olevan.

Mikäli tehty paikannusta, äidin soittohetki ja pelastajien soittoyritys, olisi silloin selosteessa kahdet koordinaatit. Onko varmuutta, kumpia käytetty/ onko aiempi piste näkynyt/onko toimituksessa osattu kiinnittää siihen huomiota, vaan oletettu viimeisen olevan äidin soittopiste.

Mikä tämä tämmöinen myyttinen 'hätäpaikannus' oikein on, mistä sinä jankkaat?

Onko kyseessä sama asia, minkä on debunkattu hyödyttömäksi ideaksi jo about 100 sivua sitten? (Luetsä muiden viestejä edes?)

[135piispa]

Aika höpöä puhua white outista. 3. tammikuuta ns. päivänvaloa oli Muoniossa 25 minuuttia. Klo 14 Tuskin pystyi mitään edessään näkemään.

Muoniossa valoisuus 3.1.

Civil Twilight:
09.40 - 12.17
12.42 - 15.19
Total:00:25

Nautical Twilight:
08.13 - 09.40
15.19 - 16.45
Total:02:52

Astronomical Twilight:
07.03 - 08.13
16.45 - 17.55
Total:02:21

[Ramppa X Rämäpää]

↑

Mikäli luotamme omaan dataasi (ja miksipä emme), niin siellä on ollut "civil twilight" vielä tunnin häke-soiton jälkeen. Sitten jos tarkistamme wikipediasta, mitä "civil twilight" tarkoittaa, niin näemme että se on aikaa, jolloin ei esim. kaupungissa tarvitse katuvaloja. Kyllä siellä siis valon puolesta on nähnyt kulkea. Suomessa kai käytetään termiä porvarillinen hämärä eli aika jolloin porvari on nähnyt puuhailla ilman valoa.

[poliisikoiran pentu]

^ Valoisuuden näkee hyvin paikallisen papin kuvasta, jonka hän sattumalta otti onnettomuuden aikaan. Eli valoisaa on vielä ollut (lumituisku on sitten eri asia).
Kuva esim. täällä:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/85e9 ... afc57a010f

[nelit]

Jotain asiaa White Outista:
https://yle.fi/aihe/a/20-10006071

[Terra]

Mistäs tänne yhtäkkiä on putkahtanut "tiedoksi", että pelastajat/häke ei ole yrittänyt soittaa kahteen tuntiin takaisin äidille häke-soiton jälkeen? Itse en ole missään lehtijutussa tällaista aikajanaa nähnyt.

Ei median uutisoimana eikä itse tiedotustilaisuudesta vaan tämmöinen tieto on saatu kuulopuheina ja joitakin kommenttejankin tästä eri palstoilla on ollut.
Mutta täällä olevaa oletusta, että soittoyritys olisi tehty heti kohteeseen päästyä, kun pelastettavat eivät olleet enää häkekordinaateissa eli siinä hetimiten kohteeseen saavuttua noin 50 min jälkeen pelastustehtävän toimeksiannosta, niin tästä ei ole minkäänlaista infoa kuin vain täällä joidenkin kommentoijien olettamuksena.

[damfin]

Tästä nyt voi ainakin päätellä että kuitenkin melko pian hätäpuhelun jälkeen on yritetty soittaa koska tieto soittoyrityksestä on päätynyt hätäkeskuspäivystäjän kirjaukseen.

Poliisi on kertonut, että pelastuslaitoksen yksikkö pääsi noin 50 minuutissa paikalle, josta äiti soitti hätäpuhelun. Lumessa ei kuitenkaan enää näkynyt jälkiä.

Hälytysselosteesta käy ilmi, että viranomaiset yrittivät tavoittaa naisen vielä puhelimella hätäpuhelun jälkeen uudelleen mutta eivät saaneet häneen enää yhteyttä.

”Ilmoittaja laittoi puhelimen taskuun ja ei kuule enää, yritetty soittaa mutta ei vastaa”, hätäkeskuspäivystäjä kirjasi.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000010105781.html

[135piispa]

Aika höpöä puhua white outista. 3. tammikuuta ns. päivänvaloa oli Muoniossa 25 minuuttia. Klo 14 Tuskin pystyi mitään edessään näkemään.

Muoniossa valoisuus 3.1.

Civil Twilight:
09.40 - 12.17
12.42 - 15.19
Total:00:25

Nautical Twilight:
08.13 - 09.40
15.19 - 16.45
Total:02:52

Astronomical Twilight:
07.03 - 08.13
16.45 - 17.55
Total:02:21

Mikäli luotamme omaan dataasi (ja miksipä emme), niin siellä on ollut "civil twilight" vielä tunnin häke-soiton jälkeen. Sitten jos tarkistamme wikipediasta, mitä "civil twilight" tarkoittaa, niin näemme että se on aikaa, jolloin ei esim. kaupungissa tarvitse katuvaloja. Kyllä siellä siis valon puolesta on nähnyt kulkea. Suomessa kai käytetään termiä porvarillinen hämärä eli aika jolloin porvari on nähnyt puuhailla ilman valoa.

Valon määrä lasketaan auringon kulloisestakin asemasta, ei katuvalojen syttymisestä eikä porvarien hämärästä. Kaamos on hieno kokemus, mutta jos ei ole sitä kokenut, ei tiedä. Suuri hämmennys kaamoksessa on kontrastin katoaminen.

[Vierailijatar]

Jotenkin vaikea uskoa, että mikäli yhtään äiti on ollut tässä maailmassa, ettei olisi maininnut mitään eksymisestä hänelle tai edes sen mahdollisuudesta, jos sellainen ajatus edes käynyt mielessä ennen häkesoittoa.

Kirjoitukset tuiskusta, eksymisestä ja niihin liittyvistä tunnetiloista viittaavat kaikki siihen, että ihminen kyllä haluaa tilanteesta pois ja kertoo sen, mikäli vain saa johonkin ulkopuoliseen joka voi auttaa yhteyden. Äiti ei kuitenkaan sanallakaan eksymiseen viitannut. Syy siihen on joko se, etteivät olleet eksyneet tai se, että hypotermia oli jo niin pitkällä, ettei järki enää pelannut.

Puutun vain tähän hypotermia keskusteluun. Lääketieteessä puhutaan hypotermisesta potilaasta, koska tila on enemmän asteittainen kuin kategorinen ja oireet ovat aina subjektiivisia (potilaat ovat aina yksilöitä). Jaottelu on lievä, keskivaikea, vaikea ja syvä. Hypotermia voi lisäksi olla akuutti, subakuutti tai krooninen.

Äidin ja lapsen kohdalla tulee ensimmäisenä mieleen kylmäaltistus eli subakuutti hypotermia, mikä tarkoittaa pitkäkestoisen fyysisen rasituksen ja kylmän ympäristön vuoksi vilkastuneen aineenvaihdunnan seurauksena syntyvää hypotermiaa (vrt. vuorikiipeilijät, maastoon eksyneet vanhukset). IG-tarinoissa äiti nosti esiin kylmyyden. Selkeästi kylmin yöpyminen äidillä ja pojalla on ollut Suaskurun kodalla, joka on ainoastaan kevythirsikota avotuli keskellä.

Kehon suurin pinta-ala on selässä ja jos se kastuu rasituksessa tuulen tuivertaessa hypotermian riski on korkea olipa vuodenaika mikä tahansa.

Keskivaikeassa hypotermiassa, josta on omakohtaisia kokemuksia ruumiinlämpö on 32–28°C. Vilunväristyksiä ei enää ole, tajunnantaso on madaltunut ja olo petollisen euforinen (hallusinaatiot). Järki kuitenkin pelaa jossain määrin (tunnet esim. lisääntynyttä virtsaneritystä), mutta tila on ristivetoa lähteäkö vai ei. Voi olla makaaberia sanoa näin, mutta en ole koskaan kokenut yhtä hyvää olotilaa kuin hypotermiassa.

Lasten kohdalla jäähtyminen on aikuisia nopeampaa.

Häke-puhelun litterointi paljastaisi missä mentiin. Äitihän ei ymmärtänyt että he olivat eksyksissä (hallusinaatot ?).