Olinko eka kirjoitti: ↑To Huhti 04, 2024 4:03 am
Jätän vaan tähän muistutukseksi kaikille taaperoille, junioreille ja vanhemmille:
Tämä biisin laittaminen on vähän korni veto. Eikä sinänsä liity edes asiaan. Ei niin kauan kuin lentelee vielä edestakaisin se, että ketä on kiusattu, kuka on kiusannut ja miten on kiusannut, vai onko kiusannut ollenkaan.
Minulla on omat syyni epäillä, että poliisi on lähtenyt tutkimaan tätä tapausta kysymällä epäillyltä käytännössä, että onko hän kopio Auvisesta tai Saaresta. Ei siis että "oletko kopioinut motiivit ja tekotavat", vaan "oletko henkilönä kopio". Siis on mahdollista, kuten täällä joku ehdotti, että poliisi on tarjonnut motiivia ja poika on tarttunut siihen.
Tiedän muutaman henkilön, jotka eivät osaa tehdä avoimia kysymyksiä. Sen sijaan aina, kun he haluavat tietää sinusta jotain, he ehdottavat, että tahdot jotain tai ajattelet jotain. Sitten voit myöntää tai joudut oikaisemaan tai korjaamaan heidän käsityksensä. Voi olla, että lapsista ei saa mitään irti jos ei johdattele. Voi olla, että tekijä, nuoresta iästään huolimatta, tietää, ettei hänen tekoaan oikeasti kukaan hyväksy eikä ymmärrä. Joten hän ei sano mitään. Ja jotta hänet on saatu sanomaan edes jotain, hänelle on tarjottu sellaisia vaihtoehtoja, mihin tarttua.
"Oletko kylmäverinen psykopaatti ja siksi teit tämän?" Varmasti jatkuisi hiljaisuus.
Minä en sano, että tietäisin, mitä kuulustelussa on tapahtunut. Mutta pitäisi päästä eroon sellaisesta taikauskosta, että kun jotakuta sanotaan kiusatuksi, niin siitä tulee heti 100 % selitys. Tästä keskustelusta vähintään puolet on pelkkää sanapeliä "kiusaamisen" tai "kiusatuksi tulemisen" ympärillä, jolla ei ole mitään yhtymäkohtaa itse tapahtumaan.
Kenenkään tähän keskusteluun osallistuvan kokemus kiusaamisesta ei selitä tästä tapauksesta mitään. Siksi ei, koska 99,99 % varmuudella kyseessä on laadultaan ja vakavuudeltaan täysin eri asiasta. Tässä voi olla kyse jostain rankasta taustasta tai täysin mitättömästä jutusta. Vielä jos olisi olemassa joku varmuus edes kiusaamisen suunnasta. Ei johda mihinkään se, että tätä yhtä poikaa yritetään sovittaa jokaiseen tunnettuun kiusaajan tai kiusatun tarinaan viimeisen viidenkymmenen vuoden ajalta.
Tässä on vaarassa käydä kuin poliittisessa keskustelussa käy aina Amerikassa. Asioita eivät tee henkilöt, vaan jokainen muuttuu elämää suuremmaksi hahmoksi, joka edustaa samaan aikaan kaikkia miehiä, kaikkia naisia, kaikkia demokraatteja, kaikkia republikaaneja, kaikkia homoja tai kaikkia oman etnisen vähemmistönsä jäseniä. Ei voi yksi mies puristaa pyllystä yhtä naista ilman, että teon symbolinen merkitys on sama kuin kaikki maailman miehet olisivat puristaneet pyllystä kaikkia maailman naisia. Joten tästä pojasta on nyt tullut sikin sokin kaikkien kiusaajien ja kaikkien kiusattujen henkilöitymä. Karmea skitsofrenia. Yksi aivolohko varmaan murehtii samaan aikaan kun toinen myhäilee.
aumari kirjoitti: ↑To Huhti 04, 2024 2:57 am
Eivätkö jotku kiusaajat miellä omaa käytöstään kiusaamiseksi?
Sen perusteella, mitä olen klassisesta opetustavasta lukenut, olen siinä käsityksessä, että lapsella alkaa looginen ja reflektoiva vaihe suunnilleen alakoulun lopussa. Mutta itse uskon, että tämä tapahtuu vain, mikäli lapsessa tuetaan tällaista kehitystä. Siihen asti lapset oppivat matkimisen, toiston, tekemisen ja kokemisen kautta. He osaavat assosioida tiettyjä tekoja hyviksi ja pahoiksi, mutta eivät osaa antaa määritelmää sille, miksi jokin teko on hyvä tai paha. Paitsi siksi, että se muistuttaa jotain toista hyväksi tai pahaksi sanottua tai tiedettyä tekoa.
MrAhab kirjoitti: ↑To Huhti 04, 2024 12:59 am
Vai laskeeko viranomaiset luvattomiksi aseiksi
En oikeasti ymmärrä, että tässä voi olla joku vaikeus käsittää, mitä tarkoitetaan luvallisella tai luvattomalla aseella. Luvallinen ase on sellainen, joka on omistajan hallinnassa ja jota ei ole ilmoitettu varastetuksi. Tai sellainen, että jos se tulee poliisia vastaan, niin poliisi kykenee pienellä vaivalla sanomaan, kenelle se kuuluu ja miten se on tilanteeseen päätynyt.
En näe tässä mitään salajuonta luvallisten aseiden omistajia vastaan. Sillä vain tarkoitetaan, että ase ei ole hankittu tuntemattomilta tai varastetuksi tiedetty. Ase ei myöskään ole varastettu jos on koko ajan tiedossa, että se palautuisi epäillyltä omistajalle jos ei omistajaa erikseen määrätä menettämään sitä.
Ase on luvallinen tai luvaton sen perusteella, onko se menettänyt yhteytensä lailliseen ja rekisteröityyn omistajaansa. Ei sen perusteella, kuka sitä pitää kädessään. Tai sen perusteella, mitä sillä tehdään.
Gruber kirjoitti: ↑To Huhti 04, 2024 1:09 am
Oliko tytöt vain sopivasti lähellä ja ovat siksi uhreja.
Täällä on sanottu jo, että ampujan ja kaikkien ammutuksi tulleiden välillä oli enemmän kuin satunnainen yhteys. Tämä on vahvistamatta, mutta todennäköistä tai ainakin loogista. Samalla tavalla sen perusteella, mitä Auvisesta kerrottiin henkilönä, uskon hänen valikoineen uhrinsa aivan tietyn kriteerin mukaan.
Näistä tapauksista yritetään aina luoda kahdenlainen kuva julkisuudessa. Toinen on se, että kukaan lapsi ei ole yksiselitteisesti paha, vaan kaikki ovat jollain tasolla uhreja, niin tappajat kuin tapetut. Tämä tehdään siksi, että halutaan välttää sitä ajattelua, että on aidosti olemassa pahoja ja vääriä tekoja, joiden tekeminen tekee lapsestakin pahan ja väärän henkilön. Siihen asti kunnes lapsi on ymmärtänyt kyseisen teon olevan väärin ja sanoutunut siitä irti.
Kaikki lapset ovat ihania ja ihmeellisiä. Vaikka valehtelisivat, varastaisivat tai olisivat muuten ilkeitä. Kunnes ampuvat jonkun. Sitten ollaan järkyttyneitä vähän aikaa. Sitten palataan taas siihen, että kaikki lapset ovat ihania ja ihmeellisiä. Lasten siis katsotaan olevan moraalisina toimijoina vähän kuin jotain eläimiä, joiden korkein kehityksen aste on joku lajityypillinen, spontaani oleminen. Siis toivomus on, että lapset olisivat kuin gerbiilejä häkissä ja jotenkin automaattisesti tekisivät oikein. Vessapaperirullan hylsyn järsiminen on täysin luvallista ja harmitonta, eikä sisällä minkäänlaista moraalista harkintaa keneltäkään.
Siis tarkoitan sillä tavalla vähän metafyysisesti sanoa, että moderni ihminen ei usko, että hyvää tai pahaa, oikeaa tai väärää on olemassa sinänsä. Vaan että ne ovat neuvottelukysymys yksilön ja yhteisön välillä, vapauden ja sääntöjen välillä, kaaoksen ja mielivaltaisen järjestyksen välillä.
Joten kun lapsi valitsee, että kiusaako jotakuta välitunnilla tai sosiaalisessa mediassa, hän ei ajattele, nykyisen kasvatuksen mukaan, että toimiiko hän hyvän tai pahan esimerkin mukaan, jos on esiteini tai nuorempi, tai onko hänen valintansa sinänsä oikea tai väärä, jos on teini tai siitä vanhempi, vaan lähinnä, että miten tässä teossa tasapainottuvat hänen ja yhteisön tai hänen ja aiotun uhrin etu.
Joten kun mietitään osumia saaneiden tyttöjen uhristatusta, niin on ihan tapauksen yksityiskohta, että oliko heillä ampujan mielestä joku syy joutua kohteeksi. Joka on täysin eri asia kuin se, että onko se täällä satunnaisen keskustelijan mielestä hyvä tai ymmärrettävä syy ampua joku. Viitaten myös vaan en pelkästään pariin täällä nähtyyn "tytötkin voi olla kovia kiusaajia" näkemykseen.
Siitä taas täysin eri asia on, että jos halutaan lypsää tästä tapauksesta moraalista järkytystä ja tyydyttää sillä omaa draaman tarvetta, niin siinä tapauksessa tyttöjen satunnainen uhriksi joutuminen on tietenkin moraalisesti äärimmäisen kiihottava oletus. "Katsokaa minua, katsokaa minua, kuinka tyrmistynyt ja kauhistunut olen!"
Julkisuudessa siis asiaa tarkoitetaan käsiteltävän niin, että poika oli "kiusattu" (passiivissa) ilman, että häntä oli kukaan "kiusannut" (aktiivisesti). Sillä halutaan välttää se johtopäätös, että "no niin, tämä kuollut ja nämä tytöt saivat ansionsa mukaan", tai joku versio toteamuksesta, että "ymmärrän vaan en hyväksy". Tottakai moni koulukiusattu tahtoisi sitä, että tässä olisi kyseessä selkeä uhri ja selkeä syyllinen, ja ammutuksi tulemisen riski tekisi sen hyvän, mihin koulut ja vanhemmat ovat tähän mennessä olleet kykenemättömiä. Tämä tapaus ei nyt kuitenkaan näytä tarjoavan sitä iloa kenellekään, ja tuskin tarjoaa myöhemminkään.
Jos tämä ampuja olisi elokuvan tai näytelmän hahmo, niin silloin katsojille pitäisi kertoa, tapahtumien ja roolisuoritusten kautta, mikä hänen tekonsa motiivi on. Todellisuudessa tämä henkilö ammuskeli koulutovereitaan ensimmäistä kertaa. Joten ihan varmasti hänen ajatuksensa siitä, miten tapahtumat etenevät, menivät uusiksi moneen kertaan itse tilanteessa. Ja vaikka hänen kotoaan löytyisi joku "kouluampujan keittokirja", jos sellaisia olisi olemassa, niin niistäkin on mahdotonta päättää, mitä reseptiä tulee itse seuraamaan. Eikö Auvisellakin ollut aikomus polttaa koulu maan tasalle, mutta jostain syystä se ei vaan syttynyt?
Toisena vielä on tyypillistä, kun sanotaan tekijän valmistelleen tapahtumaa monta kuukautta, että sillä tarkoitetaan jokaista yksityiskohtaa. Aivan kuin kyseessä olisi elokuva tai näytelmä, jossa hän on käsikirjoittaja, tuottaja, ohjaaja ja pääosan esittäjä. Se, että Auviselta ja Saarelta ilmestyi julkisuuspaketit juuri ennen tekoa, on ehkä jättänyt tällaisen odotuksen tai vaikutelman. Oikeasti sillä tarkoitetaan sitä, että tekijä käytti monta kuukautta haaliakseen kokoon teossa tarvittavia elementtejä, joiden lopullinen kokoonpano alkoi vasta hänen astuessaan aamulla koulun alueelle.
Toivon, et sä tän positiivisen palautteen innoittamana kävelet lähikouluun, kerrot tän ehdotelman rehtorille ja viet viel malliks läpi yhden kiusaajan siirron, niit kiusaajia kun löytyy melkein joka koulusta. Tuu sit kertoo miten meni 
Jatkaa peruskouluaan todennäköisesti laitoksessa/sairaalakoulussa tms.