Kukapa sitä koululaitosta syyttää? kirjoittamisesi asusta on helppo todeta opettajien kuoreenvetäytyminen silloin kun ilmenee ongelma joka pitäisi kyetä ratkaisemaan laadukkaasti. Tuossa aiemmin kirjoitin, että koululaitoksen suurin ongelma on ryhmäkoot ja pienten paikkakuntien epäpätevät opettajat. Koulun tehtävä on koulupäivän aikana turvata opiskelurauha turvallisessa kouluympäristössä. Tämän takeeksi kouluun on työnantajan toimesta palkattu henkilökuntaa jonka yksi tehtävistä on edellämainittu. Täysin lintukotoa tuskin koskaan kyetään järjestämään, vaikka asiat tehtäisiin kaiken tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan. Hyvin usein opettajakunta ongelmien yhteydessä toitottaa, että parhaamme yritetään niillä resursseilla mitä on, mutta yritetäänkö sittenkään? aiemmin ketjussa kerroin, että olen ollut kymmenisen vuotta sitten viimeksi sisällä koulumaailmassa ja minun hämmästys oli suuri miten paljon ongelmia liittyi juurikin opettajiin ja heidän opetusmetodeihin. Vanhempien valituksia tuli viikottain siitä miten lievästi opettajat suhtautuu koulussa käyttäytymishäiriöihin ja opiskelurauhan ylläpitämiseen. Oli myös opettajia jotka toiminnallaan aiheuttivat suoranaisia vaaratilanteita sellaisissa opetustapahtumissa missä käytettiin erilaisia työstölaitteita. Tuli valituksia siitä, että opettaja ei vastaa virkapuhelimeen edes silloin kun jättää soittopyynnön akuutissa selvittelyä vaativassa oppilasta koskevassa asiassa. Wilman käyttö oli kangertelevaa ja tunti sekä opiskelumerkinnät tekemättä. Tätä voisi jatkaa vielä vaikka kuinka pitkään, mutta on osittain jo ohi aiheen ja epäkohdat tulee jo tuostakin julki eli ei se koululaitos mikään esimerkki ylpeydenaihe ole, parannettavaa löytyy huomattavasti.Pakkopäästäsanomaan kirjoitti: ↑To Huhti 04, 2024 11:30 am On se kiva lukea täältä näitä ”koulun on puututtava kiusaamiseen”, ”opettajille silmät päähän” -kommentteja. Ulkopuolelta on kovin helppo huudella.
Toki kouluista, niin kuin kaikista työyhteisöstä, löytyy niitä silmänsä epäkohdilta ummistavia ääliöitä, mutta sanoisin, että 99% opettajista tekee kaikkensa mitä ehtii, pystyy ja kykenee kiusaamisen lopettamiseksi.
Mut koska se kiusaamisen lopettaminen tuntuu ulkopuolisten mielestä olevan niin helppoa, niin kertokaa toki, miten te sen tekisitte? Tai parempaa, tulkaa paikan päälle näyttämään lakien ja sääntöjen puitteissa kuinka se tehdään. Ja please, jos sun vastaus on, että kiusaaja vaihtaa koulua niin menkää vastauksessanne vähän pintaa syvemmälle. Millä perustein? Miten? Mihin kouluun? Kuka kuljettaa kauemmas lähikoulusta tai kuka muuttaa koko perheen toiselle paikkakunnalle? Kuka ottaa asiakseen tämmösen show’n? Ja ennen kuin kukaan ehtii sanomaan, et samalla tavalla kuin se kiusattukin on laitettu vaihtamaan koulua niin fyi ketään ei ole ikinä hallinnon puitteissa laitettu vaihtamaan koulua. Ne ovat perheen omia (ymmärrettäviä) päätöksiä, ei kenenkään muun.
Itse opettajana oon kiusaamistapausten tultua ilmi puhuttanut hyvällä, puhuttanut pahalla, kutsunut huoltajat paikan päälle, ottanut kuraattorin/rehtorin/toisen opettajan mukaan selvittämään, pyytänyt kuraattoria tai kokemusasiantuntijoita pitämään tuntia, jätättänyt jälki-istuntoon, keskeyttänyt kyseisen oppilaan koulupäivän, kirjoituttanut esseitä, evännyt etuuksia, rajannut välituntialueita, muuttanut istumajärjestystä, hajottanut kiusaajaporukoita eri ryhmiin… mitä näitä nyt on. Joihinkin tehoaa, toisiin ei koskaan, yleensä siitä saa kiittää kotikasvatusta. Mitä te kaikkitietävät tekisitte?
Itse en oo työssäni onneksi koskaan törmännyt niin vakaviin tekoihin, että erottaminen olisi tullut kysymykseen. Toisaalta hyvä, koska sekin rangaistus on hallinnollisesti täysi farssi. Sehän ei tapahdu mitenkään taikaiskusta (lue alta) vaan byrokratian rattaiden pyöriessä se oppilas käy ihan normaalisti koulua.
”Määräaikaisesta erottamisesta päättää opetuksen järjestäjän asianomainen monijäseninen toimielin. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tulee olla edustettuna käsiteltäessä oppivelvollisen lapsen koulusta erottamista koskevaa asiaa opetustoimesta vastaavassa toimielimessä, jollei sosiaalihuollosta vastaava toimielin arvioi läsnäolon olevan ilmeisen tarpeetonta.
Ennen oppilaan määräaikaista erottamista on yksilöitävä toimenpiteeseen johtava teko tai laiminlyönti, kuultava oppilasta ja hankittava muu tarpeellinen selvitys. Ennen määräaikaista erottamista on oppilaan huoltajalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Määräaikaisesta erottamisesta tulee antaa päätös.
Opetuksen järjestäjän tulee järjestää opetus, joka estää määräajaksi erotetun oppilaan jäämisen jälkeen vuosiluokkansa ja opetusryhmänsä edistymisestä.” OPH
Ja sitten vielä bonuksena: opettajien tietoisuuteen tulee ihan murto-osa kiusaamistapauksista. Lapset ja nuoret on todella taitavia toimimaan katseiden ulottumattomissa. Ei me mitään selvännäkijöitä olla, vaikka ilmeisesti pitäisi.
Joten kiitos, syyttäkää vaan meitä opettajia ja koulua. Ihan kuin ei venyttäis äärirajoille näiden mussukoiden takia ihan joka päivä ja kiitoksena heiltä kuuntelet vittuilua, väännät samoista asioista kymmenen kertaa joka päivä ja saatat vielä bonuksena saada luodinkin päähäsi
Ammattiylpeyttä pitää löytyä muulloinkin kuin palkkapäivänä on omistauduttava työlleen niin, että kykenee erottamaan oppilaissa tapahtuvat pienetkin muutokset. Siitä lähtee vyyhti purkautumaan kun keskustelee lasten kanssa, silloin on mahdollista saada oppilaisiinsa se kontakti jota kutsutaan myös auktoriteetiksi. Lasten arvostus vanhempiaan ja koulussa opettajia kohtaan tulee auktoriteettien kautta. Kasvatustapahtuma on kodin ja koulun yhteinen jos jompikumpi ontuu tulee helposti ylilyöntejä oppilaan toimesta molemmissa sekä koulussa, että kotona.