Onko väkivalta sitten muuten kuin tässä tapauksessa kollektiivinen ja yhteinen kokemus?
Illanvietossa pariskunnan toinen osapuoli heittää taas totutusti ronskia läppää kumppanistaan. Muut nauravat, kun pariskunnalla on niin hurtti yhteinen huumori. Kohde koittaa hymyillä väkinäisesti, mutta tuntee sisimmässään tyrmistystä siitä kuinka oma puoliso hänestä puhuu. Hän miettii myöhemmin miksi näissä tilaisuuksissa hänestä tulee puolison ja ystävien hovinarri, pelle. Hän ottaa asian puheeksi puolison kanssa, mutta tämän mielestä kumppani ei ole enää kuin ennen. Hänestä on tullut tosikko, huumorintajuton tiukkapipo, jonka kanssa ei yhtään voi laskea leikkiä ilman, että tämä loukkaantuu.
No, mentiin aikuisten maailmaan. Olisihan se voinut ollakin huumoria, mutta kohde tässä tunsi itsensä loukatuksi muiden nauraessa. Ulkopuoliset näkevät asian ihan toisella tavalla. Jos kumppani olisi lyönyt toista, töninyt tm., niin sen tulkinta olisi ollut paljon helpompaa, eikä kukaan varmasti olisi mitätöinyt lyödyn subjektiivista kokemusta.
Lapsista kun puhutaan, niin on se mieli hauras. Lisäksi tässä oltiin jo hyvää vauhtia siirtymässä kohti teiniyttä, ikää jossa ihan kaikki itseen liittyvä on hyvin herkkää. Aivomyrsky etenkin pojilla on hurja.
Olen kouluissa ja työpaikoillakin piinattuja ihmisiä tuntenut lukuisia. Olen myös itse tullut kiusatuksi. Onnekseni minulla on aina ollut vahva itsetunto ja -tuntemus. Sivusta en ole puuttumatta voinut seurata kenenkään kiusaamista. Muutama on kertonut vihasta, jota on piinaajiaan kohtaan tuntenut. He ovat tunteneet halua jopa väkivallantekoihin, vaikkakin useimmat ovat halunneet tappaa vain itsensä. Kukaan ei ole onneksi tehnyt mitään toisille tai itselleen! Kuitenkin minusta tuollaiset tunteet ovat inhimillisiä, haluaa satuttaa niitä ketkä ovat häntä satuttaneet.. tai satuttaa itseään niin ettei koskasn enää joudu tuskaa kiusaamisesta tuntemaan.
Mietin paljon näitä tapauksen lapsia, ja muitakin lapsia koulumaailmassa. Kyllä se elämä siellä on raakaa
Vaikka ampujan elämänhistoria ei tulekaan todennäköisesti meille ulkopuolisille tietoon, niin mahdollista on, että hänen mielensä on aiemmin murrettu niin pahasti toisaalla, että uuteen kouluun tultuaan jokainen nalja, tölväisy tai huomioitta jättäminen, henkilökohtainen epäonnistuminen jossakin tehtävässä siellä, - ne kaikki ovat olleet lisänaula arkkuun. Ei silloin kykene enää empatiaan, kun taakka on kasvanut liian suureksi.
Nämä vahingoitetut lapset taas ovat varmaan olleet autuaan tietämättömiä aikapommista, joka heidän luokassaan on tikittänyt. Kiistan aikana väärät samat on jääneet ampujan mieleen tm.
Mitenkään nyt ottamatta kantaa tähän yksittäiseen tapaukseen.
