Tulilahti 1959 (ketju 2)

[norma.jennings]

Nyt olisi kyllä 10 pistettä ja papukaijamerkki sille, joka onnistuu löytämään Pölläsestä edes yhden kuvan.

[Cohle]

Kuva olis kiva, joo.

Alibin kirjeessä:

"Asioiden edettyä jälkien peittämiseen otti Runar moponsa ja työnsi sitä karjapolkuja myöten kilometrin päässä sijaitsevalle Heinävesi - Varkaus -valtatielle, missä hänet havaittiin puoli kolmen aikaan ajamassa Varkauden suuntaan. Sen verran metsässä rumuaminen oli käynyt varusteiden kunnolle, että Runar joutui Varkaudessa korjauttamaan moponsa huoltamossa."

Onko tietoa, kuka tämän oletetun havainnon Runarista teki?

[GreenDotBlue]

Pöllänenhän on ylivoimaisesti sopivin ehdokas nyt, kun taas asiaa mietin:

-Tunsi alueen
-Asui lähistöllä joten kykeni liikkumaan alueelle ja pois huomaamatta (1km etäisyys)
-Asumuserossa vaimostaan ja haku päällä. Naisia vikitellyt pitkin kesää joten intoa naistenhakuun ei puuttunut
-Kyseli todistetusti muita tyttöjen luokse leirirantaan (tiesi heidän olevan siellä ja aikoi mennä sinne)
-Tunnetusti väkivaltainen
-Hänet on nähty murhia seuranneena aamuyönä poistuvan kotinsa lähistöllä olevalta perunakuopalta läheiseen metsään (epävirallinen havainto)
-Lyytikäisen muori on nähnyt hänet murhien jälkeisenä aamuna Tulilahden metsässä (epävirallinen havainto)
-Tyttöjen tavarat löytyivät Niinimäestä mihin hän oli viikko tai kaksi murhien jälkeen mennyt muurauskeikalle ja josta oli kotoisin (tieto muurauskeikasta on virallisesta ja epävirallisesta lähteestä peräisin)
-kirjoitellut tapaukseen liittyville kirjeen/kirjeitä (miksi??) ja tämä ei kuulemma ollut hänelle ominaista (Nimismiehen muistio)
-yksi kyläläisten kärkiepäillyistä (epäilivät lisäksi annettua alibia)
-muutti Heinävedeltä pois suhteellisen nopeasti tapauksen jälkeen kuten Kauhanenkin (esim. Koikkalainen ja Pelkonen eivät tietääkseni muuttaneet)

Ainoa joka Pölläsen pelasti tarkemmilta kuulusteluilta on alibi. Mikä pistää miettimään sillä Alibiin lähetetyssä kirjeessä (1985/5) toista osallisista kutsuttiin alibin antajaksi. Onhan se myös vähän epäuskottavaa, että kahdessa eri vaiheessa muita tyttöjen luokse kaverikseen kysellyt henkilö olisikin päätynyt kiltisti työpaikkansa ullakolle nukkumaan kauniina kesäyönä.

Sellaistahan voisi kutsua jo melkeinpä täydelliseksi rikokseksi, jossa osalliset antavat toisilleen alibit ja liikkuminen tehdään yöaikaan veneellä syrjäiselle leirintäalueelle eikä silminnäkijöitä näin ole.

Asiaa. Vaikka tuokkosia voi paljonkin profiloida tekijöiksi, on muita vaihtoehtoja hyvin vähän.

[GreenDotBlue]

Nyt olisi kyllä 10 pistettä ja papukaijamerkki sille, joka onnistuu löytämään Pölläsestä edes yhden kuvan.

Olen etsinyt, ei ole löytynyt, tavanomaisista lähteistä.

[GreenDotBlue]

Jos nyt muutama sananen muutamista asiaan liittyvistä henkilöistä otetuista kuvista, vaikkei ne mitään todistakaan; Tuokkospojat ovat rauhallisia ja tyyneitä, Runar kyllästynyt mutta ei pelokas, Kauhanen ylimielinen sekä kauhistunut.

Ja Kauhasen ryyppy- ja riiauskaveri Pöllänen nähtiin Tulilahden metsässä murhia seuranneena aamuna.

[snufkin]

Nyt jo edesmennyt Hejacin perustajajäsen Heikki Heinonen (nimimerkki Härkä, lähde), joka on jututtanut paikallisia Tulilahden murhiin liittyen, toteaa Hämeen Sanomien haastattelussa seuraavan epäilyksensä Tulilahden tekijöistä:

Nimiä en voi sanoa, mutta sen verran voin kertoa, että he olivat paikallisia isäntiä – nyt jo kuolleita, sanoo Heinonen.

https://www.hameensanomat.fi/paikalliset/5195771


Härkä on myös minulle todennut samansuuntaista. Hän on toistanut osia kuulemastaan aikalaiskertomuksessa Hejacin foorumilla paljastamatta muita nimiä kuin Kauhasen. Hänen kuulemansa tarina alkaa hyvin samankaltaisesti kuin Alibin kirjeen kertomus. Tässä siis havainnon tekijät ovat kaksi henkilöä joista toinen, XA, asui "kohtuumatkan" päässä Tulilahdesta, tiesi lapiosta Lyytikäisten pihassa ja oli Kauhasen kaveri.

Härän kertomus ja kommenttini sen samankaltaisuuksiin Pölläseen liittyen:

Kun tytöt lähestyivät Heinävettä , on heidät kuulemani mukaan pantu merkille Kermankoskella ennen kirkonkylän keskustaa.

Havainnon tekijät olisivat olleet XA ja XB. Heistä XA asui kohtuumatkan päässä Tulilahdesta.

Lähellä Tulilahtea asui myös XC , jonka kaverin on XA:n sanottu olleen.
Ainakin XA tiesi lapion sijainnista ja saunarakennusprojektista Lyytikäisten pihassa.

Keskisarjan kirjan mukaan Pöllänen oli viettänyt aikaa Kermassa tansseissa murhia edeltäneenä sunnuntaina. Ei ole siis täysin epätodennäköistä, että hän olisi siellä ollut kaverinsa kanssa myös seuraavana päivänä havainnoimassa tyttöjen tuloa. Hän myös, kuten todettua, asui 1km päässä Tulilahdesta.

XC on kuulemani mukaan TUK (Teuvo Kauhanen).
Muilta osin en avaa tuota julkisesti. Enkä voi tehdä sitä myöskään " salaisissa kansioissakaan " täällä .

Kuulema on Heinävedeltä ja on osittaista aikalaistietoa.

Kuten XC , on myös XA saman kuuleman mukaan muuttanut pian tapauksen jälkeen Helsingin seudulle.
XB:n osalta tarina ei kerro sen enenpää.
Luultavasti XAon kuollut. XB:stä ei ole varmuutta. Tai ollut vajaat 10 vuotta sitten.

Henkilö XA Härän kuulemassa kertomuksessa kuulostaa pitkälti hyvinkin samalta kuin henkilö Alibin Suojaama Alibin kirjeen kertomuksessa. Alibin suojaama sai muuraushommia Niinimäeltä ja oli kirjeen mukaan Lyytikäisten lähinaapuri, joka on kalastellut Tulilahdella pikkupojasta asti. No Pöllänen tiettävästi oli muurari ja kotoisin Niinimäeltä ja muuttanut Heinävedelle Tulilahden läheisyyteen 14-vuotiaana. Myös vanhan HS:n artikkelin mukaan Tulilahden risteyksen läheisyydessä asunut muurari on poistunut hiljattain murhien jälkeen paikkakunnalta.

Molemmissa kertomuksissa tarina alkaa Kerman kylältä. Molemmissa Xa ja Alibin suojaama asuvat Tulilahden läheisyydessä.


Härältä kysytään tarkemmin keitä xb ja xa ovat ja onko heistä ollut aiemmin minfossa/hejacissa maiinntaa:

Tietääkseni (nimiä) ei ole mainittu , ainakaan täällä Hejacissa.
Etp:ssä on jokusia nimiä , joita on kuulusteltu. Saattoi olla joukossa yksi , melko yleinen sukunimi. En osaa silti sanoa , onko kyse juuri mainitusta kuulemastani.

Huomautan, että tässä vaiheessa, kun Härkä asiasta kirjoitti v. 2019 Pölläsestä ei oltu käsitelty minfossa tai Hejacissa.

Kuuleman mukaan ainakin yksi henkilö kavahti hautapaikkaa ennenkuin löytö tehtiin.
Kyseinen henkilö oli vähätellyt ja välttänyt " risukasasta " puhumista kohta tapahtuneen jälkeen.

Kavahtaja kuuluu X-ryhmään , muttei ole TUK. Tämä siis kuulemani mukaisesti.
Varmastikin myös TUK on ko.reittiä kulkenut.

Kyllä tuntuisi , että joitakin on suojeltu.
Mutta ovatko sitten TK , tai muut ryhmästä X tai es. Lyytikäiset suojelun arvoisia ?
Tuskin tuokkosetkaan.
Ne pari muuta , joista edellä mainitsin ja joista olen paikalliselta taholta kuullut saattaisivat olla

En tiedä mihin Härkä tässä viittaa, mutta luulen liittyvän tuohon mitä tuossa Hämeen Sanomien jutussakin mainitsee: hän puhuu isännistä eli ilmeisesti talollisista.

Härälle laitetaan v. 1959 murhien jälkeen julkaistu uutinen muurarista joka asui lähellä Tulilahden tienhaaraa (hyvin suurella todennäköisyydellä Pöllänen) johon hän vastaa:

Tuo crashin laittama HS:n uutinen muurarista ei oikein sovi TK:n asuinpaikkaan.
TK asui liki sitä Tuliniemen ja lahden risteystä.
Se voisi sopia yhteen ryhmään X kuuluvasta. Etäisyys 1 km Tuliniementien risteyksestä voisi sopia.
Tuo muurari nimike ei tullut esille ainakaan merkittävästi , kun asiasta minulle kerrottiin. Tämä kaveri jokatapauksessa tiesi lapiosta Lyytikäisten pihassa.
Miksei olisi voinut vaikka sopimut alustavasti saunan muurauksesta ??

Tässä vaiheessa minä en tiennyt (ja tuskin Härkäkään) Pölläsen muuraritaustasta. Mutta kuten Keskisarja myöhemmin on kirjassaan tuonut esille tämä oli hänen taustansa. On mielestäni todennäköistä, että Härkä puhuu tässä Pölläsestä kaiken em. perusteella. Olennainen on kohta: hän tiesi lapiosta Lyytikäisten pihassa.

Myös tämä henkilö muutti pois Heinävedeltä tapahtuneen jälkeen. Ei heti , mutta seuraavan syksyn aikana. Muutti PK-seudulle , mutta oli tiettävästi vaikuttanut myös Lahden suunnalla.

Pöllänen asui loppuelämänsä Lahdessa.

Vaimoa hänellä ei kylläkään ollut. Kuullun mukaan.
Oli tehnyt kuuleman mukaan lähestymisyrityksiä puoliväkisin paikallisia tyttöjä kohtaan.
Sikäli HS:n jutussa voisi olla virhe.

Keskisarjan kirjasta löytyy implikaatio Pölläsen häiritsevästä käytöksestä naista/naisia kohtaan.

Pidän hyvin todennäköisenä, että Härkä on kuullut Alibin kirjeen kertomuksen vähän eri muodossa. Päähenkilöt eli Kerman kylällä tyttöjen saapumista todistaneet lienevät samat. Härän kertomuksessa lisätietona tulee yhteys Kauhaseen ja Lyytikäisten lapioon.

[GreenDotBlue]

XB joku Lyytikäisistä?

[LexVeritas]

^^

Nimiä en voi sanoa, mutta sen verran voin kertoa, että he olivat paikallisia isäntiä – nyt jo kuolleita, sanoo Heinonen

Mielestäni viittaa nimenomaan isäntiin.

Esimerkiksi muurareita tai Teuvo Kauhasta tuskin voi laskea miksikään isänniksi... Isännät kun olivat/ovat yleensä maatilallisia.

Aavistelen, että surmien tekijöillä ja teon peittelijöillä oli kytkös Heinäveden mahti-isäntiin kuten Leo Pelkoseen.

[snufkin]

XB joku Lyytikäisistä?

Tuskin sillä Härkä sanoi (v.2019), että xa:sta ja xb:stä ei ollut puhetta minfossa/hejacissa aiemmin. Plus, jos olisi ollut Lyytikäisistä, niin olisi varmaan mainittu, että asui lähistöllä.

Alibin kirjeessä nämä Kerman kylällä tytöt havainneen kaksikon jäsenet on nimetty Alibin Suojaamaksi ja Alibin Antajaksi. Alibin Suojaama on sopii kaikista parhaiten Pölläseen. Kuten sopii Härän kertomuksen XA.

Nyt sitten, jos miettii, että jos Alibin Antaja ja XB on sama henkilö, niin ei jää kovin montaa vaihtoehtoa. Tilallinen, eli isäntä, Koponen antoi ainakin Pölläselle alibin murhayölle. Saattoi myös olla joku toinenkin joka hänelle alibin antoi. Ehkä joku toinen Koposilla työskennellyt. Esim. henkilö nimeltä Vilhelm Duus on mainittu lähteeksi Pölläsen alibin tarkastukselle Keskisarjan kirjassa.

Koposia liittyy muuten tuohon Happosen tapaukseen, joten ei voi sulkea pois mahdollista yhteyttä suojeluskuntalaisiin. Etenkin, jos kyseessä on tilallinen. Toki Koponen on yleinen sukunimi, että voipi olla olemattakaan mitään yhteyttä.

. Happonen päätti tämän jälkeen paeta ikkunasta takapihalle, jossa lapualaiset kuitenkin odottivat. Ensimmäisenä hänet pysäytti kunnanvaltuutettu Erkki Koponen, minkä jälkeen Happonen ampui varoituslaukauksen.

Matkan aikana Happosta pahoinpideltiin raa’asti, kunnes sieppaajien auto pysähtyi Varkaudesta Joensuuhun johtavalla maantiellä (nyk. valtatie 23) hieman Karvion kanavan jälkeen. Paikalla sijaitsi Lapuan liikkeen kyydittäjien etappinaan käyttämä kievari, jota piti suojeluskuntalainen Paavo Koponen.

Tutkimuksissa tuli myös esiin auto, jossa olivat heinäveteläiset Olavi Linkosalo, Pekka Tuovinen, Erkki Koponen ja Eino Rönkkö

https://fi.wikipedia.org/wiki/Onni_Happonen

Mutta siis kyllä minä jo kyseenalaistan tuon alibin jo sen perusteella, että kaksi erillistä (epävirallista) silminnäkijähavaintoa asettaa Pölläsen tapahtuma-alueen läheisyyteen murhia seuranneena aamuyönä/aamuna.

Härän kirjoittaessa kahdesta isännästä hän on voinut olettaa Pölläsen olleen tilallinen sillä Pöllänen asui käsittääkseni yksinään talossaan. Tila ei kuitenkaan ollut hänen. Tuo toinen henkilö on sitten hyvin voinutkin olla varsinainen tilallinen ja etenkin alibin kirje siihen suuntaan osoittaa.

[skoune]

...
Härän kirjoittaessa kahdesta isännästä hän on voinut olettaa Pölläsen olleen tilallinen sillä Pöllänen asui käsittääkseni yksinään talossaan. Tila ei kuitenkaan ollut hänen. Tuo toinen henkilö on sitten hyvin voinutkin olla varsinainen tilallinen ja etenkin alibin kirje siihen suuntaan osoittaa.

En tuntenut Härkää lähemmin, vaikka pari kertaa hänen kanssaan puhelimessa joskus puhuinkin. - Ehkä Härkä käytti isäntää mies-sanan sijasta, jotta ei olisi toistanut liikaa. Hänhän oli "kirjoittava" hlö...
Tuli vaan mieleeni, että joissain murteissa ja nykykielessäkin saatetaan käyttää isäntää mies-sanan synonyymina. vrt Kaupunkilainen naimisissa oleva nainen kertoo miehestään ystävättärelleen: "Meidän isäntä ei kyllä sieniä syö".

[snufkin]

En tuntenut Härkää lähemmin, vaikka pari kertaa hänen kanssaan puhelimessa joskus puhuinkin. - Ehkä Härkä käytti isäntää mies-sanan sijasta, jotta ei olisi toistanut liikaa. Hänhän oli "kirjoittava" hlö...
Tuli vaan mieleeni, että joissain murteissa ja nykykielessäkin saatetaan käyttää isäntää mies-sanan synonyymina. vrt Kaupunkilainen naimisissa oleva nainen kertoo miehestään ystävättärelleen: "Meidän isäntä ei kyllä sieniä syö".

Tämä on hyvä huomio ja voi pitääkkin paikkansa. Olen siinä käsityksessä, että etenkin Pohjanmaalla saatetaan puhua tähän tapaan miehistä. Vaikea kyllä sanoa missä mielessä Härkä tuon tarkoitti.

[LexVeritas]

XB joku Lyytikäisistä?

Tuskin sillä Härkä sanoi (v.2019), että xa:sta ja xb:stä ei ollut puhetta minfossa/hejacissa aiemmin. Plus, jos olisi ollut Lyytikäisistä, niin olisi varmaan mainittu, että asui lähistöllä.

Alibin kirjeessä nämä Kerman kylällä tytöt havainneen kaksikon jäsenet on nimetty Alibin Suojaamaksi ja Alibin Antajaksi. Alibin Suojaama on sopii kaikista parhaiten Pölläseen. Kuten sopii Härän kertomuksen XA.

Nyt sitten, jos miettii, että jos Alibin Antaja ja XB on sama henkilö, niin ei jää kovin montaa vaihtoehtoa. Tilallinen, eli isäntä, Koponen antoi ainakin Pölläselle alibin murhayölle. Saattoi myös olla joku toinenkin joka hänelle alibin antoi. Ehkä joku toinen Koposilla työskennellyt. Esim. henkilö nimeltä Vilhelm Duus on mainittu lähteeksi Pölläsen alibin tarkastukselle Keskisarjan kirjassa.

Koposia liittyy muuten tuohon Happosen tapaukseen, joten ei voi sulkea pois mahdollista yhteyttä suojeluskuntalaisiin. Etenkin, jos kyseessä on tilallinen. Toki Koponen on yleinen sukunimi, että voipi olla olemattakaan mitään yhteyttä.

. Happonen päätti tämän jälkeen paeta ikkunasta takapihalle, jossa lapualaiset kuitenkin odottivat. Ensimmäisenä hänet pysäytti kunnanvaltuutettu Erkki Koponen, minkä jälkeen Happonen ampui varoituslaukauksen.

Matkan aikana Happosta pahoinpideltiin raa’asti, kunnes sieppaajien auto pysähtyi Varkaudesta Joensuuhun johtavalla maantiellä (nyk. valtatie 23) hieman Karvion kanavan jälkeen. Paikalla sijaitsi Lapuan liikkeen kyydittäjien etappinaan käyttämä kievari, jota piti suojeluskuntalainen Paavo Koponen.

Tutkimuksissa tuli myös esiin auto, jossa olivat heinäveteläiset Olavi Linkosalo, Pekka Tuovinen, Erkki Koponen ja Eino Rönkkö

https://fi.wikipedia.org/wiki/Onni_Happonen

Mutta siis kyllä minä jo kyseenalaistan tuon alibin jo sen perusteella, että kaksi erillistä (epävirallista) silminnäkijähavaintoa asettaa Pölläsen tapahtuma-alueen läheisyyteen murhia seuranneena aamuyönä/aamuna.

Härän kirjoittaessa kahdesta isännästä hän on voinut olettaa Pölläsen olleen tilallinen sillä Pöllänen asui käsittääkseni yksinään talossaan. Tila ei kuitenkaan ollut hänen. Tuo toinen henkilö on sitten hyvin voinutkin olla varsinainen tilallinen ja etenkin alibin kirje siihen suuntaan osoittaa.

Hyvä huomio tuo Koponen. Mutta siihen asti kunnes Heikki Pelkosen sukulaissuhde mahti-isäntään selviää, niin kertaus Leo Pelkosen vaikutusvallasta :

”Savon Lapuaksi” nimetyn Heinäveden kunnallislautakunnan sosiaalidemokraattinen esimies Onni Happonen murhattiin kyydityksen päätteeksi syyskuun ensimmäisenä maanantaina 1930. Onni Happosen pahoinpidelty ruumis virui matalassa metsähaudassa Heinäveden Papinniemessä lähes kaksi vuotta. Happosta oli ammuttu päähän takaapäin. Kyyditsijät olivat repineet Happosen vasemman käden sormet irti kämmenluusta ja asettaneen ruumiin päälle muurahaispesän.

Happosen surmasta tuomittiin työmies Otto Pakarinen ja vahtimestari Anselm Puustinen Heinävedeltä. He olivat kuitenkin maksettuja uhrilampaita. Onni Happosen todennäköisiä tappajia ei saatu koskaan kiinni.

Onni Happosen kohtaloksi tuli hyväosaisten viha. Heinäveden vähäosaiset olivat valinneet sanavalmiin Happosen edustajakseen kunnan luottamustehtäviin. Vuonna 1930 Onni Happonen oli vasta 31-vuotias, mutta johti jo kunnallislautakunnan (nykyinen kunnanhallitus) esimiehenä vasemmistoenemmistöisen (14–9) kunnan talousasioita.

Tätä poliittista voimaa hän käytti esimerkiksi verottamalla suurtilallisia ankarimman mukaan. Erityisesti Happosta vihasivat talolliset Leo Pelkonen ja Evert Sallinen sekä nimismies Onni Hartio. Taksoituslautakunta oli määrännyt Emil Sallisen perinnölle ankaramman veroasteen. Happonen oli tuolloin lautakunnan jäsen. Kotilanmäen Pelkonen oli jättänyt ilmoittamatta verotukseen suurimman osan miljoonaperinnöstään. Happonen valvoi kunnan etuja, ja Pelkonen joutui pulittamaan perinnöstään suuren osan kunnan kassaan. Nimismies Onni Hartio hävisi Happoselle tieriidan. Tien oli rakentanut Happosen johtama työporukka. Hartio väitti tietä liian kapeaksi, ja komensi miehet lisätöihin Happosen laskuun. Happonen valitti nimismiehen päätöksestä lääninoikeuteen. Hartio sai kaivaa ylimääräiset tientekorahat omasta pussistaan. Happonen leimattiin kommunistiksi. Kommunisti hän tuskin oli, mutta epäilemättä herkästi kiivastuva ja jyrkkäotteinenkin ajaessaan hyväksi katsomaansa linjaa Heinäveden kunnallispolitiikassa.

Happonen sai tutustua ”Lapuan lakiin” ensimmäisen kerran 3. heinäkuuta 1930. Iltamyöhäisen kotitarkastuksen päätteeksi Leo Pelkonen sekä suojeluskunnan paikallispäällikkö Aulis Hänninen ja maanviljelijä Matti Luostarinen kyyditsivät Happosen ja köyhäinhoitolautakunnan esimiehen Emil Luostarisen Liperin Pöytälahteen. Liperin kyyditys oli varoitus järeämmistä toimenpiteistä, elleivät miehet luopuisi luottamustoimistaan. Lapualaisten organisoima kansalaiskokous vaati 9.8. valtuustoa erottamaan 12 sosiaalidemokraattista jäsentä. Happonen erotettiin vastoin tahtoaan. Hän ei pitänyt itseään kuitenkaan eronneena.

Heinäveden lapualaiset siirtyivät lopullisen ratkaisun tielle. Leo Pelkonen ja Aulis Hänninen ryhtyivät organisoimaan Happoselle kyytiä itärajan taakse. Apuun pyydettiin lapualaiset aateveljet Kuopiosta. Suomen Lukon kuopiolaiset johtomiehet, aluepäällikkö majuri Hugo Kahva, liikemies V. A. Niinivaara ja piiriasiamies, hovioikeuden auskultantti Uolevi Kotilainen nähtiin liikuskelemassa Heinävedellä. Yhdysmiehenä ja organisaattorina Kuopiossa toimi liikeapulainen Edvard Kuvaja. Ratkaiseva yhteenotto suunniteltiin valtuuston seuraavaksi kokouspäiväksi syyskuun ensimmäiseksi. Iskuryhmään lähti Kuopiosta kaksi autoa ja seitsemän miestä. Happonen varautui pahimpaan: hän hankki Mauser-pistooliinsa panoksia. Ostolupa hankittiin nimismieheltä, panokset Ratian kaupasta kirkonkylältä. Kun käytön aika tuli, osoittautuivat panokset kelvottomiksi.

Syyskuun 1. päivänä kirkonkylässä oli väkeä. Huhu mahdollisesta kyydityksestä oli kiirinyt ympäri pitäjää. Ulkopaikkakuntalaisiakin oli 50–60, heistä suurin osa Kuopiosta. Lapualaisjoukko tuli kunnantalolle, kun valtuuston kokous oli hajoamassa. Miehiä tuli myös sisälle. Muiden vasemmistovaltuutettujen tavoin Happonen pyrki ulos talosta. Leo Pelkonen sulki Happosen tien. Happonen perääntyi ja yritti soittaa apuun konstaapeli Onni Piirosen. Se ei onnistunut. Suojeluskunnan paikallispäällikkö Hänninen oli kieltänyt yhdistämästä puheluja kunnantalolle.

Happonen hyppäsi kunnantalon ikkunasta pistooli ampumavalmiina sadetakin alla. Takapihalla piikkilanka-aita katkaisi paon. Happonen aikoi hädissään yrittää vapauteen väkisin etupihan kautta. Talollinen Erkki Koponen yritti pysäyttää Happosen, jolloin tämä laukaisi aseensa olkansa yli. Panos oli viallinen, nalli tupsahti vaimeasti ja luoti jäi piippuun. Väkijoukko kuitenkin kuuli sen. Lapualaisjoukko hyökkäsi Happosen kimppuun ja väkivalloin kiskoivat häntä autoja kohti. Happosen henkivartijat yrittivät estää, mutta turhaan.

Nimismies Hartio oli vetäytynyt kunnantalon sivuhuoneeseen. Valtuutettu Pekka Mikkonen tuli pyytämään, että Hartio pelastaisi Happosen. Hartio hakikin Happosen ja ilmoitti pidättävänsä tämän ampumisen vuoksi.

Happonen halusi mennä putkaan suorinta tietä pihan poikki. Matti Luostarinen ja Leo Pelkonen vaativat, että oli kuljettava maantiellä seisovan väkijoukon läpi. – No, mennään sieltä mistä kansa vaatii, nimismies Hartio vastasi nykäisten Happosen kohti väkijoukkoa ja talutti hänet suoraan kyyditsijöiden käsiin. Aseistettu Hartio ei tehnyt elettäkään, kun Matti Luostarinen, Leo Pelkonen, Frans Ranta, Evert ja Eero Sallinen ja Matti Tuovinen tarttuivat ja paiskasivat hänet autoon. Happonen rimpuili ulos autosta. Hänet ruhjottiin lyönnein takaisin. Kolmen kyyditysauton letka lähti liikkeelle.

Onni Happosen katoamisen jälkeen lapualaisten uho kasvoi. Kaksi päivää kyydityksen jälkeen Heinäveden lapualaiset tulittivat kiväärein Pölläkän koulun opettajan Anna Turkian asuntoa. Yksi luoti pysähtyi vuodepatjaan. Lapualaisten ”epäisänmaalliseksi” luokittelema opettajatar oli sosiaalidemokraattien kansanedustajan Matti Turkian tytär. Matti Turkian suureksi erheeksi taas langetettiin osuus sisällissodan aikaiseen punaiseen terroriin. Anna Turkiaa ei nähty sen koommin Pölläkällä. Nuori opettaja pakeni Helsinkiin.

Heinäveden ilmapiiri kiristyi ahdistavaksi. Epämääräiset huhut lainehtivat. Happosen jutun todistajia peloteltiin kuolemalla. Tutkinta eteni vitkastellen. Tutkintaa hidasti virkavallan myötäsukaisuus lapualaisia kohtaan. Happosen omaiset ja Heinäveden sosiaalidemokraatit vaativatkin, että jutun tutkintaan on saatava objektiivisempi henkilö kuin nimismies Onni Hartio.

Sisäministeri määräsi tutkijaksi poliisitarkastaja Hanno Kunnaksen. Tutkinta alkoi edetä. Lokakuussa 1930 Happosen kuopiolaiset kyyditsijät ilmoittautuivat Kunnakselle. Selvisi, että Happosen kyyditys oli suunniteltu elokuun viimeisenä päivänä Kuopion Seurahuoneella Heinäveden lapualaisten pyynnöstä.

Piakkoin Kunnas keskeytti tutkimukset, osin lapualaisten ahdistelun vuoksi. Tutkimuksia jatkoi lapualaismielinen lääninrikosetsivä A. H. Piessa, joka käytti avoimesti sinimustaa kravattia. Hän pikemminkin vaiensi epämääräiset huhut kuin otti selvää niistä. Jutun tutkijat vaihtuivat jatkuvasti. Aina kun asiat alkoivat valjeta, tutkijaa vaihdettiin.

Huhtikuussa 1932 tutkinnan johtoon tulivat ylietsivä Pekka Koivulainen ja komisario Harri Hahla. Kesäkuussa he pidättivät Evert Sallisen rengin Otto Pakarisen ja kunnantalon vahtimestarin Anselm Puustisen Heinävedeltä. Kovakouraisten kuulustelujen jälkeen Pakarinen ja Puustinen tunnustivat yöllä 1.–2. heinäkuuta. Pakarinen vei tutkijat Happosen ruumiin luo.

Elokuussa 1932 Pakarinen tuomittiin taposta yhdeksäksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Puustinen sai avunannosta kuusi vuotta. Kuopiolaiset ja heinävetiset saivat 10–11 kuukauden tuomiot. Viipurin hovioikeus vapautti heinävetiset kokonaan ja alensi kuopiolaisten tuomioita. Pakarinen ja Puustinen vaativat vankilassa syömälakolla uutta oikeudenkäyntiä. Miehet sanoivat olevansa sijaiskärsijöitä. Todelliset surmaajat olivat maksaneet kummallekin 30 000 markan palkkion (nykyrahassa 8 992 Ð) ja lupailleet lieviä tuomioita.

Korkein oikeus palautti jutun tammikuussa 1933 takaisin. Uusissa oikeudenkäynneissä Pakarinen ja Puustinen eivät halunneet tai uskaltaneet tunnistaa korkeimman oikeuden epäilemiä henkilöitä murhaajiksi. Lisäksi epäillyt kykenivät todistamaan, että he olivat olleet murhan aikoihin kirkonkylässä. Pakarisen rangaistus pysyi entisellään, mutta lopulta Puustinen vapautettiin avunannosta tappoon, tuomioksi jäi avunanto vapauden riistoon – 5 kuukautta vankeutta.

Rikostutkimuskeskuksessa suoritetuissa koeammunnoissa todettiin, ettei Happosen päästä löydettyä luotia ollut ammuttu Otto Pakarisen pistoolilla.

Toimittaja Juha Mikkonen on Savon Sanomissa julkaistuissa artikkeleissaan selvittänyt Otto Pakarisen elämänvaiheet. Vuosina 1935–1938 Pakarinen teki joka vuosi armahdusanomuksen presidentille esittäen joka kerta saman perustelun: ”En ole Happosen murhaaja.” Presidentti ei armahtanut. Sitten syttyi talvisota, ja miehiä tarvittiin Kannakselle. Sinne kelpasi alikersantti Pakarinenkin. Pakarinen soti sotansa hyvällä menestyksellä. Talvisodasta hän kotiutui kersanttina, jäi välirauhan ajaksi armeijan palvelukseen ja yleni jatkosodassa vääpeliksi.

Vankilavuodet ja todellisilta murhaajilta saamatta jäänyt korvaus katkeroittivat miehen, viina piti otteessaan. Luvattua maksua Pakarinen peräsi kuolemaansa saakka. Otto Pakarinen kuoli varhain itsenäisyyspäivän aamuna 1962 Iisalmessa 56 vuoden iässä. Kerrotaan, että Pakarinen olisi vielä vuonna 1961 yrittänyt kiristää korvausrahaa lisää 40 000 markkaa. Kohta tämän jälkeen Pakarinen sairastui vakavasti ja kutsui viranomaisen luokseen tehdäkseen täyden tunnustuksen. Yllättävä parantuminen muutti miehen mielen ja tunnustus jäi tekemättä. Jonkin aikaa tuon jälkeen Pakarinen löydettiin pahoinpideltynä asuntonsa läheltä Iisalmesta ja vietiin sairaalaan. Hän toipui muutamassa päivässä ja odotti kotiin pääsyä. Luvatun kotiuttamispäivän edellisenä iltana Pakarista tapaamaan saapui ”tuntematon henkilö”, ja aamuyöllä Pakarinen löydettiin kallonmurtumaan kuolleena vuoteestaan. On arveltu, että uhrilammas koki väkivaltaisen lopun, hänet vaiennettiin. Kuolemasta kerrotaan myös toista versiota, joka on paljon arkisempi: viinasta ja väkivaltaisesta yhteenotosta naisystävän kanssa seuranneesta sairaalaan joutumisesta, ja lopulta vaipumisesta tajuttomuuteen ja kuolonuneen.

Hartion jälkeen Heinäveden nimismieheksi (1931– 1935) tullut Valentin Soine pitää julkaisemattomissa muistelmissaan selvänä, että teon takana olivat muut kuin Pakarinen. Entinen maaherra Urho Kiukas kertoo muistelmissaan ajastaan Heinäveden nimismiehenä. Kiukas tuli Heinävedelle Soinen jälkeen vuonna 1935. Hänen mukaansa ”murhajuttu lienee suunniteltu ja järjestetty Kuopiossa”. Kysymykseen kuka tai ketkä Happosen murhasivat, Kiukas lienee tiennyt vastauksen, mutta ei kerro:

Kyllä me Pakarisen kanssa siitä sitten keskustelimme, mutta se jääköön meidän keskeiseksi asiaksemme. – – se oli luottamuksellisesti minulle kerrottu. Saa mennä mukanani hautaan. Historioitsija Juha Siltalan mukaan Happosen murha on jäänyt epäselväksi ”kolmannen auton” arvoituksen takia: ottivatko jotkut henkihieveriin käsitellyn kyydittävän kuopiolaisilta alkukyyditsijöiltä Karvion kanavan takana ”lopettaen” hänet sitten kyyditystä jatkamaan lähteneiden Pakarisen ja Puustisen nähden, jotka puolestaan ottivat maksua vastaan syyn niskoilleen? Lähes kaikki Happosen vihamiehet autoilivat tapahtuma-aikana, ja epäselväksi jää myös Kuopion suojeluskuntaupseerien ”metsästysseurueen” rooli; Erkki Koposen mukaan aluepäällikkö majuri Hugo Kahva yritti saada hänet jatkamaan kyyditystä. ”Välittävä linkki” jää epäselväksi ja Happosen kyyditys avoimeksi tapaukseksi.

Kaikesta tästä vaivasta ja kohusta koitui lapualaisille vain niukasti hyötyä. He saivat pari kuukautta itsevaltaisesti hoitaa Heinäveden kunnan asioita pakotettuaan Happosen kyydityksen jälkeen muut sosiaalidemokraattiset valtuutetut allekirjoittamaan eropaperit. Vuoden 1930 lopulla järjestetyissä kunnallisvaaleissa vasemmisto kuitenkin valtasi takaisin entiset paikkansa yhtä lukuun ottamatta. Vain Happosen paikka jäi tyhjäksi.



http://savonhistoria.edita.fi/

[GreenDotBlue]

Talon miehistä puhuttiin ja puhutaan edelleen isäntinä, sekä esim. nuori isäntä ja vanha isäntä. Kauhasen muorihan oli leski, jolloin nuori Teuvo Kauhanen on ollut talon isäntä. Ja Pöllänenhän asui lähisukunsa talossa, eli isännöi sitä.

Mutta se mistä ajattelin kirjoittaa, niin onhan mahdollista, että Koikkalaisen venettä on käytetty surmayönä, vaikkei tutkimuksissa taidettu laittaa sille paljoa painoarvoa, mutta myöhemmin (Elina H.) paikalle tultu veneellä, jottei varmasti herätetä huomiota teitä pitkin kulkemalla.

Mutta tosiaan on erittäin huomionarvoista, että myös Tuokkoset saapuivat paikalle veneellä.

[Haudankaivaja]

Kuka oli Heinävedellä murhien aikoihin kierrellyt ompelukoneitten korjaaja joka liikkui mopedilla? Joka oli ahdistellut naisia ainakin Tohmajärvellä. Lehdissä kerrottiin,että miehellä oli sairaalloisia taipumuksia naisia kohtaan. Mies ei ollut lähettänyt laskuja 26.7.-3.8. ajalta. Rikoskomisario Tarvaisen mukaan mies on pidätetty ja liikkeitä selvitetään.

[LexVeritas]

^ Son luultavasti Ensio Koivunen.

Isäntä sanana on ehkä kokenut samankaltaisen inflaation kuin mm. äijä.

Mielestäni isäntä omistaa hallinnoimansa talon lisäksi myös maata, jolla hän harjoittaa maa- tai metsätaloutta. Luulisin myös Härän käsittäneen asian niin. Kun hän kertoi mielipiteenään, että surmien tekijät olivat isäntiä, niin arvelen hänen tarkoittaneen, että he olivat maatilallisia.