HS:n artikkeli 30.4.2023 gynekologi Minna Joki-Erkkilästä ym. "asiantuntijoista"

[Human interest]

Todellakin sydäntä riipaisee, kun ajattelee, mitä kaikkea vanhin tytär on joutunut kestämään. Häntä on syyllistetty, nöyryytetty, painostettu ja haukuttu valehtelijaksi ja vastaanhangoittelijaksi (mm. ne Pekka Lehdon dokumentissa osittain nähdyt itketyskuulustelut 2009). Ja ihan vain siksi, että hänen todistajanlausuntonsa ja hänen kuulusteluissa antamansa vastaukset eivät ole sopineet poliisin ajamaan narratiiviin. Paljon on mahtunut kärsimystä nuoreen elämään, eikä piina välttämättä pääty vielä korkeimman oikeuden ratkaisuunkaan (kauankohan sitäkin joudutaan vielä odottelemaan?).

Joki-Erkkilästä vielä: Jos muistatte, niin Lehdon dokumentissahan Anneli sanoo, että MJE oli oikeudelle esittämässään asiantuntijalausunnossa väittänyt paitsi hänen, äidin, niin myös tämän vanhimman tyttären molempien yksissä tuumin kiduttaneen pienempiä lapsia.

Em. "asiantuntijatietoa" Joki-Erkkilä on siis aikanaan välittänyt tuomareille lääkärin auktoriteetilla.

Hänellä ei kuulemma ollut mitään syytä olla uskomatta nuorempia sisaruksia.

Muistaako joku vielä sitä, kun saksalainen Sternin toimittaja haaastatteli Annelia ja jänen vanhinta tytärtään kesällä 2016? Nämä kertoivat tuolloin toimittajalle kokemuksistaan ja tuntemuksistaan mm. seuraavaa:

Kesällä Annelin veli oli vienyt lapset kolmeksi kuukaudeksi veneilemään. Matkan aikana lapset olivat alkaneet kertoa kauheita tarinoita. Eläinten kiduttamista. Sadismista. Seksuaalisista perversioita. Veli oli kuvannut lasten kertomukset ja vienyt videot syyttäjälle....

Amanda muistaa hyvin vielä tänäänkin, miten syksyllä 2011 univormupukuiset poliisit tulivat eräänä päivänä koululle ja ottivat hänet mukaansa kesken espanjantunnin, koko luokan nähden. Hän muistaa, miten he tonkivat hänen huoneensa, veivät hänen tietokoneensa ja vaativat saada tietää hänen salasanansa. ”He veivät minut lääkäreiden luo. He tutkivat koko vartaloni. Nyt tiedän, että he etsivät ristinmuotoisia viiltojälkiä iholtani. He olivat löytäneet sellaisia sisaruksistani. Niin he kertoivat”, sanoo Amanda......

......Kun Amandalta kysyy sisarusten syytöksistä, hänen on edelleen vaikea ymmärtää niitä...... Aluksi olin shokissa. Sitten loukkaantunut. Lopulta olin paniikissa”, hän sanoo. ”Itkin niin hirveästi, että minun oli vaikea saada happea. Minut vietiin psykiatrille.” Amandaa pidettiin viikko suljetulla osastolla. Sen jälkeen hänen sijoitettiin suljettuun nuorisokotiin. Amanda sanoo, ettei hän osaa selittää, miten hänen sisaruksensa päätyivät väittämään, että hänen äitinsä ja hän olisivat kiduttaneet heitä. ”Luulen, että sisarukseni kertoivat tällaisia, koska he luulivat, että sitä odotetaan heiltä. He olivat peloissaan. Meillä on aina ollut läheiset välit. Olimme nähneet toisemme vain muutamaa viikkoa aikaisemmin. Enoni ja tätini on täytynyt jotenkin vaikuttaa heihin.”

Amanda ei ole tähän päiväänkään mennessä saanut tavata sisaruksiaan. Myös Anneli Auerilta on yhteydenpito nuorempiin lapsiin kielletty. Hänelle tämä on tuskallisinta kaikista niistä tuskista, jotka ovat hänen päälleen vyöryneet yksi toisensa jälkeen 1. joulukuuta 2006 alkaen. Hän arvelee, että hänen menettämänsä lapset ovat tällä välin alkaneet itsekin uskoa hyväksikäytön ja saatananpalvontamenojen oikeasti tapahtuneen. Poliisien, psykologien, lääkäreiden ja hänen veljensä vihjailevat kysymykset ovat johtaneet tarinaan, josta on tullut lapsille vakiintunut osa heidän menneisyyttään. On kuitenkin otettava huomioon, että lapset alkoivat kertoa tarinoitaan vasta vuonna 2011, eikä kukaan heistä ollut sitä ennen väittänyt edes kysyttäessä, että heidän äitinsä olisi ollut saatananpalvoja. ”Olen aina tuntenut veljeni toisenlaisena, enkä tiedä miksi hän tekee minulle näin – miksi hän levittelee näitä tarinoita”, kertoo Anneli........

Ko. Stern Crimen artikkeli löytyy kokonaisuudessaan suomeksi käännettynä Suskun blogista http://anneliauer.com/stern-crime-hatapuhelu/

[Hermione]

^Pekka Lehdon dokumenttia katsoessa minulle tuli ihan fyysisesti paha olo siitä, miten Amandaa kohdeltiin niin poliisikuulusteluissa kuin lääkärintutkimuksissa. Omaan järkeeni ei käy, miten on mahdollista, ettei kukaan kaltoinkohteluun osallistunut tai jossain muussa roolissa mukana ollut aikuinen ei ole tajunnut, miten väärin ja suorastaan lakien vastaisesti viranomaiset ja asiantuntijat ovat toimineet.

[Helheim]

On kyllä mahdotonta ymmärtää näiden "asiantuntijoiden" toimintaa lapsia kohtaan. Onko heitä painostettu niin voimakkaasti poliisin puolelta, että heidän on ollut pakko ohittaa omat tunteensa ja käyttää näitä lapsia pelkkinä pelinappuloina tässä pelissä? Sisimmässäni toivon niin, koska en halua uskoa, että kukaan on vapaaehtoisesti ryhtynyt tähän.

[Human interest]

En tiedä onko painostettu, mutta aivan varmasti asiantuntijat ovat toimeksiannon yhteydessä saaneet poliisilta niin maan perusteelliset "lähtötiedot"..

ja jos asiantuntijan lausuntoehdotus ei poliisin mielestä ole ollut tarpeeksi syyllistävä, ensin mainitulle on lähetetty uusi pyyntö tarkemmalla ohjeistuksella. Tämä kuvio käy ilmi esim poliisin KRP:n äänitutkijalle lähettämistä pyynnöistä (ks. Niina Bergin kirja). Ja ainahan voi asiantuntijaakin vaihtaa, jos ensimmäinen ei ole ollut tarpeeksi miellyttämisenhaluinen.

Laitan tähän alle HSn po. artikkelista vielä muutaman sellaisen pätkän, joissa käsiteltiin Auerin lasten tutkimuksia tai heidän kuulemisiaan, tai joissa jotenkin muuten sivutaan ko. keissiä (artikkelissa oli toki paljon muutakin tärkeää asiaa asiantuntijoiden käytön ongelmista, kannattaa siis lukea originaali artikkeli Hesarista). https://www.hs.fi/suomi/art-2000009514770.html

......Anneli Auerin seksuaalirikosoikeudenkäynnissä lääkärinlausuntoihin kohdistui poikkeuksellisen kovaa arvosteltua. Se tuli muilta asiantuntijoilta, psykologeilta.

Professori Pekka Santtila ja tohtori Katarina Finnilä arvostelivat lääkäreiden johtopäätöksiä yleiseltä luonnontieteelliseltä kannalta. He huomauttivat, etteivät lääkärit olleet arvioineet lasten somaattisten löydösten tilastollista merkitystä. Toisin sanoen lääkärit eivät kertoneet, kuinka yleisiä kyseiset löydökset olivat ja olisiko jokin muu asia kuin rikos voinut selittää löydökset........

(Toisaalla jutussa haastateltiin myös mm. oikeuspsykologian dosentti Julia Korkmania, joka on erikoistunut nimenomaan todistajanpsykologiaan ja erityisesti lasten kuulemiseen):

....Jo vuosia sitten Korkman ehdotti kollegansa, psykologian professorin Pekka Santtilan kanssa, että asiantuntijoille määriteltäisiin kansainvälisesti käytössä olevat kriteerit.

Tällaisten kriteerien käytöllä voidaan varmistaa se, että asiantuntijan lausunto ja johtopäätökset todella perustuvat tieteelliseen tietoon, he kirjoittivat eduskunnan lakivaliokunnalle antamassaan lausunnossa vuonna 2013.

Juuri tämä on Korkmanin mielestä asiantuntijan ydintehtävä, tuoda tuomioistuimelle luotettavaa tietoa siitä, mitä jostain asiasta tiedetään tieteellisten tutkimusten perusteella......

(Jäljempänä artikkelissa HSn toimittaja haastattelee myös oikeuslääketieteen professori Antti Sajantilaa:)

.....Tieteellisin keinoin pyritään muodostamaan käsitys siitä, mitä olisi voinut tapahtua......Kun tutkittavan kehosta löytyy esimerkiksi arpia, on tulkittava, mistä ne kertovat. Kaikilla on kehossaan runsaasti eri-ikäisiä, elämän isommissa ja pienemmissä kolhuista syntyneitä arpia.

Sajantila ei osaa sanoa, kuinka paljon ihmisestä keskimäärin löytyy arpia. Tyttöjen ja poikien välillä saattaa olla eroa, samoin eri ikäluokissa.

”Lapset nyt kaatuilevat, ja aikuisetkin saavat naarmuja niitä välttämättä edes huomaamatta.”

Auer-oikeudenkäynnissä tuomioistuimet antoivat paljon painoa lapsista löytyneille arville ja katsoivat niiden todistavan, että nuorempien sisarusten kertomukset viiltelystä olivat totta. Toisaalta täysin ulkopuolisesta lapsesta löytyi samalla menetelmällä, UV-valolla, nelisenkymmentä arpea. Tämän ristiriidan merkitystä oikeus ei näytä pohtineen.
....