LexVeritas kirjoitti: ↑La Marras 02, 2024 7:36 pm
Nythän on kuitenkin todistettavasti niin, että vastoin väitteitäsi Gustafsson ei ollut sairaalassa 4 päivää tajuttomana, ja että hän ei ole sellaista väittänyt. Hänellä on myös muistikuvia murhia edeltäneeltä illalta ja yöltä.
Ehkä Gustafsson ei ole suoraan sanonut, että hän oli tajuttomana neljä päivää sairaalassa, mutta antoi myöhemmissä haastatteluissa (esim. 1995) kuulian niin ymmärtää. Käytti ilmaisua -
"että heräsin" oliks sen nyt torstaina ja jne ... Gustafsson liioitteli vammojaan ja vointiaan todella röyhkeästi se tiedetään varmasti. Myös tuota kolmen viikon tietämättömyyttä, mitä Gustafsson kertoi, että ei kolmeen viikkoon tiennyt mitä oli tapahtunut, vahvasti ihmettelen. Miksi Gustafssonille ei olisi kerrottu mitä tapahtui ja on tapahtunut jos häneltä odotettiin sitä ratkaisevaa muistikuvaa illan kulusta - ja erityisesti murhaajasta.
LexVeritas kirjoitti: ↑La Marras 02, 2024 7:36 pm
Vammautumishetkensä jälkeisen 4 päivän pituisen muistiaukkonsa ajalta hänen muistinsa ei tietenkään ole palautunut, sillä ei hän nyt sentään mikään lääketieteellinen ihme ole. Vammautumishetken jälkeinen muistamattomuus muistiaukon ajalta ei nimittäin palaudu.
Kyllä - tämä on fakta. Muisti ei myöskään palaudu esimerkiksi juopottelun vuoksi muistinsa menettäneellä. Jos et juopottelun jälkeen muista mitään, on turha odottaa, että se muisti joskus palautuisi. Ei palaudu.
Tuo Gustafssonin päivien muistamattomuus, kerrottu tokkuraisuus ja iltapäivällä Hassisen kertoma stuport-tila ei viittaa keskivaikeaan aivovammaan l. aivotärähdykseen, vaan todella vaikeaan aivovammaan. Puhumattomuus ilman tajuttomuutta, mikä on kuvattu jo murhaniemellä voi olla myös psyykkinen oire. Gustafssonille on neurokirurgien toimesta (1960) hoitosuunnitelmaan suunniteltu jopa lobotomiaa.
Gustafssonilla on voinut olla psyykkinen syy olla puhumaton ja poissa tolaltaan. Syyllisyy on yksi niistä merkittävistä syistä, mitä mainitaan näissä lobotomian hoidon idikaatioista. Tottakai syita on muitakin, mutta oireet ovat samat. Potilas on hereillä ja reagoi järkevästi, mutta on "puhumaton" ja ahdistunut. Gustafsson ei ehkä ole ollut puhumaton neljää päivää, mutta ehkä huomattavan ahdistunut - varsinkin jos ei ole tiennyt mitä on todella tapahtunut. Kovin suurta ahdistusta ei aiheuta se, että on ajanut prätkällä lepikkoon ja on sitä itse vielä ihmettelemässä.
Ehkä tuo tietoisuus siitä, että suunniteltiin seuraavaksi lobotomiaa sai Gustafssonin virkistymään jopa niin erinomaisesti, että kotiutumiskuvassa astuu käsillä tukea ottamatta ketterästi auton takapenkiltä ulos yhdellä jalalla kiertyen. Tämän todistaa valokuvat.
Aikalaislääkärit taisivat kirjata potilastietoihin diagnoosin aivoruhje joka on diagnoosi joka selittää Gustafssonin oireet, eli se oli kliininen diagnoosi. Varmasti silloin se oli niin lähellä oikeaa diagnoosi kun se sen hetkisellä tiedolla voi olla, mutta 2000 -luvulla oli jo sen kaltaiset tutkinnan menetelmät lääketieteessä, että tehdyissä tutkimuksissa aivoruhje diagnoosina Gustafssonin kohdalla poissuljettiin.