Kylmän sodan tunnetuimpia agenttitarinoita on bulgarialaisen toisinajattelijan Georgi Markovin murha Lontoon Waterloon sillalla syyskuussa 1978.
Georgi Ivanov Markov (01.03.1929- 11.09.1978) oli bulgarialainen toimittaja, palkittu kirjailija ja toisinajattelija, joka kuoli sateenvarjosta annosteltuun myrkkyyn vuonna 1978 Britanniassa. Tapaus tunnetaan maailmalla ns sateenvarjomurhana (umbrella murder).
Vuonna 1969 Georgi Markov matkusti Italiaan jossa hänen veljensä asui. Hänen aikomuksensa oli odottaa, kunnes hänen näytelmänsä julkaistaan kotimaassa.
Syyskuussa vuonna 1971 Bulgarian hallitus ilmoitti että hänen matkustuslupaa ei uusita, jolloin hän päätti jäädä ulkomaille ja muuttaa Lontooseen. Markov sai töitä BBC World Service’n bulgariankieliseltä osastolta vuonna 1972. Hän työskenteli myös Deutsche Wellellä ja Radio Free Europella.
Markov sai tietää vuonna 1972, että Bulgarian kirjailijaliitto oli puhdistettu Markovin kaltaisista nuorista kirjailijoista, ja monet oli tuomittu julkaisukieltoon. Hänet tuomittiin kotimaassaan poissaolevana kuudeksi vuodeksi vankilaan.
Markovin kirjat vietiin pois kirjastoista ja kirjakaupoista, ja hänen nimensä pyyhittiin pois Bulgarian mediasta ennen vuotta 1989.
Vuonna 1974 hänen näytelmiä esitettiin Lontoossa ja Edinburghissa. Markov avioitui vuonna 1975 Annabelle Dilkin kanssa. Pariskunta sai yhden tyttären Alexandra-Rainan, joka syntyi vuonna 1975. Vuosina 1975 ja 1978 Markov kirjoitti kirjaa “In Absentia Reports”, joka analysoi elämää kommunistisessa Bulgariassa. Markov luki kirjansa kappaleita viikoittain Radio Free Europessa. Hän hyökkäsi kirjassaan kommunistihallintoa ja sen itsevaltaista johtajaa Todor Živkovia vastaan, mikä teki Markovista vihatun henkilön Bulgarian hallinnossa.
Murha
7. syyskuuta vuonna 1978 (Todor Živkovin syntymäpäivänä), kun Markov käveli Lontoossa Waterloo sillalla, Markovia piikitettiin jalkaan sateenvarjolla, jonka kärkeen oli asennettu risiinimyrkkykapseli. Markov kertoi myöhemmin lääkäreille miehen puhuneen englantia aksentilla.
Kun hän palasi työpaikalleen BBC:hen, hän huomasi punaisen näppylän kohdassa, johon sateenvarjon kärki oli osunut. Hän kertoi tapauksen työtovereilleen. Sinä iltana hän sai kovan kuumeen ja hänet kiidätettiin sairaalaan, jossa hän kuoli kolme päivää myöhemmin 49-vuotiana.
Waterloo Bridge Lontoossa
Sairaalassa Markov kertoi lääkäreille epäilevänsä, että hänet olisi myrkytetty. Scotland Yard määräsi ruumiinavauksen. Ruumiinavauksessa patologit löysivät pienen, pyöreän, metallisen, nuppineulanpään kokoisen kuulan Markovin reidestä.
Kuvans ns kuulasta
Kuula oli 1,52 mm leveä, 90 % platinaa ja 10 % iridiumia. Siinä oli kaksi reikää, joiden halkaisija oli 0,35 mm, reikiin oli upotettu X muotoinen syvennys. Kuulaa tutkittiin Porton Downin sotilaslaboratoriossa. Tutkijat saivat selville, että kuulassa oli todennäköisesti puhdistettua risiiniä. Reikiä käytettiin risiinin täyttämiseen. Kuula oli voideltu erikoisella eristeellä joka sulaisi 37° C lämpötilassa (ihmisen ruumiinlämpötila) ja vapauttaisi risiinin Markovin verenkiertoon aiheuttaen tämän kuoleman. Vaikka Markov olisi selviytynyt elossa, olisi ollut vaikeata löytää Markovin ruumista todisteita risiinimyrkytyksestä, sillä risiini ei näy verenkierrossa.
Luonnos sateenvarjosta joka olisi Markovin murhan väline
Risiini on erittäin voimakas myrkky, joka pystyy tappamaan ihmisen jo 70 mikrogramman annoksena. Se on 6000 kertaa myrkyllisempää kuin syanidi.
Kymmenen päivää Markovin murhan jälkeen eräs toinen bulgarialainen toisinajattelija, kirjailija Vladimir Kostov sai samanlaisen piston Pariisissa metroasemalla. Lääkärit löysivät samanlaisen kuulan Kostovin reidestä. Kostov selvisi murhayrityksestä hengissä. Kostov kertoi että hän oli nähnyt miehen, joka kantoi pientä salkkua, ei sateenvarjoa.
Bulgarialainen lehtimies Hristo Hristov on väittänyt että tekijä oli Tanskassa asuva italialainen Francesco Giullino. Giullino oli Bulgarian salaisen palvelun palkkaama agentti, joka kierteli matkailuautolla ympäri Eurooppaa ja esiintyi muun muassa antiikkikauppiaana. Giullino oli asunut Tanskassa ja vieraillut 40 päivää Lontoossa ja oli asunut lähellä Markovin asuntoa. Giullino tiettävästi elää vielä ja matkustelee ympäri Eurooppaa vapaasti. Häntä vastaan ei koskaan nostettu syytettä, mutta myös Scotland Yard on pitänyt miestä pääepäiltynä.
Uskotaan että surman takana olivat KGB ja Bulgarian silloinen salainen palvelu. Venäläis-brittiläinen kaksoisagentti Oleg Gordievski väitti vuonna 1990, että KGB toimitti myrkyn ja suunnitteli murhan, mutta veriteon toteuttivat Bulgarian salaisen poliisin edustajat. Paria vuotta myöhemmin KGB:n entinen vastavakoilun päällikkö Oleg Kalugin sanoi murhakäskyn tulleen itseltään Bulgarian kommunistijohtajalta Todor Zhivkovilta. Bulgarian entistä johtajaa Todor Živkovia on myös haastateltu, tämä kiisti asian.
Vuonna 1992 tuomittiin entinen tiedustelupalvelun päälikkö Vladimir Todorov vankeuteen 16 kuukaudeksi sillä hän oli tuhonnut tapaukseen liittyviä asiakirjoja. Bulgarian ex-apulaisministeri Stoyan Savov, jota epäiltiin myös asiakirjojen tuhoamisesta, teki itsemurhan ennen oikeudenkäynnin alkua.
Bulgarian salaisen palvelun agentti Vasil Kotsev, jota epäiltiin osallisuudesta Markovin murhaan, kuoli autoonnettomuudessa epäselvissä olosuhteissa.
Tapaus on edelleen selvittämättä, jutun tutkinnassa on Bulgarian ja Britannian viranomaisten lisäksi ollut mukana myös Interpol.
Scotland Yard on tutkinnut tapausta viimeaikoina aktiivisesti ja haastatellut Bulgariassa kymmeniä todistajia tapauksen tiimoilta. Brittipoliisit ovat vierailleet Bulgariassa tutustumassa kommunistiaikaisiin salaisen poliisin arkistoihin Syynä siihen lienee se, että Bulgarian lakien mukaan tapaus vanhenee 30 vuodessa eli syyskuussa 2008.
Lähteet: Helsingin Sanomat, BBC etc
http://news.bbc.co.uk/1/hi/uk/7464902.stm
http://www.cnn.com/2003/WORLD/europe/01 ... bulgarian/
http://www.timesonline.co.uk/tol/news/u ... 530164.ece