Onko sinulle koskaan tapahtunut mitään yliluonnollista?
Valvoja: Moderaattorit
Tiijä luetaanko tätä yliluonnolliseks.
Katuvalot ja parkkihallien valot tahtoo sammuilla ohimennessä. Viikoittain tapahtuu ja eri paikoissa. Kivahan tuota olis oppia hyödyntää.
Wikissä tuntuu olevan artikkelinkin kyseisestä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Street_light_interference
Katuvalot ja parkkihallien valot tahtoo sammuilla ohimennessä. Viikoittain tapahtuu ja eri paikoissa. Kivahan tuota olis oppia hyödyntää.
Wikissä tuntuu olevan artikkelinkin kyseisestä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Street_light_interference
Torture is best at bedtime.
Munkin kohdalla katulamput sammuilee aika-ajoin. Mitään järisyttäviä kokemuksia ei ole tullut koettua, paitsi lapsuudessa jotain pientä..
Asuimme 60- luvulla rakennetussa talossa. Talo oli lämminhenkinen ja mukava kyllä. Olin 11-12 vuotias kun joku kerta menin käymään vessassa muiden ollessa pihalla(äiti, koira ja pari kissaa)Ovi oli säpissä. Sitten oven kahva painui alas kuin joku olisi ollut tulossa vessaan. Olin sisällä vessassa tietysti ihan kauhuissani, kun tiesin ihan varmasti, että kaikki elukatkin olivat pihalla.
Harrastin askartelua ja muuta näpertämistä ja muutaman kerran taas yksin ollessani sisällä, tunsin yhtä´äkkisen voimakkaan ilmavirran, kuin tuulenhenkäyksen tms. puhalluksen. Eikä ollut mitään tuuletusta tai läpivetoa. Olen näitä miettinyt niin kauan ja todellakin miettinyt järkeviä selityksiä näille kuitenkin tosi "pikku"jutuille.
Vimeisin juttu oli sellainen, että illalla makuuhuoneeni oven yläpuolelta nurkasta alkoi kuulua voimakasta kilinää parin sekunnin ajan. Säikähdin tietysti aivan älyttömästi ja juoksin suoraa päätä äitini makuuhuoneeseen.
Tätä en olisi hevillä tehnyt, koska äidilläni oli miesystävä kylässä..
Olin 12-13-vuotias ja täysin hereillä yms. ei mitään kuvittelua tuokaan.
En muutenkaan herkästi usko näihin, vaikka ne tavallaan kinnostavat. Nuo vaan ovat olleet sellaisia juttuja, mille en keksinyt järkevää selitystä ja hyvin muistan ne yhä näin 20 vuoden jälkeenkin.
Tuolla kylällä saattoivat ajoittain "humalaiset"kiusata meidän perhettä esim heitellä yöllä lumipalloja ikkunaan tms, mutta näistä löytyivät aina todisteet, kuten jalanjäljet lumessa.(yksinhuoltajaäiti, 2 lasta) Harvinaista sekin kyllä oli. Mutta ei ilkivallan piikkiinkään nuo mun kokemat jutut menneet, koska tapahtuivat sisällä.
Aikuisiällä ei ole muuta, kuin ihan tuore tapaus viime talvelta. Asuttiin rintamamiestalossa, jossa suihkutilat kellarissa. Suihku oli vähän kinkkinen, että se piti aina laittaa just tiettyyn asentoon, ettei jää tiputtelemaan pisaroita.
Olin käynyt viimeisenä suihkussa ja tapani mukaan tarkkaan pistänyt hanan kiinni. Viereisessä huoneessa jäi vielä pesukone päälle, mutta se ei ollut mitenkään yhteydessä suihkun hanasysteemeihin.
Menin yläkertaan tietokoneelle istumaan joksikin aikaa. Istuin siinä kellarin oven vieressä, joten kukaan siellä ei käynyt itseni jälkeen.
Sitten kun menin myöhemmin sammuttamaan koneen alas kellariin, jähmetyin kauhusta kuullessani, että suihku on päällä, ja ihan kunnolla auki, ei vaan tippumassa. Hui helkkari kun olin peloissani! Järkevänä aikuisena kuitenkin lähdin marssimaan suihkuun sen sammuttaaksi(eihän sitä nyt päälle voi jättää) Ja juuri kun olin astumassa suikun ovesta, se lakkasi!
Salamannopeasti sammutin pesukoneen ja juoksin yläkertaan. Ja eikun miehelle soittamaan yövuoroon, että en kyllä enää mee ikinä kellariin!!:))
Tämä nyt ei myöhemmin enää varsinaisesti pelottanut, ennemminkin huvittaa, mutta en nyt ihan osannut järkeillä asiaa, kun ei se suihku olisi voinut ihan täysillä olla päällä mitenkään, vaikka olisikin tippumaan jäänyt..
Ihan tyytyväinen silti oon, että muutettiin sieltä pois, asuttiin vielä mieheni äidin kanssa, joka kärsi mielenterveysongelmista, ja kuuli jatkuvasti ääniä kellarista, yläkerrasta, pihalta yms..näitähän kukaan ei ottanut tosissaan tietenkään. En kyllä hänelle tullut kertoneeksi tästä kellarin kummajaisesta:))
Asuimme 60- luvulla rakennetussa talossa. Talo oli lämminhenkinen ja mukava kyllä. Olin 11-12 vuotias kun joku kerta menin käymään vessassa muiden ollessa pihalla(äiti, koira ja pari kissaa)Ovi oli säpissä. Sitten oven kahva painui alas kuin joku olisi ollut tulossa vessaan. Olin sisällä vessassa tietysti ihan kauhuissani, kun tiesin ihan varmasti, että kaikki elukatkin olivat pihalla.
Harrastin askartelua ja muuta näpertämistä ja muutaman kerran taas yksin ollessani sisällä, tunsin yhtä´äkkisen voimakkaan ilmavirran, kuin tuulenhenkäyksen tms. puhalluksen. Eikä ollut mitään tuuletusta tai läpivetoa. Olen näitä miettinyt niin kauan ja todellakin miettinyt järkeviä selityksiä näille kuitenkin tosi "pikku"jutuille.
Vimeisin juttu oli sellainen, että illalla makuuhuoneeni oven yläpuolelta nurkasta alkoi kuulua voimakasta kilinää parin sekunnin ajan. Säikähdin tietysti aivan älyttömästi ja juoksin suoraa päätä äitini makuuhuoneeseen.
Tätä en olisi hevillä tehnyt, koska äidilläni oli miesystävä kylässä..
Olin 12-13-vuotias ja täysin hereillä yms. ei mitään kuvittelua tuokaan.
En muutenkaan herkästi usko näihin, vaikka ne tavallaan kinnostavat. Nuo vaan ovat olleet sellaisia juttuja, mille en keksinyt järkevää selitystä ja hyvin muistan ne yhä näin 20 vuoden jälkeenkin.
Tuolla kylällä saattoivat ajoittain "humalaiset"kiusata meidän perhettä esim heitellä yöllä lumipalloja ikkunaan tms, mutta näistä löytyivät aina todisteet, kuten jalanjäljet lumessa.(yksinhuoltajaäiti, 2 lasta) Harvinaista sekin kyllä oli. Mutta ei ilkivallan piikkiinkään nuo mun kokemat jutut menneet, koska tapahtuivat sisällä.
Aikuisiällä ei ole muuta, kuin ihan tuore tapaus viime talvelta. Asuttiin rintamamiestalossa, jossa suihkutilat kellarissa. Suihku oli vähän kinkkinen, että se piti aina laittaa just tiettyyn asentoon, ettei jää tiputtelemaan pisaroita.
Olin käynyt viimeisenä suihkussa ja tapani mukaan tarkkaan pistänyt hanan kiinni. Viereisessä huoneessa jäi vielä pesukone päälle, mutta se ei ollut mitenkään yhteydessä suihkun hanasysteemeihin.
Menin yläkertaan tietokoneelle istumaan joksikin aikaa. Istuin siinä kellarin oven vieressä, joten kukaan siellä ei käynyt itseni jälkeen.
Sitten kun menin myöhemmin sammuttamaan koneen alas kellariin, jähmetyin kauhusta kuullessani, että suihku on päällä, ja ihan kunnolla auki, ei vaan tippumassa. Hui helkkari kun olin peloissani! Järkevänä aikuisena kuitenkin lähdin marssimaan suihkuun sen sammuttaaksi(eihän sitä nyt päälle voi jättää) Ja juuri kun olin astumassa suikun ovesta, se lakkasi!
Salamannopeasti sammutin pesukoneen ja juoksin yläkertaan. Ja eikun miehelle soittamaan yövuoroon, että en kyllä enää mee ikinä kellariin!!:))
Tämä nyt ei myöhemmin enää varsinaisesti pelottanut, ennemminkin huvittaa, mutta en nyt ihan osannut järkeillä asiaa, kun ei se suihku olisi voinut ihan täysillä olla päällä mitenkään, vaikka olisikin tippumaan jäänyt..
Ihan tyytyväinen silti oon, että muutettiin sieltä pois, asuttiin vielä mieheni äidin kanssa, joka kärsi mielenterveysongelmista, ja kuuli jatkuvasti ääniä kellarista, yläkerrasta, pihalta yms..näitähän kukaan ei ottanut tosissaan tietenkään. En kyllä hänelle tullut kertoneeksi tästä kellarin kummajaisesta:))
Veljeni on mua 8- vuotta vanhempi ja olin vielä aika pieni, kun hänellä oli joku "kauhu"kokemus hautausmaalla pelleilyn jälkeen. Tästä hän ei ole suostunut mulle juuri puhumaan, eikä äitinikään. Olin itse jotain 5-6 ja veli ylä-asteella.
Olivat riehuneet hautausmaalla kavereittensa kanssa ja jostain syystä oli tullut kova kiire kotiin. Sitten veljen polkupyörän takaosa ei ollutkaan lähtenyt maasta irti. Ei vähään aikaan. Sen verran sain tuosta jutusta irti.
Pitäs vissiin joku kerta kysellä uudemman kerran asiasta..
Olivat riehuneet hautausmaalla kavereittensa kanssa ja jostain syystä oli tullut kova kiire kotiin. Sitten veljen polkupyörän takaosa ei ollutkaan lähtenyt maasta irti. Ei vähään aikaan. Sen verran sain tuosta jutusta irti.
Pitäs vissiin joku kerta kysellä uudemman kerran asiasta..
Mullekin on käynyt noita ilmavirtaus-juttuja..Ja joskus sellaisia,että kun esim. istun sängyllä dataamassa, niin oon tuntenu selvästi,että sänky painuu alaspäin osittain,ihan kuin joku istahtaisi viereen tai taakse.
Aiemmin ei tällaista ollut,mutta kaksi läheistä kuolivat hyvin lähekkäin,ja toinen ainakin varmasti huolehti, miten pärjäisin jos hänen elämänsä loppuisi.Ehkäpä he käyvät visiteraamassa.
Tietysti en voi vannoa,etteivätkö nuo olisi mielikuvitusta, mutta todella selkeitä tuntemuksia ne ovat.
Aiemmin ei tällaista ollut,mutta kaksi läheistä kuolivat hyvin lähekkäin,ja toinen ainakin varmasti huolehti, miten pärjäisin jos hänen elämänsä loppuisi.Ehkäpä he käyvät visiteraamassa.
Tietysti en voi vannoa,etteivätkö nuo olisi mielikuvitusta, mutta todella selkeitä tuntemuksia ne ovat.
Viimeisin kunnollinen ilmiö taisi olla tuossa kolmisen vuotta sitten, kun asustelin vielä koulun opiskelija-asuntolassa. Oltiin exän kanssa laittamassa nukkumaan ja jaariteltiin siinä sängyssä vielä jotain scheissea. Yht'äkkiä huoneen kaapit rupesivat kolisemaan, niin kuin joku olisi ollut kaapissa sisällä ja hakannut kaapin seiniä. Vielä sen kesti, kun kolisi vain kaappi, joka oli huoneen vastakkaisella puolella, mutta kun sängyn vieressä ollut kaappi rupesi paukkumaan (olin itse kaapin puolella), niin meinasi jo tippa lurahtaa housuihin. Siinä sitten pyörittiin sängyn toiseen laitaan ja kökötettiin vain koko yö hereillä.
Tuo tapahtui lähes heti sen jälkeen, kun kämppis oli muuttanut pois ja kolisevat kaapit olivat olleet hänen käytössään. Paha karma?
Vielä muutaman viikon jälkeenpäin joka ikinen yö huoneessa kuului kuiskailua ja tuntui kylmä ilmavirta.
Kaksi vuotta sitten asuin koulun toisessa asuntolassa ja olin laittamassa nukkumaan. Kello 23.27 sängyn yläpuolelta katon nurkasta kuului outo nauru: wähhähhää! Kuin jokin vanha mies olisi nauranut. Seuraavana päivänä paras ystäväni, joka asui tuolloin toisella puolella kaupungin keskustaa kertoi, että oli serkkunsa kanssa kuullut samanlaisen naurun täsmälleen samaan aikaan. Piti vielä varmistaa yläkerran naapurilta, että mitä he olivaat illalla tehneet. "Pelattiin tyttöjen kanssa pokeria?"
Kyseisen koulun asuntoloihin liittyy paljon tarinoita, eräs on ollut aikoinaan kulkutautisairaalana ja itse koulurakennuskin on ollut sotasairaala.
Tuo asuntola, jossa kaappini kolisivat on varmaan näistä kummittelevin paikka. Kuulemma käytävään olisi hirttäytynyt aikoinaan tyttö, joka kummittelisi (silloiset asuntolanhoitajat kiistivät hirttäytymistapauksen), ruumiittomat kädet ovat öisin kirjoitellut seiniin, huoneissa kuuluu kuiskailua, pihamaalla liikkuu paljain jaloin pikkuinen tyttö, jolla on päällä ohut pitkä yöpaita, kädessä nalle ja talvella lumeen ei jälkeen jää jalkojen jälkiä...
Sinänsä jännää, että samanlaisia tarinoita ovat kertoneet toisilleen täysin tuntemattomat ihmiset ja aina tarinat ovat olleet minä-muodossa ja esim. pikkutytön kohdalla tuntomerkit täsmäävät tarkasti.
Enneunia olen nähnyt pienestä taaperosta saakka, omaan elämään viittaavia. Nyt vain pelkään, että toteutuuko se uni, jota olen nähnyt niin pienestä ku muistan, kerran pari vuodessa, aina syksyisin. Olen raskaana ja auton kyydissä menossa synnyttämään, lapsen isä on kuskina. On yö, on ankara räntäsade; tielle hyppää hirvi tai poro, mies väistää ja päädymme ojaan. Minuun sattuu ja uni katkeaa siihen.
Hämmentävintä on, että entinen avokkini kertoi näkeneensä joskus samaa unta: hän on viemässä vaimoaan synnyttämään samanlaisella säällä ja päätyy ojaan. Unessa hän herää sinisten valojen välkkeeseen ja ambulanssikuski sanoo, että tyttö tuli.
Tuo tapahtui lähes heti sen jälkeen, kun kämppis oli muuttanut pois ja kolisevat kaapit olivat olleet hänen käytössään. Paha karma?
Vielä muutaman viikon jälkeenpäin joka ikinen yö huoneessa kuului kuiskailua ja tuntui kylmä ilmavirta.
Kaksi vuotta sitten asuin koulun toisessa asuntolassa ja olin laittamassa nukkumaan. Kello 23.27 sängyn yläpuolelta katon nurkasta kuului outo nauru: wähhähhää! Kuin jokin vanha mies olisi nauranut. Seuraavana päivänä paras ystäväni, joka asui tuolloin toisella puolella kaupungin keskustaa kertoi, että oli serkkunsa kanssa kuullut samanlaisen naurun täsmälleen samaan aikaan. Piti vielä varmistaa yläkerran naapurilta, että mitä he olivaat illalla tehneet. "Pelattiin tyttöjen kanssa pokeria?"
Kyseisen koulun asuntoloihin liittyy paljon tarinoita, eräs on ollut aikoinaan kulkutautisairaalana ja itse koulurakennuskin on ollut sotasairaala.
Tuo asuntola, jossa kaappini kolisivat on varmaan näistä kummittelevin paikka. Kuulemma käytävään olisi hirttäytynyt aikoinaan tyttö, joka kummittelisi (silloiset asuntolanhoitajat kiistivät hirttäytymistapauksen), ruumiittomat kädet ovat öisin kirjoitellut seiniin, huoneissa kuuluu kuiskailua, pihamaalla liikkuu paljain jaloin pikkuinen tyttö, jolla on päällä ohut pitkä yöpaita, kädessä nalle ja talvella lumeen ei jälkeen jää jalkojen jälkiä...
Sinänsä jännää, että samanlaisia tarinoita ovat kertoneet toisilleen täysin tuntemattomat ihmiset ja aina tarinat ovat olleet minä-muodossa ja esim. pikkutytön kohdalla tuntomerkit täsmäävät tarkasti.
Enneunia olen nähnyt pienestä taaperosta saakka, omaan elämään viittaavia. Nyt vain pelkään, että toteutuuko se uni, jota olen nähnyt niin pienestä ku muistan, kerran pari vuodessa, aina syksyisin. Olen raskaana ja auton kyydissä menossa synnyttämään, lapsen isä on kuskina. On yö, on ankara räntäsade; tielle hyppää hirvi tai poro, mies väistää ja päädymme ojaan. Minuun sattuu ja uni katkeaa siihen.
Hämmentävintä on, että entinen avokkini kertoi näkeneensä joskus samaa unta: hän on viemässä vaimoaan synnyttämään samanlaisella säällä ja päätyy ojaan. Unessa hän herää sinisten valojen välkkeeseen ja ambulanssikuski sanoo, että tyttö tuli.
Kaikkea sanomaanne voidaan käyttää teitä vastaan.
-
combat18
- Martin Beck
- Viestit: 775
- Liittynyt: To Helmi 14, 2008 1:07 am
- Paikkakunta: Taistelu ei loppunut 1945 ??? se on vasta alkanut!
En usko yliluonnolliseen mutta kun käy justiin noita että tuntee kun joku on vieressä ja tiedät että tunsit sen, katsoin jotain dokkaria mitä en tietenkään muista mutta siinä selitettiin miksi ihmisellä tulee välillä tuo tunne että tunnet jonkun muun läsnäolon vaikka olisit yksin. Ne tutkijat teki sen samanlaisen tunteen jollekin äijälle jollain sähkö-impulsseilla ja se äijä kun kökötti siellä koe huoneessa vähän aikaa meni kunnes oli ilmeisesti kokenut tuon tunteen, ukkeli itki siinä ja selitti ettei ole ikinä kokenut kamalempaa oloa, se oli kyllä vähän hysteerisen näköinen siinä.aamu kirjoitti:Mullekin on käynyt noita ilmavirtaus-juttuja..Ja joskus sellaisia,että kun esim. istun sängyllä dataamassa, niin oon tuntenu selvästi,että sänky painuu alaspäin osittain,ihan kuin joku istahtaisi viereen tai taakse.
Aiemmin ei tällaista ollut,mutta kaksi läheistä kuolivat hyvin lähekkäin,ja toinen ainakin varmasti huolehti, miten pärjäisin jos hänen elämänsä loppuisi.Ehkäpä he käyvät visiteraamassa.
Tietysti en voi vannoa,etteivätkö nuo olisi mielikuvitusta, mutta todella selkeitä tuntemuksia ne ovat.
WARNING: THIS MEMBER CONTAINS NATIONALISM
If Multi-culturalism is the answer, It must have been one hell of a stupid question
http://patriootti.com/
If Multi-culturalism is the answer, It must have been one hell of a stupid question
http://patriootti.com/
Mun kokemukset liittyy uniin. Yritettiin lasta pitkän aikaa. Kolme keskenmenoa. Joka kerta pari viikkoa ennen keskenmenoa näin saman unen, vain eri tavoin. Mulla oli ihan pieni vauva, sellainen joka mahtui yhteen käteen. Varjelin sitä kaikilta ja pidin kokoajan sylissä. Aina se meinasi kadota. Uni päättyi aina omaan huutooni ja kylmänhikiseen heräämisen, kun jouduin luopumaan siitä toistaan järkyttävimmillä tavoilla. Roskien mukana kaatopaikalle, vessassa veden mukana viemäriin... Viimeisessä raskaudessa unta ei tullut ja raskaus jatkui loppuun asti ja saimme mitä ihanimman poikavauvan.
Vauvan syntymän jälkeen olin vauhko, suunnitelmat oli kaiken varalle, pelkäsin kaikkea ja varsinkin omia uniani. Yhden kerran näin sellaista unta että vauvan sängyn yläpuolella olevat hyllyt putoavat vauvan päälle. Herätin miehen ja sanoin, että ne hyllyt on nyt otettava pois. Miehen mielestä vauhkouteni alkoi mennä jo liian pitkälle ja sanoi, ettei todellakaan ala keskellä yötä irrottelemaan hyllyjä. Menin siis itse ja siirsin pinnasängyn toiselle puolen huonetta. Kaksi päivää myöhemmin yläkerrasta kuului rytinää, toinen hyllyistä putosi.
Alitajunnan tuotteellahan näitä voi tietty selittää...
Kerran muuten juuri täysikään tultuani olimme ajelemassa kaverin kanssa eräällä syrjäisellä tiellä Laviassa. Takana tuli sininen auto. Kiinnitimme molemmat siihen huomiota, koska kaverini mietti voiko heittää roskan ikkunasta ulos... yhtäkkiä huomasimme, että autoa ei enää ollut, mitään kääntyvää sivutietä ei siinä kohdassa ollut myöskään... noh, ehkä se teki u-käännöksen. Kuitenkin myöhemmin puhuimme asiasta ystävälle Laviassa, joka tuhahti: Älkää nyt tekin alkako jauhamaan niistä kummituksista sillä pätkällä, ei ne ole totta vaan urbaanilegendaa vain. Siinä kohdilla oli joskus aikanaan liftari kadonnut ja löytynyt kuolleena ja kaupunkilaiset olivat sen jälkeen nähneet siellä yhtäkkiä katoavaa liftaria ja autoa...
Vauvan syntymän jälkeen olin vauhko, suunnitelmat oli kaiken varalle, pelkäsin kaikkea ja varsinkin omia uniani. Yhden kerran näin sellaista unta että vauvan sängyn yläpuolella olevat hyllyt putoavat vauvan päälle. Herätin miehen ja sanoin, että ne hyllyt on nyt otettava pois. Miehen mielestä vauhkouteni alkoi mennä jo liian pitkälle ja sanoi, ettei todellakaan ala keskellä yötä irrottelemaan hyllyjä. Menin siis itse ja siirsin pinnasängyn toiselle puolen huonetta. Kaksi päivää myöhemmin yläkerrasta kuului rytinää, toinen hyllyistä putosi.
Alitajunnan tuotteellahan näitä voi tietty selittää...
Kerran muuten juuri täysikään tultuani olimme ajelemassa kaverin kanssa eräällä syrjäisellä tiellä Laviassa. Takana tuli sininen auto. Kiinnitimme molemmat siihen huomiota, koska kaverini mietti voiko heittää roskan ikkunasta ulos... yhtäkkiä huomasimme, että autoa ei enää ollut, mitään kääntyvää sivutietä ei siinä kohdassa ollut myöskään... noh, ehkä se teki u-käännöksen. Kuitenkin myöhemmin puhuimme asiasta ystävälle Laviassa, joka tuhahti: Älkää nyt tekin alkako jauhamaan niistä kummituksista sillä pätkällä, ei ne ole totta vaan urbaanilegendaa vain. Siinä kohdilla oli joskus aikanaan liftari kadonnut ja löytynyt kuolleena ja kaupunkilaiset olivat sen jälkeen nähneet siellä yhtäkkiä katoavaa liftaria ja autoa...
Minkähän takia tuollaiset (yli)luonnolliset jutut lähes aina pelottaa...? Liittyykö siihen, että ihminen pelkää sellaista, mitä ei voi ymmärtää.. Itelle on sattunu myös pari tapausta, joissa syke nous varmaan maksimiin. Oon ollu kyllä melko skeptinen pienen ikäni kaikenlaiselle yliluonnollisuudelle ja selittäny aistiharhoilla yms niitä.
Läheisen sukulaisen kuoltua olin housekeeperinä hänen omakotitalossaan yhden yön silloisen kumppanini kanssa. Talo on 2-kerroksinen, lisäksi maan alla kellari. Makuuhuoneet ovat yläkerrassa. Kovin tuntui vastenmieliselta olla samassa talossa yötä, jossa tämä sukulainen oli veivinsä heittänyt ihan luonnollisesti. Iltapäivä ja ilta meni ihan mukavasti, kerroin kumppanille etten oikein haluais olla yötä siellä. Maate mentiin yläkertaan, kun pimeä tuli. Siinä juuri nukahtamaisillani kuulin, kuinka joku sano mun nimen muutamaan kertaan. Kysyin kumppanilta, että mitä. Hän vastasi että mitä mitä. Kysyin, että sanoko hän jotain hetki sitten ja vastaus oli kieltävä. Mua alko jo tässä vaiheessa pelottamaan ihan suunnattomasti. Kuulin vielä muutaman kerran oman nimeni kun siinä sängyllä katsoimme toisiimme. Sitten alkoi kuulua rappusista askelia. Tämän kuuli myös tyttöystävä. Askeleet olivat erittäin hitaita, pari-kolme sekuntia rappusta kohti, ja ne läheni jatkuvasti. Olen aivan varma, että talossa ei ollut ketään muita kuin me kaks. Tarkistin illalla ovien lukituksen pariinki kertaan. Tyttökaveri siinä availi jo ikkuna-paulalla ikkunaa, josta olisi päässyt palotikkaita pitkin ulos. Itteenikin pelotti aika tavalla. Askeleet tuli kerran ylös ja episodi loppui siihen. Kävin katsomassa koko talon läpi ja ovetkin olivat lukossa. Pistäisin kaikki oman mielikuvitukseni aikaansaamiseksi, mutta ei oikein ole todennäköistä, että kaks tyyppiä kokee saman jutun. Loppuyö meni sit unettomana tv:tä katellessa..
Toinen hassu juttu on, kun kaverin kanssa oli tarkoitus mennä vanhalle kirkolle itteemme pelottelemaan. Kirkon ympäristössä on käyty jotain sotaa tai taisteluita ainakin 1300-luvulla, kerrotaan siinä maastossa olevan paljon luurankoja. Ympäristöö tutkii jotkut arkeologit. Kirkko oli kyllä karmea yöllä, ja kaverilla oli kamera kaiken varalta, jos jotain olisikin sattunut. Oltiin lähdössä ja mentiin autoon, kaveri tutki kameralla ottamiaan kuviaan ja ite tuijotin kirkkoo. Auto oli parkissa kirkon nurkalla. Ihan yhtäkkiä siellä nurkan takana, johon tuijotin, joku heilautti kättään, oon varma, että näin heilautuksen. Pelästyin niin pahan päiväsesti että starttasin auton ja mitään sanomatta kaverille talla pohjaan ja eteenpäin. Kaveri siinä ihmetteli että mikä tuli ja kerroin tapahtuneesta. Uskaltauduttiin vielä paikalle tarkistamaan, olisiko ollut oksa, jonka näin, mutta siltä paikalta katsoessa valoilla ei näkynyt minkäänlaista näköestettä. Kirkko sijaitsee vielä melko aukealla paikalla. Luulisin kuitenkin, että mielikuvitus teki tenät.
Kolmas ja viimeisin sattumus omalle ja samaisen kaverin kohdalle on, kun oltiin heillä. Illalla pelailtiin pokeria keittiössä, ulko-ovi melkein vieressä ja ikkunasta näkyi pihalle, oli rivitaloasunto. Aivan yhtäkkiä ulko-ovi aukes ja meni kiinni. Tapana oli pitää ovea lukitsematta kunnes nukkumaan mentäis. Kaveri toivotti tervetulleeksi en-tiedä-kenet. Ja kun huomattiin, ettei ketään tullutkaan, niin pieni jännitys taas iski. Tämä ei voi olla enää mielikuvitusta...vai voiko?
Eräs sukulaiseni näki veljensä kuolinilmoituksen unessaan, ei muistanu päivämäärää. Kaks päivää kertomansa jälkeen veli nukkui pois.
Kyllä näitä sattuu yhelle jos toisellekin, tiede ei aina kaikkea pysty selittämään
Läheisen sukulaisen kuoltua olin housekeeperinä hänen omakotitalossaan yhden yön silloisen kumppanini kanssa. Talo on 2-kerroksinen, lisäksi maan alla kellari. Makuuhuoneet ovat yläkerrassa. Kovin tuntui vastenmieliselta olla samassa talossa yötä, jossa tämä sukulainen oli veivinsä heittänyt ihan luonnollisesti. Iltapäivä ja ilta meni ihan mukavasti, kerroin kumppanille etten oikein haluais olla yötä siellä. Maate mentiin yläkertaan, kun pimeä tuli. Siinä juuri nukahtamaisillani kuulin, kuinka joku sano mun nimen muutamaan kertaan. Kysyin kumppanilta, että mitä. Hän vastasi että mitä mitä. Kysyin, että sanoko hän jotain hetki sitten ja vastaus oli kieltävä. Mua alko jo tässä vaiheessa pelottamaan ihan suunnattomasti. Kuulin vielä muutaman kerran oman nimeni kun siinä sängyllä katsoimme toisiimme. Sitten alkoi kuulua rappusista askelia. Tämän kuuli myös tyttöystävä. Askeleet olivat erittäin hitaita, pari-kolme sekuntia rappusta kohti, ja ne läheni jatkuvasti. Olen aivan varma, että talossa ei ollut ketään muita kuin me kaks. Tarkistin illalla ovien lukituksen pariinki kertaan. Tyttökaveri siinä availi jo ikkuna-paulalla ikkunaa, josta olisi päässyt palotikkaita pitkin ulos. Itteenikin pelotti aika tavalla. Askeleet tuli kerran ylös ja episodi loppui siihen. Kävin katsomassa koko talon läpi ja ovetkin olivat lukossa. Pistäisin kaikki oman mielikuvitukseni aikaansaamiseksi, mutta ei oikein ole todennäköistä, että kaks tyyppiä kokee saman jutun. Loppuyö meni sit unettomana tv:tä katellessa..
Toinen hassu juttu on, kun kaverin kanssa oli tarkoitus mennä vanhalle kirkolle itteemme pelottelemaan. Kirkon ympäristössä on käyty jotain sotaa tai taisteluita ainakin 1300-luvulla, kerrotaan siinä maastossa olevan paljon luurankoja. Ympäristöö tutkii jotkut arkeologit. Kirkko oli kyllä karmea yöllä, ja kaverilla oli kamera kaiken varalta, jos jotain olisikin sattunut. Oltiin lähdössä ja mentiin autoon, kaveri tutki kameralla ottamiaan kuviaan ja ite tuijotin kirkkoo. Auto oli parkissa kirkon nurkalla. Ihan yhtäkkiä siellä nurkan takana, johon tuijotin, joku heilautti kättään, oon varma, että näin heilautuksen. Pelästyin niin pahan päiväsesti että starttasin auton ja mitään sanomatta kaverille talla pohjaan ja eteenpäin. Kaveri siinä ihmetteli että mikä tuli ja kerroin tapahtuneesta. Uskaltauduttiin vielä paikalle tarkistamaan, olisiko ollut oksa, jonka näin, mutta siltä paikalta katsoessa valoilla ei näkynyt minkäänlaista näköestettä. Kirkko sijaitsee vielä melko aukealla paikalla. Luulisin kuitenkin, että mielikuvitus teki tenät.
Kolmas ja viimeisin sattumus omalle ja samaisen kaverin kohdalle on, kun oltiin heillä. Illalla pelailtiin pokeria keittiössä, ulko-ovi melkein vieressä ja ikkunasta näkyi pihalle, oli rivitaloasunto. Aivan yhtäkkiä ulko-ovi aukes ja meni kiinni. Tapana oli pitää ovea lukitsematta kunnes nukkumaan mentäis. Kaveri toivotti tervetulleeksi en-tiedä-kenet. Ja kun huomattiin, ettei ketään tullutkaan, niin pieni jännitys taas iski. Tämä ei voi olla enää mielikuvitusta...vai voiko?
Eräs sukulaiseni näki veljensä kuolinilmoituksen unessaan, ei muistanu päivämäärää. Kaks päivää kertomansa jälkeen veli nukkui pois.
Kyllä näitä sattuu yhelle jos toisellekin, tiede ei aina kaikkea pysty selittämään
-
kid
Meillakin on tuolla Suomen kodin lahella yks katuvalo, joka sammuu aina vahan ennenkun sen ohittaa ja syttyy taas uudelleen kun siita on paassyt ohi... Tosi karmaiseva valopilkku, mutta kuulemma kavereillekin tekee ihan samaa. Oon miettiny etta voisko siella olla joku hairio, etta askeleet maassa saa sen polttimon jotenkin sekasin tms? Sinansa huono teoria, koska ihan normaalisti siita ihmiset ohi kulkee, ettei mitaan norsulaumoja...
Mutta kerran kavi sillain, etta kun nuorempana jouduin oleen yksin kotona yota, no ok koiran kanssa, jokatapauksessa mina ja koira siella kaksistaan oltiin. Datailin ihan rauhassa ylakerrassa kun yhtakkia kuulin rapinaa meidan takaportaalta. Takaporras on siis pieneen puistoon ja metsaan pain, ja meidan takapihalle paasee kuka vaan joka jaksaa semmosen pienen pusikon lapi menna. Meinas tietysti pissa lirahtaa housuun, oli meinaan JUST semmonen aani kun ois avainta kaannetty siina lukossa. Vanhemmat + isoveli oli poissa kotoo, kaukana Tampereelta eika kavereitakaan oltu kutsuttu. Lahdin sitten alakertaan aivan kauhuissani etta nyt tanne tulee joku, laitoin kaikki valot paalle (sinne huoneeseen joka vie takaportaalle iskin vaan valon ja nopeesti oven kiinni :D) ja viela telkkarin paalle et kuulisin jotain muitakin aania. Hain keittiosta veitsen ja tarkastin etta on ovet lukossa ja ikkunat samoin, olin just kavelemassa sohvalle koiran luo kun se alko murisemaan... Meidan koira on tosi hiljanen, ei ikina hauku tai murise ellei joku oo pihassa, joku jota se ei tunne (tiette kylla kuinka koirat osaa tunnistaa et ai nyt aiti tuli himaan). Olin AIVAN kauhuissani kun koirakin alko muriseen, tempasin sen vieressa olevan vahan raollaan olevan ikkunan kiinni ja juoksin veljen huoneeseen hakemaan salmaria. Sita litkittyani tulikin sit rauhallisempi olo :D
Taalla Japanissa meilla on ylakerta, ullakko, jota kukaan ei kayta ja sinne on lahinna kasattu vanhaa tavaraa. Mun huoneessa on semmonen Kauna -tyylinen vanha kaappi, joka pelottaa mua aivan tajuttomasti aina etenkin iltasin :D Pari kertaa oon sielta ullakolta askelia kuullut, ja voin kertoo ettei todellakaan oo mikaan miellyttava yllatys... :s
Mutta kerran kavi sillain, etta kun nuorempana jouduin oleen yksin kotona yota, no ok koiran kanssa, jokatapauksessa mina ja koira siella kaksistaan oltiin. Datailin ihan rauhassa ylakerrassa kun yhtakkia kuulin rapinaa meidan takaportaalta. Takaporras on siis pieneen puistoon ja metsaan pain, ja meidan takapihalle paasee kuka vaan joka jaksaa semmosen pienen pusikon lapi menna. Meinas tietysti pissa lirahtaa housuun, oli meinaan JUST semmonen aani kun ois avainta kaannetty siina lukossa. Vanhemmat + isoveli oli poissa kotoo, kaukana Tampereelta eika kavereitakaan oltu kutsuttu. Lahdin sitten alakertaan aivan kauhuissani etta nyt tanne tulee joku, laitoin kaikki valot paalle (sinne huoneeseen joka vie takaportaalle iskin vaan valon ja nopeesti oven kiinni :D) ja viela telkkarin paalle et kuulisin jotain muitakin aania. Hain keittiosta veitsen ja tarkastin etta on ovet lukossa ja ikkunat samoin, olin just kavelemassa sohvalle koiran luo kun se alko murisemaan... Meidan koira on tosi hiljanen, ei ikina hauku tai murise ellei joku oo pihassa, joku jota se ei tunne (tiette kylla kuinka koirat osaa tunnistaa et ai nyt aiti tuli himaan). Olin AIVAN kauhuissani kun koirakin alko muriseen, tempasin sen vieressa olevan vahan raollaan olevan ikkunan kiinni ja juoksin veljen huoneeseen hakemaan salmaria. Sita litkittyani tulikin sit rauhallisempi olo :D
Taalla Japanissa meilla on ylakerta, ullakko, jota kukaan ei kayta ja sinne on lahinna kasattu vanhaa tavaraa. Mun huoneessa on semmonen Kauna -tyylinen vanha kaappi, joka pelottaa mua aivan tajuttomasti aina etenkin iltasin :D Pari kertaa oon sielta ullakolta askelia kuullut, ja voin kertoo ettei todellakaan oo mikaan miellyttava yllatys... :s
Sirpa kirjoitti:Olipa nätti, soma ja lohduttava tarina. Sääli niitä, jotka eivät saa kokea tuota samaa jatkuvuuden, iäisyyden ja merkityksen atmosfääriä. Siinä on sitä jotakin. Ei se tiede niin kukana ole - on vain ajan kysymys koska etuliite yli- jätetän näistäkin asioista pois, heh, ja kaikki muuttuukin vain luonnolliseksi. Kännykät nakataan roskakoriin, riittää kun on pelkkä käsi korvalla. Satojen vuosien kuluttua - ehkä joskus tulevaisuudessa - nauravat meille: miksi siinä välissä oli oltava langaton ja johdoton laatikko, kun sama asia olisi hoitunut helpomminkin.
Toivottavasti ajtustenluku ei ole sitten kuitenkaan liian helppoa. Olisi hyvä olla sentään jokin yksityisyys.
Aika hyvin sanottu. Minua ihmetyttää, että miksi jotkut rationalististit käyttävät sitä sanaa.Bomba kirjoitti:Kieltäydyn vastaamasta tuohon 'Onko sinulle sattunut jotain yliluonnollista' gallupiin, koska sellaista asiaa kuin 'yliluonnollinen' ei ole olemassakaan. Mikään asia ei toimi luonnon vastaisesti, vaan meidän hyvinkin vajavaista käsitystämme luonnosta. Eikö meidän kannattaisi ns. paranormaalin ilmiön kokiessamme ennemmin muokata käsitystämme luonnosta, kuin nimetä tapahtunut yliluonnolliseksi?
Tuossa kuukausi sitten siskoni oli luonani käymässä. Siivosimme asuntoani, kun yhtäkkiä viritinvahvistimeni alkoi mennä päälle ja pois päältä. Aluksi luulin että joku/jokin painoi kaukosäädintä, mutta se oli ihan eri paikassa. Aina kun sain laitteen paneelin virtapainikkeesta käännettyä pois päältä, se meni takaisin päälle muutaman sekunnin päästä, ja siis itsekseen alkoi temppuilla, "syttyi" päälle. Ei kovin terveellistä laitteelle... Ei auttanut muu kuin vetää töpselistä irti laite. Siihen loppui. Ikinä ei ole vastaavaa käynyt ennen eikä jälkeen. Ja siskoni voi todistaa jutun.
Samoin tuossa joulun alla heräsin yöllä siihen, että joku koputti seinään tosi kovaa. Saattoihan tuo olla naapurikin kerrostalossa, mutta ei ole ennen tuotakaan sattunut.
Ei auttanut muu kuin vetää töpselistä irti laite. Siihen loppui. Ikinä ei ole vastaavaa käynyt ennen eikä jälkeen. Ja siskoni voi todistaa jutun.Samoin tuossa joulun alla heräsin yöllä siihen, että joku koputti seinään tosi kovaa. Saattoihan tuo olla naapurikin kerrostalossa, mutta ei ole ennen tuotakaan sattunut.
Niinpä. Useasti nuorena tuli mentyä viikonloppuna johonkin puistoon ja kun siellä oli niin pimeää ja pelottavaa, niin oli pakko juoda.kid kirjoitti: Olin AIVAN kauhuissani kun koirakin alko muriseen, tempasin sen vieressa olevan vahan raollaan olevan ikkunan kiinni ja juoksin veljen huoneeseen hakemaan salmaria. Sita litkittyani tulikin sit rauhallisempi olo
Itse vuosi takaperin etsin silloisesta asunnostani hiirtä. Olin ihan varma että sellainen oli ja vieläpä makuuhuoneessa sillä iltaisin alkoi kuulua "hiirenääntä", sellaista rapinaa ja piipitystä. Monet yöt sitä etsin mutta ei mitään. Sitten tajusin että se onkin yläkerran naapurin hetekka minkä jouset ne siellä laulaadupondt kirjoitti:Samoin tuossa joulun alla heräsin yöllä siihen, että joku koputti seinään tosi kovaa. Saattoihan tuo olla naapurikin kerrostalossa, mutta ei ole ennen tuotakaan sattunut.
Nanika ga tooku matteiru to