Jarmo Björkqvist puukotti vaimonsa - Jämsä 2006
-
- Jane Marple
- Viestit: 1068
- Liittynyt: Ke Huhti 18, 2007 8:14 am
-
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5185
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
Kun ensimmäinen veitsi katkesi(sahauksesta?) , haki uuden. Vaimo oli kuulemma vieläkin pystyssä...Agathon kirjoitti:Kysymyshän oli siitä, että onko tämä murha vai tappo. Mun käsittääkseni murha vaatii vakaan etukäteissuunnitelman, jota ei mun käsittääkseni tässä tapauksessa ollut.
Lisäksi jos käytetään poikkeuksellisen kovaa väkivaltaa yms. , niin on murha. (69 iskua, lapsi paikalla, rintalasta KATKAISTU -iskut puhkovat sydämen seulaksi)
-Takuulla, sano Tampereenlikka!
-
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3334
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Kyllä tuo murhasta menee. Tekijän ajatusmaailma, motiivit, syyn ja seurauksen laki ovat löydettävissä. Jollain tapaa epätoivoisen teon vaikuttimet voi jopa ymmärtää (ei tietenkään hyväksyä) ts. ei ole mikään mystinen "nuppi sekosi"-surma. Eikä sitä kylmän rauhallisesti todellakaan tehty, mutta kyllä minun oikeustajuuni murhasta menee ja näinollen elinkautinen on aivan oikein.
Yleensäkin olen vastaan arviointia "erityisestä julmuudesta" (mikä kyllä nyt täyttyi). Mitä helvetin väliä sillä on loppujen lopuksi kuoleeko uhri niskojen katkaisuun (ei erityistä julmuutta) vai kymmenien veitsenpistojen takia (erityistä julmuutta). Mun mielestä yhtä pahoja molemmat. Kuinka sitä toisen tappaa ilman julmuutta? Sitä paitsi elämän loppumetreillä, tai senteillä, oleva lyhyt tuskan hetki on suht mitätön suhteessa elämän koko pituuteen. Shokkitila armahtaa vielä pahimman jatkumiselta. Mun mielestä se on lopputulos, joka ratkaisee. Jos toisen hengen riistää, sitä harvoin saa kivuttomasti ja ilman julmuutta tehtyä.
Joku pitkäkestoinen kidutus on sitten kokonaan toinen juttu.
edit:lehtipäivitystä
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007050 ... 7_uu.shtml
Yleensäkin olen vastaan arviointia "erityisestä julmuudesta" (mikä kyllä nyt täyttyi). Mitä helvetin väliä sillä on loppujen lopuksi kuoleeko uhri niskojen katkaisuun (ei erityistä julmuutta) vai kymmenien veitsenpistojen takia (erityistä julmuutta). Mun mielestä yhtä pahoja molemmat. Kuinka sitä toisen tappaa ilman julmuutta? Sitä paitsi elämän loppumetreillä, tai senteillä, oleva lyhyt tuskan hetki on suht mitätön suhteessa elämän koko pituuteen. Shokkitila armahtaa vielä pahimman jatkumiselta. Mun mielestä se on lopputulos, joka ratkaisee. Jos toisen hengen riistää, sitä harvoin saa kivuttomasti ja ilman julmuutta tehtyä.
Joku pitkäkestoinen kidutus on sitten kokonaan toinen juttu.
edit:lehtipäivitystä
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2007050 ... 7_uu.shtml
-
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5185
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
Mainitse lyhyt elämänohje tai arkinen elämänviisaus, johon uskot (esim. Ei oppi ojaan kaada, Rehellisyys maan perii, Paistaa se päivä vielä risukasaankin, yms.)
"Mikä ei tapa, se vahvistaa."
Tässä vuoden 2004 vaalikoneesta kopsattu P.B:n, silloin 29v,vastaus (ja kysymys).
"Mikä ei tapa, se vahvistaa."
Tässä vuoden 2004 vaalikoneesta kopsattu P.B:n, silloin 29v,vastaus (ja kysymys).
-Takuulla, sano Tampereenlikka!
Jos rintalasta on saatu halki, edes osittain, on tässä käytetty todellakin aikaa ja luulisi siinä ajassa jo päässä käyvän mielessä teon mielettömyys. Kyllä tuota tekstiä lukemalla saa hyvin sairaan kuvan ihmisestä. Kirjoitusvirheetkin voivat olla merkki huonosta psyykeestä. Asioita toistetaan kirjeessä, lauseet irrallisia. Kyllä tässä sairaudesta on kyse. Mutta kumpi johti kumpaan? Sairaus johti tekoon vai teko sairastumiseen...
JB
Luin tuon JB:n pitkän tekstin. Minuun iski kysymys, jonka JB oli kirjoittanut Antin kommentin jälkeen
Miksi Paulan olisi pitänyt pelätä? (Nii-i mitähän olisi pitänyt pelätä... ':shock:')
Tähän kysymykseen kiteytyy mielestäni koko syy- ja seurausketju, kuten myös JB:n tämän hetkinen ymmärryskyky!
Miksi Paulan olisi pitänyt pelätä? (Nii-i mitähän olisi pitänyt pelätä... ':shock:')
Tähän kysymykseen kiteytyy mielestäni koko syy- ja seurausketju, kuten myös JB:n tämän hetkinen ymmärryskyky!
Viimeksi muokannut Sirpa, Pe Touko 04, 2007 6:14 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
JB
JB:n teksti toi mieleeni erään vanhan omelämäkerran: Rudolf Höss, Auschwitzin komendantti (kommentoinut Martin Broszat, Munchen 1958), laitan otteita tutkijan arvioista:
"...järkyttävintä muistiinpanoissa ovat kenties juuri tahattomat vastaukset kysymyksiin, joista käy selville, ettei murhaamiseen tarvitse liittyä ominaisuuksia, joita naiivisti pidetään murhaajan tuntomerkkeinä, vaan syntyy kuva miehestä, joka kaiken kaikkiaan oli varsin tavallinen keskitason ihminen, ei mitenkään pahansuopa, vaan järjestystä rakastava, velvollisuudentuntoinen, vieläpä omalla tavallaan sisäisesti suuntautunut ja vahvasti moraalinen. Höss tarjoaa erinomaisen esimerkin siitä, etteivät sellaiset ominaisuudet vielä varjele epäinhimmillisyydeltä... Hänen tunneherkkä "sisäinen elämänsä" näyttää aina täyttävän vain yhden tehtävän: se luo korvausta todellisuudelle, se on kaunosieluista itsensä virvoittamista epäinhimmisen arkityön jälkeen... Hössiltä puuttuu kokonan taju siitä miten irvokkailta hänen tunteelliset vuodatuksensa kuulostavat Auschwitzin komendantin suusta.... Kuvailut osoittavat hänet ikuisesti-oikeassa-olevaksi ihmistyypiksi, joka kammottavimmassakin kansainmurhassa pystyy jakomielisyydessään esiintymään säälivänä, tunteellisena ihmisenä....Höss tosin tunnustaa ikään kuin muodollisesti häntä vastaan nostetut syytteet oikeiksi, mutta syytös ei ole häneen syvemmin sattunut, ja tarinansa lopussa hän jopa julkeaa kuvata kohtalonsa traagilliseksi. Muistiinpanot sisältävät tosin ällistyttävän avomielisiä paljastuksia, mutta tämä ei ole itsensä syylliseksi tuntevan murhaajan tunnustus: vaikka tekijä vakuuttaa oivaltaneensa, että tappaminen oli rikos, osoittavat kymmenet kohdat, että hän tuskin on alkuunkaan edes jälkeenpäin tajunnut koko asiaa. Hänen kertomuksensa apaattisesta asiallisuudesta puuttuu todellinen masennus ja katumus."
"...järkyttävintä muistiinpanoissa ovat kenties juuri tahattomat vastaukset kysymyksiin, joista käy selville, ettei murhaamiseen tarvitse liittyä ominaisuuksia, joita naiivisti pidetään murhaajan tuntomerkkeinä, vaan syntyy kuva miehestä, joka kaiken kaikkiaan oli varsin tavallinen keskitason ihminen, ei mitenkään pahansuopa, vaan järjestystä rakastava, velvollisuudentuntoinen, vieläpä omalla tavallaan sisäisesti suuntautunut ja vahvasti moraalinen. Höss tarjoaa erinomaisen esimerkin siitä, etteivät sellaiset ominaisuudet vielä varjele epäinhimmillisyydeltä... Hänen tunneherkkä "sisäinen elämänsä" näyttää aina täyttävän vain yhden tehtävän: se luo korvausta todellisuudelle, se on kaunosieluista itsensä virvoittamista epäinhimmisen arkityön jälkeen... Hössiltä puuttuu kokonan taju siitä miten irvokkailta hänen tunteelliset vuodatuksensa kuulostavat Auschwitzin komendantin suusta.... Kuvailut osoittavat hänet ikuisesti-oikeassa-olevaksi ihmistyypiksi, joka kammottavimmassakin kansainmurhassa pystyy jakomielisyydessään esiintymään säälivänä, tunteellisena ihmisenä....Höss tosin tunnustaa ikään kuin muodollisesti häntä vastaan nostetut syytteet oikeiksi, mutta syytös ei ole häneen syvemmin sattunut, ja tarinansa lopussa hän jopa julkeaa kuvata kohtalonsa traagilliseksi. Muistiinpanot sisältävät tosin ällistyttävän avomielisiä paljastuksia, mutta tämä ei ole itsensä syylliseksi tuntevan murhaajan tunnustus: vaikka tekijä vakuuttaa oivaltaneensa, että tappaminen oli rikos, osoittavat kymmenet kohdat, että hän tuskin on alkuunkaan edes jälkeenpäin tajunnut koko asiaa. Hänen kertomuksensa apaattisesta asiallisuudesta puuttuu todellinen masennus ja katumus."
-
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3334
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
"Kuvailut osoittavat hänet ikuisesti-oikeassa-olevaksi ihmistyypiksi"
"syntyy kuva miehestä, joka kaiken kaikkiaan oli varsin tavallinen keskitason ihminen, ei mitenkään pahansuopa, vaan järjestystä rakastava, velvollisuudentuntoinen, vieläpä omalla tavallaan sisäisesti suuntautunut ja vahvasti moraalinen."
Kyllä. Katuu kyllä, mutta vain seurauksien ja "rajan ylittämisen" vuoksi. Jos olisi esim. pahoinpidellyt Paulan vain sairaalakuntoon, ei varmaan korvaansa lotkauttaisi ja olisi valmis jatkamaan suhdetta ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Huomasitko kuinka nopeasti ohimennen sivuutti itse surmaamisen?
"syntyy kuva miehestä, joka kaiken kaikkiaan oli varsin tavallinen keskitason ihminen, ei mitenkään pahansuopa, vaan järjestystä rakastava, velvollisuudentuntoinen, vieläpä omalla tavallaan sisäisesti suuntautunut ja vahvasti moraalinen."
Kyllä. Katuu kyllä, mutta vain seurauksien ja "rajan ylittämisen" vuoksi. Jos olisi esim. pahoinpidellyt Paulan vain sairaalakuntoon, ei varmaan korvaansa lotkauttaisi ja olisi valmis jatkamaan suhdetta ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Huomasitko kuinka nopeasti ohimennen sivuutti itse surmaamisen?
-
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3334
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Juu koirahan tässä syyllinen oli "jos ei koira olisi tuolloin tullut siihen ovelle, kaikki olisi kuin ennen..." vai miten se meni?!?!Sirpa kirjoitti:Huomasin, ja koiran ohitti kokonaan - oli vain verta veitsessä. Onko tietoa, että mitä teki koiralle? Harkittu murha, olen sitä mieltä.
Mulle tuli mieleen perinteinen riita joka tällä kertaa yltyi yli äyräiden. Jarmo ei saanut naistaan "kuriin" ja tämähän alkoi (kirjeen mukaan) huutaa hysteerisenä ikkunasta ulos. Taisi kaikilla napsahtaa. Jarmolla vaan napsahti kertaheitolla niin pahasti, että elinkautinen on ainoa oikea tuomio tuosta.
Ei kyllä menisi oikeustajuun jos miekkonen olisi saanut 8 vuotta taposta, ensikertalaisena lusisi siitä puolet. Tästäkin noin puolet avolaitoksessa lomineen päivineen.
Mistä te olette lukeneet noista Paulan saamista vammoista?
En ole missään nähnyt noin tarkkaa kuvausta.
Sitä ihmettelen että tuleeko noissa pitkissä parisuhteissa totaalisen sokeaksi? Kun lukee miehen kirjoituksia, saa siitä kyllä kuvan vakavasti häiriintyneestä ihmisestä. Miten joku on voinut olla 16-vuotiaasta lähtien tuollaisen miehen kanssa? Tottakai pelko varmaan tukkii suun, mutta silti.
Kyllä se vaan niin on että jos joku koskisi mun lapsiin tai eläimiin niin se olisi kyllä sitten sen tyypin viimeinen teko. Kyllä siinä vaiheessa pitää silmien avautua kun lapsia alkaa mennä rikki
Samoin ihmetyttää miehen kokemus siitä "että heillä on ollut ihan normaaleja riitoja". Yes, sure.
En ole missään nähnyt noin tarkkaa kuvausta.
Sitä ihmettelen että tuleeko noissa pitkissä parisuhteissa totaalisen sokeaksi? Kun lukee miehen kirjoituksia, saa siitä kyllä kuvan vakavasti häiriintyneestä ihmisestä. Miten joku on voinut olla 16-vuotiaasta lähtien tuollaisen miehen kanssa? Tottakai pelko varmaan tukkii suun, mutta silti.
Kyllä se vaan niin on että jos joku koskisi mun lapsiin tai eläimiin niin se olisi kyllä sitten sen tyypin viimeinen teko. Kyllä siinä vaiheessa pitää silmien avautua kun lapsia alkaa mennä rikki
Samoin ihmetyttää miehen kokemus siitä "että heillä on ollut ihan normaaleja riitoja". Yes, sure.
-
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5185
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
Psykopaatti/narsisti kokee kaiken olevan normaalia niin kauan kuin HÄN HALLITSEE YMPÄRISTÖÄÄN. Niin kauan on kaikki hyvin.
P. taas on sikäli "helppo" tapaus, ettttä oli suhteen alussa tarpeeksi nuori ja siten vaikutuksille alttiimpi. -vielä. Kunnioitus ja seksi toteaa J.B. Kun P. alkoi "kasvaa" aikuiseksi ja osoittaa liikaa itsenäisyyden merkkejä, alkoivat vaikeudet kasvaa. Lapsikin saattoi olla keino "pitää perhe yhdessä". Paulakin saattoi ajatella, että lapsi korjaa tilanteen.
P. taas on sikäli "helppo" tapaus, ettttä oli suhteen alussa tarpeeksi nuori ja siten vaikutuksille alttiimpi. -vielä. Kunnioitus ja seksi toteaa J.B. Kun P. alkoi "kasvaa" aikuiseksi ja osoittaa liikaa itsenäisyyden merkkejä, alkoivat vaikeudet kasvaa. Lapsikin saattoi olla keino "pitää perhe yhdessä". Paulakin saattoi ajatella, että lapsi korjaa tilanteen.
-Takuulla, sano Tampereenlikka!
-
- Aloitteleva Besserwisser
- Viestit: 12
- Liittynyt: Ke Huhti 25, 2007 1:42 am