Hautausmaat

[mipa74]

EDIT: miten liittyy Kytäjän Kartanon synkkään historiaan? Omat tietoni ovat varsin huterat, mutta synnytykseen kuolemasta kyllä puhuttiin. Niin no, onhan sekin synkkää. Vai tapahtuiko jotain vielä synkempää?

No tähän ei liity mitään rikosta, mutta muuten heikkohermoisempi voisi väittää jonkin kirouksen leijuvan Kartanon yllä. Heti ulkomuistista tulee näitä mieleen:

Hjalmar Linder, entinen omistaja (omisti suunnilleen puoli Uuttamaata aikanaan) joutui epäsuosioon sisällissodan aikana ja pakeni Eurooppaan. Tuhlasi valtavat omasuudet hurvitteluun ja uhkapeleihin ja lopulta ampui kuulan kalloonsa Marseillessa täysin persaukisena. Turun Sanomat

Eva Aspialan kuolinsyytä en muista. Mutta saattoi hyvinkin olla tuo synnytys. Haudattu tuolloin Kartanon maille.

Kai Vähäkallio tappoi kolme alueelle leiriytynyttä poikaa, ( Murha.info istui tuomionsa vankilassa jolloin hänen vaimonsa tutustui Kain linnakaveriin Karmavuohon. Vähäkallio ampui itsensä vapauduttuaan, jolloin hänen vaimonsa muutti yhteen Karmavuon kanssa ja teki tästä Kartanon toimitusjohtajan. Karmavuo putsasi omaisuudet ja pakeni ulkomaille. Vähäkallion pojat olivat alaikäisiä ja menettivät puhalluksessa suurimman osan omaisuudestaan. Lopulta Laakkosten dynastia osti kartanon pois. [edit: En ole 100% varma tuosta Karmavuon nimestä]

Tämän jälkeen kartanossa oli työntekijöiden yhteenotto, jossa mies ampui mustasukkaisuudesta naisen haulikolla. Linkki keskusteluun

Vuonna 2005 yksi kartanon omistajista Reino Laakkonen menehtyy kartanon maille sairaskohtaukseen.

Tuossa noin pikaisesti ulkomuistista ja wikipediaan tukeutuen. Jotenkin muistikuva olisi, että jonkun kartanonherran lapsikin olisi menehtynyt pienenä tapaturmaisesti?

Kuten huomaat, tälläkin palstalla on Kytäjän historiaa puitu. Pitäisiköhän nuo kaikki jo kerätä oman otsakkeen alle?

[kid]

Yksi hautausmaaihminen ilmoittautuu ! :D
En ole viela kamalasti ehtinyt kavelyilla kayda, mutta Tampereen Kalevankankaan hautausmaa kylmana pyhainpaivan yona on kylla aina vaikuttava kokemus.
Netista olen katsellut noita vanhoja hautausmaita ja mietiskellyt, etta kun Suomeen asti paasen niin alkaa taas oikein akuutti kaupunkikavely.

Taalla Japanissa haustausmaat on myos mukavia, taalla kun ruumiit aina polttohaudataan ja hautakivi on semmoinen pitkulainen pysty, johon kirjoitetaan sitten vainajan nimi ja kuolinpaiva yms. Taalla kun tilaa on vahan vahanlaisesti, niin hautausmaitakin toisinaan loytyy ihan talojen valeista ja jopa takapihoilta.

Yksi vaikuttavimmista hautapaikoista on kuitenkin mielestani juuri taalla Kyotossa sijaitseva Fushimi Inarin suurpyhakko, joka siis kiertelee vuorta ylos ja alas suurien punaisten torii -porttien saattelemana, joita onkin sitten monta sataa kappaletta. Naiden torii -porttien valeista lahtee versomaan pienia ja vahan isompia alttareita, hautoja ja taas lisaa pienia torii -portteja. Etenkin uuden vuoden aikaan paikka oli todella vaikuttava naky, kun jokaiselle pienelle haudalle oli sytytetty kynttiloita ja ne siella keskella metsaa ja torii -portteja sitten aavemaisesti loimottelivat... Alueella on myos paljon kissoja, joita katsellessa tulee aina vahan semmoinen olo, etta oletkos sina sen 100 vuotta sitten kuolleen mummelin henki. Tosiaan osa naista haudoista on vanhojakin, n. 100 vuoden takaa. Korppien huutoa kun kuuntelee siella yolla, niin ei selvia kuin nappaamalla kaveria/poikaystavaa kadesta, sen verran pelottava tama pyhakko on kaikkine pienine hautoineen. Kaiken lisaksi muita ihmisia nakee erittain harvakseltaan, silla porttijonoa riittaa parhaillaan muutamankin tunnin verran.

Suomessa taas pidan oman kouluni vieressa olevasta vanhasta hautuumaasta, jonka asukkaat ovat jo niin vanhoja, ettei siella ikina enaa mitaan kukkia tai kynttiloitakaan nae. Eika siella enaa pelotakaan, enemman puistomainenhan tama hautuumaa on. Kuitenkin joskus jaa lueskelemaan ruotsiksi kirjoitettuja ammattinimia ja on aika hurja olo, kun miettii, etta tamakin ukko tassa viimeiset 200 vuotta maannut.

[Quellervo]

Hautakivifiilistelyä netissä, Suomen sukututkimusseuran hautakivitietokanta:
http://www.genealogia.fi/index.php?opti ... sf&lang=fi
tai
http://web.genealogia.fi/asp/hautoja1a. ... code=95#y1

(toinen linkeistä ei toiminut pari päivää sitten)

[AmonRa]

Itse en suuremmin ole hautausmaista kiinnostunut, ainoastaan merkkipäivinä sukulaisten haudoilla tulee käytyä! Ainoa hautausmaa jossa on muuten vaan tullut katseltua ja käytyä, on pitkäniemen hautausmaa Nokialla! Jotenkin se on vaan niin karmaiseva paikka, toisinaan siellä on kuihtuneita ruusuja haudoilla, että kyllä sielä joku näyttää kuitenkin käyvän! Suurinosa haudoista on jo niin pahassa kunnossa ettei tekstiä enään erota, ehkä noin parisenkymmentä hautaa on enään suhteellisen hyvässä kunnossa. Mutta hyvin mielenkiintoinen paikka mielestäni! Taidampa ajella tänään sinne ihan vain huvikseni katselemaan, ja voin sitten kirjoitella vähän kattavammin, kun nyt en oikeen muista kyseistä paikkaa kunnolla kun on aikaa jo kun viimeksi tullut käytyä!

[VoDKa]

Ovatkos Necropolikset miten tuttuja foorumin hautausmaahihhuleille? Suomestahan ei yhtään sellaista löydy, lähimmät löytyvät Puolasta, Ranskasta ja Britanniasta. Kyseessä siis vanhat laajat hautausmaat, jotka usein sijaitsevat hylätyn kylän läheisyydessä. Näissä kuolleiden kaupungeissa on mitä erilaisempia hautoja ja muistomerkkejä eri aikakausilta. Lisää voi lukea vaikkapa englanniksi Wikipediasta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Necropolis

Tarkoitus olisi päästä ainakin tuolla Glasgowin Necropoliksessa käymään jossain vaiheessa. ( http://en.wikipedia.org/wiki/Glasgow_Necropolis )

[AmonRa]

Itse en suuremmin ole hautausmaista kiinnostunut, ainoastaan merkkipäivinä sukulaisten haudoilla tulee käytyä! Ainoa hautausmaa jossa on muuten vaan tullut katseltua ja käytyä, on pitkäniemen hautausmaa Nokialla! Jotenkin se on vaan niin karmaiseva paikka, toisinaan siellä on kuihtuneita ruusuja haudoilla, että kyllä sielä joku näyttää kuitenkin käyvän! Suurinosa haudoista on jo niin pahassa kunnossa ettei tekstiä enään erota, ehkä noin parisenkymmentä hautaa on enään suhteellisen hyvässä kunnossa. Mutta hyvin mielenkiintoinen paikka mielestäni! Taidampa ajella tänään sinne ihan vain huvikseni katselemaan, ja voin sitten kirjoitella vähän kattavammin, kun nyt en oikeen muista kyseistä paikkaa kunnolla kun on aikaa jo kun viimeksi tullut käytyä!

Enhän mä nyt päässykkään sitä Pitkäniemen hautausmaata paremmin tutkiin, kun saavuin porteille, oli tietenkin hautuumaa ihan lumen peitossa! Vain muutama risti törötti sielä täällä, enkä sit viittiny sinne lähtee pomppii kun niitä hautoja on siä niin sikinsokin. No täytynee kokeilla joskus toiste

[tulikukka]

Enoni kuoli neljä vuotta sitten aivoverenvuotoon 67-vuotiaana. Hautajaiset olivat siitä kahden viikon päästä, jolloin väki huokaili, että "niin sitä lasketaan Reijo äitinsä syliin 68-vuotissyntymäpäivänään", kun samaan hautaan mamman ja pappan kanssa laskettiin. Jotenkin kolahti korvaani tuo sattuma.

[Maybrick]

Yksi Suomen vaikuttavimmista hautausmaista on Ilomantsissa oleva ikivanha ortodoksikalmisto Kokonniemi. Ilmeisesti sen paikalla on jo muinaisina aikoina ollut kalmisto, ennen kuin siitä tuli itäisen kristillisyyden paikka joskus 1700-luvulla. Kalmistoniemi pistää pitkälle järveen ja sitä ympäröi siis vesi lähes joka puolelta. Niemi on luonnontilainen, paljon puita ja muuta kasvustoa. Sen paikan tunnelmaa ei voi kertoa. Haluaisin käydä siellä uudestaan, vahinko että se on niin kaukana.

[Skikkja]

Olen aina tykännyt kierrellä hautausmaita, lapsuuden ympäristöstä muistan muutaman jännän hautakiven, isä, äiti ja kaksi tytärtä oli murhattu, kivessä on jokaisesta muotokuva nimen vieressä. Lastenkodilla oli oma kivi, nimet listamaisesti alekkain, yhtenä vuonna oli paljon kuolleita nuoria/lapsia, huhut kertoivat pelottavasta johtajasta, joka sulki lapsia kellariin ja piti mm. nälässä. Yhden pienen haudan muistan myös, koska päivämäärät jäivät mieleen, synt. 17.7.1907, kuollut 18.8.1908.

Merenrantakaupungista muistan kaksospojat, joiden hautakivessä luki kuolinpäivää ennen "hukkuivat". Harvoin kivistä löytää kuolinsyyn. Yhden hienon puisen, käsin veistetyn ristin muistan erikoisuudestaan, kaksi ristiä lomittain, pienemmässä naisen nimi, isompi vielä tyhjä, ilmeisesti mies veistänyt ja oma paikka jo siinä valmiina.

Norjassa hautausmailla kaikki lasten haudat oli merkitty kivilinnuin, lintu hautakiven päällä, en tiedä onko muuten maan tapa, montaa hautausmaata en ehtinyt näkemään.

Ennen rautaristejä Suomessa haudat merkittiin puuristeillä, joitakin ristejä on museoissa, ne ovat isoja ja koristeellisia, eivät väliaikaiseksi tarkoitettuja. Siksi niin vanhoja hautoja ei enää löydy, koska puuristitkin ovat hajonneet ajan saatossa. Rautaristit ovat mielestäni hienoimpia ja korkeat kivipaadet. Laatikkomalliset kivet ovat melko tylsiä jos niitä on rivikaupalla. Nykyään näyttää taas olevan enemmän muotoiltuja kiviä markkinoilla, ovat muutenkin koristeellisempia.

[BloodSucker]

miulle taas hautausmaat on yksi suurimmista intohimoista.
Tykkään käydä öisin siel vaeltelemas ja olla vaan ja kuunnella.se on rauhoittavaa...

[LadyTarangel]

Uusi ihminen foorumilla ilmoittautuu hautausmaaturistiksi. Olen aina pitänyt hautausmaista ja siksi kai osan tuttavistani mielestä olen hieman outo, mutta ylpeä sellainen Aina olen pitänyt hautausmaiden rauhasta ja tunnelmasta, kesäisin on mukavaa vaan vaeltaa pitkin hautuumaata ja kuunnella lintujen laulua ja nauttia rauhasta. Kuten täällä on moneen kertaan todettu ovat hautausmaat hyviä paikkoja tutkailla paikkakunnan historiaa.

Tässä männä viikonloppuna kävin ensimmäistä kertaa Hietaniemen hautausmaalla ja kesällä aion sinne uudestaan, hieno oli paikka ja mielenkiintoinen. Kuvia tuli otettua yksi jos toinenkin. Kesällä varmasti vielä vaikuttavampi paikka. Onneksi nykyinen siippani ymmärtää tämän harrastukseni päälle ja kulkee kuuliaisesti mukana kameransa kanssa.

Pariisin Pere-Lachaisen hautausmaa on yksi hienoimmista kokemuksistani ja varsin miellyttävä tunnelmaltaan. Kuusi vuotta sitten tein oman "pienen pyhiinvaellukseni" Jim Morrisonin haudalle. Valitettavasti tuolloin elin vielä filmikamera-aikaa, joten kuvia tuli otettua vain muutamasta haudasta. Jos tänä vuonna vaikka pääsisi uudestaan tuonne kiertelemään, ainakin suunniteltu on. Tässä muuten linkki ko. hautuumaasta kiinnostuneille http://www.flickr.com/groups/lachaise/. Kyseessä on Flickrin ryhmä, joka on omistettu kyseiselle hautusmaalle.

Nunhead Cemetery on sellainen paikka, jonka olen onnistunut Lontossa "välttämään" joka kerta kun siellä olen käynyt, mutta seuraavalla kerralla sinne on päästävä Tässä vielä linkki kuviin tuolta hautuumaalta http://www.flickr.com/search/?q=Nunhead ... 913320@N00.

Ja kesällä varmaan huristellaan autolla siellä sun täällä ja tutustutaan uusiin paikkoihin. Tästäkin ketjusta olen monta hyvää vinkkiä saanut!

[Virdon]

Harvakseltaan kyllä hautausmailla käyn muuten ja varsinkaan kiertelemässä, mutta aika usein kävelen kuitenkin keskustaan mennessäni paikallisen sankarihautausmaan läpi ja ilmeisesti muunakin hautausmaana aikoinaan toimineena(entinen kirkon sijaintipaikka) paikalla on myös jokunen muukin vanha hauta siellä täällä ja kieltämättä tuleehan sitä aina mielenkiinnosta luettua että kuka lepääkään kyseisessä paikassa. Erästäkin hautaa kiertää sellainen paksu ja musta kettinkiaita. Kunnioituksen tunne kyllä valtaa kun näiden talvi- ja jatkosodan aiheuttamien kiviristien ja sisällissodan muistomerkin vierestä kävelee.

Nytkin jouluna sai taas todeta että kyllä hautausmaat kynttilämerineen ovat todella kauniita paikkoja, ja laittaahan se kyllä pohtimaan hautakiviä tutkaillessa että millainen tarina mahtaisikaan niihin liittyä.

[supernova]

Ehkä erikoisin hautausmaakokemukseni on virosta. Teininä olin vanhempien matkassa veneellä Tallinassa ja mukana oli silloin vielä hengissä ollut koiravainaa, musta suursnautseri.

Ainakin silloin Piritan satama oli käytännössä ainoa pienvenesatama jonne sai laskea rantaan.

Olimme koiran kahdestaan kävelyllä metsässä, semmoista virolle tyypillistä lehtimetsää.

Yht'äkkiä tajusin että nyt ollaan tultu keskellä metsää sijaitsevalle hautausmaalle, joka oli täysin unohdettu ja raunioitunut. Myöhemmin selvisi että kyseessä oli "vana metsakalmistu" eikä metsakalmistu, johon nimi niin usein sotketaan.

No otin koiran kiinni hihnaan ja ihmettelin paikkaa jonkinmoisen tovin.

Vaikutuksen teki se miten hautausmaa alkoi niin että äkkiä vaan tajusi olevansa vanhalla, hylätyllä hautausmaalla.Olin onnistunut ilmeisesti saapumaan sinne sellaisesta suunnasta ettei pystynyt sanomaan koska olin itse hautausmaalle sattunut.

Sijainti on piritassa, aika lähellä luostarin raunioita jossa on merellekin näkyvänä selkeästi edelleen pystyssä oleva päätykolmio. Siitä tallinnaan päin ja ylittää pienen joen. Joen tallinnnan puoleisella puolella luostarin puolella tietä tuo on.

[Sherwood]

^ Mielenkiintoista. Onkohan esim. kartanoiden sukuhautoja kuinka paljon vielä jäljellä?

Täytyy muuten ihmetellä niitä, jotka repivät haudasta koristeita irti ja pöllivät ne! Samoin kukkien ja kynttilöiden varastelu on jotain aivan käsittämätöntä.

Kangasalta ainakin löytyy Wääksyn kartanon hautausmaa, todella kaunis paikka.

Kangasalla niinikään vierailemisen arvoinen kohde on kirkon ympärillä oleva hautausmaa, sieltä löytyy mm. orpokodin palossa menehtyneiden haudat. Lisäksi siellä on erikoinen hautakumpu jossa on ovi

[John Doe]

Hausjärveltä löytyy Erkylän kartanon sukuhauta ja onhan niitä paljon muuallakin.