Vuosien koulukiusaaminen toi syytteet opettajille

[joey]

Muuten vanhempainilloissa sen näkee, että miellyttävillä koululaisilla on miellyttävät vanhemmat ja ääliöillä on ääliöt vanhemmat.

Tämä vaikuttaisi minusta pitävän jopa hämmästyttävän hyvin paikkansa. Kumma juttu

[VoDKa]

Meidän luokalla oli ala-asteella yksi henkilö joka oli kova,tunteeton, ankara ja hän ei voinu sietää muiden heikkouksia joten hän kiusasi sitten juuri niitä tyyppejä joilla oli muutenkin vaikeaa ja jotka olivat arkoja tai köyhiä. Mielenkiintoista on, että tämän henkilön toinen vanhempi oli mielisairaanhoitaja. Vieläkin tunnen inhoa mielisairaanhoitajia kohtaan. Koska jos lapsi on tuollainen, niin millainen vanhempi sitten on? Kotoahan ne käyttäytymismallit opitaan.

Suvussa on yksi mielisairaanhoitaja ja mitä hänestä voisi sanoa? Ongelmat nähdään kaukaa, mutta ei läheltä. Tämä ihminen on hyvin itsetietoinen ja oletusarvoisesti hänen perheessään ei ole ketään jolla olisi mt-ongelmia, vaikka totuus on kovasti erilainen. Kai sen totuuden yrittää peittää sitten siinä vaiheessa, kun niiden ns. hullujen kanssa on tekemisissä päivittäin.

Ja tuo rikas-köyhä -asiakin tuntuu pitävänsä paikkaansa. Oma pahin kiusaajani tuli tolkuttoman rikkaasta isosta perheestä, joilla oli varaa korvata sitten rahallisesti niitä tuhoja, mitä omat penskat tekivät. Ei tietenkään henkisiä, mutta jos jotain rikottiin, niin pappa betalar ja se siitä. Jossain vaiheessa tilanne muuttui ratkaisevasti, kun perheen vanhimmat sisarukset sai selville koko kiusaustilanteen ja pitivät melkoisen huudon sille ikäiselleni veljelleen, joka kummasti vaikenikin sen jälkeen. Kuulin myöhemmin, että koko perhe oli pitänyt palaverin kotonaan tuosta aiheesta ja melko yksimielisesti tuominneet tämän kiusaajani teon. Ihan pahaa porukkaa siis tuossakaan taloudessa ei asunut, ainoastaan ne joilla se oli humahtanut päähän, oli sitten sitä tympeämpää väkeä.

Ja minusta on ERITTÄIN oikein, että opettajat alkavat saamaan syytteitä näistä. Ehkä se herättää heitä siitä opettajakoomasta missä iso osa tuntuu olevan vuosien opettamisen jälkeen. Nuoret ja innokkaat opettajat vielä jaksavat tarttua kiusaamiseen, mutta kun pari vuotta koulussa on takana, aletaan silmät sulkemaan automaattisesti kiusaamiselta. Uskoisin ongelman olevan pahin köyhemmillä kouluilla ja toisaalta taas rikkaimmilla; köyhemmillä kouluilla (as in syrjäseudun kouluilla) ei vaihtuvuutta usein ole paljoakaan, koska uusia opettajia ei kiinnosta alueelle tulla ja ne samat vanhat naamat ovat taas niin juurtuneet hommaansa, että lähtevät vasta eläkkeellä pois, jos vielä silloinkaan. Rikkaimmilla kouluilla usein taas on jokin päämäärä, ns. koulun juttu, jota harrastavat sitten valitettavan usein tuntuvat olevan myös niitä kiusaajia. Jos oppilas on hyvä urheilussa urheilukoulussa, mutta myös kiusaaja niitä kohtaan jotka eivät harrasta ehkä sitä urheilua niinkään, opettajat tuntuvat sulkevan silmänsä helpommin. Onhan se hienoa, että oma koulu pärjää urheilussa, mutta jos sen hintana on muutamien ihmisten mielenterveys, niin en tiedä onko se sen arvoista. Toki tätä asiaa voidaan punnita uusiksi siinä vaiheessa, kun tapahtuu jotain isoa näiden kiusattujen puolelta. (Tässä vaiheessa muuten pakkoa sanoa, että erään paikallisen mukaan esimerkiksi Jokelan kouluilla ei tilanne ole kiusaamisjuttujen suhteen muuttunut, eli kukaan ei lopulta ottanut opikseen siitäkään...)

Opettajat kuitenkin halutessaan pystyvät vaikuttamaan hämmästyttävän paljon. Kaikki keinot eivät tietenkään pure joka koulussa, mutta ihminen jonka TYÖ on olla siellä koulussa, pitää yllä järjestystä ja samalla opettaa, saisi mielestäni opiskella samanaikaisesti myös sitä ennaltaehkäisevää ja tilanteen purkamista, jos se päällä on. Erilaisia tapoja varmasti löytyy, eikä auta että kiusaamisen vastainen seminaari pidetään kerran vuodessa Helsingissä, jonne pohjoisten koulujen opettajat eivät varmasti pääse kuulemaan. Tietoa pitäisi jakaa ja uusia keinoja testata ja opiskella käytännössä, kaikkien opettajien ja opettajiksi pyrkivien. Kyllä kyllä, opettajien palkat ovat pienet, työ on kohtuullisen rankkaa, mutta tässä vaiheessa minä sanon sen, mitä moni muu sanoo muista aloista: itsepä olette työnne valinneet! Olkaa kunnollisia opettajia jos kerran sinne olette töihin ängenneet, tehkää kunnolla töitä palkkanne eteen ja auttakaa niitä lapsia, jotka eivät pysty itse sitä tekemään. Onhan se kivaa jos oma koulu on näennäisesti ongelmaton, mutta onko sellaista koulua olemassakaan? Ehkä jossain saduissa. Niistä ihmisistä kuitenkin joiden ongelmilta suljette silmänne, kasvaa aikuisia, jotka jossain vaiheessa voivat olla jopa vastuussa teidän loppuelämästänne. Mitä luulette, mitä ajattelee Marja, tai Heikki, jonka elämä oli helvettiä lapsena kun koko koulu päätti sulkea silmänsä ongelmilta, siinä vaiheessa kun teidät tuodaan heidän osastolleen hoitoon? Ainakaan itselläni ei mahtaisi olla kovin hellät tunteet enää siinä vaiheessa.

Ehkä äärimmäinen esimerkki, mutta kuten sanottua, koskaan ei tiedä mihin elämä teidänkin ruumiinne pökkää loppuvaiheessa, tai millaisia tunnontuskia voitte näistä asioista tuntea vaikka vasta vuosien päästä tapahtuneesta, kun luette yhden luokallanne olleen nuoren tappaneen itsensä.

[Anile]

A-Studiossa tänään:
http://areena.yle.fi/video/515862
Videon kohdassa 18:55 Cygnaeuksen koulun rehtori Liliane Kjellman sanoo:
Vanhempien subjektiiviset odotukset ovat valtavat-että juuri heidän lapsensa oikeuksista on pidettävä huolta.

Rehtorin kehonkielestä ja äänensävystä voisi luulla, että hänen sanovan jotain sellaista, että "vanhemmat odottavat, että juuri heidän lapsensa huomioidaan erityisesti" mutta niin hän ei sano. Hän käyttää sanaa "oikeus". Missä ei tietenkään ole mitään järkeä. Mitä järkeä olisi sanoa esim. "Jokainen suomalainen odottaa, että juuri hänellä on äänioikeus" ? Eikö idea ole juuri siinä, että kaikilla koulun oppilailla on samat oikeudet joten mitä järkeä vanhempien olisi vaatia lapselleen samoja oikeuksia jotka siis jo ovat automaattisesti kaikilla oppilailla ja yhtäläiset kaikille?

Rehtori sanoo:Haluammeko, että Suomen kouluissa opettajat joutuvat pelkäämään, etteivät ole dokumentoineet tarpeeksi, tehneet tarpeeksi? Että kuka tahansa voi vuosia myöhemmin väittää ettei opettaja tukenut lasta tarpeeksi jossain tilanteessa

Ja taas kehonkielen ja äänensävyn ja painotusten perusteella voisi luulla hänen sanovan jotain ihan muuta. Ihan kuin hän antaisi ymmärtää, että Suomen kaikkia opettajia uhkaa jokin hirvittävä vaara. Ja mitä nämä opettajat sitten joutuisivat pelkäämään? Sitäkö, että poliisi tutkii asiaa? Sitäkö, että asiat selvitetään? Miksi ihmisten jotka eivät ole tehneet mitään väärää pitäisi pelätä oikeusjuttuja?
Ja mitä hän tarkoittaa tuolla "kuka tahansa"? Eikö kenellä tahansa pitäisi olla oikeus esittää väitteitä, tehdä tutkintapyyntö tai viedä asia käräjille? Yrittääkö tämä rehtori sanoa, että olisi parempi jos "kuka tahansa" ei voisi vaatia asioiden selvittämistä?

Erkki Kangasniemi, opettajien ammattijärjestön edustaja, sanoo:
Kyllä Suomessakin on yleistymässä tämmöinen tilanne, että asioihin haetaan ratkaisuja aina oikeuden kautta. Monessa tapauksessa johtuu myös siitä, että vanhemmat eivät paneudu riittävästi siihen tilanteeseen. Ollaan valmiit haastamaan oikeuteen ja sitten vasta selviää mikä se todellisuus on. Lapsi ei aina kerro sitä koko totuutta.

* * *

Jos tässä kävisi niin,että koulun henkilökuntaa rangaistaisiin tässä, niin näitä tulisi varmaan ihan hirvittävä määrä mutta pidän ihan selviönä ettei niin voi tapahtua koska niihin toimenpiteisiin, joita on voitu vaatia kohtuudella, niihin on koulun taholla ryhdytty sekä rehtorin että opettajan toimesta

Ymmärrän kyllä, että Kangasniemi saa palkkansa opettajien puolustamisesta mutta kovinpa hän on varma siitä ettei tuomiota tule. Ja hyvinpä käyvät ajatukset yksiin tuon rehtorin kanssa.

Minusta tämä juttu haiskahtaa.

[joey]

Videon kohdassa 18:55 Cygnaeuksen koulun rehtori Liliane Kjellman sanoo:
Vanhempien subjektiiviset odotukset ovat valtavat-että juuri heidän lapsensa oikeuksista on pidettävä huolta.

Mahtoikohan rehtorille tulla työn myötä ihan yllätyksenä, että vanhemmille on erityisen tärkeää että heidän lastensa oikeuksista pidetään huolta?
Eikö rehtorilla ole omia lapsia?

Rehtori sanoo:Haluammeko, että Suomen kouluissa opettajat joutuvat pelkäämään, etteivät ole dokumentoineet tarpeeksi, tehneet tarpeeksi? Että kuka tahansa voi vuosia myöhemmin väittää ettei opettaja tukenut lasta tarpeeksi jossain tilanteessa

Haluamme. Tai no, ehkei sitä, että syyttävällä sormella voisi osoitella vuosia myöhemmin, jos sitä ei ole tajunnut tehdä ajoissa.

[metallikukko]

Mikähän mahtanee olla vanhenemisaika tällaisissa koulukiusaamisjutuissa kyselee nimimerkillä saanko vihdoin oikeutta 25 vuoden takaisiin tapahtumiin? Saattaisi se pojat on poikia naureskelu loppua....

[aniko]

Opettajat kuitenkin halutessaan pystyvät vaikuttamaan hämmästyttävän paljon. Kaikki keinot eivät tietenkään pure joka koulussa, mutta ihminen jonka TYÖ on olla siellä koulussa, pitää yllä järjestystä ja samalla opettaa, saisi mielestäni opiskella samanaikaisesti myös sitä ennaltaehkäisevää ja tilanteen purkamista, jos se päällä on. Erilaisia tapoja varmasti löytyy, eikä auta että kiusaamisen vastainen seminaari pidetään kerran vuodessa Helsingissä, jonne pohjoisten koulujen opettajat eivät varmasti pääse kuulemaan. Tietoa pitäisi jakaa ja uusia keinoja testata ja opiskella käytännössä, kaikkien opettajien ja opettajiksi pyrkivien. Kyllä kyllä, opettajien palkat ovat pienet, työ on kohtuullisen rankkaa, mutta tässä vaiheessa minä sanon sen, mitä moni muu sanoo muista aloista: itsepä olette työnne valinneet! Olkaa kunnollisia opettajia jos kerran sinne olette töihin ängenneet, tehkää kunnolla töitä palkkanne eteen ja auttakaa niitä lapsia, jotka eivät pysty itse sitä tekemään.

Periaatteessa näin, mutta tilanne on kuitenkin nyt se, että ei sinne opettajaksi kukaan ole änkemässä. Pätevistä opettajista on niin huutava pula, että opettamaan pääsee käytännössä täysin ilman minkäänlaisia pedagogisia opintoja, kunhan vain tietää jotain aineesta jota opettaa (esim. maisterintutkintoa suorittava biologian opiskelija saa aivan heti paikan yläasteen koulun bilsanopettajana).

Ensin pitäisi keksiä ratkaisu siihen, että miten kukaan ylipäätään haluaisi opettajaksi ja haluaisi oikeasti kouluttautua siihen, kun ne kotona kasvattamatta jääneet pennut vaan terrorisoivat koko opetustilannetta päivästä toiseen, ja ainoa mitä asialle voi tehdä on poistaa heidät luokasta. (Kokeilkaa mennä sinne yläasteelle uutena opettajana ja katsokaa kuinka koko luokka keksii hauskoja juttuja joilla hiillostaa opettajaa, ja monen vanhempia ei voisi vähempää kiinostaa koko asia. Pää hajoo.)

Vaahtoan nyt vielä sadatta kertaa tätä järjestyksenvalvojat ja heille sallitut voimakeinot ja voimankäyttövälineet kouluihin. Silloin loppuu se että fyysisesti pieni opettaja on oikeasti isojen jätkien edessä täysin avuton, jos sana ei kuulu.

[Marsalkka]

Mutta siis etenkin lapsille ylläoleva opettaisi mun mielestä empatiaa ja kykyä sopia tilanne ja purkaa ahdistusta, ja jos kiusaamistilanne ideaalitilanteessa lopetetaan heti alkuunsa, niin traumojakaan ei pääse syntymään.

Myös kiusatun itsetunto, sosiaaliset taidot ja itseluottamus ovat tärkeässä osassa kun pohditaan kiusaamiseen puuttumista. Jos näihin asioihin ei kiinnitetä huomiota voi kiusattu vaihtaa vaikka kymmenen kertaa koulua ja joutua aina vaan uudelleen kiusatuksi.

[aniko]

Myös kiusatun itsetunto, sosiaaliset taidot ja itseluottamus ovat tärkeässä osassa kun pohditaan kiusaamiseen puuttumista. Jos näihin asioihin ei kiinnitetä huomiota voi kiusattu vaihtaa vaikka kymmenen kertaa koulua ja joutua aina vaan uudelleen kiusatuksi.

Näinkin, esim. alkoholistiperheestä tulevalla lapsella voivat nämä mainitut asiat olla jo aivan pohjamudissa heti kättelyssä ja kiusaaminen sitten pahentaa kierrettä. Lisäksi kaikille lapsille, kiusatuille, kiusaajille ja muille, pitäisi opettaa ettei omaa pahaa oloa saa purkaa muihin. Sitä kun nimittäin ei moni aikuinenkaan ymmärrä että mitä sille pahalle ololle sitten tekee, ellei sitä siirrä jollekin toiselle, tai kohdista itseensä (itsetuhoinen käytös).

[tritonus]

Opettajien työ on mielettömän raskasta ja harva osaa toimia kiusaustapauksissa. Näin ovat monet opettajat perustelleet sitä, että eivät esimerkiksi puuttuneet noin 8 vuotta kestäneeseen koulukiusaamiseeni. Tiedän, että kaikissa tapauksissa asiat eivät ole selviä, eivätkä opettajat ehkä huomaakaan kiusaamista, mutta kun kaikki ovat tietoisia ja ketään ei kiinnosta, ollaan jo aika epähumaaneilla vesillä. Tämän olen kokenut itse.

En tosiaan väheksy yhtään opettajien työstressiä, mutta opettajaksi ei pitäisi ryhtyä, jos ei pysty käsittelemään näitä kaikkein vaikeimpia seikkoja, ja etenkin [i]opettajayhteisöllä[/i] pitäisi olla valmiudet toimia kiusaamistilanteissa. Sillehän ei kukaan voi mitään, että joku oppilas on yksinäinen ja syrjäänvetäytyvä, mutta sille pitäisi voida, jos lapsi saa turpaansa tai vähintään lumipesun joka koulumatkalla ja joka välitunti.

Joku viisaampi ehkä osaa sanoa, paljonko opettajakoulutuksessa painotetaan psykologisten kykyjen kehittämistä ja annetaanko siellä mitään eväitä toimia kouluympäristön ongelmien parissa. Oman kokemukseni perusteella aika heikosti.

[Maybrick]

Kasvatuspsykologian kurssien lisäksi ei taida olla juuri muuta psykologiaan liittyvää openkoulutuksessa. Tosin suurin järkytys opettajan työssä taitaa nykyään olla se, kuinka harvat vanhemmat haluavat tehdä yhteistyötä tai katsovat edes kuuluvat heille yhteistyön koulun ja opettajien kanssa. Yksin on opettajan mahdoton saada vaikeita kiusaamis- tai painostustapauksia hoidettua, jos vanhemmista osa vähättelee koko asiaa, osa taas ei salli lapsensa tutkimista psykologilla, "koska siitä jää merkinnät papereihin eikä saa sitten isona työpaikkaa". Tämä siis vaikka kuraattori ja erityisope plus oma opettaja olisivat kaikki yhtä mieltä tutkimusten tarpeellisuudesta.

Oppilaat myös tietävät, että koulumatkoilla tapahtuvia kiusaamisia/lumipesuja tms. on mahdoton koulun valvoa, vaikka jokaiselle oppilaalle periaatteessa kuuluukin turvallinen koulumatka. Niinpä siis kiusaajat käyttävät koulumatkoja hyväkseen.

[Anile]

Oppilaat myös tietävät, että koulumatkoilla tapahtuvia kiusaamisia/lumipesuja tms. on mahdoton koulun valvoa, vaikka jokaiselle oppilaalle periaatteessa kuuluukin turvallinen koulumatka. Niinpä siis kiusaajat käyttävät koulumatkoja hyväkseen.

Mitä tekisit jos saisit työkavereiltasi harva se päivä lumipesun työmatkalla?

[tritonus]

Oppilaat myös tietävät, että koulumatkoilla tapahtuvia kiusaamisia/lumipesuja tms. on mahdoton koulun valvoa, vaikka jokaiselle oppilaalle periaatteessa kuuluukin turvallinen koulumatka. Niinpä siis kiusaajat käyttävät koulumatkoja hyväkseen.

Tämä lumipesuosa oli huumoria sinänsä. Muotoilin nopeasti kirjotetun viestini kömpelösti, tarkoitin juuri sitä, että jos lapsi saa turpaan joka koulumatkalla, on opettajien helppoa vähätellä tapausta. Jos kiusaus on kuitenkin jatkuvasti näkyvää ja ilmeistä, eikä siihen silti viitsitä puuttua, on kyse ongelmien välttelystä ja pakoilusta.

Olen kokenut sen, että päätäni on lyöty wc-pönttöön ja käytävällä seissyt opettaja käänsi päänsä ja käveli pois. Olisipa vielä vihellellyt. Myös muita opettajia jatkuva kiusaaminen kiinnosti yhtä vähän, vaikka kaikki tiesivät sekä vanhempieni että minun kertomusteni perusteella asiasta. Noin yliolkaisella käytöksellä olisi pitänyt olla rikosoikeudellisia seuraamuksia.

[Maybrick]

Äitini, melko pienikokoinen koululainen aikanaan, sai kirjaimellisesti lumipesun lähes joka talvipäivä huomattavasti kookkaammalta pojalta kotimatkalla koulusta. Eniten oli pelottanut se, että milloin tyyppi keksii jotain pahempaa. Pelko siitä, että tuo lumipesu oli vain esimakua tulevasta.

Kun äiti lopulta (liian pitkän ajan kuluttua) tohti kertoa asiasta isolle veljelle, joka ei hänkään ollut kiusaajan kokoinen mutta kova tappelija, tämä pani toimeksi heti: turpiin kiusaajalle ja uhkaus, että jos vielä uskallat kiusata... siihen loppui.
Puhuin siis lumipesuista ihan vakavassa mielessä, se ei ollut huumoria enkä ota sitä huumorin kannalta.

[Polar]

Aluksi sanon, etten todellakaan hyväksy koulukiusaamista ja, että siihen on puututtava paljon järeämmin kuin mitä yleensä tehdään. Pidän pelkästään positiivisena, että tässä tapauksessa opettajat on vihdoin pistetty vastuuseen asioista. Jos ei kerran muu auta, niin sitten vaikka oikeusteitse...

Kuitenkin, kuitenkin... Tätä ketjua lukiessani olen huomannut, kuinka moni kirjoittaja kertoo joutuneensa koulukiusaamisen uhriksi ja joku sanoi tuolla, että niin on luultavasti käynyt suurimmalle osalle ihmisistä jossain vaiheessa. Kukaan ei kuitenkaan itse myönnä kiusanneensa. Ihan kuin kiusaajat olisivat joku häiriintyneiden kakaroiden marginaaliryhmä, joka sitten kiusaa näitä muiden koululaisten suuria joukkoja.

Itse olen peruskouluaikanani ollut sekä kiusattu että kiusaaja. En ole todellakaan ylpeä siitä, että olen jotain toista kiusannut, mutta silti voin asian myöntää ja kuitata lähinnä "lapset on lapsia" -tyylisellä kommentilla. Ala-asteella minua kiusattiin mm. ujouteni ja yläasteella erikoisen tyylini takia, mutta tuo kiusaaminen ei minulle kovinkaan suuria traumoja jättänyt. Eihän se ollut mitään järjestelmällistä piinaa, minulla kuitenkin oli kavereita jne., joten en pidä sitä todellakaan sellaisena vuosikausien kiusaamishelvettinä, mitä jotkut ovat valitettavasti joutuneet kokemaan. En myöskään pidä kovin pahan kiusaamisena sitä, mitä joskus muihin kohdistin, mutta tietenkään en voi tietää miten uhrini sen koki. Olin sen verran kiltti tyttö, että lopetin kyllä heti kun opettaja käski, joten en osaa minään hirveän järjestelmällisenä piinaajana itseänikään pitää.

Äh. Pointti tässä jutussa oli lähinnä se, että niin kiusatuksi joutuminen kuin kiusaaminenkin ovat niitä melko tavallisia ilmiöitä, joihin ihan tavalliset lapset siellä koulussa usein törmäävät. En tietenkään väitä, että kaikki lapset olisivat automaattisesti olleet joskus kiusaajia, eiväthän kaikki ole olleet kiusattujakaan. Myös siinä on tosiaan eroja, miten pahasti kiusaa tai kiusatuksi joutuu. Kuten aiemmin sanoin lapset ovat lapsia, eikä varsinkaan ala-asteikäisiltä voi vielä odottaa, että osaisivat käyttäytyä aina ihmisiksi toisiaan kohtaan ja ratkoa keskenään asiat täysin kypsästi. Toki näitä asioita tulee koko ajan opetella. Kotikasvatuksella on tietenkin merkitystä ainakin jossain määrin, mutta koulussa se opettaja on se vastuussa oleva aikuinen, jonka tehtävä opettamisen lisäksi on katsoa, ettei kukaan joudu pahasti alakynteen, koko ajan nöyryytetyksi, fyysisen väkivallan uhriksi jne.

Myös tuo näkökulma, että kiusaajalla usein olisi huono itsetunto, huonot kotiolot ym. ongelmia olisi syytä heittää romukoppaan. Toki näin voi ollakin joskus, mutta se ei todellakaan ole mikään selitys läheskään kaikelle kiusaamiselle. Kiusaajat, kuten ne kiusatutkin, voivat olla persoonallisuudeltaan, lähtökohdiltaan jne. jne. hyvinkin erilaisia, juuri niitä ihan tavallisia koululaisia. Usein niin kiusaaja kuin kiusattu mahtuvat myös siihen samaan persoonaan, kuten omassakin tapauksessani. Jos kiusaamistapauksia selvitellessä lähdetään automaattisesti siitä, että kiusaaja kiusaa, koska hänen asiansa ovat niin hirvittävän huonosti, se johtaa mielestäni lähinnä vain uhrin aseman heikentymiseen. Huomio ja apu tulisi todellakin keskittää uhriin, eikä alkaa hyysätä sitä "kärsivää" kiusaajaa. Ja jos sattuukin olemaan niin, että kiusaajalla on oikeasti asiat huonosti, niin toki siihen tulee puuttua, mutta se olisi tehtävä jotenkin muuten kuin ymmärtämällä kiusaamista uhrin kustannuksella.

[loneliness]

Edeltävä kirjoitus hyvä esimerkki kiusaamisen vähättelystä tyyliin "mä vaan vähän kiusasin, ei sille mitään traumoja jää". Kiusaamisen jälkeen aikuisena on helppo keventää omaatuntoaan ajattelemalla, että en minä ainakaan mitään traumoja ajattele, en minä ole osasyyllinen siihen että se ja se vanha koulukaveri teki itsemurhan jne. Edellinen myös kuittasi kiusaamisen ikäänkuin tavallisena lapsuuteen kuuluvana asiana ja että kiusaaminen olisi ikäänkuin ok, koska hänelle ei kiusaamisesta jäänyt ikuisia traumoja.

Tuon asenteen vuoksi kiusaajat porskuttavat kouluissaan ja tuollaisen ajatusmaailman omaavien lapsista tulee niitä kiusaajia, koska kotona ei tehdä kunnolla selväksi, että kiusaaminen on väärin ja seuraukset voivat olla äärimmäisen vakavat. Kiusaaminen on usein pitkän tapahtumaketjun alkupiste, jonka loppupisteenä voi olla esimerkiksi joukkomurha vanhaan tai nykyiseen kouluun.