Tara kirjoitti:Ihan mielenkiintoista mutta minusta Auerille on ollut muissakin kysymys-vastaus tilanteissa tyypillistä, että hän vastaa jopa aivan eri kysymykseen kuin se jonka sai, myös ilman paniikkia, ja erittäin harvoin edes suorasanaisesti ilman erilaisia ehdollistavia tilkesanoja...
Eikös tuo ole aivan suora vastaus, häke kysyy, tunteeko A miestä, ja A vastaa, että ei, (koska) oli pimeetä (eikä nähnyt tätä selvästi). Tuskin tuossa tilanteessa on aikaa seikkaperäisille selostuksille. Ihmettelen, että teet omat analyysisi muutamista, julkisuuteen annetuista, enemmän tai vähemmän tarkoitushakuisista Auerin kommenteista, jotka nekin valikoit ja yhdistelet mielesi mukaan (muistellaanpa sitä surullisenkuuluisaa "teksti"analyysiäsi"" perhekerhon artikkeleista, jossa teit päätelmiä Auerin luonteesta Talouselämä-lehden siteerausten pohjalta).
Tara kirjoitti:Sitten vaan yksi välikysymys: Onko sinulle tuttu tuo ilmiö 'valemuistot' tai 'istutetut muistot'? Joko luit komenttini syytökseesi, että vääristelin 'asioita'?
PS, en ole vielä nähnyt jos vaikka olisitkin jo perunut väärän syytöksen, Mariacka.
Tuossa oli kaksi kysymystä. Vastaan molempiin että kyllä.
Otetaanpa edellissivun virkkeesi sitten tähän ruodittavaksi:
Paikalla oli myös sukulaisia, jotka panivat merkille, että vasta kun Auer oli 'pitänyt itsestään selvänä', että paikalla oli ollut ulkopuolinen, ja oli toistanut asiaa lapsi totesi, että sitten se oli piilossa - ja muuttui hiljaiseksi ...
1. Sairaalassa paikallaolleiden sukulaisten kuulusteluista ei löydy objektiivista viitettä väittämällesi etkä ole myöskään sitä tänne (lupauksistasi huolimatta) laittanut.
2. Lapsi on kyllä voinut muuttua hiljaiseksi kertoessaan isänsä kuolinyöstä sairaalassa seuraavana päivänä, mutta tuohon voi olla useita, paljon ilmeisempiäkin syitä. Sairaalassa kukaan sukulainen ei kyseenalaistanut lapsen kertomusta. Myös sukulaisia haastateltiin tapahtumasta lähes kolme vuottta sen jälkeen.
3. Lapsi epäili huppupään olleen piilossa vasta kolme vuotta myöhemmin, kun poliisi väitti - useaan otteeseen - hänelle, ettei hän ollut voinut nähdä huppumiestä. Poliisi perusteli tuota juuri noilla argumenteilla, jotka olet häikäilemättä poiminut seuraavaan virkkeeseesi, aivan kuin ne olisivat sairaalatapaamisen jatkumoa:
Mutta kun ei se voinut olla missään piilossa, ei ainakaan pesuhuoneen ovesta ei ollut voinut mennä, koska ovi raottui vain n 19 cm - Jukan ruumis oli edessä, ja verisestä päästä olisi jäänyt oveen jälkiä. Jälkiä ei ollut - eikä pesuhuoneen lattialla ollut verijälkiä..
Se, että surutta yhdistät kolme vuotta myöhäisemmät poliisikuulustelutapahtumat surmaa seuraavan päivän sairaalatapaamiseen, on todella säälittävää ja alhaista. Joten en aio perua syytöstäni. Ihmettelen vaan, mikä motivaatio sinua ajaa toistuvasti vääristelemään tapahtumia (sekö, että olet muutaman viikon aikana ehtinyt nimittää Aueria mm. paranoidikoksi, skitsofreenikoksi, lesboksi, liskoksi, madoksi, käärmeeksi ym?).
Tara kirjoitti:Noh, lapsen kertomukset, samoin Auerin ovat muuttuneet niin monta kertaa.. miksiköhän..
Ihmisen muisti ei ole filminauha. Sopivalla painostuksella ja toistolla ihminen saadaan uskomaan mitä vaan ja epäilemään omia havaintojaan ja kertomuksiaan.
Tara kirjoitti:Muistitutkijat ovat osoittaneet, että valemuistoja voidaan tuottaa suhteellisen helposti traumaattisistakin tilanteista. Näin on täytynyt käydä lapselle, joka muutti alkuperäistä kertomustaan sen mukaan kuin äiti esitti, 2006 ETP 276 ja 277 sekä 328,mm.
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/valemuisto.html
Vaikka asia ei tähän varsinaisesti kuulu, totean, että minulla on pitkä koulutus ja kokemus monista asioista, joita yrität minulle "opettaa". Lisäksi olen Skepsiksen jäsen.