Thaimaalainen marjanpoimija katosi Sallassa

[Mat-Lock]

Loikkaus voisi tulla kyseeseen jos poimija olisi Pohjois-Koreasta, mutta Thaimaa on (tietääkseni, en mene vannomaan) vapaa maa, josta saa muuttaa koska tahansa.

Thaimaasta saa toki muuttaa koska tahansa, mutta voiko vapaasti muuttaa Eurooppaan?

Jos on saanut lyhytaikaisen työluvan Suomeen marjojen poimimista varten, mutta muuta sukua sattuukin asumaan vaikkapa Ruotsissa, Tanskassa, tai jossain Keski-Euroopassa (joko laillisesti tai laittomasti maahan tulleina), niin voi olla jonkinlainen houkutus "kadota". Onhan se huomattavasti helpompaa siirtyä maasta toiseen, kun on jo Schengen-alueen sisällä, kuin yrittää saapua suoraan Thaimaasta vaikkapa Ranskaan.

Tuohan olisi tietysti paras vaihtoehto, että on vapaaehtoisesti kadonnut, ja esim. puhelu jossa sanoi pelkäävänsä jotain eläintä, oli hämäystä. Vaihtoehdot kun ovat kaikki ikäviä (katkaissut jalkansa ja nääntynyt johonkin liikuntakyvyttömänä ja ilman kännykkää; hukkunut; joutunut rikoksen uhriksi).

Suomessakin saa oleskella 3 kuukautta ilman erityisiä lupia. Enkä oikein keksi, mitä hyötyä tuosta katoamistempusta olisi jos haluaa piilotella maassa laittomasti tms. Sehän tarkoittaa vain sitä, että viranomaiset alkavat heti etsiä.

[Kyllikki S]

Thaimaalaisen marjanpoimijan maastoetsinnät lopetettu - miehestä ei jälkeäkään

Itä-Lapin Sallassa on lopetettu maanantai-iltana kadonneen thaimaalaisen miehen etsinnät maastosta. Mies oli muiden thaimaalaisten kanssa poimimassa marjoja, kun hän katosi mystisesti. Viimeinen havainto on puhelu, jonka aikana hän on ilmeisesti sanonut, että jokin eläin - ehkä koira - seuraa häntä.

- Tuntuu aika epätodennäköiseltä, että koira hyökkäisi ihmisen kimppuun, sanoo komisario Jaakko Aurala Lapin poliisista.

Aurala suhtautuu epäilevästi myös siihen teoriaan, että karhu tai susi olisi hyökännyt miehen kimppuun.

- Olemme miettineet, että jotakin jälkeä tällaisesta jäisi. Vaatteiden riekaleita tai verta, Aurala sanoo.

Kaiken kaikkiaan tapauksesta tekee oudon se, ettei kukaan ole nähnyt mitään, eikä miehestä löydy enää jälkeäkään. Kännykkäkin on kiinni.

- Katoamispaikka oli kuitenkin lähellä taajamaa, eli tuntuu oudolta, ettei kukaan olisi yhtään mitään nähnyt, Aurala toteaa.

Aiemmin kerrottiin, että tienvarresta olisi katoamisen jälkeen löytynyt sanko ja vaatteita, mutta tämä osoittautui väärinkäsitykseksi. Ilmeisesti muut poimijat olivat toimittaneet miehen vaatteita ja sankon poliisille, jotta poliisikoira saisi kadonneesta vainun.

- Kaikella todennäköisyydellä nämä ovat kyseisen miehen vaatteita, mutta eivät olleet katoamishetkellä hänen päällään, sanoo Aurala.

- Yleensä katoamistapauksissa jonkinlaisia havaintoja tai jälkiä kuitenkin aina on. Tässä tapauksessa ei mitään, kummastelee Aurala.

Kadonneella thai-miehellä on vaimo ja lapsia Thaimaassa, heihin poliisi ei ole ollut yhteydessä.

- Tietysti sekin on mahdollista, että henkilö on poistunut maasta. Ruotsi ja Norja eivät ole kaukana, eikä tarkastuksia rajoilla ole, esittää Aurala yhden katoamisteorian.

Poliisi on tehnyt laajoja maastoetsintöjä, mutta on nyt lopettanut ne ja keskittyy muihin tapoihin löytää mies.

Poliisi jatkaa vihjeiden vastaanottoa sekä muiden ihmisten, muun muassa muiden thai-poimijoiden puhuttelua.

- Siinä pisteessä ollaan, ettei oikein tiedä miten edetä, summaa Aurala asian etenemistä perjantai-iltapäivänä.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... 07/1164352

Onkohan perheelle ilmoitettu ylipäätään miehen katoamisesta?

[matkaaja]

Suomessakin saa oleskella 3 kuukautta ilman erityisiä lupia. Enkä oikein keksi, mitä hyötyä tuosta katoamistempusta olisi jos haluaa piilotella maassa laittomasti tms. Sehän tarkoittaa vain sitä, että viranomaiset alkavat heti etsiä.

Mutta entä muissa maissa tämä oleskelu Suomeen myönnetyllä viisumilla? Miten pohjoismaat, Saksa? Mutat on ehkä halunnut että etsitään metsästä jostain syystä?

No, voihan olla, että on pettynyt johonkin rakkaussuhteeseen, ja tosiaan alkanut tympäisemään marjastelu, ja tehnyt jotakin erittäin hätikötyä. Henkilö on ollut varmaan jo muutamia vuosia/kesinä Kursussa ollut, joten ei mahdotonta, että olisi jokin suhdekin tullut, mutta tänä kesänä sitten tullut ero?

[Carina]

Thaimaalaispoimijan etsinnät lopetettiin
Kadonneen thaimaalaispoimijan etsinnät lopetettiin - samalla alueella on liikkunut karhu
30.07.2010 17:03

Itä-Lapin Sallassa maanantaina kadonneen thaimaalaisen marjanpoimijan etsintöjä ei jatkettu enää perjantaina.

Rikoskomisario Olli Murtolan mukaan alueet, joista mies voisi löytyä, on tutkittu.

Tapauksen selvittämiseksi on käynnistetty poliisitutkinta. Murtolan mukaan tutkinta käynnistetään silloin, kun tapauksessa ei epäillä rikosta.

Poliisi haastattelee poimijakavereita miehen liikkeistä ja historiasta. Etsintöjä voidaan myöhemmin suunnata muuhun paikkaan.

38-vuotias marjanpoimija nähtiin maanantai-iltana yhdeksän jälkeen tienvarressa Kursun kylän tuntumassa. Mieheen saatiin vielä illalla puhelinyhteys, ja hän kertoi olevansa koiraa piilossa. Myöhemmin puhelin mykistyi.

- Mitään todennusta katoamispaikalta ei ole, että siinä olisi ollut koira tai suurpeto, sanoo Murtola.

Hänen mukaansa paikkaa ei kuitenkaan tiedetä metrilleen ja jälkien jääminen on kiinni maaston pinnasta.

- Meillä on jonkinlaista tietoa, että alueella on liikkunut karhu, hän sanoo.
STT

[texfor]

Ymäärtääkseni ei ole kovin yksinkertaista päästä Thaimaalaisena suomeen. Tuo on varmasti yksinkertaisin tapa jos sattuu niin hyvä munkki että suomalainen työn antaja hakee thaimaalaiselle työntekijälle työviisumia, tod. näk. se menee konsulaatissa läpi mutinoitta. Suurena Thaimaan ystävänä tulee roikuttua melko paljon myös Thaimaa-keskustelupalstalla ja sieltä on jäänyt kyllä sellainen kuva että todella vaikeaa on esim. Thai tyttöystävälle saada tänne viisumia jos esim. haluaisi tutustuttaa tätä Suomeen, sukulaisiin yms. Tuntuu siltä että useinmiten on näiden pariskuntien ensin "pakko" mennä Thaimaassa naimisiin koska muuten ei Suomeen pääse.

Aika erikoinen ajatus kyllä tuo että karhu/susi/oranki olisi vienyt Luulisi siinä nyt jotakin muitakin jälkiä jäävän kuin marjasanko ja vaatteet.

[matkaaja]

Ymäärtääkseni ei ole kovin yksinkertaista päästä Thaimaalaisena suomeen. Tuo on varmasti yksinkertaisin tapa jos sattuu niin hyvä munkki että suomalainen työn antaja hakee thaimaalaiselle työntekijälle työviisumia, tod. näk. se menee konsulaatissa läpi mutinoitta. Suurena Thaimaan ystävänä tulee roikuttua melko paljon myös Thaimaa-keskustelupalstalla ja sieltä on jäänyt kyllä sellainen kuva että todella vaikeaa on esim. Thai tyttöystävälle saada tänne viisumia jos esim. haluaisi tutustuttaa tätä Suomeen, sukulaisiin yms. Tuntuu siltä että useinmiten on näiden pariskuntien ensin "pakko" mennä Thaimaassa naimisiin koska muuten ei Suomeen pääse.

Aika erikoinen ajatus kyllä tuo että karhu/susi/oranki olisi vienyt Luulisi siinä nyt jotakin muitakin jälkiä jäävän kuin marjasanko ja vaatteet.

Tuntuisi erikoiselta että esim. karhu, jonka käsitelystä taatusti veriroiskeita ympäristöön jäisi, olisi tässä osatekijä.

Varmaan Thaimaan ystävänä tiedät, minkälaisia rakkaussuhteet heillä ovat, eli varmaan hyvin ehdottomia tavallaan, eli jos thaimaalainen tyttöystävä onkin myös ollut tulossa, hänen tulonsa evääminen jonkun taholta voisi olla katasrofi? Voihan rakkaussuhde tosiaan olla myös thaimaasta jo. Ehkä hän järjestelee tämän tuloa Suomeen tai muualle Eurooppaan, tai joku järjestelee? Mutta ehkä onkin suomalainen, jos siis tässä olisi kysymys tämmöisestä asiasta. Etsinnät kuitenkin ovat siis kalliinpuoleisia asioita. Helikopterit sun muut mukana ollut.

[Dr Bergmeister]

En ole oikein selvillä tuosta viisumista muuta kuin sen, että sillä saa oleskella tietyn aikaa Suomessa. Mutta jos on oikein saatu oleskelulupa Suomeen siihen,että saa asua täällä, niin sillä saa kyllä oleskella myös muissa Eu-maissa 3 kk. Eräällä tuntemallani Lähi-idästä kotoisin olevalla henkilöllä oli Suomen oleskelulupa ja muutti täältä Saksaan, jossa sai tällä Suomen o-luvalla asua 3 kk, sen jälkeen piti anoa lupa Saksa konsulaatista. Näin ollen uskallan olla sitä mieltä, että tämä thaimaalainen mies voi siirtyä johonkin toiseen maahan, jos on halunnut. Minua kyllä ihmetyttää tämä katoaminen, toivon että juttu selviää.

[Irma Lam]

Ei kai karhut sentään ihmisiä syö , vaikka tappaisikin... Eli jotain luulis jääneen jäljelle tai sitten muut eläimet on tulleet haaskalle

[Kala-Alpertti]

Ei kai karhut sentään ihmisiä syö , vaikka tappaisikin... Eli jotain luulis jääneen jäljelle tai sitten muut eläimet on tulleet haaskalle

Mutku siitä jäis maastoon jälkiä ja ovat sanoneet että sellasesta ei oo tietoo missää järkevällä alueella.

[MissHolmes]

Minä en jaksa uskoa karhuihin tai susiin. Katoaminen on viranomaisten mukaan tapahtunut lähellä taajamaa. Olisikohan tässä kuitenkin kyseessä ihan 'tahallinen katoaminen'?

Voisiko vaimo/tyttöystävä olla jo täällä? Mistä noista ottaa selvää, kun varmaan kuullustalutkin Sallassa poimija kumppanien kanssa sujuu tyyliin ''yes-no-idontunderstand''. Ja tuntevatko nuo poimijakumppanit edes kadonneen taustoja?

[Irma Lam]

Ei kai karhut sentään ihmisiä syö , vaikka tappaisikin... Eli jotain luulis jääneen jäljelle tai sitten muut eläimet on tulleet haaskalle

Mutku siitä jäis maastoon jälkiä ja ovat sanoneet että sellasesta ei oo tietoo missää järkevällä alueella.

Joo, totta, mutta, ehkä vaan ei oo sittenkään löydetty... Kun muistelee esim. kadonneen Venlan tapausta, niin eipä vaan tyttö helposti löytynyt, vaikka löytöpaikkaa oli haravoitu moneen kertaan. En mä silti mihinkään karhu-teoriaan usko.

OT: Sulla, Kala-Alpertti, on kyllä mainio nikki+kuva, nauran joka kerta ääneen kun niihin törmään

[Munch]

Mielenkiintoinen tapaus ja pohdintoja aiheesta...jotenkin tuntuu että miehellä oli kiire ihan jonnekin muualle kuin sutta/karhua pakoon. Karhu tai susihan ei ole koskaan Suomessa tappanut ihmistä..mutta missä mies on sitten ja miksi katosi...noh toivotaan että mies löyty elävänä eikä palasina jostain siitä läheltä.

[Tiina]

^Muutama vuosi sitten karhu tappoi Suomessa mieslenkkeilijän. Ei ollut syönyt, mutta raadellut kuitenkin niin, että henki lähti.

Tässä tarinaa siitä : Lähde YLE Etelä-Karjala


Imatralainen Vesa Tonder joutui 11 vuotta sitten seuraamaan läheltä, kun hänen läheinen ystävänsä oli joutunut karhun tappamaksi Ruokolahdella. Tonder oli mukana etsinnöissä ja näki myös paikan, jossa karhu oli miehen surmannut. Seuraavassa kirjoituksessa Vesa Tonder muistelee yhdentoista vuoden takaista tapahtumaa.

Olen hämmentyneenä seurannut osaa siitä keskustelusta, joka on käynnistynyt Lappeenrannan kesäkuisen tapahtuman takia, jossa karhu hyökkäsi metsässä lenkkeilleen naisen kimppuun. Näinkö nopeasti me unohdamme ne opetukset, joita luonto meille antaa? Toisaalta voi olla niinkin, että nyt voimakkaasti mielipiteitään julkaisseet henkilöt ovat niin nuoria, että heidän muistissaan ei voikaan olla niitä samoja tuntemuksia reilun kymmenen vuoden takaa kuin itselläni.

Tuo karmaiseva, mutta kuitenkin lopulta onnekas tapahtuma Lappeenrannassa, oli mielestäni varsin odotettu täällä Etelä-Karjalassa. Oli vain ajan kysymys, milloin jossain päin kaakkoista rajaseutua tapahtuu jotain ikävää karhujen ja ihmisen välillä. Tuntuu siltä, että asutusten lähellä majailevien karhujen määrä on tällä alueella tuntuvasti lisääntynyt. Tämän suuntaisen päätelmän voi maallikkona tehdä niiden uutisten määrästä, joissa ihmiset ovat kertoneet karhuhavainnoista asutusten lähellä ja ulkoilureittien liepeillä tämän kesän aikana.

Mieleeni ovat tulleet ne tunnelmat ja tuntemukset, jotka velloivat kesäkuussa 1998, kun karhu tappoi miehen Ruokolahdella. Näistä kahdesta tapahtumasta voi löytää paljon yhtäläisyyksiä. Molemmissa ihminen liikkui yksin metsässä lähellä asutusta. Molemmat uhrit olivat kuntoilijoita eivätkä missään nimessä olleet jahtaamassa luontokappaleita. Molemmissa tapauksissa emokarhu hyökkäsi ihmisen kimppuun, ja oletettavasti kyseessä on ollut eläimen luontaiseen pentujen suojelemiseen liittynyt reaktio. Lappeenrantalainen naishenkilö oli onnekkaampi kuin ruokolahtelainen kohtalontoverinsa. Toivottavasti lappeenrantalaisen uhrin toipuminen sujuu hyvin, vaikka kokemuksen on täytynyt olla kauhistuttava.

Yöllinen puhelinsoitto kutsui etsimään ystävää

Tuo Ruokolahdella kuollut mies oli hyvä ystäväni, urheilukaverini ja tyttäremme kummi. Jouduin silloin 11 vuotta sitten mukaan tilanteeseen, kun heräsin yöllä puhelimen soittoon. Vaimoni vastasi puhelimeen ja kertoi, että ystävärouvamme pyytää minua apuun etsimään hänen miestään, joka ei ollut palannut juoksulenkiltään. Oli aamuyö ja käänsin kylkeäni toteamalla vaimolleni, että urheilukaverini on luultavasti nukkumassa jossain päin heidän omakotitaloaan autuasta pienten lasten isän unta. Olin nimittäin vain viikkoa aikaisemmin keskustellut tämän miehen kanssa pitkät tovit elämästä, lapsista, isyydestä ja siitä kuinka raskasta elämä joskus voi olla, kun pienet lapset valvottavat.

Tuo keskustelu käytiin Jukolan viestin teltta-alueella. Olimme molemmat Ruokolahden Suunnistajien joukkueessa ja nautimme kauniista kesäkuun päivästä luonnon helmassa samalla kun Venla-joukkueet säntäsivät metsässä. Ystäväni halusi jostain syystä puhua minulle paljon perheestään ja siitä kuinka onnellinen hän on kun saa elää elämää vaimon ja kolmen pienen tenavan kanssa. Samalla hän myös kertoi, kuinka hän lasten nukkumaanmenon jälkeen oli appiukkonsa kanssa eräänä iltana maistellut hieman appiukon tekemää kotiviiniä, ja kuinka se oli sitten ruvennut häntä nukuttamaan niin, että hän oli nukahtanut olohuoneen sohvalle. Näin voi lapsiperheessä joskus käydä, ja sitä ajattelin nytkin, kun kuulin, ettei väsynyt perheenisä olekaan nukkumassa omassa sängyssään.

Nousin kuitenkin ylös, puin päälleni ja lähdin Ukonsalmeen kokoontumispaikalle, johon oli jo tullut muitakin ystäviä ja varusmiehiä. Kateissa ollut mies oli ammatiltaan sissikouluttaja. Olin ottanut mukaani alueen suunnistuskarttoja, sillä tiesin suurin piirtein, missä ystäväni lenkkejään juoksi.

Jaoimme alueen pienempiin alueisiin ja sain tehtäväkseni haravoida tietyn alueen Vaittilan asutusalueeseen rajoittuvaa metsää. En ollut ehtinyt miettimään mitään muuta ratkaisua tähän ystäväni häviämiseen, kuin tuon edellä kertomani kotiviiniteoriani. Toisaalta tiesin kyllä, että ystäväni ei juuri alkoholia nauttinut. Tuo appiukon kotiviini oli poikkeuksellinen tapaus, ja siksi hän varmaankin halusi sen minulle kertoa. Saimme ennen metsään lähtöä selvityksen siitä, että mitkä tapahtumat olivat tiedossa.

Ystävä löytyi kuolleena

Ystäväni oli tapansa mukaan ollut tekemässä omakotitaloelämään kuuluvia puhdetöitä pihallaan myöhään iltaan. Muu perhe oli jo mennyt nukkumaan ja vaimo oli lähtenyt nukuttamaan perheen pienimmäistä. Isäntä jatkoi pihatöitä, sillä juuri ennen juhannusta päivä on pitkä ja tuo ilta oli oikein aurinkoinen. Hän oli maininnut vaimolleen lähtevänsä vielä juoksemaan noin tunnin lenkin, vaikka oli jo iltauutisten aika. Aurinko oli kuitenkin vielä ylhäällä ja ainoastaan pieni tuulen vire jäähdytti helteistä iltaa. Vaimo oli sitten havahtunut yö noin yhden aikaan yöllä ja huomannut, että aviomies ei olekaan palannut juoksulenkiltään. Hän hätääntyi ja soitti aviomiehensä urheiluystäville ja muille tutuille saadakseen apua.

Kulkiessani omalla etsintäalueellani mietiskelin tuota tarinaa. Päättelin, että mikäli oma teoriani viinin maistelusta ei pidä paikkaansa, täytyy tilanteen olla vakava. Mikäli löytäisin ystäväni sieltä metsästä, olisi hän todennäköisesti kaatunut ja loukannut itseään pahasti, sillä hänen lenkille lähdöstään oli kulunut jo useita tunteja. Valmistin siis itseni auttamaan päänsä kiveen kolhinutta uhria, joka luultavasti olisi tajuton.

Mitään ei kuitenkaan löytynyt siltä alueelta ja reilun tunnin juoksemisen jälkeen palasin kokoontumispaikalle. Sää oli muuttunut ja oli alkanut tihuuttaa vettä. Huomasin ystäväni vaimon seisovan keskellä risteystä ja menin hänen luokseen. Samalla siihen tuli viereisen alueen haravoinut ystävämme, joka oli yltä päältä veressä. Hän kertoi löytäneensä ystävämme kuolleena. Uhrin kaulavaltimossa oli ollut haava, josta kaikki veri oli suihkunnut ruumiista ulos. Samalla hän kertoi, että hän ja hänen mukanaan ollut koirapoliisi olivat nähneet karhun poikasineen tuijottamassa heitä metsässä lähellä uhria.

Poliisilla oli ollut mukanaan vain pistooli, ja he olivat perääntyneet varovasti paikalta ja saaneet levottomana ulisseen koiransakin mukaansa. Ystäväni kertoi myös, että etsiessään he olivat kävelleet pitkin sitä kärrypolkua, jota pitkin hän tiesi uhrin yleensä juosseen, ja heidän huomionsa oli kiinnittynyt tien vieressä irti olleisiin sammalpaakkuihin. Samassa he olivat huomanneet ojassa vaatemytyn ja nostaessaan katseensa pidemmälle nähneet uhrin noin kymmenen metriä kärrypolulta pienellä metsäpolulla.

Tilanne siinä usvaisella tiellä oli mieleenpainuva ja toisaalta uskomaton. Halasin nyyhkyttävää naista, joka ei vielä uskonut todeksi sitä, että karhu olisi tappanut hänen miehensä. Satoi lämmintä, usvan kaltaista vettä, ja meidän vieressämme seisoi hyvä ystävämme ja kokenut sissikouluttaja vaatteet yltä päältä veressä ja kertoi meille uskomatonta tarinaa kuolleesta urheilukaveristamme ja karhusta.

Tilanne oli siis minun osaltani ohi. Asiaa hoitivat eteenpäin poliisi ja muut viranomaiset. Annoin mukanani olleita karttoja metsästäjille ja vastailin heidän kysymyksiinsä ja ajoin sitten kotiini miettimään, että mitä oikein oli tapahtunut.

Ajatukset vievät metsään

Seuraavat päivät tämän surullisen tapahtuman jälkeen yritimme vaimoni kanssa olla mahdollisimman paljon avuksi surun kohdanneelle perheelle. Kummeina meillä oli vielä erityisvelvollisuus tehdä kaikkemme. Seuraavien päivien aikana teimmekin usein niin, että uhrin leski toi kaikki kolme lastaan meille hoitoon sillä aikaa, kun hän järjesteli hautajaisia ja elämää uuteen kuosiin. Keskimmäinen lapsista oli tomera miehenalku ja muistan, että hänen mielileikkinsä pihallamme oli karhunkaato. Minä olin karhu ja hän tappoi karhua.

Ennen hautajaisia kävin itsekin surmapaikalla. Kauniilta metsäpolulta pystyi hyvin erottamaan kohdan, jossa uhri oli ensimmäisen kerran kaatunut maahan. Sammaleessa oli verta ja sammalpeite oli rikki. Samat merkit toistuivat parissa muussakin kohtaa parin kolmen metrin välein. Istuin sammalmättäälle ja mietiskelin tapahtunutta ja yleensäkin omaa suhdettani luontoon.

Olen ollut elämässäni onnekas monessakin suhteessa. Yksi tärkeimpiä asioita on ollut, että isäni Harri ohjasi minut suunnistuksen ja sitä kautta luonnon pariin jo nuoresta pitäen. Olihan matkan varrella jakso, jolloin murrosikäisen kiinnostus suuntautui toisaalle, mutta suunnistuksesta tuli kuitenkin se juttu, joka on kannatellut minua läpi elämäni. Olen elänyt hyvin kiinteässä yhteydessä luontoon koko ikäni kuten kaikki muutkin suunnistusta harrastavat ihmiset.

Niin myös kuollut ystäväni, jonka kanssa ehdimme taittaa lukemattomia kilometrejä kauniissa suomalaisissa metsissä. Minä ja kaikki suunnistusystävämme olemme ikään kuin kasvaneet osaksi ympäröivää luontoa. Meille luonto oli aina kaunis, olipa sitten kaunis kesäpäivä tai räntäsateinen marraskuun tumma ilta. Luonto on antanut meille valtavasti. Mutta nyt se oli sitten ottanut.

Ensimmäisillä viikoilla tuon surman jälkeen oli hieman vaikeaa lähteä metsään juoksemaan. Tuli oltua koko ajan varuillaan, ja hirven säntääminen lähistöltä karkuun sai sydämen pysähtymään hetkeksi. Varsin pian asiaan kuitenkin tottui. Ajattelin asian silloin niin, että olen viettänyt ison osan elämääni Ruokolahden erämaissa. On ollut päiviä, jolloin olen mennyt aamulla kauas erämaihin eväät mukanani, juossut päivän ensimmäisen suunnistusharjoituksen siellä keskellä ei mitään, vaihtanut vaateet ja syönyt eväät, kerännyt lakkoja muutaman tunnin, juonut termoksesta kahvit ja juossut sitten vielä ennen kotiinlähtöä päivän toisen suunnistusharjoituksen.

Olin viettänyt tämän kaltaista elämää viimeiset 15 vuotta, ollut täysin luonnon armoilla ja saanut siltä paljon. Ajattelin, että jos sitten Iso Käsi haluaisi, että kohtaloni olisi sama kuin ystävälläni, niin se olisi sitten todellakin siinä Suuremmassa Kädessä. Näin ajatellen sain itselleni rauhan, enkä enää pelännyt juosta ja liikkua yksin metsissä.

Karhuja ja susia ei saa päästää asutuksen lähelle

Laajemmin ajatellen tilanne on toinen. Olen läheltä nähnyt kaiken sen tuskan ja ikävän, jonka tuo karhusurma Ruokolahdella muinoin aiheutti. Olen kohdannut isänsä menettäneiden lasten katseet ja yrittänyt lohduttaa heitä ja heidän äitiään ja uhrin rakastavaa vaimoa.

Toisaalta olen myös ollut onnekas ja nähnyt suunnistusharjoituksissani silmästä silmään karhun, suden ja maakotkan. Olen ihaillut läheltä niiden kauneutta ja voimaa ja olen ylpeä siitä, että nämä eläimet elävät luonnossamme. Olen myös nähnyt mitä jälkeä susilauma tekee, kun se saa saaliikseen hirven. Näissä kohtaamisissa olen myös tajunnut, että ihmisellä ei ole mitään mahdollisuuksia päästä karkuun tai selvitä hengissä, mikäli kohtaaminen on eläimelle yllätys ja se hyökkää.

Elämme harvaan asutussa maassa, jossa varmasti on tarpeeksi tilaa näille hienoille eläimille sekä ihmiselle. Luonto on meille kaikille suomalaisille tärkeä ja meillä tulee olla oikeus nauttia siitä ilman pelkoa.

Me suomalaiset olemme kaikkien muiden maailman kansojen kanssa suurten haasteiden edessä. Kuinka löydämme sen kestävän kehityksen polun, joka antaa meidän lapsenlapsillemmekin mahdollisuuden samanlaiseen ihanaan elämään, kuin mitä itse olemme saaneet nauttia? Paras tapa saada lapset ja meidät kaikki arvostamaan luontoa ja tekemään kestävään kehitykseen tähtääviä toimia on olla mahdollisimman paljon tekemisissä luonnon kanssa. Kaikki ei mene aivan oikein, mikäli Suomessa perheet eivät uskalla mennä lenkille tai marjametsään suurpetojen pelossa. Mielestäni menetämme silloin jotain merkityksellistä.

Meidän tulee vain huolehtia siitä, että varsinkaan karhut ja sudet eivät tule liian lähelle ihmisasutuksia. Tässä asiassa ratkaisevassa asemassa ovat metsästysseurat, joista varmasti löytyy tarvittavaa näkemystä ja kokemusta ongelman ratkaisemiseksi.

Olen koko ikäni ollut tekemisissä erilaisten luonnossa liikkumiseen ja metsästykseen liittyvien ihmisten kanssa enkä kertaakaan ole tavannut henkilöä, joka puhuisi kiihkomielisesti ja eläimien tappamista ihannoiden. Heille yhteistä on ollut rakkaus luontoon ja luonnon kunnioitus. Todellisina asiantuntijoina he myös ymmärtävät sen mikä ero on erämaissa elävien petojen ja ihmisasutusten liepeillä majailevien petojen välillä. Erämaissa elävät pedot varovat visusti ihmistä, kun taas asutusten liepeillä helpomman ravinnon toivossa majailevat ovat niin tottuneita ihmisen hajuun, ääniin ja liikkeisiin, että törmäysriski on suuri.

Kaikille löytyy tilaa ja rinnakkainelo on mahdollinen.
ti.

[Saga]

Loikkaus voisi tulla kyseeseen jos poimija olisi Pohjois-Koreasta, mutta Thaimaa on (tietääkseni, en mene vannomaan) vapaa maa, josta saa muuttaa koska tahansa.

Thaimaasta saa toki muuttaa koska tahansa, mutta voiko vapaasti muuttaa Eurooppaan?

Jos on saanut lyhytaikaisen työluvan Suomeen marjojen poimimista varten, mutta muuta sukua sattuukin asumaan vaikkapa Ruotsissa, Tanskassa, tai jossain Keski-Euroopassa (joko laillisesti tai laittomasti maahan tulleina), niin voi olla jonkinlainen houkutus "kadota". Onhan se huomattavasti helpompaa siirtyä maasta toiseen, kun on jo Schengen-alueen sisällä, kuin yrittää saapua suoraan Thaimaasta vaikkapa Ranskaan.

Tuohan olisi tietysti paras vaihtoehto, että on vapaaehtoisesti kadonnut, ja esim. puhelu jossa sanoi pelkäävänsä jotain eläintä, oli hämäystä. Vaihtoehdot kun ovat kaikki ikäviä (katkaissut jalkansa ja nääntynyt johonkin liikuntakyvyttömänä ja ilman kännykkää; hukkunut; joutunut rikoksen uhriksi).

Suomessakin saa oleskella 3 kuukautta ilman erityisiä lupia. Enkä oikein keksi, mitä hyötyä tuosta katoamistempusta olisi jos haluaa piilotella maassa laittomasti tms. Sehän tarkoittaa vain sitä, että viranomaiset alkavat heti etsiä.

Siitä olisi juuri se hyöty, että mies pääsisi siirtymään johonkin toiseen Schengen-maahan huomattavasti helpommin kuin pääsisi suoraan Thaimaasta. Eli jos hänellä esim. on sukulaisia Saksassa, niin helpoin tapa päästä sinne laittomaksi siirtolaiseksi olisi ensin tulla laillisesti Suomeen, ja sitten matkata täältä Saksaan. Schengen-maiden välillähän ei ole mitään rajatarkastuksia, kun joku kerran on päässyt alueelle, hän voi liikkua siellä vapaasti.

Jos olisi vain lähtenyt livohkaan kenellekään soittamatta, niin oltaisiinhan häntä silloinkin alettu etsiä hyvin pian. Tuo soitto voi siis olla lavastusta, jolla yritetään saada joku syy katoamiselle (=eläimen hyökkäys).

[matkaaja]

Siitä olisi juuri se hyöty, että mies pääsisi siirtymään johonkin toiseen Schengen-maahan huomattavasti helpommin kuin pääsisi suoraan Thaimaasta. Eli jos hänellä esim. on sukulaisia Saksassa, niin helpoin tapa päästä sinne laittomaksi siirtolaiseksi olisi ensin tulla laillisesti Suomeen, ja sitten matkata täältä Saksaan. Schengen-maiden välillähän ei ole mitään rajatarkastuksia, kun joku kerran on päässyt alueelle, hän voi liikkua siellä vapaasti.

Jos olisi vain lähtenyt livohkaan kenellekään soittamatta, niin oltaisiinhan häntä silloinkin alettu etsiä hyvin pian. Tuo soitto voi siis olla lavastusta, jolla yritetään saada joku syy katoamiselle (=eläimen hyökkäys).

Puhelimen sulkeminen juuri kun eläin hyökkää, ei tunnu kovin loogiselta. Eli on lavastusta varmaan. Mitähän kautta olisi sitten lähtenyt kulkemaan. Tornion kautta, vai Helsinkiin ja laivaan. Ehkä selviää. Outo tapaus.