Kreivi von Coselin ja Elenan rakkaustarina

Tänne keskustelut seksuaalirikoksista. Muista että henkirikoksille on oma palstansa.
Ed
Neuvoja-Jack
Viestit: 547
Liittynyt: Su Heinä 29, 2007 11:52 pm

Kreivi von Coselin ja Elenan rakkaustarina

Viesti Kirjoittaja Ed »

Vuonna 1927 50-vuotias Karl Tanzler saapui Key Westiin Floridaan.
Hän oli alun perin kotoisin Saksan Dresdenistä ja vastikään jättänyt vaimonsa ja kaksi tytärtään.
Hän kutsui nyt itseään ”kreivi Carl von Coseliksi” ja väitti että hänellä oli yhdeksän yliopistotutkintoa.
Hän löysi töitä röntgenteknikkona ja bakteriologina merijalkaväen sairaalassa. Vapaa-aikanaan hän rakensi lentolaitteita, kokosi erikoisia sähkökojeita ja soitteli omatekoisia urkujaan.

Huhtikuussa 1930 hän tapasi sairaalassa unelmiensa naisen. Hän oli Elena Milagro Hoyos, 22-vuotias kaunis nuori nainen, joka oli kuolemassa tuberkuloosiin.
Von Cosel oli myytyä miestä. Hän oli pakkomielteisen vakuuttunut siitä, että juuri Elena oli nainen, josta hän oli unelmoinut koko elämänsä, ja jonka kohtalo oli tarkoittanut hänen morsiamekseen.
Hän hukutti naisen lahjoihin, jotka tämä otti vastaan ja avioliittoehdotuksiin, joista tämä kieltäytyi.
Hän yritti myös parantaa Elenaa sähköshokkikojeilla ja itse sekoittelemillaan rohdoilla, jotka sisälsivät mm. kultapölyä.

Elena kuoli lokakuussa 1931.
Surun murtama von Cosel kustansi loisteliaat hautajaiset rakastetulleen.
Hän ei kuitenkaan kestänyt ajatusta rakkaan Elenansa mätänemisestä, vaan suunnitteli ja rakennutti hänelle mausoleumin. Ruumis siirrettiin metalliarkkuun (toisten lähteiden mukaan formaldehydiin). Von Cosel istui mausoleumissa yökausia keskustelemassa ruumiin kanssa ja asensi sinne myös puhelimen voidakseen kommunikoida hänen kanssaan matkojenkin päästä.
Elena pyysi miestä toistuvasti vapauttamaan hänet vankilastaan, jotta he voisivat olla yhdessä kuten muutkin ihmiset. Eräänä huhtikuun yönä 1933 von Cosel kuljetti lopulta rakkaansa kotiin.

Pitääkseen hänet kasassa kreivi hankki kunnon varaston säilöntäaineita ja parfyymeja, mutta ruumis alkoi väistämättä hajota käsiin. Hän kiinnitti naisen luut toisiinsa teräslangalla, korvasi mädäntyneet silmät lasisilla ja valmisti kallosta irronneista hiustukoista peruukin. Hän paikkaili ja vahvisti ihoa silkillä ja vahalla, täytti ruumiin kankailla estääkseen sitä luhistumasta sekä puki sen morsiuspukuun.
Hän yritti myös herättää Elenaa henkiin sähkön avulla. Työkaluihin kuului mm. miljoonan voltin Tesla-käämi.
Iltaisin hän soitteli morsiolleen urkuja. Luonnollisesti he myös nukkuivat yhdessä.

Seitsemän vuotta jatkuneen onnellisen yhteiselon katkaisi lopulta Elenan epäileväinen sisko, joka löysi ruumiin vieraillessaan von Coselin luona. Hän soitti järkyttyneenä poliisit paikalle.

Von Cosel pidätettiin, mutta vapautettiin pian ystävien maksettua takuut.
Häntä ei voitu tuomita, koska hautarauhan rikkominen vanhentui tekona kahdessa vuodessa.
Hänen todettiin toimineen täydessä ymmärryksessä.

Tapaus herätti runsaasti huomiota julkisuudessa. Hautaustoimisto asetti ruumiin näytteille ja yli 6000 ihmistä kävi katsomassa sitä kolmen päivän aikana.
Monista kreivin tekoset olivat äärimmäisen romanttisia.

Lääkärit, jotka olivat tutkineet von Coselin, suorittivat myös Elenan ruumiinavauksen. Vasta vuonna 1972 tohtori DePoo kertoi löydöksistä, jotka siihen asti oli pidetty salassa.
”Suoritin tutkimuksen hautaustoimiston tiloissa. Rinnat tuntuivat todella aidoilta. Vaginan tilalla oli putki, joka oli läpimitaltaan sopiva yhdyntään. Putken pohjalla oli pumpulitukko, josta löytyi siemennestettä. Silloin ymmärsin, että olimme tekemisissä seksuaalisen perverssin kanssa.”

Elenan jäänteet haudattiin merkitsemättömään hautaan salaiseen paikkaan.

Taloudellisiin vaikeuksiin ajautunut kreivi muutti Key Westistä sisarensa luo Zephyrhillsiin. Loppuelämänsä hän vietti kirjoittaen muistelmiaan, kertoen tarinaansa turisteille, myyden elämänsä rakkautta esittäviä postikortteja ja esitellen tämän kuolinnaamiosta tehtyä vahakopiota.

Carl von Cosel kuoli vuonna 1952.
Hänet löydettiin huoneestaan sylissään ihmisenkokoinen nukke, jolla oli kasvoinaan Elenan kuolinnaamio.

Kuva Kuva Kuva Kuva

ummikko
Susikoski
Viestit: 36
Liittynyt: Pe Touko 04, 2007 5:50 pm

Huuuuuuu!

Viesti Kirjoittaja ummikko »

Jotenkin tositositosi karmiva tapaus! Minulla on iho ihan kananlihalla. Brrrh.

wretch
Javier Pena
Viestit: 1734
Liittynyt: La Elo 18, 2007 11:52 pm
Paikkakunta: Nekropolis

Viesti Kirjoittaja wretch »

Kiitos kun postitit tämän klassisen tapauksen.Ihmisen mieli on joskus uskomaton kuten tämä tapaus hyvin osoittaa.Juttuhan on kuin jostakin halvasta pulp-lukemistosta mutta tosi tarina se vaan on.

Kylli
Perry Mason
Viestit: 3546
Liittynyt: Ti Maalis 27, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kreivi von Coselin ja Elenan rakkaustarina

Viesti Kirjoittaja Kylli »

Ed kirjoitti: Elena kuoli lokakuussa 1931.

Elena pyysi miestä toistuvasti vapauttamaan hänet vankilastaan, jotta he voisivat olla yhdessä kuten muutkin ihmiset. Eräänä huhtikuun yönä 1933 von Cosel kuljetti lopulta rakkaansa kotiin.
Kylli tippui. Selventääkö joku? Miten kuollut Elena pyysi miestä vapauttamaan hänet vankilastaan?
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...

wretch
Javier Pena
Viestit: 1734
Liittynyt: La Elo 18, 2007 11:52 pm
Paikkakunta: Nekropolis

Re: Kreivi von Coselin ja Elenan rakkaustarina

Viesti Kirjoittaja wretch »

Kylli kirjoitti:
Kylli tippui. Selventääkö joku? Miten kuollut Elena pyysi miestä vapauttamaan hänet vankilastaan?
Herra kreivi ei ollut kaikesta päätellen ihan täysissä sielunvoimissaan.Hän siis kuuli "ääniä".Ääniä kuulevalle ilmiö on todellinen, vaikka ympäristö ei nitä kuule.Muistakaamme myös mitä hän kertoi opinnoistaan jne. ja kuva alkaa hahmottumaan
Viimeksi muokannut wretch, Ti Syys 11, 2007 6:43 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Bombay
Adrian Monk
Viestit: 2830
Liittynyt: Ma Touko 07, 2007 9:25 am

Viesti Kirjoittaja Bombay »

Tämä tapaus taisi olla sitä todellista rakkautta..

Miina
Martin Riggs
Viestit: 622
Liittynyt: Pe Heinä 13, 2007 8:32 am
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Miina »

Kuvottavaa jotenkin. Toivottavasti mua ei sitten kukaan noin paljoa rakasta.
"Pohjimmiltaan hän oli lempeä, miellyttävä ja jopa älykäs. Taitavasti sen kätki hän kaikilta meiltä..." (Miksei täällä humppa soi? Eläkeläiset)

blackwidow

Viesti Kirjoittaja blackwidow »

äijähän oli nekrofiili.

sitapaitsi ei ole todisteita että elenalla olisi ollut tunteita tätä kohtaan, hänhän oli kuolessaan naimisissa toisen miehen kanssa.

Ed
Neuvoja-Jack
Viestit: 547
Liittynyt: Su Heinä 29, 2007 11:52 pm

Viesti Kirjoittaja Ed »

Mitä helvettiä? Oliko se nekrofiili?
Kammottavaa.

Mitä Elenan tunteisiin tulee, luulen, että hän kyllä oppi rakastamaan Carlia vuosien kuluessa.
Mies oli musikaalinen, huolehtiva, korkeasti koulutettu, hyvä sängyssä ja kuuli ääniä.
Mitä muuta nainen voi toivoa?

Kylli
Perry Mason
Viestit: 3546
Liittynyt: Ti Maalis 27, 2007 10:28 pm
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Kylli »

^Olevansa elossa?
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...

Tiina
Sherlock Holmes
Viestit: 7241
Liittynyt: Ti Touko 01, 2007 6:48 pm
Paikkakunta: Suomessa ollaan.

Viesti Kirjoittaja Tiina »

Heh.
Se japanilainen tyyppi, jolla on ne noin 100 seksinukkea alkaa kuulostaa jo ihan järkikaverilta tämän asian valossa :|

wretch
Javier Pena
Viestit: 1734
Liittynyt: La Elo 18, 2007 11:52 pm
Paikkakunta: Nekropolis

Viesti Kirjoittaja wretch »

Herra "kaikkein armollisin kreivi" oli sentään kiinnostunut vain yhdestä ruumista.Yleensä nekrofiilit joutuvat (syyt voi kuvitella helposti) etsimään uusia kohteita jatkuvasti.Tosin jo antiikin ajalta tunnetaan joitain tapauksia, joissa joku hallitsija on antanut balsamoida vaimonsa/rakastajattarensa.Hallitsija on sitten osoittanut epätavallista mielenkiintoa muumiota kohtaan.Koska tämä oli vähän OT en ala etsimään kirjaa, jossa asiasta puhutaan tarkemmin.

EDIT: Muistin kyllä kirjan nimen mutta en kirjoittajaa.Kavin Amazonissa katsomassa löytyisikö sieltä kirjoittajan nimeä.Löytyihän se.Kirja kyllä käsittelee lähinnä ihmisen kuolemanpelkoa ja kuinka ihminen pelkoaan käsittelee.Muutama nekrofiilikin mahtuu mukaan.Kirja oli Robert Wilkinsin The Fireside Book of Death.Sitten vastoin tapojani raivoan vähän.Maksoin kirjasta aikoinaan enintään sata markkaa sydän verta itkien.Koska kirjaa ei saa enää muuten kuin käytettynä niin nämä Amazonin pellet pyytävät kirjasta £69.99-£130.30.Voi vittulan väki mitä kiskontaa!
Viimeksi muokannut wretch, Pe Syys 14, 2007 3:28 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Tampereen Tyttö
Alibin Kestotilaaja
Viestit: 5172
Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm

Viesti Kirjoittaja Tampereen Tyttö »

^Lukekaa kirja Eva Peronista. Ruumis myös balsamoitiin...
-Takuulla, sano Tampereenlikka!

Ed
Neuvoja-Jack
Viestit: 547
Liittynyt: Su Heinä 29, 2007 11:52 pm

Viesti Kirjoittaja Ed »

Tai sä voisit kirjoittaa siitä vaikka pienen tiivistelmän, kun viestimäärän perusteella vaikutat aika ahkeralta.
Is it not fine to dance and sing
while the bells of death do ring?

wretch
Javier Pena
Viestit: 1734
Liittynyt: La Elo 18, 2007 11:52 pm
Paikkakunta: Nekropolis

Viesti Kirjoittaja wretch »

Yritin ottaa vähän selville mistä nekrofilia johtuu.Tulos oli melko laiha kuten arvata saattaa.Koneellani on kaksi "oikeuslääketieteellistä" (forensic) psykologiaa/psykiatriaa käsittelevää teosta.Sanahaun perusteella perusteella nekrofiliaa ei mainita näissä teoksissa.

Herschel Prinsin kirja Bizarre Behaviours yrittää sentään antaa joitain selityksiä Prins käsittelee muutamia tunnettuja tapauksia.Hän sanoo, että nekrofiliaan syyllistyneillä on usein skitsofrenia tai että he ovat älyllisesti heikkolahjaisia.Kaiken sen vähän perusteella mitä herra kreivistä tiedämme hänellä ei ollut kumpaakaan.Aikana, jolloin kreivi eli skitsofrenia olisi hyvin suurella todennäköisyydellä johtanut tylsistymiseen.Kreivi myös rakenteli itse urkuja ja myöhemmin kirjoitti muistelmiaan.Mikään ei siis viittaa siihen, että mies olisi ollut älyllisesti heikkolahjainen.Oikeastaan kaikista esille tulleista seikosta voitaisiin jopa epäillä, että kreivi oli älyllisen keskinkertaisuuden yläpuolella.Mikäli joku vetää herneen nenään edellisestä niin mainittakoon, että kreivi oli kyllä vakavasti häriintynyt, enkä häntä puolustele.Yritän vain käsitellä vaikeitakin asioita "ilman vihaa ja harrastusta" kuten Tacitus aikoinaan asian ilmaisi.

Psykoanalyytikkojen teorioita käsittelen vain pikaisesti.Mainitsen vain sellaiset, joissa voi olla uskottavia piirteitä.Joukossa on tietenkin naurettavia kliseitä, jotka ovat antaneet psykoanalyysille (mielestäni osin ansaitun) pahan maineen kuten kastraation pelko, äitihahmot jne.Pientä pohjaa voi olla sillä olettamuksella, että nekrofiili pelkää elävää ihmistä niin paljon, että on kiinnostunut kuolleista.Toinen mielenkiintoinen olettamus on se, että nekrofiili haluaa "objektin" jota voi hallita täydellisesti.Teorioita voitaisiin käsitellä loputtomasti mutta se voisi olla mahdolliselle lukijalle aika pitkästyttävää...

EDIT: Ai niin perkele unohtui laittaa mukaa yksi juttu, joka ei ole kirjasta luettu.Tiedän ulkonäöltä erään henkilön, josta kerrotaan seuraavaa: eräissä juhlissa mies oli löydetty nussimasta jauhelihaa :shock: En ole koskaan henkilön kanssa keskustellut, joten en voi ottaa kantaa.Mikäli juttu pitää paikkansa niin hyypiö on lievästi sanottuna pelottava.Jos huhu on taas perätön niin sen liikkeelle laittaneella on kenties hienosti sanottuna "mielenkiintoista psykopatologiaa" :roll:

Vastaa Viestiin