Kreivi von Coselin ja Elenan rakkaustarina
Kreivi von Coselin ja Elenan rakkaustarina
Vuonna 1927 50-vuotias Karl Tanzler saapui Key Westiin Floridaan.
Hän oli alun perin kotoisin Saksan Dresdenistä ja vastikään jättänyt vaimonsa ja kaksi tytärtään.
Hän kutsui nyt itseään ”kreivi Carl von Coseliksi” ja väitti että hänellä oli yhdeksän yliopistotutkintoa.
Hän löysi töitä röntgenteknikkona ja bakteriologina merijalkaväen sairaalassa. Vapaa-aikanaan hän rakensi lentolaitteita, kokosi erikoisia sähkökojeita ja soitteli omatekoisia urkujaan.
Huhtikuussa 1930 hän tapasi sairaalassa unelmiensa naisen. Hän oli Elena Milagro Hoyos, 22-vuotias kaunis nuori nainen, joka oli kuolemassa tuberkuloosiin.
Von Cosel oli myytyä miestä. Hän oli pakkomielteisen vakuuttunut siitä, että juuri Elena oli nainen, josta hän oli unelmoinut koko elämänsä, ja jonka kohtalo oli tarkoittanut hänen morsiamekseen.
Hän hukutti naisen lahjoihin, jotka tämä otti vastaan ja avioliittoehdotuksiin, joista tämä kieltäytyi.
Hän yritti myös parantaa Elenaa sähköshokkikojeilla ja itse sekoittelemillaan rohdoilla, jotka sisälsivät mm. kultapölyä.
Elena kuoli lokakuussa 1931.
Surun murtama von Cosel kustansi loisteliaat hautajaiset rakastetulleen.
Hän ei kuitenkaan kestänyt ajatusta rakkaan Elenansa mätänemisestä, vaan suunnitteli ja rakennutti hänelle mausoleumin. Ruumis siirrettiin metalliarkkuun (toisten lähteiden mukaan formaldehydiin). Von Cosel istui mausoleumissa yökausia keskustelemassa ruumiin kanssa ja asensi sinne myös puhelimen voidakseen kommunikoida hänen kanssaan matkojenkin päästä.
Elena pyysi miestä toistuvasti vapauttamaan hänet vankilastaan, jotta he voisivat olla yhdessä kuten muutkin ihmiset. Eräänä huhtikuun yönä 1933 von Cosel kuljetti lopulta rakkaansa kotiin.
Pitääkseen hänet kasassa kreivi hankki kunnon varaston säilöntäaineita ja parfyymeja, mutta ruumis alkoi väistämättä hajota käsiin. Hän kiinnitti naisen luut toisiinsa teräslangalla, korvasi mädäntyneet silmät lasisilla ja valmisti kallosta irronneista hiustukoista peruukin. Hän paikkaili ja vahvisti ihoa silkillä ja vahalla, täytti ruumiin kankailla estääkseen sitä luhistumasta sekä puki sen morsiuspukuun.
Hän yritti myös herättää Elenaa henkiin sähkön avulla. Työkaluihin kuului mm. miljoonan voltin Tesla-käämi.
Iltaisin hän soitteli morsiolleen urkuja. Luonnollisesti he myös nukkuivat yhdessä.
Seitsemän vuotta jatkuneen onnellisen yhteiselon katkaisi lopulta Elenan epäileväinen sisko, joka löysi ruumiin vieraillessaan von Coselin luona. Hän soitti järkyttyneenä poliisit paikalle.
Von Cosel pidätettiin, mutta vapautettiin pian ystävien maksettua takuut.
Häntä ei voitu tuomita, koska hautarauhan rikkominen vanhentui tekona kahdessa vuodessa.
Hänen todettiin toimineen täydessä ymmärryksessä.
Tapaus herätti runsaasti huomiota julkisuudessa. Hautaustoimisto asetti ruumiin näytteille ja yli 6000 ihmistä kävi katsomassa sitä kolmen päivän aikana.
Monista kreivin tekoset olivat äärimmäisen romanttisia.
Lääkärit, jotka olivat tutkineet von Coselin, suorittivat myös Elenan ruumiinavauksen. Vasta vuonna 1972 tohtori DePoo kertoi löydöksistä, jotka siihen asti oli pidetty salassa.
”Suoritin tutkimuksen hautaustoimiston tiloissa. Rinnat tuntuivat todella aidoilta. Vaginan tilalla oli putki, joka oli läpimitaltaan sopiva yhdyntään. Putken pohjalla oli pumpulitukko, josta löytyi siemennestettä. Silloin ymmärsin, että olimme tekemisissä seksuaalisen perverssin kanssa.”
Elenan jäänteet haudattiin merkitsemättömään hautaan salaiseen paikkaan.
Taloudellisiin vaikeuksiin ajautunut kreivi muutti Key Westistä sisarensa luo Zephyrhillsiin. Loppuelämänsä hän vietti kirjoittaen muistelmiaan, kertoen tarinaansa turisteille, myyden elämänsä rakkautta esittäviä postikortteja ja esitellen tämän kuolinnaamiosta tehtyä vahakopiota.
Carl von Cosel kuoli vuonna 1952.
Hänet löydettiin huoneestaan sylissään ihmisenkokoinen nukke, jolla oli kasvoinaan Elenan kuolinnaamio.
Hän oli alun perin kotoisin Saksan Dresdenistä ja vastikään jättänyt vaimonsa ja kaksi tytärtään.
Hän kutsui nyt itseään ”kreivi Carl von Coseliksi” ja väitti että hänellä oli yhdeksän yliopistotutkintoa.
Hän löysi töitä röntgenteknikkona ja bakteriologina merijalkaväen sairaalassa. Vapaa-aikanaan hän rakensi lentolaitteita, kokosi erikoisia sähkökojeita ja soitteli omatekoisia urkujaan.
Huhtikuussa 1930 hän tapasi sairaalassa unelmiensa naisen. Hän oli Elena Milagro Hoyos, 22-vuotias kaunis nuori nainen, joka oli kuolemassa tuberkuloosiin.
Von Cosel oli myytyä miestä. Hän oli pakkomielteisen vakuuttunut siitä, että juuri Elena oli nainen, josta hän oli unelmoinut koko elämänsä, ja jonka kohtalo oli tarkoittanut hänen morsiamekseen.
Hän hukutti naisen lahjoihin, jotka tämä otti vastaan ja avioliittoehdotuksiin, joista tämä kieltäytyi.
Hän yritti myös parantaa Elenaa sähköshokkikojeilla ja itse sekoittelemillaan rohdoilla, jotka sisälsivät mm. kultapölyä.
Elena kuoli lokakuussa 1931.
Surun murtama von Cosel kustansi loisteliaat hautajaiset rakastetulleen.
Hän ei kuitenkaan kestänyt ajatusta rakkaan Elenansa mätänemisestä, vaan suunnitteli ja rakennutti hänelle mausoleumin. Ruumis siirrettiin metalliarkkuun (toisten lähteiden mukaan formaldehydiin). Von Cosel istui mausoleumissa yökausia keskustelemassa ruumiin kanssa ja asensi sinne myös puhelimen voidakseen kommunikoida hänen kanssaan matkojenkin päästä.
Elena pyysi miestä toistuvasti vapauttamaan hänet vankilastaan, jotta he voisivat olla yhdessä kuten muutkin ihmiset. Eräänä huhtikuun yönä 1933 von Cosel kuljetti lopulta rakkaansa kotiin.
Pitääkseen hänet kasassa kreivi hankki kunnon varaston säilöntäaineita ja parfyymeja, mutta ruumis alkoi väistämättä hajota käsiin. Hän kiinnitti naisen luut toisiinsa teräslangalla, korvasi mädäntyneet silmät lasisilla ja valmisti kallosta irronneista hiustukoista peruukin. Hän paikkaili ja vahvisti ihoa silkillä ja vahalla, täytti ruumiin kankailla estääkseen sitä luhistumasta sekä puki sen morsiuspukuun.
Hän yritti myös herättää Elenaa henkiin sähkön avulla. Työkaluihin kuului mm. miljoonan voltin Tesla-käämi.
Iltaisin hän soitteli morsiolleen urkuja. Luonnollisesti he myös nukkuivat yhdessä.
Seitsemän vuotta jatkuneen onnellisen yhteiselon katkaisi lopulta Elenan epäileväinen sisko, joka löysi ruumiin vieraillessaan von Coselin luona. Hän soitti järkyttyneenä poliisit paikalle.
Von Cosel pidätettiin, mutta vapautettiin pian ystävien maksettua takuut.
Häntä ei voitu tuomita, koska hautarauhan rikkominen vanhentui tekona kahdessa vuodessa.
Hänen todettiin toimineen täydessä ymmärryksessä.
Tapaus herätti runsaasti huomiota julkisuudessa. Hautaustoimisto asetti ruumiin näytteille ja yli 6000 ihmistä kävi katsomassa sitä kolmen päivän aikana.
Monista kreivin tekoset olivat äärimmäisen romanttisia.
Lääkärit, jotka olivat tutkineet von Coselin, suorittivat myös Elenan ruumiinavauksen. Vasta vuonna 1972 tohtori DePoo kertoi löydöksistä, jotka siihen asti oli pidetty salassa.
”Suoritin tutkimuksen hautaustoimiston tiloissa. Rinnat tuntuivat todella aidoilta. Vaginan tilalla oli putki, joka oli läpimitaltaan sopiva yhdyntään. Putken pohjalla oli pumpulitukko, josta löytyi siemennestettä. Silloin ymmärsin, että olimme tekemisissä seksuaalisen perverssin kanssa.”
Elenan jäänteet haudattiin merkitsemättömään hautaan salaiseen paikkaan.
Taloudellisiin vaikeuksiin ajautunut kreivi muutti Key Westistä sisarensa luo Zephyrhillsiin. Loppuelämänsä hän vietti kirjoittaen muistelmiaan, kertoen tarinaansa turisteille, myyden elämänsä rakkautta esittäviä postikortteja ja esitellen tämän kuolinnaamiosta tehtyä vahakopiota.
Carl von Cosel kuoli vuonna 1952.
Hänet löydettiin huoneestaan sylissään ihmisenkokoinen nukke, jolla oli kasvoinaan Elenan kuolinnaamio.
Re: Kreivi von Coselin ja Elenan rakkaustarina
Kylli tippui. Selventääkö joku? Miten kuollut Elena pyysi miestä vapauttamaan hänet vankilastaan?Ed kirjoitti: Elena kuoli lokakuussa 1931.
Elena pyysi miestä toistuvasti vapauttamaan hänet vankilastaan, jotta he voisivat olla yhdessä kuten muutkin ihmiset. Eräänä huhtikuun yönä 1933 von Cosel kuljetti lopulta rakkaansa kotiin.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Re: Kreivi von Coselin ja Elenan rakkaustarina
Herra kreivi ei ollut kaikesta päätellen ihan täysissä sielunvoimissaan.Hän siis kuuli "ääniä".Ääniä kuulevalle ilmiö on todellinen, vaikka ympäristö ei nitä kuule.Muistakaamme myös mitä hän kertoi opinnoistaan jne. ja kuva alkaa hahmottumaanKylli kirjoitti:
Kylli tippui. Selventääkö joku? Miten kuollut Elena pyysi miestä vapauttamaan hänet vankilastaan?
Viimeksi muokannut wretch, Ti Syys 11, 2007 6:43 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Herra "kaikkein armollisin kreivi" oli sentään kiinnostunut vain yhdestä ruumista.Yleensä nekrofiilit joutuvat (syyt voi kuvitella helposti) etsimään uusia kohteita jatkuvasti.Tosin jo antiikin ajalta tunnetaan joitain tapauksia, joissa joku hallitsija on antanut balsamoida vaimonsa/rakastajattarensa.Hallitsija on sitten osoittanut epätavallista mielenkiintoa muumiota kohtaan.Koska tämä oli vähän OT en ala etsimään kirjaa, jossa asiasta puhutaan tarkemmin.
EDIT: Muistin kyllä kirjan nimen mutta en kirjoittajaa.Kavin Amazonissa katsomassa löytyisikö sieltä kirjoittajan nimeä.Löytyihän se.Kirja kyllä käsittelee lähinnä ihmisen kuolemanpelkoa ja kuinka ihminen pelkoaan käsittelee.Muutama nekrofiilikin mahtuu mukaan.Kirja oli Robert Wilkinsin The Fireside Book of Death.Sitten vastoin tapojani raivoan vähän.Maksoin kirjasta aikoinaan enintään sata markkaa sydän verta itkien.Koska kirjaa ei saa enää muuten kuin käytettynä niin nämä Amazonin pellet pyytävät kirjasta £69.99-£130.30.Voi vittulan väki mitä kiskontaa!
EDIT: Muistin kyllä kirjan nimen mutta en kirjoittajaa.Kavin Amazonissa katsomassa löytyisikö sieltä kirjoittajan nimeä.Löytyihän se.Kirja kyllä käsittelee lähinnä ihmisen kuolemanpelkoa ja kuinka ihminen pelkoaan käsittelee.Muutama nekrofiilikin mahtuu mukaan.Kirja oli Robert Wilkinsin The Fireside Book of Death.Sitten vastoin tapojani raivoan vähän.Maksoin kirjasta aikoinaan enintään sata markkaa sydän verta itkien.Koska kirjaa ei saa enää muuten kuin käytettynä niin nämä Amazonin pellet pyytävät kirjasta £69.99-£130.30.Voi vittulan väki mitä kiskontaa!
Viimeksi muokannut wretch, Pe Syys 14, 2007 3:28 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
-
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5172
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
Yritin ottaa vähän selville mistä nekrofilia johtuu.Tulos oli melko laiha kuten arvata saattaa.Koneellani on kaksi "oikeuslääketieteellistä" (forensic) psykologiaa/psykiatriaa käsittelevää teosta.Sanahaun perusteella perusteella nekrofiliaa ei mainita näissä teoksissa.
Herschel Prinsin kirja Bizarre Behaviours yrittää sentään antaa joitain selityksiä Prins käsittelee muutamia tunnettuja tapauksia.Hän sanoo, että nekrofiliaan syyllistyneillä on usein skitsofrenia tai että he ovat älyllisesti heikkolahjaisia.Kaiken sen vähän perusteella mitä herra kreivistä tiedämme hänellä ei ollut kumpaakaan.Aikana, jolloin kreivi eli skitsofrenia olisi hyvin suurella todennäköisyydellä johtanut tylsistymiseen.Kreivi myös rakenteli itse urkuja ja myöhemmin kirjoitti muistelmiaan.Mikään ei siis viittaa siihen, että mies olisi ollut älyllisesti heikkolahjainen.Oikeastaan kaikista esille tulleista seikosta voitaisiin jopa epäillä, että kreivi oli älyllisen keskinkertaisuuden yläpuolella.Mikäli joku vetää herneen nenään edellisestä niin mainittakoon, että kreivi oli kyllä vakavasti häriintynyt, enkä häntä puolustele.Yritän vain käsitellä vaikeitakin asioita "ilman vihaa ja harrastusta" kuten Tacitus aikoinaan asian ilmaisi.
Psykoanalyytikkojen teorioita käsittelen vain pikaisesti.Mainitsen vain sellaiset, joissa voi olla uskottavia piirteitä.Joukossa on tietenkin naurettavia kliseitä, jotka ovat antaneet psykoanalyysille (mielestäni osin ansaitun) pahan maineen kuten kastraation pelko, äitihahmot jne.Pientä pohjaa voi olla sillä olettamuksella, että nekrofiili pelkää elävää ihmistä niin paljon, että on kiinnostunut kuolleista.Toinen mielenkiintoinen olettamus on se, että nekrofiili haluaa "objektin" jota voi hallita täydellisesti.Teorioita voitaisiin käsitellä loputtomasti mutta se voisi olla mahdolliselle lukijalle aika pitkästyttävää...
EDIT: Ai niin perkele unohtui laittaa mukaa yksi juttu, joka ei ole kirjasta luettu.Tiedän ulkonäöltä erään henkilön, josta kerrotaan seuraavaa: eräissä juhlissa mies oli löydetty nussimasta jauhelihaa En ole koskaan henkilön kanssa keskustellut, joten en voi ottaa kantaa.Mikäli juttu pitää paikkansa niin hyypiö on lievästi sanottuna pelottava.Jos huhu on taas perätön niin sen liikkeelle laittaneella on kenties hienosti sanottuna "mielenkiintoista psykopatologiaa"
Herschel Prinsin kirja Bizarre Behaviours yrittää sentään antaa joitain selityksiä Prins käsittelee muutamia tunnettuja tapauksia.Hän sanoo, että nekrofiliaan syyllistyneillä on usein skitsofrenia tai että he ovat älyllisesti heikkolahjaisia.Kaiken sen vähän perusteella mitä herra kreivistä tiedämme hänellä ei ollut kumpaakaan.Aikana, jolloin kreivi eli skitsofrenia olisi hyvin suurella todennäköisyydellä johtanut tylsistymiseen.Kreivi myös rakenteli itse urkuja ja myöhemmin kirjoitti muistelmiaan.Mikään ei siis viittaa siihen, että mies olisi ollut älyllisesti heikkolahjainen.Oikeastaan kaikista esille tulleista seikosta voitaisiin jopa epäillä, että kreivi oli älyllisen keskinkertaisuuden yläpuolella.Mikäli joku vetää herneen nenään edellisestä niin mainittakoon, että kreivi oli kyllä vakavasti häriintynyt, enkä häntä puolustele.Yritän vain käsitellä vaikeitakin asioita "ilman vihaa ja harrastusta" kuten Tacitus aikoinaan asian ilmaisi.
Psykoanalyytikkojen teorioita käsittelen vain pikaisesti.Mainitsen vain sellaiset, joissa voi olla uskottavia piirteitä.Joukossa on tietenkin naurettavia kliseitä, jotka ovat antaneet psykoanalyysille (mielestäni osin ansaitun) pahan maineen kuten kastraation pelko, äitihahmot jne.Pientä pohjaa voi olla sillä olettamuksella, että nekrofiili pelkää elävää ihmistä niin paljon, että on kiinnostunut kuolleista.Toinen mielenkiintoinen olettamus on se, että nekrofiili haluaa "objektin" jota voi hallita täydellisesti.Teorioita voitaisiin käsitellä loputtomasti mutta se voisi olla mahdolliselle lukijalle aika pitkästyttävää...
EDIT: Ai niin perkele unohtui laittaa mukaa yksi juttu, joka ei ole kirjasta luettu.Tiedän ulkonäöltä erään henkilön, josta kerrotaan seuraavaa: eräissä juhlissa mies oli löydetty nussimasta jauhelihaa En ole koskaan henkilön kanssa keskustellut, joten en voi ottaa kantaa.Mikäli juttu pitää paikkansa niin hyypiö on lievästi sanottuna pelottava.Jos huhu on taas perätön niin sen liikkeelle laittaneella on kenties hienosti sanottuna "mielenkiintoista psykopatologiaa"