”Vuonna 1851 rauhallisessa Cidevillen kylässä 128 kilometriä Pariisista luoteeseen, pidettiin noitaoikeudenkäynti. Sellaiset oikeudenkäynnit ovat lähes väistämättä enemmän kuin outoja, mutta tämä tapaus vie voiton kaikista. Jutun oli nimittäin nostanut noidaksi väitetty lammaspaimen Felix Thorel ja syytetty oli itse kylän pappi, isä Tinel.
Tämän uskomattoman tuntuiseen juttuun johtava tapahtumaketju sai alkunsa edellisenä vuonna, kun isä Tinel oli vierailulla sairaan seurakuntalaisen luona. Pappi havaitsi, että paikallinen puoskari, joka väitti olevansa noita, oli hoitanut potilasta. Kun kyseinen seurakuntalainen pian tämän jälkeen kuoli, isä Tinel pidätytti ns. noidan ja heitätti hänet tyrmään. Noita vannoi sellistään, että hän vielä kostaisi.
Kostosta tulikin sitten outo ja merkillinen, mikäli se oli kosto. Siihen aikaan iä Tinelin luona pappilassa asui kaksi nuorta poikaa. Eräänä päivänä, kun Cidevillessä oli huutokauppa, vangitun puoskarin opetuslapsi, lammaspaimen Thorel, pysäytti pojat, asetti kätensä heidän päälleen ja mumisi salaperäisen kirouksen. Lähikuukausina Cideville lakkasi olemasta papille ja hänen oppilailleen rauhan tyyssija.
Oikeudenkäynti pöytäkirjojen mukaan pelottava tuulenpuuska huojutti rakennusta heti kun pojat olivat palanneet pappilaan. Sinä yönä äänekäs ja itsepintainen koputus häiritsi heidän untaan; syytä koputukseen ei löydetty. Seuraavien kahden kuukauden aikana yhä oudompien tapahtumien sarja muutti kerran niin rauhallisen pappilan painajaismaisen hulluuden näyttämöksi. Pöydät tanssivat pitkin huoneita ja tuolit ja matot liitelivät ällistyneiden vieraiden pään päällä.
Heltymättömin kerrotuista häiriöistä oli äänekäs koputus, joka kuulosti siltä kuin joku olisi hakannut vasaralla huoneen paneeleita. Vähitellen isä Tinel ja de Mirvillen markiisi, aatelinen joka oli tullut Pariisista saakka tutkimaan laajalti julkisuutta saaneita tapahtumia, havaitsivan koputusten sisältävän eräänlaista karkeaa kommunikointia. Markiisi pystyi päättelemään, että pappilassa mellastava olento pelkäsi lamaannukseen asti neuloja, nauloja ja muita teräviä esineitä.
Markiisi ja isä Tinel alkoivat välittömästi hakata nauloja kaikkialle lattiaan ja seiniin missä outoja ilmiöitä oli tapahtunut. Ensimmäinen naula hulmahti heti hehkuvan punaiseksi lattian täristessä ja savutessa. Kun toista naulaa iskettiin astiakaappiin, isä Tinelin vanhempi oppilas kertoi kokeneensa ohimenevän näyn – naula repäisi miehen posken. Seuraavana päivänä näky tuli lihalliseksi: lammaspaimen Thorel nähtiin ilkeän näköinen repale poskessaan ja se näytti aivan terävän naulan aikaansaamalta. Isä Tinel oli nyt aivan varma miehen syyllisyydestä. Hän syytti lammaspaimenta noituudesta ja iski tämän maahan kävelykepillään. Thorel vastasi aivan odottamatta haastamalla kirkonmiehen oikeuteen herjauksesta.
Thorel ei vain hävinnyt juttua, vaan hänet määrättiin myös maksamaan oikeudenkäyntikulut. Yhdesä asiassa hän kuitenkin voitti. Isä Tinel suostui, joskin vastahakoisesti, päästämään oppilaansa lähtemään pappilasta. Vasta silloin rauha palasi.”
Näitä riittää vino pino jos joku haluaa lisää tarinoita..
onhan näitä ihan kiva lueksia hyvien naurujen perässä
totta!
